Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen joulu kahdestaan, mies on valittanut lakkaamatta.
26.12.2017 |
Meillä oli ensimmäinen täysin kahdestaan ja nyt on kurja, masentunut olo ja ero mielessä. Meni ihan penkin alle.
Ensimmäinen asia on miehen saamattomuus. Varauduin jo henkisesti etukäteen että joudun tekemään suurimman osan, minkä sitten teinkin. Mutta yllätys yllätys, se ei riittänytkään. Ei tehnyt häntä onnelliseksi. Mies on valittanut, ulissut, haukkunut, kuittaillut ja kommentoinut IHAN kaikkea. Ruokia (jotka tein eri tavalla kuin hänen äitinsä), koristeita (jotka tein huonommin kuin hänen äitinsä), siivousta (en siivonnut saunaa). Miehellä on tapana, että heittää todella vähättelevän kommentin "vitsin" muodossa,ja sitten hermostuu kun kysynki asiasta tai en pysty sekunissa toipumaan ja olemaan iloinen. Nyt syyttää minua että minä pilasin ilmapiirin. Oon kyllä huomannut, että hänen vanhemmillaan on juuri sellainen suhde, että mies heittää paskaa (muidenkin edessä, valitettavasti) ja äiti nielee kaiken ja piipertää ja hyysää mukisematta.
Ihan kuin ois kolmevuotiaan kanssa aikaa viettänyt. Miks täs kinkussa on auran sinappia päällä, meillä on kotitekoista sinappia :( Miks pitää pukeutua, oota mä pelaan tän loppuun, tää sun leipä on pahaa, miks et oo leikannu tonttuja ikkunaan, miks meillä on muovikuusi (no kun hän ei halunnut hakea kuusta, mä otin sitten ilmaiseksi muovikuusen kun sellaista tarjottiin) täällä ei tuoksu yhtään hyvältä, voi voi kun ne mun vanhemmat lähti lomalle tää ei tunnu joululta yhtään kahestaan ynynynyny uliululiululi mömmömmööö. Kaikki pitäis kantaa eteen, ja kun kannan tulee kiukuttelua ja valitusta kun pahaselta teinipojalta.
Mä ajattelin että meille tulee ihana omannäköinen joulu, eikä menty munkaan vanhemmille. Alunperinhän koko idea oli miehen oma. Nyt ymmärrän että kaikki johtui ainoastaan siitä e ttä hänen omat vanhempansa olivat poissa, ei siitä että hän olisi halunnut olla minun kanssani.
Mä en jaksa olla se jolla on vastuu kaikesta. Juhlan järjestämisestä, juhlan onnistumisesta ja tunnelman ylläpitmisestä kun toinen tekee kaikkensa sen sabotoidakseen. Nyt on paraikaa mykkäkoulu meneillään kun olen tänään lähdössä kavereiden kanssa ulos (asia minkä hän on tiennyt jo noin kolme viikkoa ja minne hänet on kutsuttu mukaan). Taidan riipasta oikeen kunnon kännin.
Kommentit (122)
Mun mielestä kertoo aika paljon, että varauduit jo etukäteen että mies ei tee mitään tai juuri mitään. Onko sellainen parisuhde se mitä haet? Haluatko todella tehdä kaiken toiselle valmiiksi vai tekisitkö mieluummin yhdessä toisen kanssa? Että yhdessä valmistelisitte juhlaa ja nauttisitte yhdessä?
Jos 26-vuotiaan pitää saada pelit loppuun ennen jotain yhteistä tekemistä, niin harkitsisin. Kuulostaa keskenkasvuiselta.
Mitä saat suhteeltanne? Tekeekö se sinut onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet 19 vuotta ja jo tuossa iässä miestäsi fiksumpi ja aikuisempi. Mies tuosta enää mihinkään tuskin kasvaa tai kehittyy, sinulla on hyvät tsäänssit sopivassa seurassa tai itsesi seurassa kehittyä tosi fiksuksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Tee elämäsi palvelus itsellesi ja heivaa tuo jätkä. Ei joulun takia, vaan siksi että hän on idiootti. Ansaitset parempaa. Ja usko pois, saat paremman, kun et huonoa huoli.
Missä aloittajan fiksuus näkyy? Minusta hän antaa kohdella itseään törkeästi eikä oikeastaan tee asialle mitään.
Minun mielestäni tuo on 19-vuotiaalta naiselta ihan ymmärrettävää käyttäytymistä. Haluaa tehdä oikeita asioita. Toivon, että hänellä on kotonaan ollut tasapainoisen parisuhteen malli. Itsekin otin vastuuta liikaa tuon ikäisenä ja hammasta purren kestin silloisen poikaystävän (ainoastaan 4 vuotta vanhempi) pönttöilyt. Myöhemmin vasta ymmärsin, että hän oli hyvin lapsellinen. Onneksi tajusin.
Sen omat vanhemmatki lähti sitä pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Mä oon ollut ihan hirvee valittaja kanssa koko joulun. säälin miestäni, joka on sitä joutunut kuuntelemaan. Latasin jouluun vähän liikaa odotuksia ja purin ne sitten ääliömäisesti kiukkuilemalla.
