Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, niin onko mahdollista, että tällainen hupparityyppi olisi majaillut kodissasi ja häipynyt sen jälkeen, kun oli jäänyt kiinni?
Pahoittelut, lainaus jäi vahingossa. Vastaus oli hänelle, jonka jääkaapista katosi ruokaa yöllä.
En tahdo pelotella, mutta kirjaimellisesti pitkäsormiselle ei kyllä normaalit turvaketjut ole mikään ongelma. Esim. oma mieheni on semmoisen helposti avannut, kun lähdin baarista kotiin ennen häntä ja "nukahdin" niin sikeään uneen, että en herännyt hänen ovella huihuiluunsa. Olin siis fiksuna naisena laittanut turvaketjun päälle mennessäni nukkumaan:-)
Eli jos etenkin avain on, voi kyllä turvaketjunkin avata ja varmaan sitä helpommin, jos harjoittelee, ehkä hiljaisestikin. Meillä ei ole enää tarvinut miehen, olen vanha enkä jaksa ryypiskellä baareissa...
Tässä olikin varmaan pointtina se, että jos myös poistut asunnosta yöllä, niin on aika hankala ulkopuolelta saada turvaketju takaisin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin lelut katoaa? Samana päivänä ostettu pikkuauto eikä sen päivän jälkeen koskaan nähty. Ei ollut vieraita. Lapsi oli tuonut monta pehmolelua alakertaan. Vietiin nukkumaan menessä ylös. Yksi aika pieni pehmolelu katosi tuon ylösviennin yhteydessä eikä ole löytynyt.
Joku oli ketjun alussa kertonut löytäneensä lapsena luita. Vähän samanlainen juttu täällä.
Kaverin kanssa kerättiin metsiköstä hienon näköisiä keppejä. Ne olivat milloin mitäkin asieta, tai taikasauvoja leikeissä. Kaveri tarttui erääseen "keppiin" kiinni ja se oli osittain hautautunut maan alle ja ei meinannut lähteä ylös. Se napsahti lopulta poikki ja oli sisältä vaalea ja mureneva, ei siis selkeästikään ollut puuta. Tultiin siihen tulokseen, että ne on kai luita, koska vastaavia "keppejä" törrötti maasta siinä ympärillä muutamakin kappale. Kokonsa puolesta olisivat voineet olla ihmisen, mutta ajateltiin, että kun metsässä ollaan, niin jokin eläin siihen kuollut. Ei tuolloin ollut ihan täyttä käsitystä maailman julmuudesta. Kerroin kotiin tullessa tästä äidille, mutta hän ei näyttänyt olevan asiasta moksiskaan. Tyyliin "aijaa, onko läksyt tehty" oli vastauksena.
Myöhemmin mietin asiaa ja tajusin, että jonkun olisi oikeasti kuulunut käydä niitä katsomassa. En ehkä nyt usko, että kukaan m*rhaaja olisi alkanut uhriaan sinne hautamaan, sillä tuohon paikaan on suora näköyhteys läheisen kerrostalon parvekkeilta ja n. 4-5m polulle. Ellei kyseessä ole sitten joku tosi vanha keissi ennen kuin talot on rakennettu. Alue oli silloin vielä ihan maaseutua.
Voihan se olla, että joku peura on siihen lyyhistynyt eikä se erotu vesaikon seasta värityksensä takia, vaikka lähimmälle polulle onkin vain vähän matkaa. Siinä jos se olisi ollut koko kesän pieneläinten hajotettavana ja syksyn lehdet pudonneet päälle, niin eihän se sieltä enää näy. Muista kun ne luut (siis ilmeisesti kylkiluut?) törrötti sieltä maatuvien lehtien alta, eli olikohan sitten aikainen kevät, tai plussan puolella oleva lumeton talvipäivä.
Kuitenkin jos löytyy luita, jotka vähääkään voisivat olla ihmisen, tulisi siitä ilmoittaa poliisille. Itse tein niin kuin pieni lapsi tuossa tilanteessa osaa, eli kerroin äidille, joka ei ilmeisesti tehnyt asialle mitään. Joskus ihan vuosia myöhemmin muistin tämän tapauksen ja kauhistuin, että ei kai ne sittenkin olleet ihmisen. Kävin jopa tuossa metsikössä ja yritin muistella sitä paikkaa, mutta ei siellä mitään näkynyt.
