Lue keskustelun säännöt.
13 vuotta tsunamista
Kommentit (203)
Muistan isän, joka menetti perheensä, mutta perheen pieni vauva löytyi sittenkin elossa. Isä itki ja sanoi "kuinka voi niin pieni selvitä hengissä".
Muistan myös lukeneeni pienestä, ehkä kouluikäisestä tytöstä joka menetti koko perheensä. Luin hänestä vuosia myöhemmin jutun, jossa hän oli kai valmistumassa lukiosta. Oli asunut isovanhempiensa luona, ja näki tulevaisuuden valoisana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkuhan tuli tuota listaa lukiessa...
Monta elämäniloista ihmistä meni tuon tsunamin mukana...
Inhoan aiheesta uutisointia. Miksi jotkut edelleen haluaa sillä ratsastella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista enää pikku-Paavoa, jonka aalto vei äidin kädestä?
Lisäksi muistan miehen, joka menetti vaimonsa ja pienet lapsensa (2-3) ja hävitti KAIKKI muistot perheestään. Tietääkseni meni uudestaan naimisiin aika pian ja sai uusia lapsia.
Aika monta haastattelua on tullut luettua eloon jääneistä. Yksi mies ja nainen, jotka kummatkin menettivät perheensä, ovat avioituneet keskenään.
Meidän asuinalueella on perhe, josta jäi äiti. Isä ja kaksi koululaista kuolivat.
En tiedä onko sama mies mutta menetti myös vanhempansa ja appivanhemmat, jäi ihan tyhjän päälle kun tsunami vei kaikki läheiset. On uudelleen naimisissa ja saanut lapsia, on antanut jonkun haastattelunkin.
Menetti vaimon ja kolme lasta, omat vanhemmat, vaimonsa veljen perheineen (vanhemmat, 3 lasta ja 1 isovanhempi) ja lisäksi kahdesta tuttavaperheestä kuoli yhteensä 5 ihmistä. Heitä oli siis yhteensä 20 henkilön seurue matkalla, joista 17 kuoli ja 3 pelastui.
Lukiokaverini perheineen kuoli tsunamissa, oli vaikea uskoa, se oli epätodellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex oli Thaimaassa lomalla uuden naisensa kanssa, laitoin viestin ja kysyin onko kaikki ok, olivat toisella puolella Thaimaata onneksi. Vuosia vuosia myöhemmin olin kuntoutuksessa ja siellä oli nainen jolta oli kuollut tsunamissa perhettä ja oli itsekin vammautunut siellä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ne seremoniat, joita oli useina päivinä Helsinki-Vantaalla: Pitkässä jonossa seisoi mustia ruumisautoja, torvisoittokunta töräytti fanfaarit ja surullinen tunnelma vallitsi. Ja Finnairin sankarimainen toiminta sillä välin, kun valtiovalta vielä hieroi päätään. Finnair muutti lentokoneensa ambulanssikoneeksi ja roudasi loukkaantuneitakin kotimaahan. Ja thaimaalaisten sankaritoiminta, kun lainasivat puhelimia turisteille. Ja thaimaalainen puhelinoperaattori antoi ulkomaanpuheluista tulleet kalliit maksut anteeksi thaimaalaisille. Ja Thaimaassa saatiin kunnostustoimenpiteet nopeasti käyntiin.
Pari tuttua perhettä meni kokonaan, mutta pääsivätpähän Taivaankotiin ja siellä tavataan ennemmin tai myöhemmin. Jumala sen päättää kauanko kukin taivastietään vaeltaa, en sitä sen enempää ole jäänyt murehtimaan.
Muistan sen hetken, kun veden alla tajusin, ettei vauva enää olekaan sylissäni. :( Vähän aikaa teki mieli jättäytyä virran vietäväksi, mutta sitten päätin taistella muiden lasten puolesta - joka valitettavasti osoittautui tuloksettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista enää pikku-Paavoa, jonka aalto vei äidin kädestä?
Lisäksi muistan miehen, joka menetti vaimonsa ja pienet lapsensa (2-3) ja hävitti KAIKKI muistot perheestään. Tietääkseni meni uudestaan naimisiin aika pian ja sai uusia lapsia.
