Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
No tämä. Nimittäin kun menin sairaalaan röntgeniin ja tietenkin piti kaikki korut ja kihlasormus ottaa pois.. Noh 2 päivään en löytänyt sormustani reissun jälkeen ja paniikki alkoi iskeä. Vieläkään en ymmärrä, mutta sormus löytyi pesukoneen tiivisteestä! Enkä muuten ollut pessyt kyseisenä pvä käyttämiä vaatteitani ja tämä tiivisteen puhdistuskin oli vain yks teenpä varsin tämän - juttu. Ilahduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini löysi vanhan albumin jossa on kaikki koulukuvani ja vein albumin kotiini.
Meillä oli koko yläasteen sama luokka,asuin pienellä kirkonkylällä. Siksi hämmästyin kun näin yhdeksännen luokan kuvassa oudot kasvot. Kysyin ystävältäni joka oli samalla luokalla tietääkö hän kuka poika on,vastaus oli hämmentynyt pään puhdistus. Kuvassa on 14 oppilasta ja tiedän kolmentoista nimet. Sekä opettajan tietenkin.
Mutta tämä yksi... hyvin pitkä ja kalpea poika sinisessä poolossa heti opettajan takana..
Ikäänkuin hän olisi tunkenut vitsillä mukaan kuvaan.. miksi sitä nyt sanotaankaan,photo bombaus? Kuva on kuitenkin otettu koulun liikuntasalissa joten ei mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joutessaan luen näitä vanhoja ja tässä ketjussa hyvin mielenkiintoisia tarinoita. En tiedä näkeekö itse kirjoittaja tätä, mutta mulle on kohtalotovereita siis.
Ensinnäkin mies olen ja ala-asteikäisenä silloiseen naapurustoon muutti perhe jolla kolme poikaa ja kaikista sain kaverit kyllä. Eniten taisin kaveerata vanhemman pojan kanssa kun oli lähempänä omaa ikäluokkaa. Hänen kanssa tuli aina hyvin juttuun. Heidän äiti sai sitten työtarjouksen Helsingistä jonka otti vastaan ja muuttivat pois 90-luvun lopulla, itse tosiaan lähtöjään pohjalaisesta pikkukaupungista. Tuolloin ei ollut somesta tietoakaan eikä edes omia kännyköitä vielä niin ei niin vaihdettu yhteystietoja jos soitellaan. Hetken päästä kun olivat muuttaneet niin vierailivat kaupungissa ja olin justiin oman kännykän saanut ja silloin heti vaihdoin numerot kanssaan. Eivät kuitenkaan soitelleet. Meni vajaa 10 vuotta viime tapaamisesta ja olin Facebookiin liittynyt ja huomasin, että hekin siellä ovat. No laitoin ekaksi pyynnön porukan vanhimmalle pojalle, hän hyväksyi ja heti juteltiin ja kyseltiin kuulumiset ja kun tuli asiaa Helsinkiin niin nähtiin kasvotusten ja käytiin syömässä ja pitkään rupateltiin. Kaikki menikin hyvin kunnes kun tulin seuraavan kerran Helsinkiin ja ehdotin jos nähtäisi ja koitin soittaa ensiksi, en saanut kiinni, mutta soitti takaisin johon puolestaan en vastannut kun olinkohan vessassa tai jotain ettei ollut puhelin mukana. Laitoin viestiä eikä vastannut niihin enää. Tapaaminen jäi ja tuo on hänestä viimeinen havainto. Hän oli välissä poistunut myös Facebookista. Hetki tuon jälkeen niin eräs pohjanmaan kavereistamme menehtyi tapaturmaisesti ja kaveriporukalla ajateltiin jos ilmoitetaan Helsinkiin kanssa. Soitin eikä tämä tyyppi enää vastannut. Ilmoitettiin vaan, että tämä liittymä ei ole enää käytössä. Käynyt jotenkin mielessä, että vaikka vanhempanakin tultiin hyvin juttuun kun nähtiin muutaman kerran, että olisikohan heillä ollut syystä tai toisesta tunne etteivät halua enää olla menneisyyden kanssa tekemisissä eikä nähdä niin aiempia kavereita. Hänen veljelleen laitoin myös kaveripyyntöä eikä koskaan siihen vastannut. Hän taas oli mukava tyyppi myös, mutta jotenkin leuhka ja oli sitä jo ala-asteella, tiedä jos hänkin ajatteli vanhempana samoin. Tuo aikakausi olisi jäänyt taakse eikä halua enää sen kanssa tekemisissä olla. Harmi kyllä sinänsä kun olivat mukavia tyyppejä eikä välit ainakaan riitojen vuoksi katkennut. Olisi kuitenkin ollut mukavaa tietää miksihän ei saanutkaan enää kontaktia vaikka hyvin tultiin myöhemminkin juttuun.
