Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu kantamaan isäni arkkua
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleelle ja vasta syntyneelle ei sanota ei. Tätä isäni jaksoi aina tarjoilla. Eli kantajan virka on ollut aina luottamuksen osoitus ja kunnia. Siitä ei vain ole ollut tapana kieltäytyä kuin sairauden takia. Nainenkin voi tehtävän suorittaa, mutta siihen on vastapuolelle löydyttävä saman kokoinen kantaja, tai muuten voi arkku keikahtaa.
Niin ja siitä kummin virastakaan ei ole ollut tapana kieltäytyä, mutta tämän päivän Suomessa kummi on synonyymi lahja-automaatille, joten kieltäytyminen on hyvin ymmärrettävääkin.
Mitä se mihinkään keikahtaa? Liinaa pidetään eri pituudessa sen oman pituuden mukaan.
Ja kyllä se on enemmän tyttären kuin jonkun satunnaisen jampan homma kantaa isän arkkua.
Olet kyllä oikeassa, mutta rappusissa tulee ongelmia jos kantajat eivät ole saman kokoisia. Suntio yleensä asiasta huolehtii, ettei tule ongelmia. Näitä on kyllä nähty. Lisukkeena ne tuskalliset hetket avoimen haudan äärellä, kun ei voimat riitä kannattelemaan ja arvokkaaseen laskuun. Toki tytär on läheisempi kantamaan, mutta päivä on varmasti raskas, joten onko viisasta, se on toinen asia.
En ole koskaan nähnyt että naisella olisi ongelmia tuossa kohtaa, johtunee siitä että kaikki näkemäni naiskantajat ovat olleet enintään 50-vuotiaita. Sen sijaan vanhat mieskantajat, jopa yli 70-vuotiaiata on ollut kantamassa, eivät yleensä enää jaksa.
Suntio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti tuosta kyllä voitaisiin luopua, että vain miehet kantavat arkkua..
Miten niin vain miehet? Olen ollut kantamssa isovanhempiani jo 80-luvulla, ei nainen ole mikään harvinaisuus ollut ikiaikoihin kantajana. Vai onko jossain lestadiolaisseurakunnissa tms?
Seija kirjoitti:
Arkun kantaminen VOI VAATIA paljon fyysisiä ominaisuuksia. Jos vainaja on painava ja hauta on syvä ( ihmisiä haudataan kahteen eri syvyyteen), ei arkun kantajaksi oikeasti kelpaa hentorakenteinen tyyppi. Tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan ruumiinrakennekysymys. Äärimmäisen noloa, jos arkku pääsee putoamaan.
Siinä on 6 kantajaa, ei todellakaan ole painavaa. Olin jo hentoisena teininä kantamassa 90-kiloista isoisääni.
Mitäs vittua sille kuuluu jonkun vanhan huuskan kuolema?
Ehkä tässä tavat vaihtelevat eri puolella Suomea. Omassa suvussani on niin naispappi kuin DI-nainen. Koskaan en ole kuullut kenenkään ihmettelevän heitä. Mutta jos hautajaisissa arkunkantajana olisi nainen, olisi se kyllä suuri kummastelun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä naiskantajia ei hyväksytä tai ainakin kummeksutaan? Täällä Turun seudulla naiset ovat ihan tavallisia kantajina, ovat olleet jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja oli talvi, kyllä kuitenkin ihan tavallisissa naisten juhlavaatteissa ja korollisissa saappaissa hommasta selvisin.
Juhlavaatteet hautajaisiin? Oliko noin huono mummo?
Farkuissa ja hupparissako sinä hautajaisiin menet? Kyllä ne on juhlavaatteet mitkä hautajaisissa on, mustat ja pelkistetyt mutta ei sinne arkivaatteissa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on avioliitto, jossa mies kieltäytyy kantamasta vaimonsa isän arkkua!? Tuo on törkeää myös apen muistoa kohtaan, mutta myös vaimoa kohtaan. Miten tuollainen mies on elämässä tukena?
Mistäpä sinä tiedät tämän asian taustoista? Mikä olet arvostelemaan täysin vento vieraan ihmisen päätöksiä?
Saatat tehdä suurtakin vahinkoa jos pakotat miehen tekemään jotain mistä hän ei tunne suoriutuvansa, mikä on kenties hänen etiikkaansa vastaan? Ei voi edellyttää eikä odottaa, että toisille asia joka sinulle on päivänselvä, ei sitä olekaan. Raivon sijasta voisit antaa asian olla, kantaa vaikka itse jos niikseen tulee, ja keskustella rauhassa jälkeenpäin.
Mistä tiedät minkälaisia muistoja ja reaktioita ko. tehtävä hänessä herättää?
Avioliitossa pitää tehdä kompromisseja ja olla toinen toisensa tukena! Hyväksyä ja ymmärtää jos jokin asia on mahdoton toteuttaa, oli sitten syy mikä tahansa.
Ennen tällaiset perinteet tulivat ihmisille tutummaksi jo nuorempana, kun oli paljon isoja hautajaisia ja pääsi näkemään hautajaisperinteitä useammin. Samoin kantajan tehtävässä moni aloitti jo aika nuorena, joten pääsi kokeneempien kanssa opettelemaan.
