Mitä lapsiperheisiin liittyvää asiaa et vain kerta kaikkiaan voi ymmärtää?

Mies 36v. kirjoitti:

Sitä, että miten vanhemmat kestävät esimerkiksi koliikkilapsen itkua, uhmalapsen uhmakohtauksia jossa hän vaikka makaa kaupan lattialla rääkymässä kun ei saa karkkia tai kun teini tulee ensimmäisen kerran humalassa kotiin monta tuntia kotiintuloajassa myöhässä. Miten vanhemmat pystyvät pysymään tuossa tilanteessa olemaan aikuisia ja olemaan hakkaamatta lasta kuoliaaksi? Itse varmasti heittäisin sen koliikki-itkuisen lapsen päin seinään tai viimeistään potkisin sen uhmalapsen kuoliaaksi.

Sinä olet hoidon tarpeessa, ymmärtänet sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että käytöstapojen opettaminen on nykyään vähän hukassa. Mukaan lukien se, että huonosta käytöksestä/perseilystä ei rankaista mitenkään.

Ja sitä en tiedä onko tämä ollut aina, mutta nykyäitien vaatimukset työelämässä liittyen lapsiin - pitäisi olla vapaata aina silloin kun haluaa, lasten takia ja toki niin, että lapsettomat joustavat, koska eihän heille aika/tapahtuma/juhlapyhä x ole tärkeä, kun ei ole perhettä.

Tätä lapsettomien lomaulinaa mä en ymmärrä yhtään. Mä oon aina esittänyt lomani esimiehen hyväksyttäväksi silloin kun oon ite ne halunnut. Ennen lapsia en useinkaan edes halunnut lomailla hiihtolomia lapsentahtisesti vaan mieluusti kävin talvilomalla kun ei ollut lapsiperhesesonki. Kesälomiinkaan ei koskaan ole vaikuttaneet omat tai toisten lapset. Lasten syntymän jälkeen yksi työpaikan vela kävi uikuttamassa mulle miten häntä syrjitään joululomissa kun me lapselliset saamme välipäivätkin lomaa. Kun sanoin että oon välipäivät töissä, kun on hyvä keskittymisrauha, niin selvisi että hän onkin itse välipäivät lomalla. Piti vaan saada ulista.

Palstamammojen katkeruus on jotakin aivan uskomatonta. :D

Vierailija kirjoitti:

Ei keksitä ihmisten kanssa enää mitään muuta puhumista tai kertomista omasta elämästä kuin mitä lapset tekee. En ymmärrä.

Just tää! Muistan aina, kun puhuin puhelimissa erään ystäväni kanssa, jolla on kaksi lasta. Hän oli kertonut pitkät pätkät lapsista, kun kysyin, että "mutta mitä sinulle itsellesi kuuluu?". Vastaus oli yksiselitteinen "johan mä kerroin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmat selviävät ilman omaa aikaa.

No voi helvetti, mitä se oma aika on? Sohvalla makaamista. Ikinä ei ole mistään tarvinnut lasten takia kieltäytyä. Ja sitäpaitsi kaikki on ollu mukavempaa lasten kanssa. On menty ja touhuttu. Olen aina lukenut paljon, muutaman kirjan viikkovauhtia, ei ole lapset sitäkään häirinneet. Lenkkeillyt olen aina, kun olivat pieniä, ensin kävin lenkillä minä, sitten lasten isä, ei ongelmaa. Jumpannur olen lasteni kanssa, punnerruksen lapsi selässä kasvattivat habaa.

Toiset menee ja tekee, sinä keskityt valittamiseen.

Mitä on oma aika? Keskeytyksetöntä aikaa, jonka voin käyttää yksin juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Minun tapauksessani esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, meditointia, maastojuoksua, podcastien kuuntelua ja uusien reseptien testaamista.

Jos sinusta kaikki on kivampaa lasten kanssa, sinulla ei selvästikään ole oman ajan tarvetta. En ymmärrä, miksi edes kommentoit asiaa.

Eli sinun pitää täyttää elämäsi jonninjoutavalla paskalla, kun muutoin heräät huomaamaan kuinka tylsää se on.

Voin kuvitella kuinka loputtoman tylsä ihminen olet, tunnen teikäläisiä muutaman, minä, minä, minä, minä,minä, minä.....

Fiksut ihmiset sitten naureskelemme teille ja suunnattomasti säälimme.

Ohis

Oho, onpas joku katkera. Ehkä tarvitset vähän omaa aikaa?

T. Perheellinen, joka on joutunut luopumaan aika monesta rakkaasta harrastuksesta lasten takia, mutta pitää kiinni siitä että saa myös omaa aikaa... se on hyväksi koko perheelle

Minua häiritsee että uskot kaikkien elävän yhtä huonoa elämää kuin sinä.