Aika usein taitaa käydä niin, että se peruskouluaikainen kaveripiiri vaan hajaantuu sen takia, että yhteisiä asioita ei enää ole. Peruskouluaikana kaveripiirillä on sama luokka, sama koulumatka, samoja harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Sitten kun mennään 2. asteen oppilaitokseen, toinen lukioon ja toinen amikseen, niin onhan siinä jo valtava ero. Viimeistään silloin kun muutetaan opiskelemaan kauemmas, sen kaverityhjiön täyttää uudet kaverit: ne joiden kanssa opiskelee ja käy töissä, harrastaa ja viettää siten muutenkin aikaa. Ei siinä jaksa enää kiinnostaa joku Janipetteri joka asuu 300 km päässä, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä, paitsi menneisyys.
Voi noinkin hyvin käydä joskus, mutta eipä meidän välillä käynyt noin. Kun hänet löysin vuosien jälkeen uudestaan Facebookista niin otti hän samalla muutkin kaverit kotikulmilta listoilleen ja kun tavattiin uudestaan niin kyllä ne kemiat taas kohtasi ja monissa asiassa ollaan hyvinkin samanhenkisiä. Emme esimerkiksi juo kummatkaan pisaraakaan, kummallakin ollut kokeilunsa teinivuosina, mutta erinäisistä syistä lopetettu sittemmin. Sitä kuitenkin kavereiden kanssa ihmeteltiin kun ensin oli poistanut Facebook-profiilinsa ja myöhemmin kun soittelee niin ilmoitetaankin, että numero ei ole enää käytössä. Taannoin katsoin, että hän on kyllä taas Facebookissa, mutta ei ole enää lisännyt kaveriporukkaa listoilleen, ei minua eikä muitakaan pohjanmaan kavereita. Niin ja koulu/työhommat kuljettaneet minutkin Helsinkiin lopulta, mutta eivät ole tiemme tässä välissä kohdanneet ja semmoinen juttu, että melkein arvasit nimenikin oikein. En ole Jani-Petteri, mutta samat kirjaimet mun yhdysnimessä kyllä. ;)
Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.
Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.
Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.
Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.
Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.
Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.
Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?
Etiäinen. Näitä tarinoita on kerrottu ennen vanhaa paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin yksin, tulin töistä ja tiskialtaassa oli kahvipannu likoamassa sekä muki. Soitin äidilleni jolla on ainoa vara-avain ja kysyin oliko jostain syystä käynyt asunnossani ja keittänyt kahvit, vastaus oli kielteinen.
Vierailija kirjoitti:
Äitini löysi vanhan albumin jossa on kaikki koulukuvani ja vein albumin kotiini.
Meillä oli koko yläasteen sama luokka,asuin pienellä kirkonkylällä. Siksi hämmästyin kun näin yhdeksännen luokan kuvassa oudot kasvot. Kysyin ystävältäni joka oli samalla luokalla tietääkö hän kuka poika on,vastaus oli hämmentynyt pään puhdistus. Kuvassa on 14 oppilasta ja tiedän kolmentoista nimet. Sekä opettajan tietenkin.
Mutta tämä yksi... hyvin pitkä ja kalpea poika sinisessä poolossa heti opettajan takana..
Ikäänkuin hän olisi tunkenut vitsillä mukaan kuvaan.. miksi sitä nyt sanotaankaan,photo bombaus? Kuva on kuitenkin otettu koulun liikuntasalissa joten ei mahdollista.
