13 vuotta tsunamista

Meri  tuli sisään.

Syöksyi päin rasvattu valas. 

Miettikää miten kammottava tilanne. Vettä joka paikassa, tonnien painosta romua seassa, hait uiskentelivat rannalle ja kaduille.

Tsunami jäi mieleeni erityisesti siksi että olin tuohon aikaan masentunut.

Uutisten seuraaminen ja omaisten tuskan näkeminen pahensi sitä entisestään.

En ole koskaa ajatellut, että tsunamissa kuoleminen eroaisi muista onnettomuuksista ihmisen itsensä tai hänen läheistensä näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaasti se tsunami on jäänyt ihmisten mieleen. Olemme perheen kanssa lähdössä Thaimaahan tänä talvena ja johan sekä anoppi että äitini hössöttää ja panikoi että voi voi kun ei nyt tsunami tulisi. Olen käynyt viisi kertaa Japanissa, missä tsunamiin joutuminen on todellakin paljon todennäköisempää ja yhdessä maanjäristyksessäkin olen siellä ollut, mutta siitä kohteesta nämä samat ihmiset ovat vain ”ai jaa”.

Syynä on se, että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tällaiset onnettomuudet vaan se että saadaan voivotella muutaman samanmaalaisen kuolemaa 13 vuotta.

Kuinka pitkälle sisämaahan päin vesi eteni?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten kammottava tilanne. Vettä joka paikassa, tonnien painosta romua seassa, hait uiskentelivat rannalle ja kaduille.

Tsunami jäi mieleeni erityisesti siksi että olin tuohon aikaan masentunut.

Uutisten seuraaminen ja omaisten tuskan näkeminen pahensi sitä entisestään.

Ei siellä haita tullut rannalle ja kaduille. Muuten kyllä hirveää, monihan kuoli tai loukkaantui noista tavaroista, autoista ja muusta rojusta mikä siellä lainehti ympäriinsä. Ei tuollaista osaa edes kuvitella kun ei itse ole ollut paikalla.

Tätä palstaa olin alkanut seurata kesällä 2004 ja tsunami oli luonnollisesti iso keskustelunaihe palstalla tapahtuma-aikaan 2004 joulukuussa ja vielä pitkälle alkuvuoteen 2005.

Inhottavin ketju mitä muistan oli se, että eräs vanhempi nainen oli antanut haastattelun Iltalehdelle, jonka joku sitten linkitti palstalle haukkuen tuon naisen, oli siihen aikaan muistaakseni noin 65-vuotias.

Hänen ainoa poikansa perheineen (vaimo ja kaksi lasta) oli kadonnut tsunamissa ja äiti luonnollisesti itkenyt ja valvonut päiväkausia tuossa vaiheessa. Joku palstalainen sitten koki asiakseen haukkua tuon naisen ulkonäön todella ilkeästi. Se on jäänyt mieleen.  Poika perheineen kuoli tsunamissa :(

Sirkesalolla jo loma hiukan pilalla lapsen sairastuttua mahatautiin ja alkuperäisestä suunnitelmista poiketen sitten lapsen luona rannan majoitus kohteessa muistelisin noin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkälle sisämaahan päin vesi eteni?

Useamman kilometrin, olisikohan jotain 3-4 km edennyt sisämaahan päin.

Vierailija kirjoitti:

Sirkesalot olisivat välttäneet tsunamin ellei heidän pieni tyttönsä olisi sairastunut edellisenä iltana. Heidän piti lähteä viidakkoretkelle puoli tuntia ennen aaltojen tuloa, mutta koska tyttö sairastui he jäivät bungalowiinsa.

Niin, kaikki on niin käsikirjoitettu ennalta.

Miksi ihmiset keksii ihan outoja tarinoita tsunamissa olleista perheistä, joita ei ollut olemassakaan?

Esimerkiksi ihan pieniä suomalaisia vauvoja tsunamissa ei kuollut yhtäkään, taaperoitakin vain muutama.

Kaveri yläasteella väitti, että heidän sukulaisperheestään oli kadoksissa viisihenkinen perhe, johon kuuluivat äiti, isä, 12-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksoset. Kummaa, ettei sellaista perhettä ollut kadonneiden listalla.