Minä en ole luopunut, järjestelleet olemme mieheni kanssa, mutta emme koe sitä ongelmaksi, olemme aikuisia ihmisiä ja ymmärrämme että lapsuus kestää valitettavan vähän aikaa, nautimme joka hetkestä. Sitä meiltä ei kukaan valittaja voi onneksi riistää! 😊

Sinä teet ihan ihmeellisiä oletuksia ihmisten elämästä. Minun harrastukseni sattuvat olemaan sellaisia, että niihin joko ei ole turvallista viedä lapsia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti sellaisia, että ne vaativat paljon aikaa ja sitoutumista tiettyihin ajanlohtiin. Tietenkin voisin jättää lapseni isänsä hoitoon ja kadota jonnekin lähes joka viikonloppu, mutta se ei olisi lasta kohtaa reilua. Siksi olen aikuisena asettanut lapsen etusijalle, ja luopunut. Tietenkin jos harrastaa jotain joka ei vaadi sitoutumista, asia on erilainen. En kuitenkaan ymmärrä mistä tämä sinun kiukkusi muita kohtaan kumpuaa. Miksi ihmeessä koet, että joku joka täysin kiihkotta kertoo tilanteensa eroavan omastasi, on valittaja? Kuulostaa siltä, että et oikeasti ole niin tyytyväinen kuin väität. Nauti toki elämästäsi, mutta jos oikeasti nautit siitä, etkö kykene tekemään sitä haukkumatta muita ja heidän erilaisia elämäntilanteitaan? Oletko miettinyt miksi näin?

Kylläpäs me nyt olemme niin hyviä, paljon parempia kuin muut!

Sädekehä on hiukan kireällä, mutta niinhän se on aina meillä, jotka tiedämme ja teemme kaiken paremmin.

Säälittää tuo rupusakki, joka on tyytyväinen elämäänsä penskalaumojensa keskellä, vaikka eihän ne mistään mitää tiedä, eivätkä harrasta oikein ja SITOUTUNEESTI. Jospa ne oppivat, kun niitä sormi pystyssä opetan.

😏😇

Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät oikeasti onnen :)

Olen jo isoäiti-iässä oleva nainen, olen synnyttänyt lapseni 24- ja 26-vuotiaana, ja haluan sanoa etten olisi halunnut elää, jos en olisi lapsiani saanut. Kärsin nuorena erittäin vaikeasta endometrioosista ja minun oli vaikeaa tulla raskaaksi, sain keskenmenon. En voi sanoin kuvailla sitä toivottomuutta, jota tunsin.

Elämä loppuu ilman lapsia, ihmiseen, kuten kaikkiin luomakunnassa, on sisäänrakennettu suvunjartkamusen vietti. Se on elämän johtava voima.

Toki on olemassa kyvyttömiä, huonosti kehittyneitä ja muuten vajavaisia, joiden ei lasta kannata tehdä tai jotka eivät voi saada lapsia.

Nykyaika on tuonut mukanaan egoistisen ajattelun, se näkyy kaikessa. Joku jo mainitsikin somekäyttäytymisen yhtenä surullisena egoismin ilmentymänä. On surullista lukea aikuisen ihmisen todistelevan, että elämä on hyvää vain, jos pystyy keskittymään omaan itseensä, täyttämään elämänsä reseptien kokeiluilla, maastojuoksulla ja mitä kaikkea täällä esitettiinkään. Rakkaus on aina hyvän tekemstä toiselle, mutta on rakastettava itseään ja annettavaarvo itselleen, jotta voi antaa arvon menneiden sukupolvien työlle. Meitä ei olisi täällä valittamassa kaikesta, jos esiäitimme olisivat olleet yhtä itsekkäitä ja omaa napaansa tuijottava kuin osa nykynaisista, nykyihmisistä.

Ja surullista lukema näitä toisten yläpuolelle asettuvien ylimielisiä rauhantoivotuksia, kylmän ja synkän kuvan luotte itsestänne.

Heikon!

Vanhempia, jotka koko ajan kieltävät lapsiltaan kaiken. Esim. leikkipuistossa ei saa kiipeillä kiipeilytelineessä, koska voi tippua. Ei saa juosta, koska voi kaatua. Ei saa hypätä kiven päältä, koska voi jalka murtua. Sitten hoetaan koko ajan "varovasti! Varovasti! Varovasti nyt Minttu!" Miksei voisi mieluummin sanoa, että oletpa sinä rohkea kun osaat tehdä noin, hienosti kiipeät jne??

Toinen asia. Vanhemmat, jotka eivät kuuntele mitä lapsella on sanottavaa. Vaiennetaan lapsi huutamalla, että nyt sinä teet niin kuin minä sanon ja torpataan täysin lapsen mielipiteet edes yrittämättä minkäänlaista kompromissia. Sitten ihmetellään miksi lapsi huutaa ja raivoaa. Miksi joidenkin vanhempien on niin vaikea tulla puoliväliin vastaan ja KESKUSTELLA lapsen kanssa tasavertaisena ihmisenä? Itse asiassa tiedän tähän vastauksen. He luulevat, että menettävät auktoriteettiasemansa ja lapset alkavat hyppiä silmille. Voin kertoa, että vaikutus on juurikin päinvastainen. Kunniotusta saa vain kunnioittamalla toista osapuolta.

