Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

xssssssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 9-vuotias 1990-luvun alussa 3-vuotias sisareni ilmoitti haluavansa lähteä käymään yksin kaupassa joka oli noin kilometrin päästä kotoamme. Muistan kuinka siskolle annettiin seteli (en muista, että minkä arvoinen seteli) käteen ja ulko-ovi avattiin hänelle. Hän lähti ulos pelkät vaipat jalassa ja käveli suoraan pihan poikki ja pois pihalta. Sitten hän lähti kävelemään väärään suuntaan jalkakäytävää pitkin jos hänen tarkoituksensa oli mennä kauppaan. Minä ihmettelin, että päästävätkö vanhemmat siskon tosiaan yksin kauppaan ja he sanoivat, että tietysti. Miten hän muuten voisi oppia, että miten kaupassa käydään yksin jos hän ei saa käydä siellä yksin. Minä sanoin, että minusta sisko on liian pieni menemään yksin kauppaan ja minä voisin lähteä hänen mukaansa. Vanhemmat kielsivät sen. Me muut menimme sisälle. Tunnit kuluivat mutta siskoa ei kuulunut kotiin. Minä olin yhä huolestuneempi mutta vanhemmat olivat kuin kaikki olisi kunnossa. Minä kyselin, että eikö siskoa pidä lähteä etsimään mutta vanhemmat sanoivat, että kaikki on kunnossa. Seuraava päivä tuli ja päivät seurasivat toisiaan mutta siskoa ei kuulunut kotiin ja kun minä yritin kysellä vanhemmilta, että eikö siskosta pitäisi tehdä katoamisilmoitus mutta he vain sanoivat, että ei huolta, kaikki on kunnossa. Vuodet kuluivat ja siskoa ei kuulunut koskaan kotiin. Vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että kaikki on kunnossa.

Siskosta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun hän lähti kauppaan. Ollessani täysi-ikäinen ja asuessani yksin menin poliisiasemalle tekemään katoamisilmoituksen siskosta. Kuitenkaan siskosta ei ole löytynyt mitään tietoja. Kerroin poliiseille sisareni nimen ja syntymäajan, mutta suomessa ei ole ole poliisien mukaan syntynyt kyseisenä päivänä tyttöä, jolla oli se nimi kuin siskollani oli. Siskoani ei pitäisi olla olemassa. Kuitenkin sisko oli olemassa. Vanhemmat muistat hänet ja hän on mukana monissa valokuvissa. Olen puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja hekin sanovat, että sisko lähti kauppaan mutta he eivät välitä siitä, että sisko on kadonnut. He eivät koskaan tuntuneet välittävän siskosta tai välittävän tämän katoamisesta.

Ehkä sisaresi päättikin lähteä käymään jossain Intialaisessa kaupassa. Siinä menee 3-vuotiaalta pitkä aika kävellä Suomesta Intiaan asti, suorittaa ostokset ja palata kävellen takaisin. Varsinkin kun hänen on täytynyt tai täytyy jossain vaiheessa käydä jossakin suorittamassa valuutan vaihto eli vaihtaa Suomessa 1990-luvulla käytössä olleet rahat eli markat Intian rahaksi eli Intian rupliksi. Ja ehkä sisaresi viihtyykin Intiassa niin hyvin, että on jäänyt sinne asumaan olettaen, että hän pääsi sinne perille.

Intiassa on käytössä rupiat, ei ruplat :)

Eipäs olekaan : Intian rahayksikkö on rupees, eikä rupiah. Rupiah on taasen Indonesian rahayksikkö ;)

Mitä ihmeen sekoilua tää nyt on, suomeksi ne on rupioita. En tiedä millä kielellä asiasi ilmaiset, mutta muut puhuu enimmäkseen suomea tässä ketjussa.

