Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä pitkän parisuhteen nainen teet niin paljon paremmin kun olet onnistunut pitämään miehesi?
Kommentit (197)
Loistava ruoka näyttää riittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin valinta on tärkeää. Valitse tasapainoinen ihminen, joka sopivasti osaa myöntää virheensä ja korjata kriittisiä virheitään ja osaa pitää puolensa. Ole itse sellainen myös. Seksuaalinen vetovoima ja tai yhteensopivuus on myös tärkeää.
Meillä on sanaton sopimus: hän yrittää tehdä elämästäni helppoa ja minä yritän tehdä hänen elämästään hauskaa. Minulla kun on taipumusta monimutkaistaa asioita ja stressata niistä, hän taas on vähän synkkyyteen taipuvainen.
Ollaan tehty toisemme onnellisiksi 20-vuotiaista lähtien tällä taktiikalla, nyt 15 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en mitenkään "pidä" miestäni. Ihan vapaaehtoisesti hän meidän kanssa asuu.
Kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja luottamuksella, meillä on hauskaa yhdessä. Toista ei pidetä itsestäänselvyytenä. Käytin vuosia sopivan kumppanin etsintään: Itsetunnon piti olla kohdillaan ja asioistaan piti osata huolehtia ihan itse.
Tämä. Hyvä parisuhde lähtee siitä, ettei kumpikaan ei ota ihan vain jotain "sinne päin" olevaa kumppania jonka kanssa kemiat eivät täysin kohtaa. Ensin pitää olla itsetunto kunnossa ja hyvä olla itsenäisesti omassa elämässään, vasta sitten pystyy kohtaamaan toisen, jonka kanssa on samankaltainen arvomaailma ja tulevaisuuden toiveet. Eli perustuksen pitää olla kunnossa. Vaikka suhteessa olisi aluksi mieletön vetovoima ja tunteet jossain pilvilinnoissa, se ei pitemmän päälle toimi ellei osapuolilla ole aidosti tarpeeksi yhteistä. Oma mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Kummallekin meistä on selvää, että haluamme olla yhdessä, koska molemmilla on hyvä olla toisen kanssa. Loppupeleissä se hyvä ja toimiva arki on se, mikä painaa eniten parisuhteessa.
Minkä ikäisiä te olette?
Tuon viestin 5 kirjoittaja on 45, mies 49. Yhdessä on oltu 18 vuotta, eli tavattiin vasta kolmikymppisinä. Kummallakin takana 1 pidempi (5-7v) suhde.
Luulen, että suurin osa täällä hehkuttajista ei oikeasti tiedä miten ne hyvätkin miehet pettää onnellisessa parisuhteessa. Suurin osa miehistä käy pettämässä. Älä luota ikinä mieheen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali parisuhde: molemmat tekee töitä sen eteen esim. tekemällä kotitöitä, juttelemalla, tuomalla rahaa palkan muodossa oman kodin eteen, hoidamme lapsia yhteistyössä, haluamme viettää juhlapäivät perheen ja suvun parissa. Samanlaiset arvot, kristillinen pohja. Tykkäämme ilmeisesti toisistamme molemmat myös ulkoisesti eli se, mihin aluksikin ihastui, niin ihastuttaa yhä. Tykkään hänen hauskuudestaan ja kavereistaan ja suvustaan.
Riidan tullen koitamme puhua esim. teimme juuri ison riidan kestäessä väestöliiton nettisivulta parisuhdetestejä ja kävimme vastaukset yhdessä läpi. Se lähensi taas pitkästä aikaa tosi paljon. Vastustamme kiusaukset (pettämiset) korkea moraalin vuoksi ja koska emme halua heittää kaikkea koettua, perhettä romukoppaan. Mitään tosi järkkyä ei ole tullut eteen esim. väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sanaton sopimus: hän yrittää tehdä elämästäni helppoa ja minä yritän tehdä hänen elämästään hauskaa. Minulla kun on taipumusta monimutkaistaa asioita ja stressata niistä, hän taas on vähän synkkyyteen taipuvainen.
Ollaan tehty toisemme onnellisiksi 20-vuotiaista lähtien tällä taktiikalla, nyt 15 vuotta yhdessä.
