Varatun miehen jouluinen perhekuva satuttaa

No hyvän tähden, älkääs nyt viitsikö lyödä lyötyä! Kirjoittajahan kertoo rehellisesti rakastuneensa varattuun mieheen ja mieshän se tässä kuviossa sika on. Ei miehiä voi väkisin vokotella, kyllä ne itse on siinä ihan mukana. Olen nähnyt useamman miespuolisen työkaverin pelleilyjä vuosien (vuosikymmenten) varrella. Siipasta en tiedä, enkä haluakaan, mutta tuossahan tuo pyörii edelleen nurkissa ja hyvä niin. - Ymmärrän, että jos puolisolla on tälläisiä taipumuksia, niin someraivo nousee. Mutta ei kukaan toista ihmistä omista, ei puolisoaankaan ja jos joku paluaa pelehtiä ja pettää, hän pelehtii ihan omasta tahdostaan. Vääryys on käydä sivusuhteen kimppuun. - Tahdon sanoa: pettäjä tässä  jutussa pelaa kahta roolia ja pettää kaikkia joka suuntaan. Onko uutta auringon alla, että miehet eritoten ovat tähän taipuvaisia? Eipä ole. Aina miehillä on ollut sivusuhteita. Ranskan pressa muistetaan vielä hyvin, itse asiassa useampikin. Kekkosen Urholla oli useampikin sivusuhde ja Anita Hallamallakin ukkonsa koko pelin ajan. Ukko oli jopa mukana Anitan ja Urhon reissuilla kolmantena pyöränä (on sekin ollut asetelma!).  Danny alkoi laulaa ja julkisesti liikkua Arminsa kanssa jo varhaisessa vaiheessa. Kohdistakaamme siis kritiikkimme näihin sikaileviin aviopuolisoihin, eikä inhimillisestikin ajatellen väärin kohdeltuihin rakastajattariin / rakastajiin. https://www.youtube.com/watch?v=ewxmv2tyeRs

Meni miten, niin harvemmin varattu mies sinulle paras on vaikka hänet "saisitkin"

Oma ex-mieheni jo vuosia sitten kävi mielessään "entten tentten" valintaa ja päättämättömyydellään sitten sai rakastajattarensa. Meillä yhteisiä lapsia ja naimisissakin ehdittiin olla mukava tovi.

Ovat edelleen yhdessä naisensa kanssa, mutta ne viestit ja lahjat joita edelleen saan exältäni... Kaipaa vanhaa ja myöntää tehneensä virheen. Itse vain olen tyytyväinen, että eroon pääsin ja on lasten takia hyvät välit.

Yleensä nämä kuviot vaan on semmoiset, että edestään löytää sen minkä taakseen jättää.

Siinä elämäsi päivät kuluvat hukkaan, kun kuolaat uskotonta perheenisää. Jos vuosien kuluttua hänet saat, hän on sinulle uskoton. Hae joku toinen.

Tottakai hän lähettelee sinulle niitä viestejä. Kovasti ovat merkityksellisiä nämä viestit. Sellaista vauva- palstalle juuri itsekin väsään eikä ole puupennin arvoinen.

Tuleepa mieleen Tauski ja Catcat Virpi. Tauskihan oli naimisissa ja lapsiakin, mutta ah ei haitannut Tauskia eikä Virpiäkään, kun heidän rakkautensa oli NIIN suurta ja ainutkertaista! Lopultahan vuosien vuosien jälkeenhän rakkaustarina sai häppy endin, Virpi sai Tauskeron itselleen. Mutta joo, eipä mennyt kauaakaan kun Tauski löysi uuden ainutkertaisen rakkauden sekin pilvilinna romahti katkeralla tavalla. 

Näinhän se on, että rakastunut ihminen kokee olevansa maanpinnan yläpuolella sen oman ainutkertaisen rakkaansa kanssa. Tuntuu että on todella spesiaali toiselle, ja ajattelee että kyllä sentään HEIDÄN rakkautensa on jotain tavisten rakkautta paljon ylevämpää, ja siksi kestävämpääkin, aivan eri levelillä! Kyllä SELLAINEN rakkaus sentään kestää!

Ymmärrän että kun tunteet vie, on vaikea pistää rakastumiselleen stoppi. Vaikka sitten omatunto sanoisikin, että toinen on varattu ja väärinhän tässä tehdään. Mutta kun. Ne Minun. Ihanat Tunteet!