Aika monta haastattelua on tullut luettua eloon jääneistä. Yksi mies ja nainen, jotka kummatkin menettivät perheensä, ovat avioituneet keskenään.
Meidän asuinalueella on perhe, josta jäi äiti. Isä ja kaksi koululaista kuolivat.
En tiedä onko sama mies mutta menetti myös vanhempansa ja appivanhemmat, jäi ihan tyhjän päälle kun tsunami vei kaikki läheiset. On uudelleen naimisissa ja saanut lapsia, on antanut jonkun haastattelunkin.
Tästä kirjoitettiin kirja vuonna 2006.
http://kattonataivas.blogspot.fi/2012/12/kirja-arvio-katastrofista-uute…
Olin 9-vuotias. Muistan elävästi vieläkin sen hetken, kun mummon kanssa luettiin paikallislehteä aamulla ja lehdessä oli aukeaman kokoinen kuva rannalta. Suomessa oli siis jo siinä vaiheessa tajuttu tapahtuman laajuus ja kuvakin oli lehteen saatu. Tuttuja en onnettomuudessa menettänyt, mutta tapahtuman vakavuus iski kyllä sen kuvan jälkeen hyvin selvästi itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku pohti mitä Sirkesalolle ja hänen perheelleen tarkalleen kävi. Tässä artikkelissa https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001032338.html Johanna Sirkesalon isä kertoo asiasta. Olivat vuokraamassaan bungalovissa, jonka aalto sitten murskasi.
Joku väitti nähneensä Akin elossa jalkoihin loukkaantuneena.
Pienenä alakoululaisena satelliitti-tv:n puolelta katsottiin kuvaa turma-alueesta ja ruumiskasoista.
Kunnes kadonneiden listalla oli luokkalaiseni nimi perheineen, silloin äiti kielsi katsomasta.
Lapset löydettiin lopulta hengissä, vanhempia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuenkelini ovat jo Taivaassa kirjoitti:
Muistan sen hetken, kun veden alla tajusin, ettei vauva enää olekaan sylissäni. :( Vähän aikaa teki mieli jättäytyä virran vietäväksi, mutta sitten päätin taistella muiden lasten puolesta - joka valitettavasti osoittautui tuloksettomaksi.
Tämä on keksitty kirjoitus. Suomalaisten joukossa ei ollut yhtään sellaista perhettä, josta olisi kuollut vauvaikäinen + perheen muut pienet lapset.
Hanki apua.
Aki Sirkesalo ja perhe. Kuljen heidän hautansa ohi aina kun menen mieheni haudalle <3
Pikkuenkelini ovat jo Taivaassa kirjoitti:
Muistan sen hetken, kun veden alla tajusin, ettei vauva enää olekaan sylissäni. :( Vähän aikaa teki mieli jättäytyä virran vietäväksi, mutta sitten päätin taistella muiden lasten puolesta - joka valitettavasti osoittautui tuloksettomaksi.
Älä viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Miksi? Toinen kuoli kun halusi. Tsunamissa kuolleet eivät halunneet.
Tulee aina tsunami mieleen, kun jossakin kuulee Aki Sirkesalon musiikkia. Sirkesalon lapset Saana ja Sampo olisivat nyt nuoria aikuisia, Sampo täyttäisi kesällä 22 ja Saana tammikuussa 18. Moni muukin tsunamissa menehtynyt lapsi olisi nyt jo teini-ikäinen tai aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Miksi? Toinen kuoli kun halusi. Tsunamissa kuolleet eivät halunneet.
Ole hiljaa. Itsemurhaan ajautuva näkee sen vihoviimeisenä keinona ja usein siihen ajaa monet syyt, ei se etteikö haluaisi elää.
Luulisi että sen verran raksuttaa, että jos johonkin paikkaan ei saada mitään yhteyttä eikä sieltä myöskään kuulu mitään, niin silloin asiat on taatusti pahasti pielessä. Ei silloin voi antaa lausuntoa, että ei mitään hätää, kaikilla on kaikki hyvin ja painua takaisin joulunviettoon.