Itse vaikutat varsin nykysuomalaiselta ottaessasi itkupotkukohtauksia pikkuasioista. Valitettavasti :( ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa yhä monta vuotta sitten eräällä hautausmaalla näkemäni hautakivi, jossa oli selvästi miehen ja tämän vaimon nimet, syntymäajat ja kuolinajat. Sittrn siinä oli teksti "Lapset" ja alla luki jotenkin näin: "Tauno - Ahti - Saara - Anja - Tuomas 13.6.1886-17.4.1974". Siihen oli ilmeisesti siis haudattu 5 heidän viisi nimeä mutta siinä oli vain yksi syntymäaika että yksi kuolinaika pariskunnan lasten nimien alla. En usko, että kyseessä olisi viitoset sillä 1800-luvulla 5 kerralla syntynyttä lasta olisi tuskin jääneet kaikki henkiin (hehän olisivat hyvin todennäköisesti syntyneet keskosina) ja ainakaan siihen en usko, että aikuisiksi eläneet viitoset olisivat kuolleet samana päivänä. Nuo pariskunnan lasten nimet, syntymäajan ja kuolinajan keksin itse koska en muists että mitkä ne olivat siinä hautakivessä. Hautakivi sijaitsi vielä sinakin 1990-luvulla Kaustisen hautausmaalla.

Olisiko mahdollista että pariskunnan lapset kaikki on haudattu siihen samaan mutta nimet ja ajat on laitettu vasta sitten kun viimeinenkin lapsi on kuollut. Eli syntymäaika on ensimmäisen lapsen syntymäaika ja kuolinaika kun viimeinen sisarus on kuollut.

Sukututkimuksen harrastajana löysin kuvan hautakivestä ja perheen rippikirjasta. Vanhemmat Aadolf Kuorikoski ja vaimonsa Serafiina, lapset Kristiina, Matti, Hilda, Otto, Väinö ja Jalo. Nuo viimeiset päivämäärät (1904-1975) lasten kohdalla ovat tuon kuopus-Jalon syntymä- ja kuolinpäivä. Ainakin Kristiina ja Hilda kuolivat teini-ikäisinä 1909 ja 1910.

Joku muka sukututkija hellarit synagogat mukana hirveä vapaakirkko. Meidän sukuun laitettu muka heidän sukulaisia sehän on RIKOLLISTA VÄÄRENTÄÄ.

Sitten meidän isää syytettiin raiskaajaksi pedofiiliksi vaikka se raiskaaja oli uhria 16 vuotta vanhempi jengiläinen ja toisen romani kyse siis vääristä syytöksistä ja joku väitti että tämä olisi ollut jossain sodassa vaikka kävi armeijan joskus 60- luvulla. Helvetin tulessa palaa nämä jahvet valheillaan .

Veljeni opiskeli useamman sadan kilometrin päässä paikkakunnasta, jossa asuin. Siellä hän näki bussissa naisen, joka oli ollut aivan minun näköiseni. Naisella oli jopa ollut samanlainen talvitakki. Veljeni on ensin hätkähtänyt miten siskolikka voi olla siellä bussissa, mutta tajunnut sitten kyseessä olevan ihan vieras nainen. Itse varasin vieraaseen kampaamoon hiustenleikkuuajan ja kampaaja kysyi olenko ollut töissä toisessa kerroksessa olleessa kauneushoitolassa. Kerroin, etten ollut, mutta kampaaja ei selvästikään uskonut ja oli lopun aikaa sen oloinen, että valehtelin. Ei selvästikään tuntenut kauneushoitolan työntekijää kuin ulkonäöltä eli ei alkanut jutella nimellä tai kysellyt henkilökohtaisia. Samalla paikkakunnalla minua luultiin paikalliseksi kesätytöksi. Olin nähnyt lehdessä tytön kuvan, enkä omasta mielestäni ollut yhtään samannäköinen. Ilmeisesti minulla on niin perisuomalaiset kasvonpiirteet, että samannäköisiä naisia on paljon.

Tyttäreni oli 3-vuotias hän alkoi itkemään täysin yllättäen ja sanoi että hänellä on ikävä pientä veljeä joka oli mahassani samaan aikaan kuin tyttäreni mutta jonka enkeli oli hakenut sieltä Taivaaseen koska veljellä oli koko ajan kipeä olo. Odottaessani tyttöä olin odottanut kaksosia joista poika oli kuollut raskausviikolla 24 mutta tyttö oli elossa raskausviikolla 28 kun kaksoset syntyivät. Poika siis tietenkin oli kuollut ja tyttö kuollut. Tyttö on nyt 5v ja tietää olevansa kaksonen joista toinen kuoli mutta vielä 3-vuotiaana hän ei tiennyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Ilmavoimien hävittäjä rikkonut äänivallin. Siinä jo lasit vähän helähtää, kun päälle sattuu. Et kuullut itse konetta, koska musiikki ja vesi.