Olin muutama vuosi sitten hotellissa mikä uudelleen rakennettu, kärsi tsunamissa pahoin. Taksikuski kertoi minulle historiaa ja kuinka vesi oli nousut korkealle aulaan asti, näytti mihin asti, häntä rinnan korkeudelle ja hän oli kantanut neljää pientä turistilasta turvaan. Oli tosi vaikuttavaa kuunnella häntä ja illalla sittem tuijottaa tyynelle merelle mistä kauhu sillloin tuli. Osa rannan palmuista niin jättimäisiä että olivat selvinneet siitä, eivät voineet olla sitä nuorempia.

Vasta kotiintulon jälkeen uskalsin googlata enemmän, paljon kuvia hotellistani tsunamin jälkeen, aivan tunnistettavia allasalueita mitkä rakennettu nyt uudestaan, näissä ruumiita. Lopetin nopeasti. Todennäköisesti omaan huoneeseenikin oli voinut kuolla joku. Pala nousi kurkkuun ja en voi enää matkustaa sinne. Vaikka tietenkin oikein että elämä siellä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten hotellissa mikä uudelleen rakennettu, kärsi tsunamissa pahoin. Taksikuski kertoi minulle historiaa ja kuinka vesi oli nousut korkealle aulaan asti, näytti mihin asti, häntä rinnan korkeudelle ja hän oli kantanut neljää pientä turistilasta turvaan. Oli tosi vaikuttavaa kuunnella häntä ja illalla sittem tuijottaa tyynelle merelle mistä kauhu sillloin tuli. Osa rannan palmuista niin jättimäisiä että olivat selvinneet siitä, eivät voineet olla sitä nuorempia.

Vasta kotiintulon jälkeen uskalsin googlata enemmän, paljon kuvia hotellistani tsunamin jälkeen, aivan tunnistettavia allasalueita mitkä rakennettu nyt uudestaan, näissä ruumiita. Lopetin nopeasti. Todennäköisesti omaan huoneeseenikin oli voinut kuolla joku. Pala nousi kurkkuun ja en voi enää matkustaa sinne. Vaikka tietenkin oikein että elämä siellä jatkuu.

Silloinen Sofitel Magic Lagoon nyt J.W. Marriot Khao Lak, tsunami edelleen vaikuttaa hintoihin, luksusloma halvempi kuin jossain muussa vastaavassa. Todella upea hotelli taas.

Netistä löytyy kirja jonka on muistaakseni kirjoittanut, tsunamissa perheensä menettäneen miehen raitistunut ystävä. Luin sen ja ymmärrän miestä, joka ei halunnut jäädä kiinni menettämäänsä perheeseen ja pyysi hävittämään perheenjäsentensä ja vanhempiensa kuvat ja henkilökohtaiset tavarat ennen sairaalasta palaamista.

Meistä jokaisella on vain määrätty aika kulkea rakkaimpien kanssa yhteistä matkaa. He eivät tosiaankaan tule takaisin vaikka monumentteja rakentaisi. Se, mikä on jäänyt sydämeen ja muistiin heistä, on paljon pysyvämpää ja aidompaa kuin kuvat tai henkilökohtaiset tavarat. Minä ymmärsin todella hyvin tuon lahtelaisen lakimiehen selviytymistavaraa. Varmasti yksikään hänen menetetyistä rakkaistaan ei olisi halunnut hänen antavan periksi vaan jatkavan elämäänsä ja mieluiten mahdollisimman onnellisena kun hänelle kerran se mahdollisuus annettiin. Tottakai on musertavaa kun tsunami vie perheen ja lähiomaiset ja ihminen jää jäljelle yksin selviämään tilanteesta.

Kirjan luettuani päätin keskustella vakavasti mutta positiivisessa hengessä mieheni ja vanhempieni kanssa siitä, kuinka heidän pitäisi suhtautua jos minulle kävisi jotain yllättävää. Kaikista viimeiseksi haluaisin ihmisten lamaantuvan vaan toivoisin heidän muistavan minusta minun kanssani koetut hyvät hetket. Omaisuuteni jääköön lapsilleni ja he saavat tehdä sillä juuri kuten haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Se tyyppi jonka perhe meni ja itse selviytyi. Tuhosi sen jälkeen kaikki valokuvat perheestään. 

Ja valokuvatko olivat se tärkein juttu? Eikö se ollut se yhdessä eletty aika ja sen muistot? Älkää tuo itku jottei teitä tuomittaisi.