Mutta hyvä, kun oot nyt menossa kavereiden kanssa. Yritin kanssa ehdottaa miehelleni, että menisi tänään kavereidensa kanssa katsomaan matsia, toivottavasti lähtisi.
Tsemppiä. Minä pyysin kyllä anteeksi ja sainkin, toivottavasti myös miehesi tajuaa olleensa ääliö.
Ihanan rehellinen kommentti :D Mä olin samanlainen. Mutta sitten itkin ja pyysin anteeksi ja oli ihanaa läheisyyttä ja seksiä. Lopputuloksena oli lopulta ihana joulu! Mulla taipumusta vetää kaikki tunteet isosti, ne huonot mutta miehen onneksi myös ne hyvät ;)
Mä seurustelin joskus samanlaisen mieslapsen kanssa. Ei ikinä enää. Jos valitus ei lopu, se saa jatkua - mut mä olen jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on tuollainen mammanpoika. Itse saa sotkea yhteiset suunnitelmat milloin milläkin syyllä (väsymys, pääkipu, vitutus, jonkun tavaran katoaminen jne..), mutta minun tai jonkun muun tekijän johdosta tapahtuvat muutokset nostattavat myrskyn. On tottunut kotonaan siihen, että kaikki tehdään siten ettei hänelle vain tule paha mieli.
Voi vaikka soittaa äitinsä hakemaan syömään jos minun tekemä ruoka ei kelpaa :D Ei osaa säädellä tunteitaan kun äiti yrittää säätää edelleenkin maailmaa hänelle sopivaksi...
Vaikeaa on eikä järjen puhuminen tunnu auttavan, en todellakaan suosittele ap:tä jatkamaan suhdetta jos tällaisia "taipumuksia" tunnistaa kumppanissaan.
Vierailija kirjoitti:
19 ja 26. Mies vanhempi.
Kuulostaa joltain viistoistavuotiaalta. Mä en olisi tollasen kanssa päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee sitten joulu tai muu yhteinen kekkeri, matka tai asia kannattaisi siitä puhua hyvissä ajoin etukäteen. Tuoda selväksi sen mitä kumpikin tulevasta yhteisestä jutusta odottaa ja myös se tulisi puhua selvästi auki mitä EI missään nimessä odota. Eipä sitten tule yllätyksenä kun on etukäteen puhuttu. Eli mies olisi voinut sanoa että haluaa kaiken menevän niinkuin äitinsä rakentamassa joulussa, eikä halua mitään muuta. Itse olisin hyvissä ajoin sanonut mitä en todellakaan aio tehdä, eli hankkia kuusta tai tekemään kaikki hevonvitun ruoat alusta alkaen vaan syödään mitä kaupassa myydään ja purkkihernekeittokin käy, kun siitä on etukäteen sovittu. Teen selväksi että en ole mikään "mutsi" joka hoitaa kaiken paskaisia alushousuja myöten pyykkikoriin. En ole mikään joulunrakentaja, ukon tulisi siis osallistua itse sen rakentamiseen mitä haluaa tai mennä äitinsä luokse takaisin.
Itse en tuollaista ukkoa jaksaisi yhtään. Iso mies ja mutsin helmoissa vielä?
Älä tee lasta. Tulette eroamaan 3-5 vuoden sisään. Ikienne takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikon luettuani, että kyseessä on vanha pariskunta, jonka lapset ovat muuttaneet maailmalle, eikä mies ole sopeutunut tilanteeseen. Mutta..niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kunnon mammanpoika. Otan osaa. Oma mies kehui miten hyvin jaksoin siivota ja laittaa ruokaa, ja miten tekemäni laatikot ovat maailman parhaita joita on koskaan syönyt. Harmitteli miten itse ei jaksanut olla niin ahkera. Oli meidän ensimmäinen joulumme yhdessä ja paras joulu pitkiin aikoihin.
Kuulostaa siltä kuin kodinhoitajaa kehuttaisiin, oikea mies olisi osallistunut siivoamiseen, laatikoiden ja muiden ruokien laittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kunnon mammanpoika. Otan osaa. Oma mies kehui miten hyvin jaksoin siivota ja laittaa ruokaa, ja miten tekemäni laatikot ovat maailman parhaita joita on koskaan syönyt. Harmitteli miten itse ei jaksanut olla niin ahkera. Oli meidän ensimmäinen joulumme yhdessä ja paras joulu pitkiin aikoihin.
Oletko tosissasi? Mammanpojalta tuokin kuulostaa, anteeksi nyt vain.
