Lue keskustelun säännöt.
13 vuotta tsunamista
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Miksi? Toinen kuoli kun halusi. Tsunamissa kuolleet eivät halunneet.
Ilmeisesti et tiedä aiheesta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tyyppi jonka perhe meni ja itse selviytyi. Tuhosi sen jälkeen kaikki valokuvat perheestään.
Minulle jäi mieleen lukemattomat suomalaiset perheet, jotka joko kuolivat kokonaan tai jäi 1-2 henkilöä henkiin.
Myös koko kevään ja kesän 2005 oli Helsingin Sanomissa viikoittain tsunamikuolinilmoituksia. Raskaimpia lukea oli ne, joissa yksi henkilö oli jäänyt henkiin ja kuinka kaipasi perhettään. Tai koko perhe mennyt ja surijoina perheen vanhempien äiti ja isä ja lasten kohdalla mummo ja pappa.
Muistan myös Helsingin Sanomien Muistoja-palstalta pari ilmoitusta tsunamia seuranneina vuosina. Toisessa oli päälle 6-kymppinen nainen, jonka aikuinen poika oli kuollut tsunamissa. Toinen oli taas noin 60-70-vuotiaan muistokirjoitus, jossa mainittiin, että tyttären perheen kuoleminen tsunamissa romahdutti terveyden tai muuta vastaavaa. Moni kuoli myös suruun....
Kuolleista perheistä jäi mieleen mm. yksi perhe, jossa kaksi lasta (9- ja 5-vuotiaat) pelastui, vanhemmat ja kaksi muuta lasta kuolivat. Nythän tuo nuorinkin on täysi-ikäinen, ajelehtinut 5-vuotiaana aallon mukana ja pelastunut ihmeen kaupalla. Muistan kun tästä uutisointiin ja tuo 5-vuotias oli tuotu Khao Lakissa sairaalaan ja siellä tavannut 9-vuotiaan sisaruksensa. Muu perhe kuoli, mutta jotenkin lohduttavaa, että heidän kohdallaan edes kaksi pelastui.
Kun tsunamissa kadonneitten nimet ja kuvat julkaistiin, rosvot iski niiden tyhjiin koteihin.
Minä olin lukiossa silloin, ja samalla kurssilla yksi tyttö menehtyi. Oli todella traumaattista tulla kouluun, kun ensimmäinen tunti oli juuri sitä ainetta ja kuulin vasta silloin hänen menetymisensä. Opettaja oli sytyttänyt kynttilän hänen pöydälleen.
Vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä hetkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yläasteikäinen tsunamin iskiessä. Parhaiten on mieleen jäänyt Aki Sirkesalon perheen kohtalo sekä Sauli Niinistön selviytyminen, koska ovat julkisuudesta tuttuja henkilöitä muutoinkin. Ketään sukulaisia, tuttuja tai kotiseudullani asuneita ei menehtynyt. Vuosia myöhemmin olen lukenut selviytyneiden haastatteluita.
Tsunami oli sen suuruusluokan katastrofi, että siihen liittyvien tapahtumien laajuutta ei kyennyt silloin eikä kykene yhä edelleenkään ymmärtämään. Vaikka yrittäisi ajatella asiaa siten, että Suomessa noin Oulun kokoisen kaupungin väkimäärä kuolisi kerralla, niin asia tuntuu silti todella absurdilta.
Muistan miettineeni että tulevaisuudessa tulee useammin samanlaisia ihmismassoja pyyhkäiseviä luonnonkatastrofeja. Tsunami ei liittynyt mitenkään ilmastonmuutokseen mutta ajatelin sen olevan luonnon varoitus ihmisille. Luin kyllä ihmiskohtaloista ja järkytyin niistä videoista, mutta en jäänyt millään lailla kiinni niihin uutisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan miettineeni että tulevaisuudessa tulee useammin samanlaisia ihmismassoja pyyhkäiseviä luonnonkatastrofeja. Tsunami ei liittynyt mitenkään ilmastonmuutokseen mutta ajatelin sen olevan luonnon varoitus ihmisille.
