Lue keskustelun säännöt.
Oli puhetta, että menisimme äidille Tapanina. Nyt hän kuitenkin oli töykeä mulle, eikä huvittaisi mennä
25.12.2017 |
Ja normaalissa tilanteessahan tuota voisi selvittää, eli kerron, että toiminnassasi mieleni pahoitti se ja se, ymmärrätkö? Jos ei ymmärrä, niin nielee sen, etten tule eikä ala syytellä minua siitä, ja jos ymmärtää, kaikki ok.
Mutta. Äidilleni jos kertoo, mitä hän teki pahasti alkaa hirveä souvi, jossa hän kieltäytyy kantamasta vastuutaan omasta käytöksestään ja pahoittaa totaalisesti mielensä siitä, että hän loukkasi minua. Eli periaatteessa olisi parempi valehdella ja keksiä tekosyy, miksi emme tule.
Mutta tämä taas sotii kaikkia ihmissuhdearvoja vastaan, joita minä kannan, en ymmärrä muille valehtelevia ihmisiä, ja minusta on jotenkin noloa, jos toiset arvaavat, ettei se sanottu syy ollut oikea syy.
Lisäksi on aika hirveää, ettei toisia (äitiä) sitten edes kiinnosta, miksi emme tulekaan, vaan on ihan jees sen kanssa, että hänelle valehdeltiin.
Kommentit (178)
Ja se oli siis vain joku nousukkaiden klubi, se äidin. Aivan sama, mille mä heille oisin näyttänyt, olen heitä arvokkaampi ja aidompi ihminen, jos se on ongelma, mille mä näytän, kun olen täysin tavallinen ja isoäidille aina kelpasin. Ja siis en ole mikään gootti, ihan tavis!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis isoäitinikin muistutti tavoista, mutta tavalla, ettei tullut vaikutelmaa, etten kelpaa!!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon, miksei äitisi tai ihmiset yleensä ole halukkaita kuulemaan karua totuutta ja "parantamaan tapojaan", syy on usein siinä, että monet ihmiset haluavat ajatella olevansa itse se Järjen Ääni tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmiset haluavat uskotella itselleen, että heidän tapansa toimia on Ainoa Oikea, tai vähintään Paras Mahdollinen. Ja pinttyneitä tapoja ihmisille muodostuu ylipäätään siksi, että jokin asia vain tulee heiltä luonnostaan, ja päinvastoin toimiminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä.
T. 5
Tämän voisi vielä antaa anteeksi, ellei äiti olisi ollut julma minua kohtaan ja syyttänyt kaikista vioistani ja aiheuttanut sillä mulle pahan mielen. Jotenkin olettaisi, että vastineeksi kykenisi itse olemaan virheetön tai virheisiin erehtyessään (heh) olisi kiinnostunut korjaamaan ne. Äiti perusteli usein moitteitaan mulle sillä, että hän ainakin haluaisi kuulla, jos joku vain voi ojentaa häntä. Jep jep.
ap
Omassa mielessään äitisi todennäköisesti ei ole tehnyt mitään väärää, ja ajattelee sinun vain olevan tarpeettoman "hankala". Ihminen usein pitää omista näkökannoistaan kiinni ihan viimeiseen asti. Anteeksianto on yliarvostettua; mikäli äitisi on tehnyt tarpeeksi julmasti sinua kohtaan, ei sinun tarvitse sitä koskaan anteeksi antaa, vaikka hän onkin äitisi. Pidä viileän asialliset välit (jos tarvitsee vielä esim. lasten vuoksi), mutta älä ota kuuleviin korviisi mitään moitteita tai arvosteluja, vaan vastaa mahdollisimman mukanätisti "eiköhän me pärjätä :)" tms. Ja aikanaan, kun siihen on mahdollisuus, jätä äitisi täysin yksin. Et ole velvoitettu mihinkään, vaikka olettekin sukua.