Kolmas asia. En voi ymmärtää vanhempia, jotka nolaavat lapsiaan. Käyttävät sarkasmia ja ironiaa, jota pieni lapsi ei voi vielä ymmärtää. Vähättelevät lasta tai hänen taitojaan. Muutenkin puhuvat lapsestaan ala-arvoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmat selviävät ilman omaa aikaa.

No voi helvetti, mitä se oma aika on? Sohvalla makaamista. Ikinä ei ole mistään tarvinnut lasten takia kieltäytyä. Ja sitäpaitsi kaikki on ollu mukavempaa lasten kanssa. On menty ja touhuttu. Olen aina lukenut paljon, muutaman kirjan viikkovauhtia, ei ole lapset sitäkään häirinneet. Lenkkeillyt olen aina, kun olivat pieniä, ensin kävin lenkillä minä, sitten lasten isä, ei ongelmaa. Jumpannur olen lasteni kanssa, punnerruksen lapsi selässä kasvattivat habaa.

Toiset menee ja tekee, sinä keskityt valittamiseen.

Mitä on oma aika? Keskeytyksetöntä aikaa, jonka voin käyttää yksin juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Minun tapauksessani esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, meditointia, maastojuoksua, podcastien kuuntelua ja uusien reseptien testaamista.

Jos sinusta kaikki on kivampaa lasten kanssa, sinulla ei selvästikään ole oman ajan tarvetta. En ymmärrä, miksi edes kommentoit asiaa.

Eli sinun pitää täyttää elämäsi jonninjoutavalla paskalla, kun muutoin heräät huomaamaan kuinka tylsää se on.

Voin kuvitella kuinka loputtoman tylsä ihminen olet, tunnen teikäläisiä muutaman, minä, minä, minä, minä,minä, minä.....

Fiksut ihmiset sitten naureskelemme teille ja suunnattomasti säälimme.

Ohis

Oho, onpas joku katkera. Ehkä tarvitset vähän omaa aikaa?

T. Perheellinen, joka on joutunut luopumaan aika monesta rakkaasta harrastuksesta lasten takia, mutta pitää kiinni siitä että saa myös omaa aikaa... se on hyväksi koko perheelle

Minua häiritsee että uskot kaikkien elävän yhtä huonoa elämää kuin sinä.

Minä en ole luopunut, järjestelleet olemme mieheni kanssa, mutta emme koe sitä ongelmaksi, olemme aikuisia ihmisiä ja ymmärrämme että lapsuus kestää valitettavan vähän aikaa, nautimme joka hetkestä. Sitä meiltä ei kukaan valittaja voi onneksi riistää! 😊

Sinä teet ihan ihmeellisiä oletuksia ihmisten elämästä. Minun harrastukseni sattuvat olemaan sellaisia, että niihin joko ei ole turvallista viedä lapsia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti sellaisia, että ne vaativat paljon aikaa ja sitoutumista tiettyihin ajanlohtiin. Tietenkin voisin jättää lapseni isänsä hoitoon ja kadota jonnekin lähes joka viikonloppu, mutta se ei olisi lasta kohtaa reilua. Siksi olen aikuisena asettanut lapsen etusijalle, ja luopunut. Tietenkin jos harrastaa jotain joka ei vaadi sitoutumista, asia on erilainen. En kuitenkaan ymmärrä mistä tämä sinun kiukkusi muita kohtaan kumpuaa. Miksi ihmeessä koet, että joku joka täysin kiihkotta kertoo tilanteensa eroavan omastasi, on valittaja? Kuulostaa siltä, että et oikeasti ole niin tyytyväinen kuin väität. Nauti toki elämästäsi, mutta jos oikeasti nautit siitä, etkö kykene tekemään sitä haukkumatta muita ja heidän erilaisia elämäntilanteitaan? Oletko miettinyt miksi näin?

Kylläpäs me nyt olemme niin hyviä, paljon parempia kuin muut!

Sädekehä on hiukan kireällä, mutta niinhän se on aina meillä, jotka tiedämme ja teemme kaiken paremmin.

Säälittää tuo rupusakki, joka on tyytyväinen elämäänsä penskalaumojensa keskellä, vaikka eihän ne mistään mitää tiedä, eivätkä harrasta oikein ja SITOUTUNEESTI. Jospa ne oppivat, kun niitä sormi pystyssä opetan.

😏😇

Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät oikeasti onnen :)

Ja minä olen hyvilläni että hän osui niin oikeaan sinua kuvatessaan. Nautin hänen kirjoituksensa joka sanasta ja ymmärrän että sinua kismittää. Sinä olet niitä ihmisiä, jotka eivät ilkeydeltään onnea tunne, kateus kalvaa kaltaisiasi aina. Hyvää Joulua, myös sinulle, kateutesi keskellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmat selviävät ilman omaa aikaa.