Eihän sitä vielä tiedetä. Nythän sitä tutkitaan, onko ilmastonmuutoksella vaikutusta mannerlaattojen liikkeisiin. Tulevaisuudessa tiedetään enemmän. Voisin veikata, että varmasti ilmastonmuutos ainakin pahentuessaan tulee vaikuttamaan yhä enemmän.
Pikkuenkelini ovat jo Taivaassa kirjoitti:
Muistan sen hetken, kun veden alla tajusin, ettei vauva enää olekaan sylissäni. :( Vähän aikaa teki mieli jättäytyä virran vietäväksi, mutta sitten päätin taistella muiden lasten puolesta - joka valitettavasti osoittautui tuloksettomaksi.
Suomalaisten joukossa ei kyllä tainnut olla yhtään vauvaa. Ei ainakaan sellaista perhettä, jossa olisi muitakin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Miksi? Toinen kuoli kun halusi. Tsunamissa kuolleet eivät halunneet.
Ilmeisesti et tiedä aiheesta yhtään mitään.
Itse asiassa aika paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni teki itsemurhan samana päivänä, kun oli tsunami. Ehkä siitä syystä koko tsunamiuutisointi meni ihan ohi, eikä ole tullut luettua aiheesta.
Otan osaa!
Voi kauhea, oman vanhemman itsemurha on kyllä paljon pahempi kokemus, kuin mikään onnettomuus.
Miksi? Toinen kuoli kun halusi. Tsunamissa kuolleet eivät halunneet.
Ohiksena vastaan, että siksi että vanhemman itsemurhaan liittyy surun lisäksi valtava hylätyksi tulemisen ja huonommuuden tunne, syyllisyys ja jossittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime aikoina muistunut mieleen Johanna Sällström ruotsalainen näyttelijä, joka näytteli Wallander jaksoissa Kurt Wallanderin Linda tytärtä. Linda oli poliisi kuten isänsä.
Johanna oli tsunamissa ja selviytyi hengissä siitä, mutta teki itsemurhan v2007. Tsunami vei mielenterveyden.
Nyt noita aiempia Wallander-jaksoja tullut uusintana joissa on alkuperäinen Linda =Johanna. Surullista, tosi surullista. Kokemuksesta on jäänyt varmaan monille pahoja traumoja mutta Johanna ei päässyt yli.
Miksi sinne Thaimaahan piti mennä? Jos menee vaaralliselle alueelle, pitää varautua siihen että jotain tapahtuu. Paikallisilta meni koti, omaisuus ja työ perheiden lisäksi. Suomalaiset eloonjääneet pystyivät palaamaan takaisin tänne, omiin koteihinsa. Tiedän tutun tutun joka kuoli tuolla. Tiedän myös tutun tutun joka kuoli autokolariin, ja tutun tutun joka kuoli syöpään. Kaikki 3 tapahtumaa kiinnostavat yhtä paljon, eli aika vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinne Thaimaahan piti mennä? Jos menee vaaralliselle alueelle, pitää varautua siihen että jotain tapahtuu. Paikallisilta meni koti, omaisuus ja työ perheiden lisäksi. Suomalaiset eloonjääneet pystyivät palaamaan takaisin tänne, omiin koteihinsa. Tiedän tutun tutun joka kuoli tuolla. Tiedän myös tutun tutun joka kuoli autokolariin, ja tutun tutun joka kuoli syöpään. Kaikki 3 tapahtumaa kiinnostavat yhtä paljon, eli aika vähän.
Ei kukaan ole paikallisten hätää ja tuskaa aliarvioinut. On kuitenkin ihan luonnollista, että ihminen kokee surua useammin lähimpänä itseään olevia kohtaan. Suomalaisten kohtaloihin on helpompi samaistua.
