Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Olen traumaperäisen stressireaktion ja vakavan masennuksen vuoksi vapaaehtoisessa sairaalahoidossa. Joulun olin lomalla äitini luona joka ei ymmärrä asiasta mitään, joka päivä jaksoi nalkuttaa kuinka töihin on nyt palattava ja otettava itseään vain niskasta kiinni. Kumpa se olisikin niin helppoa 😐.

Pieni harmitus mutta kuitenkin: viime yönä neljän aikaan aamuyöstä miehelleni soitti joku humalainen örisijä. Ilmeisesti oli baarin jälkeen taksin tarpeessa, kun samanniminen taksiautoilija löytyy lähiseudulta. Mieheni lopetti puhelun, niin eikös kohta puhelin pärissyt uudestaan. Että hyvää yötä vain!

Vierailija kirjoitti:

Pitkään toivottu raskaus päättyi keskenmenoon ennen joulua. Olisi ollut kiva kertoa sukulaisille joulutoivotuksen yhteydessä, että tulee perheenlisäystä, mutta ei tällä kertaa.

Sama. Keskenmeno marraskuun alussa, oli jo ajateltu, että jouluna kerrotaan suvulle. Aattona plussasin uudestaan, joulupäivänä alkoi kuukautiset. Ei voisi vähempää juhlava olo olla :(

Koulumme pilasi ehdottomasti se että asunnostamme löytyi luteita!! Ja tästä tämä painajainen vasta alkaa....

Ostin kavereitten ja sukulaisten lapsille lahjoja ja kuskasin niitä ympäri kaupunkia, en edes joulukorttia saanut itse. Ei edes hyvän joulun toivotusta sisarukseltani, ei joululahjaa vanhemmaltani, jolle ostin taas kalliit lahjat.

Minulle olisi riittänyt pelkkä kortti, se ei olisi paljoa maksanut ja olisi antanut tunteen, että ovat muistaneet, että olen olemassa. On jännittävää olla tämmöinen näkymätön ihminen.

Ensi vuonna ja sitä seuraavina vuosina aion lähteä jonnekin matkalle joka joulu. Saan matkarahat kasaan ihan siitä, kun jätän ne kaikki kalliit lahjat ostamatta. Ja varmasti monet suuttuvat verisesti, "kun ei edes lahjaa lapsille ostanut".

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti pariviikkoa sitten. Muutamat viime joulut pilasi ryyppäämällä ja tämä joulu meni pilalle tämän uutisen vuoksi.

Myöskin se että muutamien viime kuukausien aikana aloimme suunnittelemaan perheen lisäystä ja totta kai nyt sitten tulin raskaaksi... mieskin tietää asiasta ja sanoi että onnea matkaan!

Aika helkkarin surkea olo. Harmittaa kun uskoin kaiken kääntyvän hyväksi ja mieskin sai manipuloitua minut suunnitelmiinsa mukaan ja nyt sitä tässä yksin ollaan enkä tiedä mitä tekisin.

Se, että pääsit tuollaisesta ihmisestä eroon on varmasti parasta mitä sinulle on tapahtunut. Ala suunnittelemaan elämääsi eteen päin, ja pystytkö huolehtimaan vauvasta yksin. "Isältä" et tule saamaan mitään apua.

Tuntuu että tästä sonnasta ei ole ulospääsyä. Kaiken kukkuraksi mies laittanut minut estoon puhelimeen, sähköpostiin yms. etten voi ottaa häneen edes minkäänlaista yhteyttä.

Eka joulu näin jätettynä. Exällä on jo uusi ja viettävät sitä yhdessä. Tarviiko sitä enempiä selitellä.

Se, etten ole kenellekään niin tärkeä että kukaan olisi muistanut minua. En saanut yhden yhtä lahjaa, en ainuttakaan joulukorttia enkä edes viime hetken "hyvää joulua"-tekstaria.

Aika kamala tunne huomata, ettei olemassaolollani ole mitään merkitystä kenellekään.

Edit.  sattuipa sopivasti, tarkistusnumero on kuusi kuusi kuusi....