No voi helvetti, mitä se oma aika on? Sohvalla makaamista. Ikinä ei ole mistään tarvinnut lasten takia kieltäytyä. Ja sitäpaitsi kaikki on ollu mukavempaa lasten kanssa. On menty ja touhuttu. Olen aina lukenut paljon, muutaman kirjan viikkovauhtia, ei ole lapset sitäkään häirinneet. Lenkkeillyt olen aina, kun olivat pieniä, ensin kävin lenkillä minä, sitten lasten isä, ei ongelmaa. Jumpannur olen lasteni kanssa, punnerruksen lapsi selässä kasvattivat habaa.

Toiset menee ja tekee, sinä keskityt valittamiseen.

Mitä on oma aika? Keskeytyksetöntä aikaa, jonka voin käyttää yksin juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Minun tapauksessani esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, meditointia, maastojuoksua, podcastien kuuntelua ja uusien reseptien testaamista.

Jos sinusta kaikki on kivampaa lasten kanssa, sinulla ei selvästikään ole oman ajan tarvetta. En ymmärrä, miksi edes kommentoit asiaa.

Eli sinun pitää täyttää elämäsi jonninjoutavalla paskalla, kun muutoin heräät huomaamaan kuinka tylsää se on.

Voin kuvitella kuinka loputtoman tylsä ihminen olet, tunnen teikäläisiä muutaman, minä, minä, minä, minä,minä, minä.....

Fiksut ihmiset sitten naureskelemme teille ja suunnattomasti säälimme.

Ohis

Oho, onpas joku katkera. Ehkä tarvitset vähän omaa aikaa?

T. Perheellinen, joka on joutunut luopumaan aika monesta rakkaasta harrastuksesta lasten takia, mutta pitää kiinni siitä että saa myös omaa aikaa... se on hyväksi koko perheelle

Minua häiritsee että uskot kaikkien elävän yhtä huonoa elämää kuin sinä.

Minä en ole luopunut, järjestelleet olemme mieheni kanssa, mutta emme koe sitä ongelmaksi, olemme aikuisia ihmisiä ja ymmärrämme että lapsuus kestää valitettavan vähän aikaa, nautimme joka hetkestä. Sitä meiltä ei kukaan valittaja voi onneksi riistää! 😊

Sinä teet ihan ihmeellisiä oletuksia ihmisten elämästä. Minun harrastukseni sattuvat olemaan sellaisia, että niihin joko ei ole turvallista viedä lapsia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti sellaisia, että ne vaativat paljon aikaa ja sitoutumista tiettyihin ajanlohtiin. Tietenkin voisin jättää lapseni isänsä hoitoon ja kadota jonnekin lähes joka viikonloppu, mutta se ei olisi lasta kohtaa reilua. Siksi olen aikuisena asettanut lapsen etusijalle, ja luopunut. Tietenkin jos harrastaa jotain joka ei vaadi sitoutumista, asia on erilainen. En kuitenkaan ymmärrä mistä tämä sinun kiukkusi muita kohtaan kumpuaa. Miksi ihmeessä koet, että joku joka täysin kiihkotta kertoo tilanteensa eroavan omastasi, on valittaja? Kuulostaa siltä, että et oikeasti ole niin tyytyväinen kuin väität. Nauti toki elämästäsi, mutta jos oikeasti nautit siitä, etkö kykene tekemään sitä haukkumatta muita ja heidän erilaisia elämäntilanteitaan? Oletko miettinyt miksi näin?

Kylläpäs me nyt olemme niin hyviä, paljon parempia kuin muut!

Sädekehä on hiukan kireällä, mutta niinhän se on aina meillä, jotka tiedämme ja teemme kaiken paremmin.

Säälittää tuo rupusakki, joka on tyytyväinen elämäänsä penskalaumojensa keskellä, vaikka eihän ne mistään mitää tiedä, eivätkä harrasta oikein ja SITOUTUNEESTI. Jospa ne oppivat, kun niitä sormi pystyssä opetan.

😏😇

Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät oikeasti onnen :)

Ja minä olen hyvilläni että hän osui niin oikeaan sinua kuvatessaan. Nautin hänen kirjoituksensa joka sanasta ja ymmärrän että sinua kismittää. Sinä olet niitä ihmisiä, jotka eivät ilkeydeltään onnea tunne, kateus kalvaa kaltaisiasi aina. Hyvää Joulua, myös sinulle, kateutesi keskellä!

Olin tulossa kirjoittamaan juuri samaa, tämä yksi ei muuta nyt keksi kuin saman hokemisen, tyhjiä sanoja, ei mitään sisältöä. Kateus paistaa läpi, niin että säälittää. Hän ei varmasti tule onneaan löytämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei keksitä ihmisten kanssa enää mitään muuta puhumista tai kertomista omasta elämästä kuin mitä lapset tekee. En ymmärrä.