Realistisesti ajateltuna, yleensä sekin ylimaallinen rakkaus päättyy jossain vaiheessa. Aika usein siihen, että mies toistaa kaavaansa ja pettää :( Itse ajatelen niin, että tärkeintä elämässä ei ole minun onneni, vaan se että koitan tehdä oikein. Usein se, mitä itsekkäästi haluan, ei ole oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin jättää vaimoaan. Minullakin asiat kotona kunnossa, avioliitto voi ihan hyvin, rakastan puolisoani ja kaikki rullaa mainiosti. Vaihtelua salasuhde tuo, ja jollain tavalla rakastan myös salarakastani. Silti valitsisin aviopuolisoni koska vain, jos joskus valitsemaan joudun.

Hän ei ehkä enää valitsekaan sinua, sitten kun (ei jos) saa tietää, ja valitsemaan pääsee. Onhan sekin sitten sinulle vaihtelua!

Teit miten tahansa, niin pidä huoli, ettet itse jää roikkumaan kiinni mieheen, kun hän on tehnyt päätöksensä jäädä vaimonsa luo.

Mikään ei ole säälittävämpää kuin epätoivoinen nainen, joka edelleen viestittelee humalapäissään öisin varatulle perheelliselle miehelle.

Yritä jatkaa omaa elämääsi, vain itsenäisenä energisenä naisena sinulla on mahdollisuus saada mies. Miehet eivät pidä roikkujista, kiristäjistä tai surkuttelijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arki alkoi ja näin rakkaani taas töissä! Ja ehdittiin yhdessä "lounaalle" 😛 Elämä on joskus kamalaa ja joskus ihanaa näin toisenakin naisena ❤️

-Ei Ap-

Sinusta ja "rakkaastasi" puhutaan varmaan mukavasti työpaikkasi muiden ihmisten kesken. Kaikkia, jolla sattuu jonkinlainen moraali olemaan taatusti oksettaa katsella tuollaista toimintaa ihan aitiopaikalta.

Sääli, mutta todennäköisesti tapaus leimaa sinua aina työpaikallasi ja sinut muistetaan lähinnä siitä eikä työsuorituksistasi.

Kaikki ei ehkä sano suoraan asioita, mutta toivoisin että voisit hetken kuulla toisten ajatuksia, ehkä se pysäyttäisi hieman miettimään omaa toimintaasi.

Mistä kukaan työpaikalla muka tietäisi asiasta mitään?

Trust me, kyllä ne työpaikkaromanssit vaan tietää ja huomaa.

Luulet vaan. Taidat olla niitä työpaikan juoruakkoja, jotka kuvittelevat tietävänsä toisten asioista kaiken ja sitten jakavat tätä ”tietoa” auliisti kaikille, jotka vaan jaksavat kuunnella.

Nähtiin taas viikolla "mun mieheni" kanssa parikin kertaa ja rakastanhan mä sitä vaan niin paljon, että taas jaksan tämän viikonlopun yli. Hän on taas perheensä kanssa ja varmaan tulee taas joku typerä hymykuva someen, mutta onneksi mies osasi jälleen lohduttaa mua niidenkin olevan vain kulissia ja selitti miksi hänen mielestä on tärkeää, että hän pitää nyt tämän kevään ajan välinsä vaimoonsa mahdollisimman hyvinä, koska sitten hän uskoo saavansa neuvoteltua huoltajuusasiat helpommin, jos saavat erottua kavereina. Ja toki sitähän mäkin haluan heille kaikille ja itsellenikin sitä hetkeä varten, kun "mun mieheni" on mun kanssa yhdessä oikeastikin ja kuitenkin ex-vaimo pysyy miehen elämässä toisena huoltajana.

Nyt siis täällä taas tsempataan tämän viikonlopun yli miehen viestien voimin ❤️ Ja keskityn omaan elämääni hetken taas...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä rakkaus, aito rakkaus, vei mennessään. Olimme naapureita. Tahoillamme molemmilla oli pitkä avioliitto, suurperheet molemmilla, itsellä vielä pari erityislasta, jotka pieniä.

Pikkuhiljaa salatapaamiset muuttuivat intohimoisiksi suudelmiksi ja erosimme molemmat.  Se oli rakkautta mikä vei mennessään. Lapsiin on nykyään huonot välit, mutta tunteitaan pitää kuunnella.

Kuinka kauan olitte salassa ennen kuin erositte?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä monta horoa :O Aikamoista! Eikö yhtään omatunto kolkuttele? Vai "veikö tunne mukanaan" ? Mitäs jos opettelisitte itsehillintää? Omanarvontunne on muuten hieno tunne, suosittelen että pidätte jotain rajaa!