Niin nopeasti lentävää konetta ei voi kuulla, koska ensin menee kone ja vasta myöhemmin ääni.

Äänivallia ei mantereiden yllä rikota kuin pakosta eli sotatilanteessa. Ehkä mökki oli saaristossa?

Hitaammin lentävän hävittäjän todellakin kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran Alkon kassa katsoi mun henkkarit ja kysyi iloisen yllättyneenä että onko (nimi tähän) sinun äitisi? Sanoin yhtä iloisen yllättyneenä että on kyllä. Sitten tämä myyjä kertoi että näki äitini juuri jossain työpaikan pippaloissa tms. Nyt tähän väliin Hollywoodin B-leffan juonenkäänne: äitini oli tuolloin ollut kuollut jo nelisen vuotta. Sanoin tämän hämmentyneenä kassalle. Sanoin myös ettei äitini ollut ollut Alkossa töissä vaan hammashoitajana. Kassa ei enää sanonut mitään.

Mainittakoon vielä että äidilläni on kohtuu harvinainen nimi, ja niin on minullakin. Sukunimi taas on luokkaa Virtanen, joten ei ihan mahdottomuus. Silti jäi kiusaamaan.

Oletko katsonut minkäverran kaimoja teillä on? Oliko sinun etunimesi tässä merkityksellinen?

Mistäs niitä katsottiinkaan? Sattumoisin avasin ketjun johon olin vastannut. :) En usko että äidilläni on kaimoja montaakaan, itselläni tiedän olevan muutaman (joo vaklasin facesta, oli tylsää).

etunimiä voi hakea väestörekisterin nimihausta, yhteystietoja (etunimi + sukunimi fonectasta. Mulla on noin 10 täyskaimaa. Vain julkiset yhteystiedot näkyvät, eivät salaiset. Mun on salainen.

Lapsellani oli 4vuotiaana flunssa ja oli kovin kipeä, äkkiä lapsi kysyi itkuisena "Lennäkö mä nyt? Mä en halua lentää?" Kysyin mitä tarkoitti ja vastaus oli  hel vetin hyytävä " Se eka äiti lauloi mulle  kun mulla oli  tosi pipi,  sitten mä lensin ja  äiti itki, ja mä lensin sun mahaan". Pyysin sanomaan uudestaan  ja sanoi kunnes muuttui hysteeriseksi toistellen, ettei tahdo lentää. Otin pojan syliin ja vakuutin ettei lennä mihinkään,  etten päästä irti! 

Poika  on  nyt jo kolmekymppinen mies eikä varmaankaan muista tuota, minä en ikinä unohda.  Uskon pojan menehtyneen entisessä elämässä nuorena johonkin sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vietimme kesällä pari yötä mökillä rakastellen yötä päivää. Palasimme yhteen 20 vuoden tauon jälkeen ja kumpaakin halutti ihan kuin silloin joskus nuorempana. Hänen kuukautisensa alkoivat sen jälkeen uudestaan, vaikka ne olivat olleet poissa hänen kertomansa mukaan jo puoli vuotta. Sori, jos menee ohi, mutta asia on huvittanut ja vaivannutkin meitä molempia jonkun aikaa. 

Seksi ja ilmeinen orgasmi stimuloivat munasarjoja. Etkö tiennyt? On naisia, joilla irtoaa kypsä munasolu kun saa orgasmin. Ei ehkä noilla vuosilla, joissa itsekin olen, mutta keltarauhastoimintaa on silti.

Vaihdevuodet katsotaan alkaneiksi kun viimeisistä kuukautisista on vuosi. Sitä ennen kuukautiset harvenevat.

No, olen iloinen teidän puolesta. Toivottavasti tuo meininki jatkui. Siis lempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä joku lievä diagnosoimaton aivojuttu. Käy joskus niin että en "näe" sitä mitä ihan silmien edessä on. Tämä erityisesti, jos on sotkuista tai hämärää. Mutta on ollut valoisassakin.

Juuri menneellä viikolla aamulla oli mielenkiintoinen tilanne, kun en millään löytänyt silmälasejani töihinlähtöpuuhissa. Laitoin päähän vanhat rillitkin että näin etsiä. Jättelen niitä rillejä kyllä minne sattuu, se on normaalia. Mutta se ei ole, että kun katson sohvalta edestä, takaa ja nojan päältä enkä löydä. Ja sitten minuutin päästä löydän ne ihan näkyvistä keskeltä sohvatyynyä! Ja vielä kännykän kanssa. Oli kyllä hämärää, mutta ei pimeää.