Aika hyvin sanottu:) Meillä toimii varmaan vähän samoin, minä olen kaikesta liikaa huolehtiva ja mieheni yrittää näyttää elämän hauskan puolen. Hän taas stressaa töistä ja minä yritän edes henkisesti olla tukena ja helpottaa elämää toisesta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen ei mielestäni tehdä sen enempää parisuhteen eteen kuin miehenkään.
Jos mies on mennäkseen, senkun menee, koska silloinhan hän ei ole mulle se oikea. En käy roikkumaan
takinliepeisiin.
Kaiken ei pidä on itsestään selvää naisen puolelta(kaan), pieni metsästyksen maku pitää säilyttää
koko avio/avoliiton ajan. Miehet yleensä eivät lopulta arvosta liian tyrkkyä ja jalanrasvaaja naista.
Naimisissa 36 vuotta :)
Olen lihonut ja väsynyt ja en ole jaksanut aina antaakkaan. Vaikeaa on ollut rahahuolien ja lasten sairauksien vuoksi. Silti ollaan yhdessä. En yiedä, miten olen saanut miehen pidettyä, mutta edelleen rakastetaan toisia. Yhdessä 24 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillei kirjoitti:
Avoin suhde on avain toimivaan suhteeseen.
Osittain samaa mieltä.
Joku aikaisemmin sanoikin että kaikki miehet pettää, ja olen samaa mieltä. Kaikki ei väen väkisin etsiydy sellaisiin tilanteisiin, joissa niin voi käydä, mutta kyllä kaikille kelpaa.
Tämän hyväksyminen auttaa paljon. En tarkoita että pitäisi sietää miestä, joka jatkuvasti juoksee vieraissa, mutta että jos yhden kerran haksahtaa niin ei maailma siihen kaadu.
Olemalla inhimillinen ja rehellinen. Puhutaan asiat suoraan ja rehellisesti, kunnioitetaan toisiamme ja halutaan toisillemme hyvää. Kaiken maailman vihjailut ja 'pelaamiset' ei mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin aikoinani ehkä maailman kärsivällisimmän kumppanin :D (20v.yhdessä, kolme lasta ja mukava elämä)
Ottaen huomioon, että naiset laittavat alulle suurimman osan avioeroista, pitäisi itse asiassa kysyä, että
-miksi pitkän suhteen nainen ei ole ottanut eroa
Ja
-mitä pitkän suhteen mies on tehnyt oikein, kun on pystynyt pitämään suhteen kasassa niin pitkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla tylsä ja ottamalla tylsän.
Valitsin kiltin ja uskollisen miehen ni pysyy pitämättäki
Miehen pitää lähteä jos ei pitelemättä pysy.
Otsikko näyttää minun silmääni kummalliselta. Enemmän kai kuulostaa olevan sitä, että miehet kyllä haluaisivat porskuttaa vaikka kuinka huonoissa liitoissa eivätkä näe syitä eroon, vaikka ne tälläisi punakynällä ympyröitynä nenän eteen ja yllättättyvät kun vaimo "varoittamatta" lähtee, vaikka suhteen ongelmia on yritetty tuoda esiin jo vuosia.
Se että jotkut ovat olleet pitkään jopa eläkeikään asti yhdessä ei välttämättä kieli hyvästä parisuhteesta. Jotkut vain juuttuvat toisiinsa eivätkä kykene lähtemään suhteesta vaikka se olisi heidän molempiensa parhaaksi. Joillakin taas on tapana sinnitellä kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä, vaikka suhde olisi yhtä helvettiä. 18 vuotta on sekin pitkä aika huonossa suhteessa, mutta voi antaa muille kuvan että suhde toimii. Monasti kulissien takana pöllyää.
Kysymys ei ole mitenkään selitettävissä...... miten saa nainen saa miehen pysymään liitossa......
En haluakaan saada miestä pysymään, ellei hän itse sitä aidosti halua.
Kaiken pointti on vapaaehtoisuus.
En kiellä lähtemästä "poikien reissuille" enkä harrasta muutenkaan sellaista mustasukkaisuus/epävarmuuskitinää koska sellainen ei tulisi mieleenkään. Luotamme toisiimme ja kunnioitamme toisiamme, sillä pääsee jo pitkälle. Olemme olleet yhdessä 10v.