Just tää! Muistan aina, kun puhuin puhelimissa erään ystäväni kanssa, jolla on kaksi lasta. Hän oli kertonut pitkät pätkät lapsista, kun kysyin, että "mutta mitä sinulle itsellesi kuuluu?". Vastaus oli yksiselitteinen "johan mä kerroin".

Ei minulla ollut kamalasti omaa elämää silloin kun minulla oli pieniä lapsia. Elämään ei mahtunut oikein muuta kuin töitä, kotitöitä ja lastenhoitoa. Joskus kävin lenkillä, välillä luin jokusen kirjan. Muuhun ei riittänyt energiaa. Mikä osa tästä on sellaista, mikä vastaa kysymykseen ”mitä sinulle itsellesi kuuluu”? Onko parempi kertoa että ”kävin toissaviikolla lenkillä, pitäisi ostaa uusi imuri kun nykyinen alkaa hyytyä, ja luin muuten Dan Brownin uuden, oli huono”?

Sitä että minkä helvatan takia se vaippa pitää a) vaihtaa muiden ihmisten nähden, b) jättää lähelle haisemaan eikä viedä roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmat selviävät ilman omaa aikaa.

No voi helvetti, mitä se oma aika on? Sohvalla makaamista. Ikinä ei ole mistään tarvinnut lasten takia kieltäytyä. Ja sitäpaitsi kaikki on ollu mukavempaa lasten kanssa. On menty ja touhuttu. Olen aina lukenut paljon, muutaman kirjan viikkovauhtia, ei ole lapset sitäkään häirinneet. Lenkkeillyt olen aina, kun olivat pieniä, ensin kävin lenkillä minä, sitten lasten isä, ei ongelmaa. Jumpannur olen lasteni kanssa, punnerruksen lapsi selässä kasvattivat habaa.

Toiset menee ja tekee, sinä keskityt valittamiseen.

Mitä on oma aika? Keskeytyksetöntä aikaa, jonka voin käyttää yksin juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Minun tapauksessani esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, meditointia, maastojuoksua, podcastien kuuntelua ja uusien reseptien testaamista.

Jos sinusta kaikki on kivampaa lasten kanssa, sinulla ei selvästikään ole oman ajan tarvetta. En ymmärrä, miksi edes kommentoit asiaa.

Eli sinun pitää täyttää elämäsi jonninjoutavalla paskalla, kun muutoin heräät huomaamaan kuinka tylsää se on.

Voin kuvitella kuinka loputtoman tylsä ihminen olet, tunnen teikäläisiä muutaman, minä, minä, minä, minä,minä, minä.....

Fiksut ihmiset sitten naureskelemme teille ja suunnattomasti säälimme.

Ohis

Oho, onpas joku katkera. Ehkä tarvitset vähän omaa aikaa?

T. Perheellinen, joka on joutunut luopumaan aika monesta rakkaasta harrastuksesta lasten takia, mutta pitää kiinni siitä että saa myös omaa aikaa... se on hyväksi koko perheelle

Minua häiritsee että uskot kaikkien elävän yhtä huonoa elämää kuin sinä.

Minä en ole luopunut, järjestelleet olemme mieheni kanssa, mutta emme koe sitä ongelmaksi, olemme aikuisia ihmisiä ja ymmärrämme että lapsuus kestää valitettavan vähän aikaa, nautimme joka hetkestä. Sitä meiltä ei kukaan valittaja voi onneksi riistää! 😊

Sinä teet ihan ihmeellisiä oletuksia ihmisten elämästä. Minun harrastukseni sattuvat olemaan sellaisia, että niihin joko ei ole turvallista viedä lapsia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti sellaisia, että ne vaativat paljon aikaa ja sitoutumista tiettyihin ajanlohtiin. Tietenkin voisin jättää lapseni isänsä hoitoon ja kadota jonnekin lähes joka viikonloppu, mutta se ei olisi lasta kohtaa reilua. Siksi olen aikuisena asettanut lapsen etusijalle, ja luopunut. Tietenkin jos harrastaa jotain joka ei vaadi sitoutumista, asia on erilainen. En kuitenkaan ymmärrä mistä tämä sinun kiukkusi muita kohtaan kumpuaa. Miksi ihmeessä koet, että joku joka täysin kiihkotta kertoo tilanteensa eroavan omastasi, on valittaja? Kuulostaa siltä, että et oikeasti ole niin tyytyväinen kuin väität. Nauti toki elämästäsi, mutta jos oikeasti nautit siitä, etkö kykene tekemään sitä haukkumatta muita ja heidän erilaisia elämäntilanteitaan? Oletko miettinyt miksi näin?

Kylläpäs me nyt olemme niin hyviä, paljon parempia kuin muut!

Sädekehä on hiukan kireällä, mutta niinhän se on aina meillä, jotka tiedämme ja teemme kaiken paremmin.

Säälittää tuo rupusakki, joka on tyytyväinen elämäänsä penskalaumojensa keskellä, vaikka eihän ne mistään mitää tiedä, eivätkä harrasta oikein ja SITOUTUNEESTI. Jospa ne oppivat, kun niitä sormi pystyssä opetan.

