Mitä lapsiperheisiin liittyvää asiaa et vain kerta kaikkiaan voi ymmärtää?

EI koske kaikki lapsiperheitä, mutta yllättävän yleistä tuntuu olevan nykypäivänä eli äärimmäinen itsekeskeisyys. Kaikki pyörii sen oman perheen ympärillä ja kuvittellaan että se meidän perhe on prioriteetti numero yksi myös koko muulle maailmalle. Jos joku muu uskaltaa asettaa jonkun oman tarpeensa tai halunsa etusijalle, loukkaannutaan kovin ja koetaan, että ollaan jouduttu kaltoinkohdelluksi, syrjityksi ja sorsituksi. Lisäski kyky ottaa muut ihmiset edes vähäisimmässä määrin huomioon tuntuu katoavan kokonaan eli eletään siinä lapseperhekuplassa kuin muita ei olisikaan, eikä heidän tarpeitaan tarvitisi huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuoria kirjoittajia. Lapsettomat ovat tutkitusti useammin syrjäytyneitä ja työelämän ulkopuolella kuin perheelliset.

Niin, ja huippupoliitikot ovat myös useammin lapsettomia.

Sinulta ei taida looginen ajattelu sujua kovin hyvin?

Ei todellakaan näytä sujuvan. Euroopan unionin johtavat poliitikot ovat lapsettomia. Siis he joilla on suurin valta koko unionissa ohi kansallisen lainsäädäänön.  Komission puheenjohtaja Juncker on lapseton. Angela Merkel on lapseton. Emmanuel Macron on lapseton...ajattelevat varmaan päät sinisinä juuri sinun lapsesi tulevaisuutta kun omia ei ole.

Trumpilla on 7 lasta, Putinilla 2, Kiinan johtajalla Xsi Jinpingillä 1.

Se itä, että vanhemmat kuskaavat monta kertaa viikossa muksu jaan harrastuksiin varsinkin kun siitä kärsii joko kumppani, parisuhde tai arkinen perheaika. Lapset harrastukset menevät perheen yhteisten päivällisen edelle ja melkein kaikkien muiden menojen edelle. Ei "me tai x pääse synttäreille/ juhliin tai oikein ikinä mihinkään lauantaisin/sunnuntaisin tai arkisin kun sillä on nyt se treenikausi ja kohta on kisa, matsi tms".

Sitä oikeasti ihmettelen, että onko se aikuisen ihmisen isoin haave olla lapsensa harrastuskuski ja elää lapsen harrastuksen ehdoilla. Parisuhteen annetaan siinä samalla kuolla kun tärkeintä on harrastus. Suorastaan pyhä ja hengitykseen verrattava asia.

Missä vaiheessa harrastus ja vain harrastus muuttui treenaamiseksi, koko ajan suuntana kehittyminen ja melkein kaiken muun elämän peittoavan asiaksi. Vaikka lapsi tykkäisi harrastaa vaikka joka päivä ei se sitä tarkoita, että niin toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on joskus ollut lapsi, ja melkein kaikki ovat asuneet lapsiperheessä monta vuotta. Ihmettelen, miten jotkut eivät saaneet siitä tarpeekseen jo silloin. Miksi pitää elää koko homma uudelleen toisessa roolissa?

No lapsenahan siitä kaikesta oli niin ruusuinen kuva, kun ei ollut huolen häivää, sai vaan vipeltää menemään kun äiti ja isä huolehti kaikki asiat.

Nyt itse äitinä huomaakin, että ei se niin ruusuista olekaan. Aikuisen näkökannalta.

Lapset ja vanhemmat näkevät asiat niin eri näkökulmista.

Vierailija kirjoitti:

Se itä, että vanhemmat kuskaavat monta kertaa viikossa muksu jaan harrastuksiin varsinkin kun siitä kärsii joko kumppani, parisuhde tai arkinen perheaika. Lapset harrastukset menevät perheen yhteisten päivällisen edelle ja melkein kaikkien muiden menojen edelle. Ei "me tai x pääse synttäreille/ juhliin tai oikein ikinä mihinkään lauantaisin/sunnuntaisin tai arkisin kun sillä on nyt se treenikausi ja kohta on kisa, matsi tms".

Sitä oikeasti ihmettelen, että onko se aikuisen ihmisen isoin haave olla lapsensa harrastuskuski ja elää lapsen harrastuksen ehdoilla. Parisuhteen annetaan siinä samalla kuolla kun tärkeintä on harrastus. Suorastaan pyhä ja hengitykseen verrattava asia.

Missä vaiheessa harrastus ja vain harrastus muuttui treenaamiseksi, koko ajan suuntana kehittyminen ja melkein kaiken muun elämän peittoavan asiaksi. Vaikka lapsi tykkäisi harrastaa vaikka joka päivä ei se sitä tarkoita, että niin toimitaan.

juu, tama on erittain outoa. Ymmarran sen niiden kohdalla (n yksi 100000 lapsesta) joka on todella huippulahjakas ja suunnittelee harrastuksesta uraa ja siina on jotain realismia, mutta useimpien kohdalla tasta ei todellakaan ole kyse. Heti ian salliessa kannattaisi myos johdatella lasta kulkemaan itse sinne harrastuksiin, myos siksi etta oppii vastuunkantoa. kaikkein oudointa on se, etta eritoten Suomessa kuvitellaan etta urheiluharrastus on joku portti taivaaseen ja menestykseen. Parempi olisi panostaa koulunkayntiin, jos nyt jotain pitkan tahtaimen suunnitelmia elattelee.