Näin käy myös joskus tavaroiden kanssa jota laitan käsilaukkuun. Jokin hukkuu ja etsin hulluna kaikki kolot laukusta. Sitten luovutan ja laitan kamat takaisin ja siellä se etsitty huomenna sitten onkin jossain kolossa jota en muka katsonut.

Luottokortille kävi kerran niin, että se oli pudonnut taskusta sängyn viereen ja jotenkin alle olin kai sen potkaissut. Tietysti taas etsin ja etsin kaikki paikat, myös sieltä sängyn alta. Ei missään, joten kuoletin kortin. Viikon päästä se vanha kortti löytyi sängyn alta, ihan läheltä, ei perältä.

Niin sanokaas, mitä hemmettiä tämä on? Joko minulla on joku aivohäiriö, jos tiedätte mikä niin kertokaa! Tai sitten kotonani on joku musta aukko, johon tavara menee ja tulee sitten takaisin.

Nuorena kun joskus näin kävi vielä pelottikin kotiavainkin teki tän tempun. Nyt olen vaan, että aha oli taas tätä, just... Ei tapahdu joka viikko tai edes kuukausi.

Miten tällaista voisi edes tutkia? Muuten olen ihan normaali, ei ole lukihäiriötä tai adhd tms. Akateeminen, vaativassa työssä, jossa paljon lankoja käsissä ja palloja ilmassa ja pärjään hyvin.

Osittainen näkökenttäpuutos? Mun kaverilla tuli aivoinfarktin jälkeen, hänellä on keskellä toisen silmän näkökenttää alue, jota ei näe. Sitä ei kuulemma itse huomaa, koska aivot korjaavat kuvan kokonaiseksi. Kaverille kuulemma silloin tällöin käy juuri noin, että etsiessään jotain ei löydä, vaikka se olisi ihan näkyvillä hänen edessään. Kerran ei huomannut pientä poikaansa, joka seisoi parin metrin päässä just siinä pimeässä kohdassa. Ja kaverin aivoinfarkti ei ollut kovin iso, jos nyt niin voi aivoinfarktista sanoa - hän meni siis vain pääkivun vuoksi lääkäriin ja ilmeisesti jotain liuotushoitoja annettin, ei tarvinnut leikata ja oli koko ajan täysin tolkuissaan. Että voisiko olla mahdollista, että tuommoisen voisi saada huomaamattaan? Sinkkuelämässä (heh lähdekritiikki) Steven äidillä oli muistaakseni ollut useampi ilman, että itse huomasi. Ja kaverini oli siis kolmekymppinen tuon tapahtuessa, eli voi kai se nuorempienkin kohdalle osua. 

Aivoinfarktin voi saada vauva kohdussa. Samoin aivoverenvuodon.

Riivattuko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori ja asuin vanhempieni luona. Tein töitä joskus iltamyöhään niin että tulin kotiin n. Klo 21. Palasin kotiin tavalliseen aikaan ja kohtasin kauhusta kankeat vanhempani. Olin kuulema jo tullut kotiin. Vanhempani eivät juo ja ovat muutenkin kunnollisia.

Olin siis avannut avaimella ulko-oven kävellyt sisään, laittanut takin naulaan, syönyt iltapalan ja mennyt huoneeseeni. Lautanen josta olin syönyt oli vielä tiskipöydällä.

Menin yhdessä vanhempieni kanssa huoneeseeni katsomaan kuka sinne oli mennyt. Siellä ei ollut ketään.

Tämä on askarruttanut. Kuka kaksoisolento tuli ennen minua kotiin?

Etiäinen. Näitä tarinoita on kerrottu ennen vanhaa paljon!

Heh, jospa ensin tullut olikin se aito..?

Hyi :| Tulee mieleen se vanha kauhunovelli, missä miehen kaksoisolento ottaa paikan tämän elämässä, vastaa mm. puhelimeen kun mies soittaa kotiinsa ja lopulta tämä alkuperäinen mies alkaa pikku hiljaa lakata olemasta totta.