😏😇

Olen pahoillani, että sinulla on paha olla. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät oikeasti onnen :)

Ja minä olen hyvilläni että hän osui niin oikeaan sinua kuvatessaan. Nautin hänen kirjoituksensa joka sanasta ja ymmärrän että sinua kismittää. Sinä olet niitä ihmisiä, jotka eivät ilkeydeltään onnea tunne, kateus kalvaa kaltaisiasi aina. Hyvää Joulua, myös sinulle, kateutesi keskellä!

Oho. Osuinpa nyt nähtävästi arkaan paikkaan. Olen pahoillani, jos sinulle tuli paha mieli. En ole yhtäkään pahaa sanaa sanonut, vaikka minut on leimattu valittajaksi ja kateelliseksi ja vaikka miksi. En tiedä miten ihmeessä jollekulle voi noin pahasti mennä tunteisiin, että joku tuntematon ihminen kokee äitiyden eri lailla kuin hän itse. Kyllä, olen joutunut luopumaan minulle tärkeistä asioista lapseni takia. Kyllä, minulle on tärkeää saada myös omaa ailaa. Miksi joillekin on niin kamalan vaikeaa hyväksyä, että kaikki eivät elä vain lapsilleen? En ollenkaan ymmärrä vihaasi. Pahoittelen herättämiäni negatiivisia tunteita.

Syyllistynyt itsekin ystävälle puhuin vain lapsista..mutta onko väliä? Lapset ovat yksi elämän tärkeimmistä asioista, kun taas ystävä puhuu koiristaan :D.. Mitä en ymmärrä lainkaan on se kateus juurikin lapsettomia kohtaan..miten jotkut perheelliset kaverini haukkuvat lapsettomia kun he juhlivat päivästä toiseen.. so what? Jos ei lapsia antaa mennä vaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmat selviävät ilman omaa aikaa.

No voi helvetti, mitä se oma aika on? Sohvalla makaamista. Ikinä ei ole mistään tarvinnut lasten takia kieltäytyä. Ja sitäpaitsi kaikki on ollu mukavempaa lasten kanssa. On menty ja touhuttu. Olen aina lukenut paljon, muutaman kirjan viikkovauhtia, ei ole lapset sitäkään häirinneet. Lenkkeillyt olen aina, kun olivat pieniä, ensin kävin lenkillä minä, sitten lasten isä, ei ongelmaa. Jumpannur olen lasteni kanssa, punnerruksen lapsi selässä kasvattivat habaa.

Toiset menee ja tekee, sinä keskityt valittamiseen.

Mitä on oma aika? Keskeytyksetöntä aikaa, jonka voin käyttää yksin juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Minun tapauksessani esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, meditointia, maastojuoksua, podcastien kuuntelua ja uusien reseptien testaamista.

Jos sinusta kaikki on kivampaa lasten kanssa, sinulla ei selvästikään ole oman ajan tarvetta. En ymmärrä, miksi edes kommentoit asiaa.

Eli sinun pitää täyttää elämäsi jonninjoutavalla paskalla, kun muutoin heräät huomaamaan kuinka tylsää se on.

Voin kuvitella kuinka loputtoman tylsä ihminen olet, tunnen teikäläisiä muutaman, minä, minä, minä, minä,minä, minä.....

Fiksut ihmiset sitten naureskelemme teille ja suunnattomasti säälimme.

Ohis

Oho, onpas joku katkera. Ehkä tarvitset vähän omaa aikaa?

T. Perheellinen, joka on joutunut luopumaan aika monesta rakkaasta harrastuksesta lasten takia, mutta pitää kiinni siitä että saa myös omaa aikaa... se on hyväksi koko perheelle

Ei kaikkien ole tarvinnut luopua, jos sinun on pitänyt. Kuinka voitte olla noin rajoittuneita, luulette kaikkien elävän samalla lailla? Minä olen aina tiennyt mitä haluan, ja toteuttanut sen, niin olen opettanut lapsenikin tekemään.

Kaltaisenne valittajat väsyttävät suunnattomasti, olemme paljon puhuneet teistä ystäväpiirissämme.

On typeryyttä puhua elämän täyttämistä reseptejä testaten, ihan kuin moinen ei kasten kanssa onnistu, kuinka kädetöntä porukkaa täällä oikein on?

Minä häpeän nykyihmistä, rappio on alkanut. Ihmisistä on tullut kaikesta valittavia itsekkäitä ääliöitä, joiden päähän mahtuu yksi ajatus: minä! Se on surullista!

Missä kohtaa valitin? Kerroin ihan asiallisesti, mikä on tilanne. Mutta nyt kaikella rakkaudella on pakko sanoa, että sinun viesteistäsi huokuu paljon tyytymättömyyttä omaan elämääsi. Huolimatta siitä, että väität muuta. Joku toinen tuolla jo toivoikin sinun löytävän rauhan. Minä toivon sinulle samaa, sisäistä rauhaa ja hyvää oloa <3

Jaa, en minä näe tuossa kuin tyytymättömyyttä valittajiin. Egoismi on nykyään vallalla, ihmíset luulevat että totuus löytyy itsen korostamisesta, hyvästä selfiestä, valheesta, kun suoraan sanotaan.