Jos äitisi käyttäytyy huonosti älä ota siitä syyllisyyttä itsellesi. Käyttäydy itse omien arvojesi mukaisesti. Voit tehdä monenlaisia valintoja suhteessa äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon, miksei äitisi tai ihmiset yleensä ole halukkaita kuulemaan karua totuutta ja "parantamaan tapojaan", syy on usein siinä, että monet ihmiset haluavat ajatella olevansa itse se Järjen Ääni tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmiset haluavat uskotella itselleen, että heidän tapansa toimia on Ainoa Oikea, tai vähintään Paras Mahdollinen. Ja pinttyneitä tapoja ihmisille muodostuu ylipäätään siksi, että jokin asia vain tulee heiltä luonnostaan, ja päinvastoin toimiminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä.
T. 5
Tämän voisi vielä antaa anteeksi, ellei äiti olisi ollut julma minua kohtaan ja syyttänyt kaikista vioistani ja aiheuttanut sillä mulle pahan mielen. Jotenkin olettaisi, että vastineeksi kykenisi itse olemaan virheetön tai virheisiin erehtyessään (heh) olisi kiinnostunut korjaamaan ne. Äiti perusteli usein moitteitaan mulle sillä, että hän ainakin haluaisi kuulla, jos joku vain voi ojentaa häntä. Jep jep.
apOmassa mielessään äitisi todennäköisesti ei ole tehnyt mitään väärää, ja ajattelee sinun vain olevan tarpeettoman "hankala". Ihminen usein pitää omista näkökannoistaan kiinni ihan viimeiseen asti. Anteeksianto on yliarvostettua; mikäli äitisi on tehnyt tarpeeksi julmasti sinua kohtaan, ei sinun tarvitse sitä koskaan anteeksi antaa, vaikka hän onkin äitisi. Pidä viileän asialliset välit (jos tarvitsee vielä esim. lasten vuoksi), mutta älä ota kuuleviin korviisi mitään moitteita tai arvosteluja, vaan vastaa mahdollisimman mukanätisti "eiköhän me pärjätä :)" tms. Ja aikanaan, kun siihen on mahdollisuus, jätä äitisi täysin yksin. Et ole velvoitettu mihinkään, vaikka olettekin sukua.
No ei hän omasta mielestään olekaan, mutta antoiko MUN ikinä päättää tai valita, olenko mä OMASTA mielestäni tehnyt hänelle tai muillekaan jotain väärää? Ei antanut. Miksi mä siis soisin hänelle sen luksuksen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjinta on, ettei mulla ole mitään rinnakkaismaailmaa tai vaihtoehtoa, jossa elää, jossa tekisin jotain kivempaa niin, että kipu siitä, millaista surua äiti mulle aiheuttaa unohtuisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon, miksei äitisi tai ihmiset yleensä ole halukkaita kuulemaan karua totuutta ja "parantamaan tapojaan", syy on usein siinä, että monet ihmiset haluavat ajatella olevansa itse se Järjen Ääni tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmiset haluavat uskotella itselleen, että heidän tapansa toimia on Ainoa Oikea, tai vähintään Paras Mahdollinen. Ja pinttyneitä tapoja ihmisille muodostuu ylipäätään siksi, että jokin asia vain tulee heiltä luonnostaan, ja päinvastoin toimiminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä.
T. 5
Tämän voisi vielä antaa anteeksi, ellei äiti olisi ollut julma minua kohtaan ja syyttänyt kaikista vioistani ja aiheuttanut sillä mulle pahan mielen. Jotenkin olettaisi, että vastineeksi kykenisi itse olemaan virheetön tai virheisiin erehtyessään (heh) olisi kiinnostunut korjaamaan ne. Äiti perusteli usein moitteitaan mulle sillä, että hän ainakin haluaisi kuulla, jos joku vain voi ojentaa häntä. Jep jep.