Estoniaa surtiin eniten Ruotsissa ja Virossa (uhrit pääosin näistä maista) sekä Suomessa, jonka alueella onnettomuus tapahtui. Vaikka laiva oli virolainen niin moni samaistui siihen ja oli kokemusta risteilyistä ja helppo samaistua, että olisi voinut olla myös suomalainen laiva.
Ihmisen kyky surra on myös rajallinen ja kaikkea ei vaan voi surra, siksi lähelle osuvat tapahtumat koskettavat eniten.
Et sinäkään saisi koskaan muuten valittaa mistään, koska jollain on aina asiat huonommin. Monissa maissa ei ole edes ruokaa riittävästi. Silti varmaan itsekin joskus valitat ruoasta ja jätät syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinne Thaimaahan piti mennä? Jos menee vaaralliselle alueelle, pitää varautua siihen että jotain tapahtuu. Paikallisilta meni koti, omaisuus ja työ perheiden lisäksi. Suomalaiset eloonjääneet pystyivät palaamaan takaisin tänne, omiin koteihinsa. Tiedän tutun tutun joka kuoli tuolla. Tiedän myös tutun tutun joka kuoli autokolariin, ja tutun tutun joka kuoli syöpään. Kaikki 3 tapahtumaa kiinnostavat yhtä paljon, eli aika vähän.
Vilkaisin muuten juuri huvikseen uhrimääriä, huimat 172 suomalaista verrattuna mm. yli viiteensataan saksalaiseen tai ruotsalaiseen. Ja kokoaisuhrien määrä on 171 900. Nyt tästä vinkuminen vaikuttaa vieläkin hölmömmältä. Hävetkää. -136
Voimakkaasti se tsunami on jäänyt ihmisten mieleen. Olemme perheen kanssa lähdössä Thaimaahan tänä talvena ja johan sekä anoppi että äitini hössöttää ja panikoi että voi voi kun ei nyt tsunami tulisi. Olen käynyt viisi kertaa Japanissa, missä tsunamiin joutuminen on todellakin paljon todennäköisempää ja yhdessä maanjäristyksessäkin olen siellä ollut, mutta siitä kohteesta nämä samat ihmiset ovat vain ”ai jaa”.
Olin varhaisteini ja tapaus järkytti kyllä. Olin vasta alkanut seuraamaan uutisia ylipäänsä ja tämä oli ensimmäinen iso uutinen, jonka muistan. Minulla oli vaikea teini-ikä ja olin ehkä masentunut muutenkin.
Tapahtuma löi silloin kasvoilleni maailman ja elämän arvaamattomuuden ja pahuuden ihan kunnolla ensimmäistä kertaa. Olin lapsesta asti kuunnellut Sirkesaloa ja varmaan hänen ja hänen perheensä kuolema vaikutti myös paljon siihen, että otin sen niin henkilökohtaisesti, vaikka en ketään urheja itse tuntenutkaan. Olimme myös vasta olleet perheen kanssa vastaavassa lomakohteessa, joten senkin takia varmaan pystyin samaistumaan tilanteeseen paremmin kuin yleensä.
Mikään uutistapahtuma sen jälkeen ei ole vaikuttanut niin vahvasti, varmaan se herkkä ikä vaikutti niin paljon.
Onkohan Sri Lankaan vieläkään rakennettu yhtään synnytyssairaalaa tuhoutuneiden tilalle? Avustusrahathan meni kalastajille ja heidän uusiin aluksiin. Ja kuinka monen tyttölapsen "vei tsunami"?
Sirkesalot olisivat välttäneet tsunamin ellei heidän pieni tyttönsä olisi sairastunut edellisenä iltana. Heidän piti lähteä viidakkoretkelle puoli tuntia ennen aaltojen tuloa, mutta koska tyttö sairastui he jäivät bungalowiinsa.
Sitä väitti nainen, joka menetti tsunamissa kaikki lapsensa ja miehensä ja loukkaantui itsekin. Hän uskoi Akin maanneen vieressään sairaalassa, kun oli siellä itsekin hoidettavana. Ehkä ei ollut ihan tarkkaavaisimmassa mielentilassa.