Osallistui siis itsekin siivoukseen, teki mielestäni enemmän kuin minä, mutta omasta mielestään ei tehnyt tarpeeksi. Ruuanlaittoon en anna osallistua, olen keittiönatsi. Olin etukäteen varoittanut miten muutun jouluna pirttihirmuksi, mutta tänä jouluna niin ei käynytkään. 😄
Aika karmea olet jos et anna miehen tehdä mitään keittiötöitä, toivottavasti joulu oli poikkeus ja muulloin sentään teette yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko muuttaa heti yhteen? Siitä onkin vaikeampi lähteä parempaa elämää etsimään. Tutustukaa
hyvät ihmiset toisiinne paremmin ennen yhteen muuttoa! Toivottavasti ap nyt alat etsimään asuntoa ja
jatkossa tutustut itseesi ensin ja opettelet itsenäistä elämää,sitten ehkä seuraavassa suhteessa maltat
tutustua myös mieheen syvällisemmin ennen kuin alat leikkiä kotia!
Toisaalta noinhan se selvisi aika nopeasti, mikä toinen on miehiään. Yhteisestä asunnosta pääsee kyllä pois, etenkin kun lapsia ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tottunut kotonaan siihen, että kaikki tehdään siten ettei hänelle vain tule paha mieli.
Voi vaikka soittaa äitinsä hakemaan syömään jos minun tekemä ruoka ei kelpaa :D Ei osaa säädellä tunteitaan kun äiti yrittää säätää edelleenkin maailmaa hänelle sopivaksi...
Miksi ihmeessä olet tuon miesvauvan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut kotonaan siihen, että kaikki tehdään siten ettei hänelle vain tule paha mieli.
Voi vaikka soittaa äitinsä hakemaan syömään jos minun tekemä ruoka ei kelpaa :D Ei osaa säädellä tunteitaan kun äiti yrittää säätää edelleenkin maailmaa hänelle sopivaksi...Miksi ihmeessä olet tuon miesvauvan kanssa?
Ero tuleekin, ellei käytös pariterapian myötä muutu. Kyllä alkaa olla mitta täynnä.
Kyllä ap:n mies tajuaa että tekee väärin ap:tä kohtaan, jos kerran alussa oli aivan toisenlainen. Ei tule tuosta muuttumaan. Ehkä joutui todella pinnistelemään sen alun puoli vuotta ja nyt on oma itsensä.
No tuollaista se voi olla, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ensimjouluna sitten paremmalla mielellä.
Miehesi joulut ovat olleet äitinsä laittamia ja passaamia. Hän ei tajua kuinka oikeasti kunnollisen perinteinen joulun laittaminen vie aikaa ja rahaa, sellaisen unelmajoulun takana on paljon työtä.
Miehesi ei ole enää mikään pikkupoika vaan aikuinen mies, hänen pitäisi tajuta, ettei se täydellinen äipän joulu sieltä vaan lennähdä kotiin ja pöytään. Varsinkaan niin, että hän vaan pelailee ja marisee.
Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta. Löytäisit varmaan jotain fiksumpaakin seuraa kuin valittavan poikaystävän, joka ei arvosta panostustasi.
Vierailija kirjoitti:
Run forrest, run! Karkuun ja äkkiä sillä mies toimii vanhempiensa antaman roolimallin mukaisesti parisuhteessa,.
Katsopa miten appi kohtelee anoppia ja mieti haluatko olla anopin roolissa seuraavat vuosikymmenet? Hyviäkin miehiä on. Oma mies joulusiivosi, teki laatikot, koristeli kuusen ja hoiti lapsetkin sivussa ilman marttyyriulinaa. Tuollaista ”miestä” sinun ei kannata katsoa päivääkään sillä mies muuttuu vain korkeintaan pahempaan suuntaan ajan funktiona.
Minä olin taas se mies joka teki kaiken ja ulisi myös senkin edestä.
Olen aina ollut kova tekemään ja ulisemaan ihan kaikesta, jos en vain voi olla. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta olen kova tekemään ihan kaiken ja eteen sen nopeasti ulisten.
Jos minua rasitetaan liikaa niin aloitan ulisemisen. Toiset laulaa työtä tehdessään niin minä ulisen.
Toistaiseksi ei vaimoa ole ulinat haitannut. koska olen niin helvetin kova työmies. Eikä toista löydy samalaista. Veikkaan että miehesi ei olisi niin hyvä ja nopea kuin minä olen.
Olen minuutin mies. Teen homman minuutissa ja ennen hommaa ulisen kolme minuuttia asiasta, kun en jaksaisi.
Hyvää tässä on tajuta asia nyt.
Jotkut jää toivomaan ja odottamaan, että kyllähän tämä nyt näinkin menee, ei kai se elämä aina niin helppoa voi ollakaan. Mitäs muita... Eihän se sentään lyö/pelaa/juo/petä, kaikilla meillä on ristinsä, pohjimmiltaan se on hyvä tyyppi...
Sitten onkin siinä harhassa, että on panostanut suhteeseen 5 vuotta niin ero olisi kaiken hukkaanheittämistä, joten jatketaan kun ei se siitä vaihtamalla parane.
Itse vietin yli vuosikymmenen suhteessa, jonka tiesin toivottomaksi. Mutta ajattelin, että aikuisten elämä on sellaista.
En takaa, että mies tai kumppani toisi onnen elämään, mutta nyt elämässäni on mies joka useamman vuoden jälkeen puhuu, kehuu, pussaa, arvostaa ja jota minä voin arvostaa ja haluta.