Ja nyt en tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia tehdä, mutta on väsyttävää kuunnella ihmistä, jonka elämään kuuluu vain hänen oma hyvinvointinsa, itsensä korostus ja jatkuva valitus.

Ja on säälittävää, kuinka asetut muiden yläpuolelle toivottelemalla sisäistä rauha, todistat toivotuksellasi typeryytesi ja kyvyttömyytesi myöntää, että kirjoittaja on täysin oikeassa moittiessaan valittajia.

Vaikutat juuri sellaiselta tyhjäpäältä, jota en jaksaisi kuulla minuuttia kauempaa.

Ikävää että koet asian niin. Jos luet tarkemmin, huomaat että kommentoimani kirjoittaja syytti minua valittajaksi, ilman että olin valittanut sanaakaan. Joku muukin ehti huomaamaan saman jo ennen minua. On hieman surkuhupaisaa, kun hysteeriseen sävyyn muita moittiva ihminen kovasti polkee jalkaa ja väittää olevansa onnellisempi kuin muut, jotka tietenkin kadehtivat hänen onneaan :D

Kysymys oli mitä lapsiperheisiin liittyvää et voi ymmärtää ja tänne tulee mammat kommentoimaan, miten ihanaa elämä lasten kanssa on. :D

Noh, enihow. Itse en voi saada lapsia. Kahdeksan vuotta olemme olleet ilman ehkäisyä ja parissa tutkimuksessakin on käyty. Vauvakuumeen keskellä tuo oli mykistävän raastavaa aikaa. Olen aina nähnyt itseni perheellisenä, äitinä, ja nyt se on otettu minulta pois.

Pitkään, vuosia, velloin surussa. Katsoin pieniä punaposkia ja mietin millainen oma lapseni olisi. Kunnes aloin taistella sitä vastaan. Mietin omaa elämääni ja hoksasin, että tämähän on ihan mahtavaa! Voin tehdä mitä haluan, milloin haluan. Lapset alkoivat yhtäkkiä ärsyttää minua.

Töiden jälkeen voin mennä salille tai romahtaa sohvalle. Ennen töitä aamulla luen uutiset rauhassa hiljaisuudessa kynttilän valossa. Meillä on varaa matkustella, tehdä pitkiä reissuja, ilman kolmatta lentolippua. Voidaan harrastaa äänekästä seksiä kotona milloin huvittaa. Eikä tarvitse kuormittaa tuttavia ja perhettä jatkuvilla hoitopaikka-kyselyillä. Tämähän on ihan ok!

Mitä en lapsiperheissä sitten voi ymmärtää? Jep, vaipan vaihto julkisesti. Kukaan ei jalua katsoa ripulia, oli se sitten vauvan tai puliukon lahkeessa. Oksettavaa. Lasten tuputtaminen hoitoon tai huomauttelu, että "oot nähnyt kummilastas viimeksi neljä kuukautta sitten", juu, pitää paikkansa. Got the hint?

Eniten edellämainittuun tilitykseen liittyen ketuttaa se jatkuva lapsiperhe-elämän tuputtaminen. Siinä he hiki päässä roudaavat jätesäkillistä erilaista vauvan tykötarvetta, vaunuja ja räkänokkaista huutavaa lapsilaumaa pitkin katuja ja kommentoivat, että "kyllä teidänki kannattaa hankkia lapsia". Sen lisäksi että tuo on vitun ärsyttävää, kun selkeästi mamma itsekin on aivan loppu, se on myös todella surullista koska muistuttaa aina musertuneesta haaveesta joka minulla joskus oli.

Elämä on hyvä näin. Nyt kun mietin, että minulla saattaisi olla lapsia jos niitä olisi tullut, ajatus puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli mitä lapsiperheisiin liittyvää et voi ymmärtää ja tänne tulee mammat kommentoimaan, miten ihanaa elämä lasten kanssa on. :D

Noh, enihow. Itse en voi saada lapsia. Kahdeksan vuotta olemme olleet ilman ehkäisyä ja parissa tutkimuksessakin on käyty. Vauvakuumeen keskellä tuo oli mykistävän raastavaa aikaa. Olen aina nähnyt itseni perheellisenä, äitinä, ja nyt se on otettu minulta pois.

Pitkään, vuosia, velloin surussa. Katsoin pieniä punaposkia ja mietin millainen oma lapseni olisi. Kunnes aloin taistella sitä vastaan. Mietin omaa elämääni ja hoksasin, että tämähän on ihan mahtavaa! Voin tehdä mitä haluan, milloin haluan. Lapset alkoivat yhtäkkiä ärsyttää minua.