Tarina on nimeltään Pirstapäivä ja sen on kirjoittanut Harlan Ellison. Oli pakko tarkistaa kirjahyllystä :)

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut KELAssa ystävällistä palvelua

Jos tuo on sinulle harvinaista, käytöksesi on ilmeisen ikävää. Mä saan aina ystävällistä palvelua kun en ole qusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut KELAssa ystävällistä palvelua

Oletko varma, ettei kyseessä ollut unihalvaus?

Luonnevikaisten kokontumisajot...

Hei, minä saan aina ystävällistä palvelua. Niin metsä vastaa kuin sinne huutelee, mä en huuda enkä ole törppö. Enkä myöskään kelan kanta-asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli 4vuotiaana flunssa ja oli kovin kipeä, äkkiä lapsi kysyi itkuisena "Lennäkö mä nyt? Mä en halua lentää?" Kysyin mitä tarkoitti ja vastaus oli  hel vetin hyytävä " Se eka äiti lauloi mulle  kun mulla oli  tosi pipi,  sitten mä lensin ja  äiti itki, ja mä lensin sun mahaan". Pyysin sanomaan uudestaan  ja sanoi kunnes muuttui hysteeriseksi toistellen, ettei tahdo lentää. Otin pojan syliin ja vakuutin ettei lennä mihinkään,  etten päästä irti! 

Poika  on  nyt jo kolmekymppinen mies eikä varmaankaan muista tuota, minä en ikinä unohda.  Uskon pojan menehtyneen entisessä elämässä nuorena johonkin sairauteen.

Apua, miten samankaltainen juttu minulla! Exän suvussa kuoli pieni lapsi kovan kuumesairauden uuvuttamana, olisiko ollut niinkin tavanomainen kuin vesirokko. Lapsen äiti kertoi, että viimeisenä yönä lapsi oli sanonut lentävänsä kohta. Ja siis ihan pieni lapsi kyseessä, alle kouluikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu kirjoitti:

Edellisessä asunnossani jääkaapista katosi säännöllisesti ruokaa. Kerrankin olin ostanut jääkaapin täyteen ruokaa ja kun tulin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin jääkaappi oli täysin tyhjä eikä minulla ollut pariin viikkoon varaa ostaa uutta ruokaa, joten söin sitten kaurahiutaleita, pähkinöitä, hapankorppuja ja mitä nyt kuiva-ainekaapeista sattui löytymään. Oudointa oli, että asuntoon oli vaihdettu uusi lukko juuri ennen kuin muutin sinne ja vain minulla oli avain sinne.

Jos ihan täysin varma ja vakuuttunut olet, että sieltä joku vie ruokaa, ja lukkokin on vasta vaihdettu, niin jäljelle jää kai joku yleisavaimen haltija tai vuokranantaja? Itse laittaisin jo jonkinlaisen kameravalvonnan tuossa tapauksessa keittiöön, kamerathan ei nykyään paljoa maksa. Liiketunnistimella varustettu kamera paikkaan josta sitä ei helposti huomaa ja jääkaappiin osoittamaan (ja muista tulla kertomaan meille mitä tapahtui!). Tuskin mikään yliluonnollinen entiteetti sun jääkaappia tyhjäksi syö vaikka sellaisiin uskoisikin. 

Eniten ihmettelen miten kädettömiä ihmiset ovat. Ilmoitus vuokranantajalle, rikosilmoitus varkaudesta sekä muut toimet kans tiskiin, mutta ei - jäädään syömään pähkinöitä kaapista. Oliko silloinen puoliso asialla? Tai joku tuttu?

Kädettömyys on avainsana. Se tuo mieleen loogisemman selityksen: on olemassa lääkeaineita, jotka aiheuttavat tuollaista yöllistä toimeliaisuutta ja myös kovan näläntunteen joillekin.

Aamulla ei muista yöstä mitään mutta syöty on, jopa tiskattu astiat ja viety roskat. Paras kuulemani on, että lääkkeitä lääkärin määräämällä tavalla käyttänyt vaihtoi yöllä vesihanan, eikä edes perhe siihen herännyt vanha hana löytyi uuden pakkauksesta lattialta aamulla ja uusi oli sievästi paikallaan. Eikä ihminen itse muistanut mitään tehneensä.

Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat teettävät erikoisia juttuja. Ja usein niitä syövät ovat sairaudestaan johtuen hiukan kädettömiä ryhtymään selvittämään asiaa ja hanakoita uskomaan vainoojiin ja vintillä salaa asujiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin yläasteella, potki silloinen kaveriporukkani minut aivan yllättäen joukosta ulos. He eivät edes puhuneet minulle, eivätkä kutsuneet minua enää mukaan menoihinsa, vaikka aiemmin olin tiivis osa porukkaa. Sittemmin he puhuivat minulle vain vittuillakseen, ja alkoivat kiusaajikseni. Kun yritin kysyä heiltä, että mistä nyt oikein tuulee, he joko ignoroivat minut tai naureskelivat pirullisesti.

En nyt 10 vuotta myöhemminkään tiedä, mistä siinä oli kyse. Juttu oli tosi outo, koska meillä ei ollut edes ollut minkäänlaista riitaa - olimme ennen tuota oikein hyvissä väleissä. Vieläkin mietin, teinkö jotain väärin tai luulivatko he minun tehneen.

Mulla tismalleen sama juttu! Kyllä tulee aina välillä mietittyä että miksi

Ne eivät olleet ystäviä vaan jotain vähemmän. Pinnallisia tuttuja. Yksi manipuloiva ääliö porukassa kääntää äkkiä muut yhtä vastaan, todenäköisimmin pahinta kilpailijaansa. Ja tämä yksi ei edes tiedä olleensa valtataistelun keskushahmo.

Minulla oli tällainen "vihamies" lukiossa, enkä tiedä syytä hänen ilkeilyynsä. Mutta en piitannut enkä antanut sen vaikuttaa mihinkään. Onneksi muutkin olivat resistenttejä hänen käytökselleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse herään päiväunilta todella usein siihen, että meidän ovikello soi. Ketään ei oven takana ole ja ihmettelin usein, että miksi meidän ovikelloa käy joku piloillaan soittelemassa. Mutta tämä tapahtui muutaman kerran myös niin, että lapseni oli kotona ja hänelle ihmettelin että miksi kello taas soi.. Hän sanoi ettei ovikello ole soinut lainkaan. Eli unessa tapahtunutta vain ja luulin, että se oli totta. Ehkä sinulla ollut vastaavaa?

Mulle on käynyt noin, monta kertaa, herään johonkin kilahdukseen tai jopa kuullut lapseni huutavan äitiä, ei ollut huutanut. Aivot tunnistavat väärin jonkin oikeasti kuulemansa äänen?

Tai luovat sen itse. Ehkä alitajunta herättää sinut, ettet nuku liian pitkiä nokosia.

Olen sännännyt illalla sängystä hyvin ärtyneenä valittamaan perheelleni myöhäisestä imuroinnista ja olivat äimän käkenä: kukaan ei imuroinut. Se oli omakotitalo, eli eipä voinut naapuristakaan kuulua. Näin unta.

Näitä kaksoisolentotapauksia, mutta nyt huvittaa kun viime kesänä Lapin reissulla oltiin veljen kanssa ja yksi yö hotellissa Inarissa. Oltiin aamiaisella ja meidän kanssa ruokajonossa onkin aivan Matti Nykäsen näköinen tyyppi. Tuosta lähdetään jatkamaan matkaa ja ostoksille. Kaupan käytävällä tulee Jope Ruonansuun näköinen vastaan ja kaupan pihalla vielä päälle nuorta Spedeä muistuttava, vanhempaa Irwiniä sekä Rauli Badding Somerjokea muistuttava tyyppi tuli vielä asuntoautolla siihen pihalle. Nämä kaikki noin tunnin sisään ja ehdittiin jo ajattelemaan, että kummanhan mieli temppuilee kun näkee kuolleita tai kuten veli tokaisi, että mitkähän kuolleiden kokoontumiset tälläkin kylällä oikein on. Eiköhän kaikki olleet kaksoisolentoja, mutta hyvinkin näköisiä itse kukin. Tokaisin itse vaan, että tulisi nyt vielä Juice ja Olli Lindholm vastaan.  

Meillä oli käynyt putkimies korjaamassa keittiön hanan vuodon joka oli yllättäen vaimon mielestä alkanut vuotamaan pahasti. Laskussa oli 1,5 tuntia vaikka katsoin myöhemmin netistä videon jossa hommaan meni noin vartti, jo olisin itsekin tuon korjannut.

Tästä nyt pari viikkoa ja olen yrittänyt seurailla vaimon käytöstä olisiko muuta hämärää. Täytyy kai jonain hetkenä vaikka kun on vieraita niin ihmetellä asiaa ääneen.