Nyt tuon metsikön läpi kulkeneet polut on päällystetty ja levennetty kävelyteiksi ja puolet metsiköstä on korvattu kaupungin istutuksilla. Uskon siihen, että viimeistään tuolla hääräilleet ja kuokkineet puutarhurit olisivat ne luut nähneet ja toivottavasti siitä jollekin ilmoittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotias ja olin yksin kotona. Äiti ja isä KAUKANA töissä ja sisko oli koulussa. Meillä oli yksi koira ja leikin sen kanssa kunnes yhtäkkiä keittiöstä kuului sellaista ihme lasin ääntä. Pelästyin ja menin ikkunasta pihalle koiran kanssa ja odotin että sisko tulee koulusta. Kun se tuli nii mentiin keittiöön, mutta ei siellä mitään ihmeellistä ollut.
Toi on jääny häiritsee mua, enkä yhtään osaa ajatella sitä niin että siinä olis jotain järkeä.
No ei sitä kannata enää pohtia. Jossakin lasissa on ollut jännitystä ja se jännitys on lauennut. Lasi ei välttämättä ole mennyt rikki mutta siihen on voinut tulla särö. Lasi on voinut olla ikkunalasi, juomalasi, peili, maljakko tms. Tämä on aivan normaali ilmiö jota silloin tällöin sattuu. Esim. lasinen maljakko voi ihan itsekseen rikkoutua. Siinä on sisäinen jännitys joka sitten laukeaa esim. lämpötilan muutoksen takia, tai sitten ihan vaan itsekseen.
Täällä on ollut parikin näitä lasin rikkoontumisjuttuja ja näinhän se on, että kyse todennäköisesti jännityksestä lasissa. Jokainen baarissa joskus työskennellyt tietää, että ne lasit poksahtelevat joskus itsekseen hajalle.
Parin päivän aikana olen nähnyt somessa jo useampaan kertaan videon, jossa mies työskentelee läppärillään lasisella työpöydällä joka hajoaa ihan yhtäkkiä sirpaleiksi. Video on valvontakamerakuvaa, eli hyvä, että sentään tuo oli olemassa, koska muuten olisi kiusallista yrittää selittää pomolle "no se vaan hajosi"
Minulla on runsaasti luomia ja olen aika ärsyyntynyt kun niitä vain tulee ja tulee.
Vatsani on ollut luometon alue, kunnes eilisaamuna havaitsin 4 ruskeaa luomea pystysuorassa jonossa ja mietin ärtyneenä että just.. noihin sitte housut hankaa kivasti.. eikö yksi olisi riittänyt. Unohdin koko asian kunnes mieheni myöhemmin sohvalla suuteli vatsaani ja nosti t-paitaani, jolloin huomasin että eihän vatsassa olekaan yhden yhtä luomea! Mies luuli minun seonneen, kun heitin paidan pois ja juoksin eteisen peilin eteen.
En tiedä mihin otan yhteyttä, yleislääkäriin vai psykiatriin jos vielä alan nähdä olemattomia luomia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaivaa työpaikkani. Olen nuoresta asti kuullut sellaisia ääniä, joissa tutut moittivat minua. Tuo tapahtuu etenkin stressitilanteessa. On vaikeaa, kun ei aina tiedä, milloin kuulemani puhe on todellista ja milloin oman pään tuotetta. Sitä tapahtuu aika usein työpaikallakin. Esim. tänä vuonna kuulin työkaverin valittavan toiselle, ettei minua kiinnostaa mikään töissä enkä puhu koskaan kenellekään ja olen torjunut kaiken avun enkä edes halunnut parantaa ulkonäköäni...mitäpä tuossa tekisi, kun ei kehtaa mennä syyttämään suoraan, että miksi kerrot minusta tuollaisia asioita.