Töiden jälkeen voin mennä salille tai romahtaa sohvalle. Ennen töitä aamulla luen uutiset rauhassa hiljaisuudessa kynttilän valossa. Meillä on varaa matkustella, tehdä pitkiä reissuja, ilman kolmatta lentolippua. Voidaan harrastaa äänekästä seksiä kotona milloin huvittaa. Eikä tarvitse kuormittaa tuttavia ja perhettä jatkuvilla hoitopaikka-kyselyillä. Tämähän on ihan ok!

Mitä en lapsiperheissä sitten voi ymmärtää? Jep, vaipan vaihto julkisesti. Kukaan ei jalua katsoa ripulia, oli se sitten vauvan tai puliukon lahkeessa. Oksettavaa. Lasten tuputtaminen hoitoon tai huomauttelu, että "oot nähnyt kummilastas viimeksi neljä kuukautta sitten", juu, pitää paikkansa. Got the hint?

Eniten edellämainittuun tilitykseen liittyen ketuttaa se jatkuva lapsiperhe-elämän tuputtaminen. Siinä he hiki päässä roudaavat jätesäkillistä erilaista vauvan tykötarvetta, vaunuja ja räkänokkaista huutavaa lapsilaumaa pitkin katuja ja kommentoivat, että "kyllä teidänki kannattaa hankkia lapsia". Sen lisäksi että tuo on vitun ärsyttävää, kun selkeästi mamma itsekin on aivan loppu, se on myös todella surullista koska muistuttaa aina musertuneesta haaveesta joka minulla joskus oli.

Elämä on hyvä näin. Nyt kun mietin, että minulla saattaisi olla lapsia jos niitä olisi tullut, ajatus puistattaa.

Ikävää, että menetit unelmasi. Sellainen koskee. Kokemuksesta tiedän, että tietty happamia sanoi kettu -asenne tosiaan helpottaa. Meilläkin jäi toinen lapsi saamatta. Liian myöhään oltiin asialla, yksi ennätettiin saada ennen kuin ikä pisti hanat kiinni. Keskenmenoiksi menee enää yritykset. Mutta kuka niitä lapsia nyt useampaa haluaisikaan.

Kun uusi vihamielinen puoliso saa lapsen niin yhtäkkiä onkin muka lempeä, hyväksyvä ja kaikki käytös pitäisi unohtaa. Miehen poissaolo entisestä liitosta olevan lapsensa elämästä on vain ihan ok kuin 4 vuotta ei olisi vaikuttanut lapseen millään lailla.

Suurin osa lapsiperheiden tekemisistä ei mitenkään kummastuta tai ärsytä, normaalia arkeahan tuo. Lähinnä se on oudoksuttanut, että jotkut (korostan: jotkut) menevät hieman liian pitkälle siinä, että yrittävät hankkia lapsilleen materiaalista tai henkistä tukea ulkopuolisilta. Minulle on ehdoteltu hyvin kalliille matkoille mukaan ottamista, luennointia lapselle milloin mistäkin asiasta, apuja koulutehtäviin, vierailuilla kerjätään kehuja ja "kannustusta" enemmän kuin mitä minusta normaaliin peruskohteliaisuuteen kuuluu. KUmmiudesta en edes sanoo mitään, pelkkää lahjojen nyhtämistä... On ihan ok odottaa positiivista ja kohteliasta suhtautumista lapseen, mutta loppujen lopuksi tuollainen tuki on kuitenkin vanhempien ihan omalla vastuullaan. Ja joskus jopa tuntuu, ettei se edes lasta kiinnosta, varsinkaan vanhemmalla iällä, vaan on joku vanhempien pakkomielle saada maailma pyörimään heidän lapsensa ympärillä.

Se, että tehdään enemmän lapsia kuin olisi varaa. Mielestäni esim. Jos on jo lapsi ja perheellä/äidillä menee talousasiat tällä tyylillä hyvin ettei tarvitse hirveästi karsia omia menoja, niin sitten väkisin tehdään lisää siihen pisteeseen, että lasketaan pennejä. Se on outoa. Sitten valitetaan siitä, kun ei ole enää aikaa ja rahaa mihinkään. Miksi teitte enemmän kuin yhden jos ei riitä resurssit? Eihän se ole lapsenkaan edunmukaista jos joutuu näkkileipää syömään vaan sen takia, että oli pakko puskea lisää sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuoria kirjoittajia. Lapsettomat ovat tutkitusti useammin syrjäytyneitä ja työelämän ulkopuolella kuin perheelliset.

Niin, ja huippupoliitikot ovat myös useammin lapsettomia.

Sinulta ei taida looginen ajattelu sujua kovin hyvin?

Ei todellakaan näytä sujuvan. Euroopan unionin johtavat poliitikot ovat lapsettomia. Siis he joilla on suurin valta koko unionissa ohi kansallisen lainsäädäänön.  Komission puheenjohtaja Juncker on lapseton. Angela Merkel on lapseton. Emmanuel Macron on lapseton...ajattelevat varmaan päät sinisinä juuri sinun lapsesi tulevaisuutta kun omia ei ole.