Omassa suvussa isät ovat aina pojilleen näitä kantajan tehtävässä tarvittavia vinkkejä opettaneet, siinä kun todellakin on hyvä olla valmistautunut. Se vaatii jonkin verran fyysistä voimaa, tasapainoa, taitoa ja tietämystä. Lisäksi kantajien on osattava toimia yhteen. Arkuissa on miltei järkiään kahvat, mikä helpottaa osaltaan. Hautaanlasku on kuitenkin tehtävä liinoin, ja se on mahdollisten portaiden ohella se haastavin osuus. Siinä vielä odotetaan erityistä arvokkuutta.
Siinä mielessä ymmärrän kantajan tehtävästä kieltäytymisen, jos ei ole koskaan ollut. Ei se silti ole kohteliasta ole, ja lähiomaisille olisi syytä osata esittää kieltäytymisensä hienovaraisesti ja pahoitellen. Kiittää tietysti kunniasta ensin.
Nainen kantajana? Korkeita kenkiä en hommaan voi suositella, mutta muuten miksi ei? Kantajien olisi varmaankin hyvä olla suhteellisen samanpituisia, ainakin kantajaparien, mutta miehetkin ovat kovin eripituisia, eli ei se sukupuolikysymys ole.
Se on todellakin kunniatehtävä, johon lähiomaiset pyytävät. Olen kuullut myös kantajan tehtävään tyrkyttäytyjistä, ja loukkaantujista, kun ei sitten pyydettykään. Hautajaiset eivät ole kenenkään yksittäisen show, vaan omaisten arvokas surujuhla. Heitä ja vainajaa kunnioittaen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä naiskantajia ei hyväksytä tai ainakin kummeksutaan? Täällä Turun seudulla naiset ovat ihan tavallisia kantajina, ovat olleet jo pitkään.
Riippuu vainajasta. Olen se, joka kertoi että olisi loukkaantunut jos aviomies olisi kieltäytynyt, ja jonka isän mielestä nainen olisi ollut omituinen kantajana.
En itse kummeksuisi naiskantajaa muulloin, kuin juuri tällaisessa tapuksessa, että upseerin omaa perinnekäsitystä rikottaisiin hänen hautajaisissaan.
Aika vanhoillista ja suvaitsematonta jargoniaa täällä jauhetaan suu vaahdossa. En uskoisi, että 2017 tälläiseen asiaan suhtaudutaan näin kiihkomielisesti.
Kyllä arkun kantamisestakin voi kieltäytyä niin halutessaan, yleensä siinä on kyllä ihan hyvät syyt taustalla eikä halu loukata ketään tai oma jaksamattomuus.
Kaikki eivät ole tulleet hyvin toimeen eläessään kanssaihmisten kanssa, jos on ollut erityisen hankala ja käärmeinen ihminen toisia kohtaan niin ei ole loukkaus kieltäytyä itseään kohtaan epä-asiallisesti käyttäytynyttä, sinua vähätellyttä, lytännyttä, vittuilevaa, halveksivaa ja kynnysmattona pitäneen ihmisen arkun kantamisesta.
Ei sitä lähes vihamiehen asemassa olevaa sukulaistakaan tarvitse kantaa - olisi se törppö eläessään elänyt ihmisiksi ja kunnioittanut muita niin saman muut tekisivät häntäkin kohtaan viimeiselle matkalle saattamisessa.
Ja muuten, nykyään on myös vapaa-ehtoisia kantajia monissa seurakunnissa. Ovat ilmoittaneet halukkuutensa toimia vaikka yksinäisille ihmisille joilla ei sukua ja tuttuja ole lähellä (ja siten niitä kantajiakaan hautajaisissa tarpeeksi) kantajina. Tuossa ei ainakaan ole mitään pahaa verta kenenkään kanssa muhimassa kun tuntematonta kantaa, ovat myös "ammattilaisia" koska seurakunta on heille pienen parin tunnnin koulutuksen asiasta pitänyt miten tilanteessa pitää toimia.
Kysy siis seurakunnaltasi vaikka tuota vapaaehtoisten kantajien käyttö mahdollisuutta mikäli muuten ei isääsi hautaan saakka saada vietyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seija kirjoitti:
Arkun kantaminen VOI VAATIA paljon fyysisiä ominaisuuksia. Jos vainaja on painava ja hauta on syvä ( ihmisiä haudataan kahteen eri syvyyteen), ei arkun kantajaksi oikeasti kelpaa hentorakenteinen tyyppi. Tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan ruumiinrakennekysymys. Äärimmäisen noloa, jos arkku pääsee putoamaan.
Siinä on 6 kantajaa, ei todellakaan ole painavaa. Olin jo hentoisena teininä kantamassa 90-kiloista isoisääni.
Niinpä. Otetaan ojalan matikalla pyöreitä lukuja. Vainaja 100 kg ja arkku 20 kg. Tekee kantajaa kohti 20 kg joka nostetaan jaloilla. Kantoliina tulee harteille jonka laittamista on aina joku (suntio?) opastanut. Aivan varmasti onnistuu suht hennoltakin ihmiseltä.