Välirikko perheen sisällä mikä johti siihen että eräs jäsen ei saapunut jouluillalliselle mikä johti siihen että safkaa oli liikaa.

Tämänpäiväinen työpäivä. Ihan v*tun kiukkuisia ihmisiä ostoksilla!!!!!! Pysykää kotona jos noin ahdistaa! Joo, on pyhä eikä kauppihin tule tuoretavaraa.

Kun telkusta ei tule emerdailia,moneen viikkoon ei ohjelma näy😠

Vierailija kirjoitti:

Syöpä.

Yhdellä kai just ja just parantunut, kahdella läheisellä päällä.

Ai niin, kaupan päälle pieni syyllisyys tilanteissa, joissa näistä kuulumisistaan on oikeasti pieni pakko kertoa rehellisesti.

Aika monta kertaa ihmiset jäätyvät ajatuksesta, että molemmat vanhempani ovat sairastuneet ihan perä perää. Hoidot päällä yhtä aikaa.

Jos vähänkin etäisempi tuttu, en tod kertonut, ympäripyöreitä puhuin.

Mutta sitten on ne, joille valehtelu olisi väärin.

Vaikka miniästäni pidänkin, niin tänävuonna kyllä on syy siihen miksi piti huulta purren pidättää suoria sanoja.

Miniä tramppasi muka piiloon kännykkää hoitamaan, ei ole läsnä omille lapsilleen. Jos kaipaa niin kovasti sinkkuaikoja ja vapauttaan, niin outoa, kun on jo uusi mies kierroksessa, ennen kuin vanhasta ero selvä. Miniällä on varmaan jotain henkistä häiriötä, on kummallinen muutenkin. En osaa auttaa häntä mitenkään ja hän on ehkä sairas, mutta sietämätön. Väsyttää. Mitäs sitä asialle voi tehdä, säälittää, kun lapset voi huonosti äitinsä kanssa.

Mut jätettiin just ennen joulua. Ei kai niitä enempiä tarvii selitellä. 

Joo, kaikki lohduttaa, että löydät vielä paremman. 

Jaa, niinku mistä. Lähikaupasta vai hiekkalaatikolta :( 

Äiti sairaalassa, isä myös huonossa kunnossa ja tietenkin todella huolissaan ja rättiväsynyt tähän tilanteeseen. Itse töissä samperin start upissa eikä edes palkka tullut ennen joulua vaikka niin luvattiin. Viime kuussakin palkka oli myöhässä. Eipä ollut sitten varaa ostaa edes yhtä kivaa lahjaa miehelleni. Koko syksy on ollut henkisesti raskas ja rahatilanne tiukka. Miehelläni sama tilanne ja oma ainoa joululahjani jonka sain oli suklaarasia häneltä. Pakko myötää että itkin elämän epäreiluutta koko illan. Onneksi on sentään kumppani ja vaikka ei kummallakaan ole rahaa eikä idyllistä perhejoulua johon osallistua niin onpahan meillä ainakin toisemme.

Perheeseemme sijoitettu murrosikäinen tyttö. Siis ihan pienenä on sijoitettu, mutta nyt murrosikäisenä muuttunut raivostuttavaksi. Koska on nuorin, saa eniten lahjoja ja siitä huolimatta valittaa, kun haluaisi sitä ja tätä. Mieheni kotiutui juuri ennen joulua isosta leikkauksesta, minkä vuoksi kaikki minun kontollani, mutta neitiä täytyisi kuljettaa sinne ja tänne. Mitään apua ei halua antaa (muut lapset auttavat), mutta itseä vaan koko ajan täytyisi muiden olla auttamassa ja viihdyttämässä. Jos muut eivät suostu, tyttö suuttuu ja tavarat lentelee huudon ja kirosanojen kanssa.

Älkää tulko sanomaan, että itsepä sellaiseksi kasvatit. Jos muut lapset, niin sijoitetut kuin biologisetkin osaavat käyttäytyä ja ottaa muut ihmiset huomioon, en usko, että vika on kasvatuksessa. Luulen, että tytöllä oikeasti jotain vikaa päässä. Olen aivan loppu hänen kanssaan. Ja kyllä, rakastan häntä, muuten en edes olisi kestänyt käytöstään tähänkään asti.