Ensimmäisen uutisen tsunamista luin tältä palstalta. Joku kirjoitti että todella suuri hyökyaalto on iskenyt Thaimaahan. Sen jälkeen rupesi suomi24 palstalle tulemaan kirjoituksia ja kuvia.

Onnettomuuden suuruutta ei tajunnut. Sitten joku oli postannut kuvan missä oli kuolleita ihmisiä rantavedessä, mukana pieniä vauvoja ja lapsia vaipoissa.

Siitä se hirveys alkoi. Ja kuvia ja uutisia alkoi virrata jokapaikasta. Indonesian kaamea tuho tuli vasta Thaimaan jälkeen esille:(

Oli ahdistavaa seurata suomalaisten kasvavaa listaa kadonneista ja kuolleista.

Otan osaa kaikille ketä se katastrofi kosketti.

Vaikka en tuntenut sieltä ketään Sirkesalot antoi sille kasvot, vaikka jokaisen perheen menetykset koskettivat sydämest.ä

Julma luonnontapahtuma mikä ei ollut ennakoitavissa.

Vierailija kirjoitti:

Lukiokaverini perheineen kuoli tsunamissa, oli vaikea uskoa, se oli epätodellista.

Samoin minulta. Oli kamala nähdä se nimi siellä kadonneiden listalla, teki todella pahaa. Häneltä jäi yksi perheenjäsen eloon.

Päällimmäisinä muistoina epäusko kun seurasi uhriluvun nousemista, ensin puhuttiin sadoista tai tuhansista mutta totuus olikin niin paljon pahempi. Toinen vahva muisto on kynttilät meidän silloisen asuintalon pihassa, ihmiset veivät muistokynttilöitä (lapsi)uhreille hiekkalaatikon reunalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten kammottava tilanne. Vettä joka paikassa, tonnien painosta romua seassa, hait uiskentelivat rannalle ja kaduille.

Tsunami jäi mieleeni erityisesti siksi että olin tuohon aikaan masentunut.

Uutisten seuraaminen ja omaisten tuskan näkeminen pahensi sitä entisestään.

Ei siellä haita tullut rannalle ja kaduille. Muuten kyllä hirveää, monihan kuoli tai loukkaantui noista tavaroista, autoista ja muusta rojusta mikä siellä lainehti ympäriinsä. Ei tuollaista osaa edes kuvitella kun ei itse ole ollut paikalla.

Tätä palstaa olin alkanut seurata kesällä 2004 ja tsunami oli luonnollisesti iso keskustelunaihe palstalla tapahtuma-aikaan 2004 joulukuussa ja vielä pitkälle alkuvuoteen 2005.

Inhottavin ketju mitä muistan oli se, että eräs vanhempi nainen oli antanut haastattelun Iltalehdelle, jonka joku sitten linkitti palstalle haukkuen tuon naisen, oli siihen aikaan muistaakseni noin 65-vuotias.

Hänen ainoa poikansa perheineen (vaimo ja kaksi lasta) oli kadonnut tsunamissa ja äiti luonnollisesti itkenyt ja valvonut päiväkausia tuossa vaiheessa. Joku palstalainen sitten koki asiakseen haukkua tuon naisen ulkonäön todella ilkeästi. Se on jäänyt mieleen.  Poika perheineen kuoli tsunamissa :(

Itseasiassa hait söivät ruumiita jotka vesi kuljetti kauemmas rannasta.

Telkkarista piti tulla seuraavana päivänä dokumentti härkähaista, mutta se oli peruttu tapahtuneen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuenkelini ovat jo Taivaassa kirjoitti:

Muistan sen hetken, kun veden alla tajusin, ettei vauva enää olekaan sylissäni. :( Vähän aikaa teki mieli jättäytyä virran vietäväksi, mutta sitten päätin taistella muiden lasten puolesta - joka valitettavasti osoittautui tuloksettomaksi.

Tämä on keksitty kirjoitus. Suomalaisten joukossa ei ollut yhtään sellaista perhettä, josta olisi kuollut vauvaikäinen + perheen muut pienet lapset.

Hanki apua.

Olen ruotsalainen, suomalaisin sukujuurin. 

Kiva lukea tätä ketjua. 3 viikon päästä Phuketissa ja aloin miettiä pitäisikö perua koko reissu... Olen lähdössä lapseni kanssa...