Pituus erokaan ei haittaa kun liinalla säädetään kaikille sopivaksi.
Eiköhän se vainaja saada kuopattua ilman miestäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika vanhoillista ja suvaitsematonta jargoniaa täällä jauhetaan suu vaahdossa. En uskoisi, että 2017 tälläiseen asiaan suhtaudutaan näin kiihkomielisesti.
Kyllä arkun kantamisestakin voi kieltäytyä niin halutessaan, yleensä siinä on kyllä ihan hyvät syyt taustalla eikä halu loukata ketään tai oma jaksamattomuus.
Saa ja voi kieltäytyä, oikeastaan ennemmin pitääkin kieltäytyä, jos tehtävään ei voi ryhtyä. Minusta se on tehtävä, joka pitää myös haluta suorittaa, jotta sen todella tekee kunnialla.
Ei minusta silti ole liioiteltua korostaa, että senkin voi tehdä asiallisesti ja esittää jonkin perustelun. Tässä avauksessa jäi epäselväksi miten oli perusteltu ja miten oli asia esitetty. Tilanteesta riippuu, millainen perustelun kannattaa olla. Omalle puolisolle voi olla täysin rehellinen, kunhan silloinkin kunnioittaa sitä, että omaa vanhempaa suree kaikista ongelmista huolimatta tavalla tai toisella. Jo appivanhemmalle saattaa olla viisainta olla vain ylimalkaisen kohtelias jonkin kenties tekosyyksi luettavan varjolla.
Kukin tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleelle ja vasta syntyneelle ei sanota ei. Tätä isäni jaksoi aina tarjoilla. Eli kantajan virka on ollut aina luottamuksen osoitus ja kunnia. Siitä ei vain ole ollut tapana kieltäytyä kuin sairauden takia. Nainenkin voi tehtävän suorittaa, mutta siihen on vastapuolelle löydyttävä saman kokoinen kantaja, tai muuten voi arkku keikahtaa.
Niin ja siitä kummin virastakaan ei ole ollut tapana kieltäytyä, mutta tämän päivän Suomessa kummi on synonyymi lahja-automaatille, joten kieltäytyminen on hyvin ymmärrettävääkin.
Mitä se mihinkään keikahtaa? Liinaa pidetään eri pituudessa sen oman pituuden mukaan.
Ja kyllä se on enemmän tyttären kuin jonkun satunnaisen jampan homma kantaa isän arkkua.
Vävy ei ole mikään satunnainen jamppa. Vävy kuuluu perheeseen ja on usein tuntenut apen vuosikymmeniä. Ei siis todellakaan mikään satunnainen jamppa. Kaukana siitä.
Ihan taatusti herättää ihmetystä hautajaisvieraissa, jos vävy on paikalla eikä kanna, ellei vainajalla ole jo riittävästi omia poikia / veljiä. Eli mies haluaa nolata itsensä.
Olen riittävästi kantanut arkkuja hautaan. Joka kerta se on ollut epämiellyttävää puuhaa. Olin tyytyväinen, kun vaimoni ilmoitti vähän ennen kuolemaansa, että hänet pitää tuhkata. Ja niin tehtiin. Ei tarvinnut kantaa arkkua mihinkään. Henkilökunta hoiti kaiken logistiikan tuhkauurnan loppusijoitusta myöten.
Jätä mies hautajaisten ajaksi kotiin. Kerrot ihmisille avoimesti että miehelläsi on hautajaisfobia=pelko hautaus tilanteita kohtaan. Mies voi hautajaisten ajan juoda punkkua kalsareissa ja katsella Netflixiä. kun palaat kotiin tiedät paljonko miehesi sinua rakastaa
Palanssi kirjoitti:
Olen riittävästi kantanut arkkuja hautaan. Joka kerta se on ollut epämiellyttävää puuhaa. Olin tyytyväinen, kun vaimoni ilmoitti vähän ennen kuolemaansa, että hänet pitää tuhkata. Ja niin tehtiin. Ei tarvinnut kantaa arkkua mihinkään. Henkilökunta hoiti kaiken logistiikan tuhkauurnan loppusijoitusta myöten.
No tuossakin on eroja. Jos siunaus on krematorion kappelilla kukaan ei kanna mitään. Jos taas siunaus on kirkossa tai jossain muussa tilassa, joka ei ole krematorio, arkku kannetaan autoon. Törmäsin tähän, kun järejstin hautajaisia krematorion kappelin ollessa remontissa ja olin tottunut siihen, ettei kantajia tarvita.
Joo, kunhan sitten miehet alkavat yhtälailla kantaa vastuuta kahvituksen, ruuan ja koristelun organisoinnista sekä kukkalaitteiden tilauksista. Vai onko taas vain tarkoitus osallistaa naiset miesmäisiksi ja sitten haukkua, kun suomalainen nainen ei ole edes nainen.
Kuvitelkaa se ukrainalainen postimyyntivaimo kantamaan appensa arkkua...