Sitä, että vanhemmat lähtevät omille teilleen ja jättävät lapset keskenään. Vanhin sisarus tai sisaret laitetaan hoitovastuuseen koko katraasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuoria kirjoittajia. Lapsettomat ovat tutkitusti useammin syrjäytyneitä ja työelämän ulkopuolella kuin perheelliset. Miten omat vanhempanne muuten kestivät teitä, jos perhe-elämä on helvettiä?

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin on vapaus valita. Valitettavasti se on tullut vasta ihan hiljattain, tämä asenne, että ilman lapsia on ihan hyvä (siis parempi). Minun lapsuudessani katsottiin vielä kieroon, jos jollain ei ollut lapsia. Ihmistä pidettiin jotenkin outona tai epäonnistuneena. Nykyisin lapsettomat ovat niitä, joita kaikki kadehtivat. Toivoisivat olevansa heidän asemassaan.

Minulla on neljä lasta. Juuri lasteni vuoksi koen olevani erittäin "rikas" ihminen elämäntilanteen raskaudesta huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Se itä, että vanhemmat kuskaavat monta kertaa viikossa muksu jaan harrastuksiin varsinkin kun siitä kärsii joko kumppani, parisuhde tai arkinen perheaika. Lapset harrastukset menevät perheen yhteisten päivällisen edelle ja melkein kaikkien muiden menojen edelle. Ei "me tai x pääse synttäreille/ juhliin tai oikein ikinä mihinkään lauantaisin/sunnuntaisin tai arkisin kun sillä on nyt se treenikausi ja kohta on kisa, matsi tms".

Sitä oikeasti ihmettelen, että onko se aikuisen ihmisen isoin haave olla lapsensa harrastuskuski ja elää lapsen harrastuksen ehdoilla. Parisuhteen annetaan siinä samalla kuolla kun tärkeintä on harrastus. Suorastaan pyhä ja hengitykseen verrattava asia.

Missä vaiheessa harrastus ja vain harrastus muuttui treenaamiseksi, koko ajan suuntana kehittyminen ja melkein kaiken muun elämän peittoavan asiaksi. Vaikka lapsi tykkäisi harrastaa vaikka joka päivä ei se sitä tarkoita, että niin toimitaan.

Minun taas on todella vaikeaa ymmärtää niitä perheitä, joissa vanhemmat panostavat (ajallisesti) enemmän itseensä tai parisuhteeseen kuin lapsiin ja heidän harrastuksiinsa.

Minusta on aivan selvää että lasten harrastamista tuetaan esim. kyytejä antamalla. Jos lapsella on tärkeä meno, voi pikkuserkun synttärit jäädä väliin.

Sitä, miksi jouluna syydetään lapsille ihan älytön määrä jotain leluja ja kalliita älyvempaimia ja hetken päästä lapsi heittää kaikki lelut kyllästyneenä nurkkaan ja älylaitteet menee rikki.

Miksi se aineellisuus on niin tärkeää? Lapsia ei opeteta olemaan tyytyväisiä vähempään. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty ymmärtämään sitä miksi se lapsiperhe on palstan lapsettomalle niin suuri mörkö. Itse olin lapseton 42 -vuotiaaksi asti. Kukaan ei painostanut, harva edes kysyi oliko lapsia ollutkaan suunnitelmissa. Hyvin vähän tuli oltua lapsiperheiden kanssa tekemisissä eikä niiden tekemiset millään tavalla vaivanneet minua tai häirinneet. Elämä oli vapaata, olo oli kuin lentojätkällä, kukaan ei kaivannut liikoja. Aviossa toki olin koko aikuisikäni, mutta mieskään ei ollut sen sopivampi isähommiin kuin minä luulin olevani äitihommiin. Myöhemmällä iällä jouduin sitten vaihtamaan parisuhdetta ja uusi mies oli toista maata kuin edellinen ja vauvakuumeenkin sai minuun tartutettua. Lapsi tehtiin kypsässä iässä ja nyt se elämä vasta alkoi. Minun puolestani tämänkin palstan pikkuvelat saavat ristiä säärensä ihan vapaasti, mutta onko se niin hemmetin vaikeaa antaa meidän lapsiperheiden elää onnellista elämäämme rauhassa ilman, että jatkuvasti täytyy loukata ja solvata. P.S. Tuoreen Väestöliiton tutkimuksen mukaan köyhät ja kouluttamattomat jäävät lapsetta kaikkialla Euroopassa, vapaaehtoinen lapsettomuus on kasvanut ainoastaan saksankielisellä kielialueella.

Mitähän mahdat selittää? Vapaaehtoisen lapsettomuuden suosio on kasvanut Suomessa todella paljon, tuplaantunut kymmenessä vuodessa.

Älä selitä mutuilujasi, tutkimukset eivät tue tätä. Lapsettomuus toki on lisääntynyt, mutta kyse ei ole vapaaehtoisuudesta. Suomalaisista miehistä viidesosa jä tällä hetkellä lapsettomiksi. Syynä on, että ei ole naista. Naista taas ei ole koska ei ole töitä eikä koulutusta.

Tutkimukset todellakin tukevat tätä. Lukaisepa vaikkapa Väestöliiton perhebarometri vuodelta 2015.

Lukaisepa itse se uudestaan. Nimenomaisesti todetaan, että lapsettomuus ei ole omaa valintaa vaan etenkin miehillä kyse on siitä, että ei olla päästy isäksi.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vaestoliitto-suomalaismies…

Jos av-mamman mielipide ja tutkimus ovat ristiriidassa, niin av-mamman mielipide on oikein ja tutkimus väärin.