Poika on voinut olla luokalla vain vähän aikaa ja siirtynyt toiselle luokalle tai kouluun. Itse olen opettaja ja muistan, kun koulumme eräälle luokalle tuli eräs kehitysvammainen oppilas pariksi viikoksi odottamaan siirtoa toiseen koulun, missä oli harjaantumisluokka. Eräs koulussamme syyslukukauden ollut oppilas meni huvikseen useamman luokan luokkakuvaan. Kuvat tosin otettiin koulun pihalla.
Paikkakunnallamme olevasta lastensuojelulaitoksesta käy koulussamme oppilaita, jotka ovat jonkin luokan kirjoilla, mutta jotka saattavat käydä vain jollain tunneilla ja sijoituspaikka voi vaihtua hyvinkin nopeasti. Sitten vanhempien riitaisen huoltajasuhteiden vuoksi joku oppilas olla jollakin luokalla vain jonkin aikaa. Yksi oppilas tuli syysloman jälkeen koulumme, mutta siirtyi jo hiihtolomalta toiselle paikkakunnalle. Jos tällainen oppilas on vielä hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, voi olla, ettei häntä helpolla muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kasvimaalta löytyvässä luussa mitään erikoista ole eikä ne ainakaan maalaispentua ihmetytä. Mullakin on talon piha täynnä peuran ja hirven luita kun koirat niitä metsäretkiltä kotipihalle kantaa ja kaivelee piiloon sinne sun tänne. Ihan luonnollista.
Jep. Itse kaivoin kasvimaasta mm. lasipulloja, kenkiä ja jonkun eläimen luita. Ennen vanhaan ollut siinä kohtaa jokin roskatunkio.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 11v kun jalkapallo valmentaja tuli ehdottelemaan yksi päivä harjoitusten jälkeen aika karkealla kielenkäytöllä kaikenlaista sopimatonta. Mitään ei tapahtunut ikinä, kyse ei ollut päävalmentajasta, vaan henkilöstä joka välillä tuurasi muita valmentajia eli en aina tätä henkilöä nähnyt. Lisäksi valmentajia on aina useampi, joten tilaisuus jäädä yksin yhden valmentajan kanssa oli todella harvinaista, ryhmässä kun liikuttiin aina. Kyseisen henkilön lapsi oli samassa joukkueessa kanssani ja he asuivat 5min kävelymatkan päästä lapsuuden kodistani.
On jäänyt vaivaamaan onko muille tapahtunut samanlaista tai pahempaa joukkueessa. Nyt aikuisena en uskalla enkä halua edes ottaa asiaa esille asianomaisten kanssa. Mutta asia pyörähtää mielessäni aina välillä.
Sinuna puhuisin asiasta, jos joku joukkueen jäsen kuuluisi tuttuihin. Voi olla että heilläkin olisi terve ottaa asia esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.
Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.
Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.
Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?Etiäinen. Näitä tarinoita on kerrottu ennen vanhaa paljon!
Heh, jospa ensin tullut olikin se aito..?
Tämä oli ennemminkin vain hassu sattuma. Meidän esikoinen oli noin 3,5-vuotias, ja leikittiin pehmeällä penkillä sellaista leikkiä että hän on vauva ja hoitopöydällä hoidettavana, leikisti puetaan, vaihdetaan vaippaa jne. Kesken leikin lapsi yhtäkkiä sanoo: "sitten kun pikkusisko syntyy, voidaan laittaa sekin tähän hoitopöydälle".
Viikko tuon jälkeen tein positiivisen testin, ja tyttö tuli. Eikä meillä ollut lapsen kuullen puhuttu mahdollisesta toisesta lapsesta tai vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.
Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.
Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.
Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?
Höh! mulle on sattunut noin pari kertaa. Eli kun olin vanhempia katsomassa viikonloppuna niin mun mies soitti mulle yöllä ja kysyi, että mihin ihmeeseen katosin.
Hän oli herännyt yöllä käymään vessassa ja mä olisin selvästi seissyt eteisessä ja hän luuli, että tulin jo kotiin. Hän siis näki mun hahmon, tosin hiukan epäselvänä, kun oli vielä hämärää, vaikka oli kesäyö.
Toinen oli kun mä olin pieni. Mummi soitti myös hätääntyneenä yöllä porukoille. Se väitti ihan selkeesti nähneensä mut vuoteensa vieressä.