apOmassa mielessään äitisi todennäköisesti ei ole tehnyt mitään väärää, ja ajattelee sinun vain olevan tarpeettoman "hankala". Ihminen usein pitää omista näkökannoistaan kiinni ihan viimeiseen asti. Anteeksianto on yliarvostettua; mikäli äitisi on tehnyt tarpeeksi julmasti sinua kohtaan, ei sinun tarvitse sitä koskaan anteeksi antaa, vaikka hän onkin äitisi. Pidä viileän asialliset välit (jos tarvitsee vielä esim. lasten vuoksi), mutta älä ota kuuleviin korviisi mitään moitteita tai arvosteluja, vaan vastaa mahdollisimman mukanätisti "eiköhän me pärjätä :)" tms. Ja aikanaan, kun siihen on mahdollisuus, jätä äitisi täysin yksin. Et ole velvoitettu mihinkään, vaikka olettekin sukua.
No ei hän omasta mielestään olekaan, mutta antoiko MUN ikinä päättää tai valita, olenko mä OMASTA mielestäni tehnyt hänelle tai muillekaan jotain väärää? Ei antanut. Miksi mä siis soisin hänelle sen luksuksen?
ap
No, voithan sinä ne välit nytkin jo katkaista! Mutta parempi ajankohta tosin olisi silloin, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä. Mutta sitten kun annat tulla oikein täysilaidallisen ja syljet äitisi naamalle vuosikymmenten tuskat, niin valmistaudu tosiaan siihen, ettet sen jälkeen näe äitiäsi enää. Koska selvittämättömiä ongelmia teidän välillänne näyttää olevan sen verran, ettei välinne enää koskaan korjaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon, miksei äitisi tai ihmiset yleensä ole halukkaita kuulemaan karua totuutta ja "parantamaan tapojaan", syy on usein siinä, että monet ihmiset haluavat ajatella olevansa itse se Järjen Ääni tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmiset haluavat uskotella itselleen, että heidän tapansa toimia on Ainoa Oikea, tai vähintään Paras Mahdollinen. Ja pinttyneitä tapoja ihmisille muodostuu ylipäätään siksi, että jokin asia vain tulee heiltä luonnostaan, ja päinvastoin toimiminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä.
T. 5
Tämän voisi vielä antaa anteeksi, ellei äiti olisi ollut julma minua kohtaan ja syyttänyt kaikista vioistani ja aiheuttanut sillä mulle pahan mielen. Jotenkin olettaisi, että vastineeksi kykenisi itse olemaan virheetön tai virheisiin erehtyessään (heh) olisi kiinnostunut korjaamaan ne. Äiti perusteli usein moitteitaan mulle sillä, että hän ainakin haluaisi kuulla, jos joku vain voi ojentaa häntä. Jep jep.
apOmassa mielessään äitisi todennäköisesti ei ole tehnyt mitään väärää, ja ajattelee sinun vain olevan tarpeettoman "hankala". Ihminen usein pitää omista näkökannoistaan kiinni ihan viimeiseen asti. Anteeksianto on yliarvostettua; mikäli äitisi on tehnyt tarpeeksi julmasti sinua kohtaan, ei sinun tarvitse sitä koskaan anteeksi antaa, vaikka hän onkin äitisi. Pidä viileän asialliset välit (jos tarvitsee vielä esim. lasten vuoksi), mutta älä ota kuuleviin korviisi mitään moitteita tai arvosteluja, vaan vastaa mahdollisimman mukanätisti "eiköhän me pärjätä :)" tms. Ja aikanaan, kun siihen on mahdollisuus, jätä äitisi täysin yksin. Et ole velvoitettu mihinkään, vaikka olettekin sukua.
No ei hän omasta mielestään olekaan, mutta antoiko MUN ikinä päättää tai valita, olenko mä OMASTA mielestäni tehnyt hänelle tai muillekaan jotain väärää? Ei antanut. Miksi mä siis soisin hänelle sen luksuksen?
apNo, voithan sinä ne välit nytkin jo katkaista! Mutta parempi ajankohta tosin olisi silloin, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä. Mutta sitten kun annat tulla oikein täysilaidallisen ja syljet äitisi naamalle vuosikymmenten tuskat, niin valmistaudu tosiaan siihen, ettet sen jälkeen näe äitiäsi enää. Koska selvittämättömiä ongelmia teidän välillänne näyttää olevan sen verran, ettei välinne enää koskaan korjaannu.