Viime kesänä kuulin toisen työkaverin sanovan minusta, että olen sotkenut kaiken työpaikalla. En tiedä, voisiko tuo olla jonkinlaista huumoria vai totta vai väärin kuultua.
Mutta tämän tyyppistä on ollut pitkään, välillä enemmän, välillä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tähän on joku luonnollinen selitys, mutta kaikenlaiset katuvalot ja pihavalaisimet sammuvat, kun kuljen ohi, tätä tapahtuu todella usein. Yksi valaisin siis sammuu, eivät kaikki. Ja tätä tapahtuu yksin kulkiessa tai vaikka kaverin kanssa lenkillä. Esim. kerrostalon numerovalaisin sammui kävellessäni ohi, katuvaloja on sammunut useampia sekä matalampia valoja, mitä on esim. ulkoilureittien varrella. Lähipiiri tietää tämän ja joillakin kerroilla on naureskeltu, että kappas, taas sammutit lampun.
Vierailija kirjoitti:
Mille on käynyt myöskin useampaan kertaan noin. Usein jopa niin, että mulla on sellainen tunne, että toi lamppu varmaan sammuu ja niin käykin :D Haluaisin kanssa kyllä tietää, onko tolle joku järkevä selitys!
Mistähän tämä katuvalojen sammuminen mahtaa johtua.. Aikoinani ensin ajattelin että olen nähnyt väärin tai kyseessä on sattuma jne. Mutta on kyllä alkanut ärsyttää kun tätä tapahtuu jatkuvasti, enkä ole vielä edes katuvalon kohdalla kun se sammuu, eli minkään lajin kontaktista ei voi olla kyse. Autolla ajaessa sama kuvio.
Kyseessä on katuvalojen himmennys, jolla kunta säästää vuodessa aika paljon rahaa. Eli valot yksi kerrallaan sammuvat hetkeksi. Itselläni on käynyt muutamaankin kertaan niin, että valot sammuu juuri sitä tahtia kun kävelen ja sitä en kyllä osaa selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini ja minulla oli kaulakoru pitkässä,rintojen väliin yltävässä ketjussa.
Yhtenä yönä heräsin kun ketju oli kiristynyt kaulassa,sattui enkä saanut ilmaa. Lopulta ohut rihkamaketju napsahti poikki. Kaulaan jäi selkeä jälki ja ketju oli poikki,joten en ollut voinut uneksia kuten mummini ehdotti (mummi asui siis meillä).
Sänkyni päädyssä taikka muualla sängyssä ei ollut MITÄÄN mihin ketju olisi voinut tarttua ja kiristyä. Tuntui,että JOKU veti sitä pahat mielessä vaikka en huoneessani ketään nähnytkään.
Tämän muistan vain hämärästi, siitä on niin kauan. Joskus 2000-luvun ihan alussa, ehkä 2001, lehtien lööpeissä oli valtava kirjoitus tapahtumasta jossain kotieläinpihassa. Pieni tyttö, ehkä vasta 2-vuotias, oli ollut äitinsä takana ehkä navetassa, tallissa tai ulkona, tapahtuma-aika muistaakseni oli kevättalvi. Yhtäkkiä lapsi alkoi huutaa hysteerisesti ja kun äiti kääntyi, mitään ylimääräisiä ihmisiä ei näkynyt missään, lapsi vain itki ja kun hänet tarkastettiin, ranteissa ja ehkä muuallakin kehossa näkyi outoja jälkiä. Jos nyt muistan oikein tyttöä oli rutistettu ranteista ja ehkä raavittukin. Jostain syystä muistelen että nähtävillä olisi ollut jo sinisiä mustelmia vaikka sellaisten tuleminen näkyviin kaiketi kestää päivän tai pari? Tytön äiti oli kertonut että hän oli vain kääntynyt, kai jotain eläimiä ruokkimaan, ja vain parin sekunnin kuluttua tyttärelleen oli tapahtunut jotakin kauheaa kun niin hysteerisesti itki. Lääkärin mukaan jäljet olivat oudot. Tämän ilkeän ja väkivaltaisen teon tekijää etsittiin, mutta syyllistä ei muistaakseni löytynyt.