Jos omanarvontunne on lapsuuskodissa estetty niin ei sitä synny yhtään lisää olemalla yksin ja tapaamatta varattua. Sori sulle, joka kuvittelet tuon mitä sanoit jotenkin sattuvan. Ei osu mihinkään kohtaan, koska ei ole sitä arvostetuksitulemisen tunnetta, vaikka välttäisi varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa mieleen Tauski ja Catcat Virpi. Tauskihan oli naimisissa ja lapsiakin, mutta ah ei haitannut Tauskia eikä Virpiäkään, kun heidän rakkautensa oli NIIN suurta ja ainutkertaista! Lopultahan vuosien vuosien jälkeenhän rakkaustarina sai häppy endin, Virpi sai Tauskeron itselleen. Mutta joo, eipä mennyt kauaakaan kun Tauski löysi uuden ainutkertaisen rakkauden sekin pilvilinna romahti katkeralla tavalla. 

Näinhän se on, että rakastunut ihminen kokee olevansa maanpinnan yläpuolella sen oman ainutkertaisen rakkaansa kanssa. Tuntuu että on todella spesiaali toiselle, ja ajattelee että kyllä sentään HEIDÄN rakkautensa on jotain tavisten rakkautta paljon ylevämpää, ja siksi kestävämpääkin, aivan eri levelillä! Kyllä SELLAINEN rakkaus sentään kestää!

Ymmärrän että kun tunteet vie, on vaikea pistää rakastumiselleen stoppi. Vaikka sitten omatunto sanoisikin, että toinen on varattu ja väärinhän tässä tehdään. Mutta kun. Ne Minun. Ihanat Tunteet!

Realistisesti ajateltuna, yleensä sekin ylimaallinen rakkaus päättyy jossain vaiheessa. Aika usein siihen, että mies toistaa kaavaansa ja pettää :( Itse ajatelen niin, että tärkeintä elämässä ei ole minun onneni, vaan se että koitan tehdä oikein. Usein se, mitä itsekkäästi haluan, ei ole oikein. 

Kiitos hyvästä kommentista. Sai taas ajattelemaan uudelta kantilta, vaikka nyt taas rakastumisen huumassa olenkin viime viikon tapaamisten jälkeen. Tämä on yhtä tunteiden ristiaallokkoa ja järki vielä sotii vastaan joka kohdassa. Se on varmaa, että tämä sattuu näinä hyvinäkin päivinä, vaikka uskottelen itselleni, että kestän tämän kyllä. Päivä ja viikonloppu kerrallaan. Mutta varmaan taas jo su-iltaan mennessä olen sekä itkenyt että kiukutellut monta kertaa 😂 Ei tämä tervettä ja oikein ole missään nimessä. En vain tiedä, miksi silti näin jatkan. Mä niin kai luotan siihen miehen eroon pian. Enkä pysty edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että mitä sitten, jos hän ei sitä eroa vieläkään ottaisi? Päivä kerrallaan siis hulluutta kohti 😂

Vinkkinä siis teille muille: älkää tehkö niin kuin minä tein! ❤️

Mun tuttava rakastui mieheen, joka vasta kahden viikon tapailun jälkeen paljasti olevansa varattu. Miehen vaimo oli tätä parikymmentä vuotta vanhempi, eikä heillä ollut lapsia. Lisäksi nainen oli sairaalloinen. Ystäväni tuli raskaaksi miehelle ja mies koitti vaatia aborttia, ei onneksi siinä onnistunut ja ystäväni sai lapsen. Lopulta vaimo sai tietää tapahtuneesta ja mies sai tältä kenkää ja he hoitavat nyt lasta yhdessä. Vaimo siis menetti ihanan kultakimpale-miehensä ystävälleni. Ystävälle taas lapsi korvaa miehen ja pitääkin miestä siinä enää lapsen takia. Koittavat leikkiä muuten normaalia paria, mikä ei kyllä kovin hyvin suju.

Mä en tajua, miksi ette astu esiin niiden vaimojen silmien eteen, niin näkisitte mistä se miehenne rakkaus teitä kohtaan on tehty?

Vaikuttaa siltä, ettei Ap ole miettinyt yhtään tässä ketjussa esitettyjä kommentteja paitsi niitä, joissa salarakas on lopulta "saanut"  varatun miehen itselleen. Meno jatkuu entiseen malliin: itkeskellään viikonloppuisin miehen perhekuvia ja toivotaan ja odotellaan eroa ajattelematta ollenkaan, miten se tulee vaikuttamaan muihin osapuoliin.

Aika outo ajatus, että mies valmistelee eroa kohtelemalla vaimoaan mahdollisimman hyvin, jotta huoltajuusasiat saataisiin hoidettua riidoitta. Entäpä sitten, jos/kun mies viimein tiputtaa pomminsa ja vaatii eroa? Helpottaako se yhtään asiaan sen "hyvin kohdellun" vaimon kannalta, joka on siinä uskossa, että kaikki on hänen avioliitossaan ihan hyvin?

Ap hyvä, onko sinun täysin mahdotonta ajatella asiaa kenenkään muun kuin itsesi kannalta?