Ei ne korjaannu, koska en voi perustaa ihmissuhteitani valehtelulle ja sille, ettei toisia ja heidän tunteitaan arvosteta.
ap
Että sitä on tyhmä, että meneekin sanomaan joo, kun toinen haluaa meitä jouluna nähdä. Mutta jos ei ole riitaa on jotenkin vaikeaa vaikeilla, että tuskin tullaan, koska siis evvk, vaikkei olekaan riitaa. Mutta silloin sen uhrauksen voi kuitenkin tehdä. Vaikka hampaankolossa on vaikka mitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässä prosessissa sinusta on tullut kuin äitisi, olet äitisi kuva, sinä _olet_ äitisi. Täysin läpäisemätön, kritiikkiä sietämätön. Nyt voit vielä valita oletko äitisi vai oletko oma itsesi.
Voi ap tehdä aikuisena omat valintasi ja ne ovat ihan oikein tehtyjä ratkaisuja. Äitisi voi valita niinkuin hän haluaa. Olette erillisiä ihmisiä. Voit myös halutessasi suoda läheisillesi hyvää, jos se tuntuu sinusta hyvälle. Se miten muut toimii sinua kohtaan siihen et voi vaikuttaa. Monesti kyllä hyvä tuo hyvää, ei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap tehdä aikuisena omat valintasi ja ne ovat ihan oikein tehtyjä ratkaisuja. Äitisi voi valita niinkuin hän haluaa. Olette erillisiä ihmisiä. Voit myös halutessasi suoda läheisillesi hyvää, jos se tuntuu sinusta hyvälle. Se miten muut toimii sinua kohtaan siihen et voi vaikuttaa. Monesti kyllä hyvä tuo hyvää, ei aina.
Haluaisin itselleni hyvää. Olen aivan täysin lopen kyllästynyt tällaisiin ihmissuhteisiin, joista sitä ei saa. Toki menemättä jättäminen ei tuo minulle sinänsä itsessään mitään hyvää, ja se tässä tuntuukin katkeralta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä prosessissa sinusta on tullut kuin äitisi, olet äitisi kuva, sinä _olet_ äitisi. Täysin läpäisemätön, kritiikkiä sietämätön. Nyt voit vielä valita oletko äitisi vai oletko oma itsesi.
Mitä oikein tarkoitat että voin valita? Mitä tekemistä voin valita ja mitä kuvittelet että saavutan sillä, mitä ehdotat?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no lapset siitä hiukan ilahtuisivat, jos menemme, mutta siis lähinnä tyttö, poika ei ole kovin kiinnostunut hän vain haluaa aina olla kotona. Eli menisimme ehkä tytön kanssa, mutta jostain syystä en jaksa ilahtua siitäkään, että joku ilahtuu avullani ihmisestä, joka on minulle se idiootein ihminen maailmassa.
ap
Ja sitten äidin mielestä minun pitää ajatella muita, siiiiiis miten hänellä on varaa edellyttää sellaista? Siis jos olisin vastaavassa tilanteessa teininä sanonut, että ei kun mä lähden Tapanina laskettelemaan, en tee asiaa X, joka olisi jotain, josta muut ilahtuu ja mä en, niin se ei ois käynyt. Sillä, mistä mä pidän ei le äidilleni paskankaan väliä. Mikä velvollisuus mulla on ketään ilahduttaa, jos ei KIINNOSTA?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap tehdä aikuisena omat valintasi ja ne ovat ihan oikein tehtyjä ratkaisuja. Äitisi voi valita niinkuin hän haluaa. Olette erillisiä ihmisiä. Voit myös halutessasi suoda läheisillesi hyvää, jos se tuntuu sinusta hyvälle. Se miten muut toimii sinua kohtaan siihen et voi vaikuttaa. Monesti kyllä hyvä tuo hyvää, ei aina.
