Haittaisiko sinua uuden tuttavuuden mielialalääkkeiden syönti?
Miten reagoisit, jos deittisi tapailuvaiheessa avoimesti kertoisi syövänsä mielialalääkkeitä? Jatkaisitko kuin ei mitään vai juoksisitko karkuun?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi. Olen seurustellut kahden masennuspotilaan kanssa ja ei ollut helppoa. Lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi molemmilla oli "itsehoitoa" päihteillä ja toinen keksi säännöllisesti, ettei tarvikaan lääkitystä enää ja soppa oli valmis. Sairauden varjolla myös perseiltiin ja käyttäydyttiin loukkaavasti ym, siis kumppanihan ei ole paskan olon likasaavi. En lähtisi enää siihen ralliin.
Koittaisit vastata kysymykseen vetämättä siihen omia juttujasi.
Tuossahan vastasin kysymykseen. Haittaisi, enkä lähtisi enää siihen ralliin näiden "omien juttujeni" eli kokemuksieni perusteella.
Haittaisi. Selväpäisissäkin naisissa on riittävästi kaitsemista.
En halua ylimääräisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialaongelma tms. ei haittaisi. Sen "hoitaminen" noilla rahastusmömmöillä kyllä. En pidä yksinkertaisista ihmisistä jotka vahingoittavat itseään ja vielä maksavat siitä. Jos kävisi esim. terapiassa, ei mitään ongelmaa olisi.
Kas, lääkehullu elää vielä! Maksa sinä suomalaisten terapiat.
Eiköhän ne ole hullut jotka noita lääkkeitä popsii. Mitä jos jokainen maksaisi terapiansa ihan itse. Laita viestisi talteen ja mieti vuosikymmenen päästä mistä sinua on yritetty varoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä määrätään nykyään melko moneen asiaan.
Mihin muuhun kuin mielialaongelmiin?
No vaikka syömishäiriöihin, pakko-oireisiin ja krooniseen kipuun.
Näistä kaksi ensimmäistä on selkeästi psyykkistä oiretta. Jopa sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla käytössä olevat ja meilläkin jo tutkittavat psilosybiini, ketamiini, kannabis yms. olisi ok. Uudet designmömmöt joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedä ketään olisi ehdoton no-no. En haluaisi itselleni tärkeän ihmisen leikkivän terveydellään.
Palstamamma luottaa ennemmin tk-lääkäriltä saatuun reseptiin joka tullut markkinoille paria kuukautta aiemmin. Ei auta vuosikymmenien tutkimustulokset, ei uudet tulokset, ei ei ei. Peruskoulun päihdevalistuksessa hatarien mielikuvien mukaan noita nimiä mainittiin ja siksi eivät tule kuulonkaan. Joku amfetamiinin tyyppinen stimulantti esim. bupropioni(Voxra) onkin sitten ihan fine. :D
Ota vähän sitä päihdettäsi että pysyisit jotenkin asialinjalla.
En käytä päihteitä. Mitä sinä käytät? SSRI/SNRI vai peräti antipsykootteja?
Vierailija kirjoitti:
Pimpelipom. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimpelipom kirjoitti:
Miten reagoisit, jos deittisi tapailuvaiheessa avoimesti kertoisi syövänsä mielialalääkkeitä? Jatkaisitko kuin ei mitään vai juoksisitko karkuun?
...tapailuvaiheessa...?
Eli on reilua salata asia tapailuvaiheessa? Onko reilua salata esimerkiksi alkoholin suurkulutus tai vaikka pilvenpoltto tapailuvaiheessa?
Alkoholin suurkulutus ja mt-lääkkeet/pilvenpoltto sama asia. Mistä teitä pölvästejä sikiää pilaamaan kaiken?
No ei tosiaan ole sama asia. Kummatkin lievempiä pahoja kuin psyykemömmöt. Ei voi edes verrata mielisairauksiin ja niiden lääkitsemiseen.
Haittaisi. Otan heti välimatkaa myös sukulaisiin ja kavereihin jos alkavat puhua masennuksistaan tai lääkityksistään. Olen itse niin kovilla tällä hetkellä (työ, opiskelu, pienet lapset, ei tukiverkkoa), etten pysty kuuntelemaan kenenkään uikutusta, saati toimimaan jonkun mt-ongelmaisen olkapäänä. Valitettavan usein niin uhkaa käydä, koska taidan olla luontaisesti hyvä kuuntelija. Ihmiset vaan alkavat avautua, enkä kestä sitä. Ei masentuneet kuuntele minunkaan murheitani eivätkä osoita juuri myötätuntoa. Hakekoon apunsa ammattilaisilta. Ehkä julmaa, mutta en tietenkään loukkaa ketään suoraan, minun on vain itse jaksettava, olen itse itselleni tärkein henkilö. Välimatkan ottamisesti toiki voi loukkaantua ja vinkua vaikka facebookissa miten läheiset hylkää kun itsellä viiraa päästä, mutta en suostu syyllistymään siitäkään. Itse heidän on päätettävä itsensä nostaa kuopasta.
Suomalainen nainen on niin haasteellinen jo ns normaalinakin, niin olisihan se melkoista venäläistä rulettia alkaa seukkaamaan mielenterveyspotilaan kanssa. Naisista yli puolet käyttävät psyykenlääkkeitä, se kannattaa ottaa huomioon. Ja mitä oikeastaan tekee naisilla, jotka pilaavat kroppansa ja hormonitoimintansa e-pillereillä, sitten ne koittaa kovettaa luonteensa ettei tarvitsisi rakastaa ketään, koska sattuu ja lopulta turrutetaan mieli tasapaksuksi pökäleeksi psyykenlääkityksellä.