Mummi oli terävä kuin partaveitsi ja vielä työelämässä. Se luuli että mä olin karannut kotoa.
Sitten kerran yksi mun kaveri soitti mulle tyyliin: "mihin sä katosit eilen sieltä bileistä". Mä sain vääntää rautalangasta, että en tosiaan ollut bileissä vaan nukuin kotona kuumeessa koko yön.
Eli mulla on varmaan joku kyky kummitella ihmisille nukkuessani.
Ostin viime vuonna lyijyä lyijytäytekynään, ja otettuani pari ulos pullosta toinen niistä on pitempi kuin pullo. Pullon korkki on myös umpinainen, joten ei ole voinut olla senkään sisällä. Ei kuulosta miltään, mutta onhan se nyt ihan käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etiäiset ovat yksi henkivaltojen kikkoja pelotella ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ennemminkin vain hassu sattuma. Meidän esikoinen oli noin 3,5-vuotias, ja leikittiin pehmeällä penkillä sellaista leikkiä että hän on vauva ja hoitopöydällä hoidettavana, leikisti puetaan, vaihdetaan vaippaa jne. Kesken leikin lapsi yhtäkkiä sanoo: "sitten kun pikkusisko syntyy, voidaan laittaa sekin tähän hoitopöydälle".
Viikko tuon jälkeen tein positiivisen testin, ja tyttö tuli. Eikä meillä ollut lapsen kuullen puhuttu mahdollisesta toisesta lapsesta tai vauvasta.
Siskonpoika 3-v kertoi perhepäivähoitajalle että "meille tulee vauva" ja hoitaja tietysti onnitteli äitiä kun tämä haki poikaa hoidosta. Sisko oli ihmeissään, ajoi kotimatkalla apteekin kautta ja plussaahan se testi sitten näytti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ennemminkin vain hassu sattuma. Meidän esikoinen oli noin 3,5-vuotias, ja leikittiin pehmeällä penkillä sellaista leikkiä että hän on vauva ja hoitopöydällä hoidettavana, leikisti puetaan, vaihdetaan vaippaa jne. Kesken leikin lapsi yhtäkkiä sanoo: "sitten kun pikkusisko syntyy, voidaan laittaa sekin tähän hoitopöydälle".
Viikko tuon jälkeen tein positiivisen testin, ja tyttö tuli. Eikä meillä ollut lapsen kuullen puhuttu mahdollisesta toisesta lapsesta tai vauvasta.
Lapsista perheen kasvaminen ja uusien vauvojen syntyminen on vain luonnollista. Oma lapsi kysyi n. 5-vuotiaana, koska hän "saa sen pikkuveljen", vaikka asuimme kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin yöllä viiltävään kipuun jalassa ja luulin nähneeni unta, nukahdin uudestaan. Aamulla menin töihin ja työkaveri pukkarissa " Ai sullakin on kissa,kipeen näköinen, varo ettei tulehdu" johon minä hämilläni "ei oo kissaa, ai mikä tulehdu, häh?" . Takareidessäni oli kynnellä viilletyn näköinen pitkä sekä todella syvä naarmu josta oli tihkunut verta. Kotona tutkin heti sängyn, mutten löytänyt sitä mikä minua oli repinyt. Omilla purruilla nysäkynsillä en olisi saanut sellaista jälkeä aikaan ja kuka nyt edes raapii itseään unissaan.
Minä sain näitä verinaarmuja teini-iässä. Saatoin istua syömässä ja tunsin kipeän "raapaisun" pohkeessa ja myöhemmin näin siinä selvän naarmun. Suihkussa ollessa samoin vesi alkoi yhtäkkiä kirvelemään, kun iholle syntyi naarmuja. Näitä tuli mm. käsivarsiin, rintaan ja jalkoihin.
Äitini uskoi kaikkeen mahdolliseen yliluonnolliseen ja pelotteli minut uskomaan, että on piru kimpussa. Jossain vaiheessa se lakkasi, mutta muistona on parista syvemmästä naarmusta ihan arvet. Rinnassa on yksi, pitkä vaalea ohut viiva, samoin käsivarressa. Ihan suoria viivoja, kuin olisi partahöylän terällä vedetty. Ja en todellakaan harrastanut itseni viiltelyä.