Yhtään en muista missä tämä tapahtui. Haluaisin muistaa kunnolla siksi, kun se, että jäljet siinä lapsi-raukassa olivat oudot, jäi todellakin vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei varsinaisesti ole selvittämätön tai jäänyt vaivaamaan, mutta erikoinen yhteensattuma enemmänkin.
Mies heräsi yöllä, joskus klo kolmen-neljän pintoihin, sanoi kuulleensa ovikellon soivan. Itsekin säsähdin hereille kun mies lähti ovelle katsomaan. Ovella ei ollut ketään ja pidetään epätodennäköisenä että siihen aikaan rauhallisella omakotitaloalueella joku kävisi häiriköimässä, koska vastaavaa ei ole aiemmin käynyt eikä naapuristossa muutenkaan. Päätettiin ovikellon soineen unessa ja jatkettiin nukkumista. Aamulla mies vielä paljon epäili olisiko joku kuitenkin käynyt ovella, sillä ääni oli ollut miehestä niin selkeä ja kova. Lapset ja itse ei tähän kuitenkaan herätty.
Samana aamupäivänä äitini soitti (soittelemme muutaman kerran viikossa), ja kertoi nähneensä unta edellisenä yönä. Unessa äiti kertoi tulleensa isäni kanssa käymään ja olivat pimpottaneet ovikelloa. Mieheni oli unessa avannut oven. Omituista jo senkin takia, että vanhemmillani ei ole tapana ovikelloa soittaa, sillä asuvat toisella paikkakunnalla ja kyläilyt on etukäteen sovittuja. Myös se, että mieheni avasi unessa oven, enkä esimerkiksi minä tai joku lapsista on erikoinen sattuma. En siis ollut äidilleni mitään mieheni unessa maininnut ennen kun äiti kertoi omastaan ja vielä unet oli osunut samalle yölle molemmilla. Emme siis yleisesti mistään unista keskustele keskenämme, mutta uni oli ollut äidistä joten outo.
Jotenkin creepy sattuma kuitenkin :)
Olen herännyt hätkähtäen unesta, kun samaan aikaan läheinen ihminen on tuntenut puoliunessa läsnäoloni ja kuinka poistun yhtäkkiä paikalta.
Joskus -90 luvulla kun olin lapsi, äiti käänsi pientä kasvimaata, johon aikoi istuttaa herneitä ja sipulia. Siskon kanssa "autoimme" ja yllättäen sieltä maasta tulikin esiin luu. Äiti tietenkin totesi että naapurin rakki saanu luun ja kaivanut sen sinne. Hetken sitä kavereiden kanssa ihmeteltiin (tietenkin piti naapuriston lapset hakea paikalle kun jotain jännää tapatuu). Luu alkoi kuitekin haisemaan kevätauringossa ja käytiin vain heittämässä se jonnekin pihan perälle, minne vietiin syksyisin lehdet ym.
Näin myöhemmin kun muistelen, niin saattoi olla kokoa reisiluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kasvimaalta löytyvässä luussa mitään erikoista ole eikä ne ainakaan maalaispentua ihmetytä. Mullakin on talon piha täynnä peuran ja hirven luita kun koirat niitä metsäretkiltä kotipihalle kantaa ja kaivelee piiloon sinne sun tänne. Ihan luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kasvimaalta löytyvässä luussa mitään erikoista ole eikä ne ainakaan maalaispentua ihmetytä. Mullakin on talon piha täynnä peuran ja hirven luita kun koirat niitä metsäretkiltä kotipihalle kantaa ja kaivelee piiloon sinne sun tänne. Ihan luonnollista.
Kaupungissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennettiin meille alakertaan biljardipöytä viikonloppuna. Eilen pelattiin yksi peli saunan jälkeen, jätettiin mailat pöydälle. Kaksi muuta paketissa tullutta mailaa oli vielä paketissa, miehen kaverin maila oli myös huoneessa, mutten katsonut missä kohtaa.