Maailmassa on kuitenkin miljoonia terveitäkin naisia.
Pimpelipom. kirjoitti:
Vastauksista voi päätellä, että ei haitaisi ihmisiä, jotka itse syövät tai ovat syöneet masennuslääkkeitä. Muita sen sijaan haittaisi. Kukaan ei tosin vielä kertonut, viekö lääkkeet seksihalut ja tekee tunnetasolla kylmäksi.
Ei vie haluja eikä tee tunnekylmäksi. Oma puolisoni on syönyt krooniseen kipuun ja siitä aiheutuvaan unettomuuteen psyykenlääkkeitä 15 vuotta, eikä hänen persoonallisuutensa ole muuttunut miksikään, eikä ole halut menneet. Joillain miehillä voi kyllä viedä kyvyt, mutta kaikilla lääkitys ei vaikuta niihinkään. Hän sairastui, kun olimme jo olleet vuosia yhdessä. Olemme edelleen onnellinen pari.
Näkee että täällä on paljon nuoria ja ennakkoluuloisia kirjoittajia näin joulun aikaan. Tyylistä päätellen moni on yläkouluikäinen. Silloin maailma on vielä kovin mustavalkoinen.
Itseäni haittaisi vain sellainen mielialahäiriö, joka aiheuttaa vaikeita oireita, esim. skitsofrenia tai vaikea, huonosti hoitoon reagoiva ja psykooseja aiheuttava 1-tyypin bipolaarihäiriö. 2-tyypin bipo ei haittaisi. Kahdella hyvällä ystävälläni on 2-tyypin bipo, eivätkä he ole "hulluja". En edes tiennyt kummankaan diagnoosista ennen kuin he siitä kertoivat. Molemmat ovat työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä.
Noin 20 % suomalaisista käyttää tälläkin hetkellä psyykenlääkkeitä ja jopa 40 % on joskus niitä käyttänyt. Jokainen meistä tuntee useita, jopa kymmeniä psyykenlääkkeitä käyttäviä tai käyttäneitä. Niitä on jokaisella työpaikalla, jokaisessa suvussa ja jokaisessa ystäväporukassa.
Joten minua ei todellakaan haittaisi kenenkään lääkkeidenkäyttö, ei kumppanin eikä ystävien.
Vierailija kirjoitti:
Pimpelipom. kirjoitti:
Vastauksista voi päätellä, että ei haitaisi ihmisiä, jotka itse syövät tai ovat syöneet masennuslääkkeitä. Muita sen sijaan haittaisi. Kukaan ei tosin vielä kertonut, viekö lääkkeet seksihalut ja tekee tunnetasolla kylmäksi.
Ei vie haluja eikä tee tunnekylmäksi. Oma puolisoni on syönyt krooniseen kipuun ja siitä aiheutuvaan unettomuuteen psyykenlääkkeitä 15 vuotta, eikä hänen persoonallisuutensa ole muuttunut miksikään, eikä ole halut menneet. Joillain miehillä voi kyllä viedä kyvyt, mutta kaikilla lääkitys ei vaikuta niihinkään. Hän sairastui, kun olimme jo olleet vuosia yhdessä. Olemme edelleen onnellinen pari.
Näkee että täällä on paljon nuoria ja ennakkoluuloisia kirjoittajia näin joulun aikaan. Tyylistä päätellen moni on yläkouluikäinen. Silloin maailma on vielä kovin mustavalkoinen.
Itseäni haittaisi vain sellainen mielialahäiriö, joka aiheuttaa vaikeita oireita, esim. skitsofrenia tai vaikea, huonosti hoitoon reagoiva ja psykooseja aiheuttava 1-tyypin bipolaarihäiriö. 2-tyypin bipo ei haittaisi. Kahdella hyvällä ystävälläni on 2-tyypin bipo, eivätkä he ole "hulluja". En edes tiennyt kummankaan diagnoosista ennen kuin he siitä kertoivat. Molemmat ovat työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä.
Noin 20 % suomalaisista käyttää tälläkin hetkellä psyykenlääkkeitä ja jopa 40 % on joskus niitä käyttänyt. Jokainen meistä tuntee useita, jopa kymmeniä psyykenlääkkeitä käyttäviä tai käyttäneitä. Niitä on jokaisella työpaikalla, jokaisessa suvussa ja jokaisessa ystäväporukassa.
Joten minua ei todellakaan haittaisi kenenkään lääkkeidenkäyttö, ei kumppanin eikä ystävien.
Itsekin olen syönyt unettomuuteen skitsofrenialääkettä pienellä annoksella yli kymmenen vuotta. Annos vain on 1/100 siitä, mitä skitsofreniapotilaat syövät. Ai että voin hyvin sekä henkisesti, että fyysisesti, kun olen virkeä.
Toisekseen on vähän eri asia, jos rakas kumppani sairastuu, kuin että uudella tuttavuudella on todellisia mielenterveysongelmia. Entisen avovaimoni äiti oli skitsofrenian takia pysyvästi hoitokodissa ja kyllä minun kävi appiukkokokelasta sääliksi.
Mikähän siinä on kun toi mun toinen jalka vetää koko ajan vasemmalle päin?
Alkoholin suurkulutus ja mt-lääkkeet/pilvenpoltto sama asia. Mistä teitä pölvästejä sikiää pilaamaan kaiken?