Olen lukenut, että stressi ja ahdistus voisi reagoida joillain ihmisillä näin silloin, kun se ei pääse purkautumaan muutoin. En tiedä onko totta.
Loukkaavinta kuitenkin oli, kun äitini väitti tämän pirun pyrkivän vahingoittamaan häntä minun kauttani. Yritti suojata itseään kristalleilla yms. Äiti ei asunut meidän kanssa, joten hän ei edes ollut paikalla, kun nuo naarmut syntyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.
Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.
Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.
Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?Etiäinen. Näitä tarinoita on kerrottu ennen vanhaa paljon!
Heh, jospa ensin tullut olikin se aito..?
Hyi :| Tulee mieleen se vanha kauhunovelli, missä miehen kaksoisolento ottaa paikan tämän elämässä, vastaa mm. puhelimeen kun mies soittaa kotiinsa ja lopulta tämä alkuperäinen mies alkaa pikku hiljaa lakata olemasta totta.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 11v kun jalkapallo valmentaja tuli ehdottelemaan yksi päivä harjoitusten jälkeen aika karkealla kielenkäytöllä kaikenlaista sopimatonta. Mitään ei tapahtunut ikinä, kyse ei ollut päävalmentajasta, vaan henkilöstä joka välillä tuurasi muita valmentajia eli en aina tätä henkilöä nähnyt. Lisäksi valmentajia on aina useampi, joten tilaisuus jäädä yksin yhden valmentajan kanssa oli todella harvinaista, ryhmässä kun liikuttiin aina. Kyseisen henkilön lapsi oli samassa joukkueessa kanssani ja he asuivat 5min kävelymatkan päästä lapsuuden kodistani.
On jäänyt vaivaamaan onko muille tapahtunut samanlaista tai pahempaa joukkueessa. Nyt aikuisena en uskalla enkä halua edes ottaa asiaa esille asianomaisten kanssa. Mutta asia pyörähtää mielessäni aina välillä.
Minua on tyttöjen jalkapalloa valmentanut mies käyttänyt hyväksi 90-luvulla. Olin 14. En pelannut joukkueessa, vaan olin äitini luona käymässä ja tämä ihminen asui viereisessä rapussa.
Olisi kiva tietää mahdetaanko tarkoittaa samaa ihmistä... En ikinä tehnyt rikosilmoitusta ja asia painaa edelleen. Olen miettinyt olisinko voinut estää sen tapahtuvan jollekin muulle.
Kerroin äidilleni, joka kertoi silloiselle miehelleen ja tämä kävi hyväksikäyttäjän oven takana. En tiedä mitä tapahtui, mutta oli ilmeisesti tunnustanut ja sanonut, että puhuu asiasta seuraavan kerran vain poliisille - mitä kukaan ei jostain syystä soittanut.
Myöhemmin samana kesänä näin hänet äitini kanssa juomassa kuin parhaatkin kaverit. En voinut olla miettimättä maksoiko mies äidilleni jotain, että koko asia "unohdettiin". Minä en unohtanut. Muistan edelleen miten mies huusi perääni "tiedäksä miten paljon mulla on vaikutusvaltaa, kukaan ei tuu uskoo sua". :'(
Alue: Aihe vapaa
Olin noin 11v kun jalkapallo valmentaja tuli ehdottelemaan yksi päivä harjoitusten jälkeen aika karkealla kielenkäytöllä kaikenlaista sopimatonta. Mitään ei tapahtunut ikinä, kyse ei ollut päävalmentajasta, vaan henkilöstä joka välillä tuurasi muita valmentajia eli en aina tätä henkilöä nähnyt. Lisäksi valmentajia on aina useampi, joten tilaisuus jäädä yksin yhden valmentajan kanssa oli todella harvinaista, ryhmässä kun liikuttiin aina. Kyseisen henkilön lapsi oli samassa joukkueessa kanssani ja he asuivat 5min kävelymatkan päästä lapsuuden kodistani.
On jäänyt vaivaamaan onko muille tapahtunut samanlaista tai pahempaa joukkueessa. Nyt aikuisena en uskalla enkä halua edes ottaa asiaa esille asianomaisten kanssa. Mutta asia pyörähtää mielessäni aina välillä.