Kun oltiin menossa nukkumaan, alakerrasta kuului kova kolahdus, kuin biljardimaila olisi kaatunut lattialle. Tunnin päästä kuului uudestaan samanlainen, herättiin siihen ääneen. Aamulla mentiin katsomaan, niin tämän miehen kaverin biljardimaila oli maassa pöydän vieressä. Se ei ollut siinä kun pelattiin, koska se olisi ollut tiellä. Lähellä ei ollut biljardipöydän lisäksi mitään paikkaa, mihin se olisi voinut nojata ja kaatua siihen kohtaan. Ja miksi kolahduksia oli kaksi?
Minulta hävisi vanhassa kodissa kaulakoru, kalevalakorun "naisen ääni" joka on vielä suhteellisen iso riipus. Menimme saunaan ja mieheni näki minun ottavan korun pois ja laskevan lipaston päälle. Aamulla kun tein töihin lähtöä koru ei ollutkaan enää siinä. Mies veti lipaston pois paikoiltaan että jos koru olisi jotenkin tipahtanut taakse, ei löytynyt. Harmitti kun koru oli vielä ollut synttärilahja mieheltä, mies lohdutti että kyllä se jostain vielä löytyy. No ei löytynyt, edes muuttosiivouksessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.
Edellinen tapaus sattui 60-luvun puolessavälin.Laulussa sanotaan,"en päivääkään vaihtaisi pois."Varmasti vaihtaisin jok'ikisen,jos se olisi mahdollista,jäi niin ikävät jäljet sieluun,eräitten aikaansaannoksina.
Olen lukenut viestejäsi tässä ketjussa, ja mulla tuli niiden pohjalta mieleen että onkohan jommallakummalla tai jopa molemmilla vanhemmistasi voinut olla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Sellaisissa perheissä käy joskus niin, että yhdestä lapsesta tehdään ns. syntipukki, jonka niskaan kaadetaan kaikki loka ja jota myös usein rankaistaan kohtuuttomasti.
Tällaisen kohtelun uhriksi joutunut ihminen saattaa kantaa pitkään tunnetta siitä, että on viallinen, hirveän huono-onninen tai jotenkin muiden ihmisten silmissä negatiivisella tavalla peruuttamattomasti "merkitty". Syy on kuitenkin ollut täysin vanhemmissasi. Voimia Sinulle.
Olin silloin 9-vuotias v-1965.
Siinä toimivat väärin, niin väärin, että vanhempani, opettajat ja muutkaan eivät minua kuunnelleet, kun sanoin itkuisena, pelkäävänä ja vapisevana. ( pissakin taisi housuun lirahtaa ) että en tehnyt, en tehnyt sitä toisen omaisuuden rikkomista. En ollut lähelläkään sitä tapahtuma paikkaa. Muut koululaiset ja veljeni mukaan lukien, lavastivat minut syylliseksi. Siitä lähtien elämäni meni rauhattomaksi. Ukko haukku saatanaksi, jos kotona sattui vaikka vääripäin ladotun rankakasan teko metsätien varteen. Koulun sain päätökseen ja siitä lähtien olin renkinä kaikissa töissä, mitä maataloudessa oli. Jos pyysin taskurahaa, niin vastaus oli, et saa mitään. Maksat työllä tehdyt kolttosesi. Joulunakin jäi
lahjoja saamatta. Itkin monet yöt hiljaa sänkyni pohjalla. Kertaakaan en kuullut, että olisivat kysyneet minua syyttäneiltä jo heti alkuunsa, että olinko ns. syntipukki. Veljeni ja muut todistivat opettajallekin asian. Toista vaihtoehtoa ei ollut, kärsimään jouduin toisten tekeleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.
Edellinen tapaus sattui 60-luvun puolessavälin.Laulussa sanotaan,"en päivääkään vaihtaisi pois."Varmasti vaihtaisin jok'ikisen,jos se olisi mahdollista,jäi niin ikävät jäljet sieluun,eräitten aikaansaannoksina.
