Haittaisiko sinua uuden tuttavuuden mielialalääkkeiden syönti?

Miksi edes kertoa lääkkeistään tutuille???

Eiköhän se nykykunto kerro, millainen ihminen on. Ei mitä syö.

Itsekin syön jos jotain lääkettä, mutta enpä niistä kerro edes lähiystäville.

Ei haittaisi. Olen itsekin syönyt.

Mitä tästä ketjusta opimme? Hullut hulluttelee keskenään ja lapsesta tulee vielä hullumpi ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Haittaa.

en halua tieten tahtoen ongelmia elämääni. En oo ikinä tarvinnut mitään psyykenlääkkeitä.

Ei haittaa mikäli hänen ei tarvitse syödä niitä lopun elämää ja hän on halukas irrottautumaan niistä jossakin vaiheessa. Minä voin auttaa, koska söin itsekin niitä lyhyen aikaa joskus. Tajusin ruokavalioni olleen täysin roskaa ja saan nyt siitä kehooni parempia ravintoaineita.

Ei ole onneksi tullut niin idareita vastaan, jotka ajattelisivat negasti asiasta. 

Ei haittaa.

Onpa loputtoman tyhmää jengiä tässä ketjussa. Masennuslääkitys ei välttämättä ole este seurustelulle, mikäli ihmisellä on elämä muuten suht mallillaan ja esim. seksin suhteen halut ja kyvyt tallella. Paljon suurempana esteenä pidän tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja tunnekylmyyttä, joka oikein huokuu tähän keskusteluun osallistuneiden vastauksista. Noin tyhmistä ihmisistä en voisi ikinä kiinnostua.

Pimpelipom. kirjoitti:

Vastauksista voi päätellä, että ei haitaisi ihmisiä, jotka itse syövät tai ovat syöneet masennuslääkkeitä. Muita sen sijaan haittaisi. Kukaan ei tosin vielä kertonut, viekö lääkkeet seksihalut ja tekee tunnetasolla kylmäksi.

Masennus vei seksihalut lähes täysin (olen nainen), nyt kun olen toipumassa, halut ovat palanneet vaikka syön edelleen lääkkeitä. 

En usko, että kukaan minusta nykyään huomaa että syön lääkkeitä ja olen toipumassa syvästä, lähes psykoottisesta masennuksesta. En ole yhtä energinen kuin ennen, mutta silmät eivät seiso päässä ja ihan normaaliin vuorovaikutukseen kykenen ihmisten kanssa. 

Mitä merkitystä sillä lääkityksellä tai diagnoosilla loppujen lopuksi on, aika nopeasti toisesta huomaa, mikä on toimintakyky, empatiakyky jne. 

Ei haittaisi, koska olisi tiedon jälkeen vanha tuttavuus. Noista SSRI-myrkkyjen vaaroista tiedetään jo niin paljon, etten voi käsittää millainen ihminen niitä syö. Positiiviset vaikutukset taisivat olla kalkkitabletin luokkaa. Kun niitä nyt puoli miljoonaa suomalaista popsii, niin on täällä kohta mieleltään tervettä porukkaa. Jälkipolvet tulevat kauhistelemaan enemmän kuin talidomideja ja ddt: tä yhteensä.

Mieluummin tutustun ihmiseen joka hakee apua kun sellaiseen joka väittää ettei koskaan ole mitään ongelmia eikä tarvitse apua.

20 % väestöstä syö mielialalääkkeitä syystä tai toisesta, en voi oikein tuomita miljoonaa tuntemattomia ihmistä.

En tiedä, olisinko valmis seurustelemaan esimerkiksi skitsofrenia sairastavan miehen kanssa, koska psykoosisairaudet ovat sen verran rajuja, mutta ns lievät sairaudet ei haittaisi minua.

Niin kauan kuin ihminen itse tajuaa että tarvitsee apua ja syö lääkkeensä, eikä käyttää minua terapeuttina olen ihan ok tilanteessa.

Ei haittaisi, jos syynä olisi esim. "daddy issues" ja olisi timmi parikymppinen fitnessmimmi.

Ei, jos tuttavuudelle olisi ihan ok oma tututukseni itselääkintä valitsemillani aineilla.

Mielialaongelma tms. ei haittaisi. Sen "hoitaminen" noilla rahastusmömmöillä kyllä. En pidä yksinkertaisista ihmisistä jotka vahingoittavat itseään ja vielä maksavat siitä. Jos kävisi esim. terapiassa, ei mitään ongelmaa olisi.

Mietteliäs. kirjoitti:

PItääkö paikkansa, että mielialalääkkeet tekevät tunnekylmäksi ja haluttomaksi?

SSRI-lääkkeisiin kuuluvaa sitalopraamia käyttäneenä voin sanoa, että jopa 20 mg (yleensä alin suositus ylläpitoannokseksi) latistaa tietyllä tavalla kyllä niin tunteita, kuin seksuaalisuutta. Ei toki "tunnekylmäksi" tai täysin haluttomaksi tee, ainakaan minua tuolla annoksella.

Maailmalla käytössä olevat ja meilläkin jo tutkittavat psilosybiini, ketamiini, kannabis yms. olisi ok. Uudet designmömmöt joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedä ketään olisi ehdoton no-no. En haluaisi itselleni tärkeän ihmisen leikkivän terveydellään.

Ei haittaa, voitaisiin syödä sitten yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes kertoa lääkkeistään tutuille???

Eiköhän se nykykunto kerro, millainen ihminen on. Ei mitä syö.

Itsekin syön jos jotain lääkettä, mutta enpä niistä kerro edes lähiystäville.

Sama täällä. Ja kysyttäessä valehtelisin. Vitsi vitsinä. Se nykykunto ei kerro välttämättä yhtään mitään ja moni ei edes huomaa kovienkaan huumeiden käyttöä. Tuollainen nykyasenne, että on tärkeämpää miltä asiat näyttää, kuin miten ne oikeasti ovat pitkittävät ja pahentavat monien ongelmia salailun yms. myötä.

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla käytössä olevat ja meilläkin jo tutkittavat psilosybiini, ketamiini, kannabis yms. olisi ok. Uudet designmömmöt joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedä ketään olisi ehdoton no-no. En haluaisi itselleni tärkeän ihmisen leikkivän terveydellään.

Palstamamma luottaa ennemmin tk-lääkäriltä saatuun reseptiin joka tullut markkinoille paria kuukautta aiemmin. Ei auta vuosikymmenien tutkimustulokset, ei uudet tulokset, ei ei ei. Peruskoulun päihdevalistuksessa hatarien mielikuvien mukaan noita nimiä mainittiin ja siksi eivät tule kuulonkaan. Joku amfetamiinin tyyppinen stimulantti esim. bupropioni(Voxra) onkin sitten ihan fine. :D

Tässä ketjussa taas näkee ihmisten älykkyyden tason. Jankuti jankuti, lasittuneet silmät. Jankuti jankuti, jähmeä käytös. Jankuti jankuti, ikävä kyllä näkee että lääkkeitä menee. :D

Ei teille ole sattunut mieleen että nuo jähmeydet sun muut ovat masennuksen oireita. Lääkkeitä pitää vetää isoja määriä ennen kuin ulkopuoliset huomaavat mitään erikoista käytöksessä.