Avopuolison masennus. Pelkkää murinaa ja toimettomuutta koko joulu. Kaikki on huonosti ja kaikki kuitenkin menee pilalle. Aatto sujui ihan hyvin, kun oli niin paljon menoa ja tekemistä, mutta nämä jälkipäivät ovat olleet ihan pa*kaa.

Hankimme tänä jouluna koiranpennun, jota olimme odottaneet viimeiset puoli vuotta. Olin aluksi epäluuloinen miehen kykenevyydestä huolehtia pennusta myös, koska hänellä on masennustaustaa ja ei omakohtaista koiranomistajan kokemusta. Kappas, olinkin oikeassa.

Noh, nyt selvisi, että hän ei ole viikkoihin syönyt masennuslääkkeitään "ku ei oo muistanu". Mies vain pelaisi pleikkaria, kiroaa ja hakkaa esineitä rikki kun ei onnistu tai makaisi sängyssä. Koiranpentu on minun vastuullani ja olen todella vihainen kun mies ei kykene mihinkään kuin huutamaan vihaisesti pennulle.

Ei pennusta huolehtiminen minua rassaa, kun olemme yhdessä sen hankkineet niin tietysti olen siihen sitoutunut. Minua suututtaa aikuinen mies, joka ei kykene pitämään itsestään huolta ja käyttäytyy sitten kuin pahainen kakara (ei huvita -> en tee). Normaalisti on mitä ihanin kumppani, mutta kun hänen masennuskautensa tulee eteen, muuttuvat omatkin aatokseni synkiksi. En minä jaksa olla äitinä kahdelle otukselle. Etenkin kun miehestä ei irtoa mitään. Ei halua puhua, ei omaa aikaa, ei hellyyttä - ei mitään. Ihan sama kun mulla olisi ruumis tuolla sängyssä makaamassa, yhtä paljon saa irti.

Kuhan halusin avautua. Itselläni on ollut rankka syksy ja talvi opintojen ja töiden suhteen, en todellakaan kaipaisi lisästressiä tähän.

Mies lähtikin yllättäen vanhempiensa luo jouluksi ja jätti yksin. Oli sovittu vähän muuta.

Itse en voinut mennä minnekään, ulkomailta ei Suomeen lennellä ihan niin lyhyellä varoitusajalla ja kissojakaan ei voi jättää ilman hoitajaa. Osaan kyllä olla yksinkin ja vietin sinkkuna monta joulua ulkomailla kaukaa kotoa ihan hyvillä mielin yksinkin, mutta tämä on vähän eri juttu nyt. Itketti ja suututti.

Äidillä syöpä ja vaikka ehkä on paremmassa kunnossa, niin huolestuttaa siltikin jaksaminen.

Työt ei maistu eikä lomaa ole, vaikka olen aika uupunut.

Monen kymmenen vuoden liitto päättyy. Sijoittui näin joulun alle ja ihan oma päätökseni.

Tunnemyrsky on suuri, ei niinkään tulevan eron vuoksi, vaan miten se vaikuttanut läheisiin.

En voi kieltää etteikö välillisesti vaikuta ja joulua oli turha yrittää edes järjestää, kun kukaan ei sitä halunnut.

Tulipa koettua joulu ilman jouluruokia, joulusiivousta, lahjoja, perinteitä.

Kävin haudoilla, poltettiin kynttilöitä ja oltiin kaikki omissa oloissamme.

Ei riitaisasti muttei myöskään läheisten lämmössä.

Onnekseni tässä ei ole pieniä lapsia eron keskellä.

Viina, vedän nyt viidettä päivää.. Aatto oli pahin, eilen syklillä tunti viinaa tunti "unta". Nyt googlettelen katko paikkoja, eiraan pääsis jos olis 2000€ etumaksu laittaa :(

T. Yksinäinen mies