Olen lukenut viestejäsi tässä ketjussa, ja mulla tuli niiden pohjalta mieleen että onkohan jommallakummalla tai jopa molemmilla vanhemmistasi voinut olla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Sellaisissa perheissä käy joskus niin, että yhdestä lapsesta tehdään ns. syntipukki, jonka niskaan kaadetaan kaikki loka ja jota myös usein rankaistaan kohtuuttomasti.
Tällaisen kohtelun uhriksi joutunut ihminen saattaa kantaa pitkään tunnetta siitä, että on viallinen, hirveän huono-onninen tai jotenkin muiden ihmisten silmissä negatiivisella tavalla peruuttamattomasti "merkitty". Syy on kuitenkin ollut täysin vanhemmissasi. Voimia Sinulle.
Olin silloin 9-vuotias v-1965.
Siinä toimivat väärin, niin väärin, että vanhempani, opettajat ja muutkaan eivät minua kuunnelleet, kun sanoin itkuisena, pelkäävänä ja vapisevana. ( pissakin taisi housuun lirahtaa ) että en tehnyt, en tehnyt sitä toisen omaisuuden rikkomista. En ollut lähelläkään sitä tapahtuma paikkaa. Muut koululaiset ja veljeni mukaan lukien, lavastivat minut syylliseksi. Siitä lähtien elämäni meni rauhattomaksi. Ukko haukku saatanaksi, jos kotona sattui vaikka vääripäin ladotun rankakasan teko metsätien varteen. Koulun sain päätökseen ja siitä lähtien olin renkinä kaikissa töissä, mitä maataloudessa oli. Jos pyysin taskurahaa, niin vastaus oli, et saa mitään. Maksat työllä tehdyt kolttosesi. Joulunakin jäi
lahjoja saamatta. Itkin monet yöt hiljaa sänkyni pohjalla. Kertaakaan en kuullut, että olisivat kysyneet minua syyttäneiltä jo heti alkuunsa, että olinko ns. syntipukki. Veljeni ja muut todistivat opettajallekin asian. Toista vaihtoehtoa ei ollut, kärsimään jouduin toisten tekeleistä.
Perheen muut lapset saivat käydä kouluja, muutakin kuin perus. Ylioppilaaksi asti ja jatkona muita, jos halusivat. Minun piti tyytyä pakolliseen, olin ala-arvoisessa asemassa. Ei kysyttykään, haluisinko jatkaa esim. lukioon. Hain vanhemmilta salaa ammattikouluihin ja tärppejä tuli vain varalle. Armeijan suorituksen jälkeen hakemukset postiin ja sit sain koulutuspaikan, mutta en maatalouteen. Inhosin sellaista alaa. Amiskaa käydessä työssä väliin ja sillä kustansin pitkälle kouluni. Kotoani en apuja saanut ja se vit...eiku korpesi erittäin paljon.
Kummastuttaa miksi ihmeessä jeltsin valitsi juuri putinin presidentiksi...
Nyt tuo kohtalokas valinta muuttaa maailmaa...
Näin pienestä yhden miehen valinnasta voi olla koko maailman tulevaisuus, ww3, ydinsotakin olla kiinni...uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Syödäänkö Intiassa näkkileipää? Entä tuo maito, juodaanko siellä sitä ihan samalla tavalla kuin meillä? Voisiko tuo päiväkotiin jäänyt kirjoittaja selventää nämä asiat ja vielä tuon katulamppujen loisteessä näkyneen lumisateen?
Miten niin vanhemmat eivät saaneet lastaan pois päiväkodista ennen kuin viikonlopun jälkeen? Ymmärrän, että monissa asioissa Intia on ollut ja on vieläkin melkoinen takapajula, mutta että ei edes viranomaisten avulla olisi saatu lasta pois lukkojen takaa....?
Intiassa Kuukin on kuumempi, kuin muualla. Voi myydään kuumuuden vuoksi pullossa🤭
Alue: Aihe vapaa
Numeroita myös kierrätetään jonkun ajan välein. Tässä uutisessa eräs suomalaismies sai aikoinaan Antti Tuiskun vanhan numeron ja viestejä sateli vielä pitkään: https://yle.fi/uutiset/3-5887185