Haluaisin itselleni hyvää. Olen aivan täysin lopen kyllästynyt tällaisiin ihmissuhteisiin, joista sitä ei saa. Toki menemättä jättäminen ei tuo minulle sinänsä itsessään mitään hyvää, ja se tässä tuntuukin katkeralta.
ap
Monesti kun on hyvä muille saa myös itselle hyvää. Toki ei ole tarpeellista hakeutua paikkoihin missä ei ole hyvä olla tai paikkoihin missä tulisi hyväksikäytetyksi. Pitää tehdä itselle hyviä valintoja. Jos ajattelet että vierailu äitisi luo tarjoaisi muulle perheelle hyvää voit valita vierailun myös sen perusteella. Aikuinen valinta. Tai sitten voitte olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap tehdä aikuisena omat valintasi ja ne ovat ihan oikein tehtyjä ratkaisuja. Äitisi voi valita niinkuin hän haluaa. Olette erillisiä ihmisiä. Voit myös halutessasi suoda läheisillesi hyvää, jos se tuntuu sinusta hyvälle. Se miten muut toimii sinua kohtaan siihen et voi vaikuttaa. Monesti kyllä hyvä tuo hyvää, ei aina.
Haluaisin itselleni hyvää. Olen aivan täysin lopen kyllästynyt tällaisiin ihmissuhteisiin, joista sitä ei saa. Toki menemättä jättäminen ei tuo minulle sinänsä itsessään mitään hyvää, ja se tässä tuntuukin katkeralta.
apMonesti kun on hyvä muille saa myös itselle hyvää. Toki ei ole tarpeellista hakeutua paikkoihin missä ei ole hyvä olla tai paikkoihin missä tulisi hyväksikäytetyksi. Pitää tehdä itselle hyviä valintoja. Jos ajattelet että vierailu äitisi luo tarjoaisi muulle perheelle hyvää voit valita vierailun myös sen perusteella. Aikuinen valinta. Tai sitten voitte olla kotona.
En saa siitä mitään, että joku saa hyvää sen ihmisen tapaamisesta, joka ei voi olla mulle hyvä. Vaikka uskonkin, että se olisi muista mukavaa, siis tytöstäni.
ap
Mulle tuli vain todella huono olo äitini suhtautumisesta minuun, siis siitä asiasta, jonka takia on nyt jtenkin liian raskaan tuntuista lähteä. Tuli hirveän huono olo siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloitit sitten uuden yksinpuheluketjun, kun kukaan ei viitsinyt aiempiin jorinoihisi kommentoida mitään. Usko jo, olet äärettömän vastenmielinen ja tylsä jankutuksinesi.
Onkos Sinulla nyt oikea joulumieli, kun tuommoisia kirjoittelet?
Ja ne äidin moitteet vain aina loukkasivat minua. Minä en ollut pyytänyt häntä esittämään mielipiteitään minusta, hän se ei antanut mun olla sellainen kuin mä olen. Tai siis kerran kysyi minua syömään golf-klubille, jossa käy, ja siis isoäitini oli golfannut 30 vuotta ennen äitiäni ja olin käynyt hänen kanssaan sillä klubilla joskus syömässä, jolla isoäiti pelaa, joka on ehkä Suomen vanhin arvostettu klubi. Niin äiti alkoi sitten puhelimessa moittia mua tietämättä mitä aion pukea, että "älä sitten tule sinne tukka hapsottavana..." jne. Mä räjähdin. Eli oletti, että menisin sinne nolaamaan hänet ja että ennen kaikkea hänelle olikin se tärkeintä tapaamisessamme, etten mä ole nolo muista golffareista, ei viettää aikaa kanssani klubilla. Emme menneet.
ap