Miksi niin moni jäätyy ahdistelutilanteessa?

Kylmä jätkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä jätkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä jätkä kirjoitti:

Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta. 

Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:

1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti

2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi

3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä

Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.

Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.

Mitä tarkoittaa todellinen ahdistelu? Mikä on epätodellista ahdistelua?

Jätän tähän sellaisen mahdollisuuden ettei 100% kaikista ahdistelusta syytetyistä ole syyllisiä. Niinkuin ei muissakaan rikoksissa.

Mutta ajatteletko tässä jotain puskaraiskaajia, puskaraiskaaja "voittaa" kun saa uhrin maahan ja homman hoidettua ja vaikka olisin katutappelijatasoinen voimankäyttäjä niin sellaisesta tilanteesta en noin vain pelastaudu, vai ajatteletko ahdisteluna jotain näitä yllättäen puristelevia? Meinaatko että jos vaikka bussissa vieressä istuva äijä päättä kouria, niin se on sellaista yllättäen käynnistyvää väkivaltaa että en millään osaa enkä ehdi puolustautua? Vaikea tilanne se varmasti on, mutta sanoisin että siinä tapauksessa ukon ylivalta perustuu ainoastaan minun passiivisuuteen. Jos en ole passiivinen, hän jää alakynteen koska ei ole valmis viemään hommaa loppuunasti. Hänen rohkeutensa perustuu joko siihen, että uskoo etten uskalla reagoida ja häpeästä en halua huomiota itseeni, tai kenties siihen että hän kuvittelee että tykkään ja lämpenen sellaiseen lähentelyyn ja siksi sallin sen tapahtua. Osin toki se liittyy siihen, että kävi niin tai näin, hän uskoo etten pysty aiheuttamaan hänelle pahoja fyysisiä vammoja tai muita seuraamuksia. Eli hänellä ei ole mitään menetettävää, joten miksei huvittaa itseään kouraisemalla. Hänen arvionsa tilanteesta ei välttämättä kuitenkaan ole oikea, todellakaan. Hänen ei tarvitse olla kokenut taistelija valmiina reagoimaan mihin tahansa, hän voi olla aivan urvelo joka toimii impulsiivisesti ja joka ei ole varautunut minkäänlaiseen vastarintaan. Pelkkä huuto tai läimäytys saattaa pelästyttää sellaisen urpon, koska ikinä eläissään hän ei ole sellaista hyökkäystä kokenut.

Olennähnyt miten isokin äijä jäätyy täysin kun vaihdat rytmiä yllättäen. Kyky toimia uhkaavassa tilanteessa on ihmisellä seuraavanlainen: 25% toimintakyky säilyy, 50% toimintakyky alenee ja 25% toimintakyky katoaa. Ei kukaan kourija ole saamasss turpaansa vaan pitämässä hauskaa. Tämä perustuu ihmisen psyyken primitiiviseen ymmärtämiseen, jota jopa tätä toimintaa harrastavilla torspoilla on.

Osa ihmisistä osaa puolustautua ja suurelta osalta se onnistuu huonommin. Onko ahdistelu siis mielestäsi siitä johtuva ongelma etteivät ihmiset osaa riittävän hyvin vastata spontaaniim väkivaltaan?

Ymmärrän mitä sanot, mutta väitän että on keinoja saada itseään herkemmäksi ja paremmaksi reagoimaan yllättäviin tilanteisiin, on ne sitten toisista ihmisistä tai ympäristöstä johtuvia. Siihen reaktionopeuteen ei ole merkitystä oletko iso äijä vai ei. Totta kai yllättävä rytmin muutos on mille tahansa olennolle vaikea juttu, se on koko elossapysymisen suurin haaste, miten toimia kun asiat ei menekään niin kuin siihen asti. Ja totta kai asiat voi helposti mennä niin pitkälle että mikään vaste ei ole inhimillisesti mahdollinen. Mutta on tilanteita jotka on inhimillisen kyvyn piirissä ja joissa harjoittelu ja yleinen hereillä pysyminen auttaisi jokaista, oli lähtötaso ja temperamentti mitä vain. Jos ihmiset mieltää tällaisen seksuaalisvivahteisen häirinnän aivan poikkeavana toimintana, jota "ei pitäisi tapahtua", ihmiset ei odota sitä kohtaavansa eivät osaa reagoida siihen, eivätkä pysty käsittelemään tapahtunutta jälkeenpäin, koska se on jotain aivan käsittämätöntä. Näin ei tarvitsisi olla.

Ahdistelu on siitä johtuva ongelma, että yksistä on hauskaa tai muulla tavalla positiivista häiritä toisia ihmisiä, ja ne toiset ei pysty tekemään siitä ei-hauskaa.

Aivojen toiminta muuttuu yllättävässä, epätodellisessa tai uhkaavassa tilanteessa. Tietoinen ajattelu siirtyy taka-alalle, ja eri aivojen alueet ottavat hallinnan. Tässä ihan yksinkertainen selitys. Aivot on monimutkainen laitos, ja ne pyrkii puolustamaan ihmistä. Ihminen voi stressin alla jäätyä, menettää muistin, suuttua, juosta karkuun, alkaa itkeä, mitä vain. Reagointia voi onneksi treenata.

Jäädyin silloin, kun mua hiplailtiin todella hienovaraisesti bussissa. Lopetin hengittämisenkin, ja tuijotin vain reittäni. Jälkeen päin olin todella vihainen, valmis vetämään turpaan jotakuta.

Aivot meni sumuiseksi tilanteessa, ja en osannut jostain syystä tehdä mitään arviota tilanteesta. En jotenkin muka tiennyt, hiplataanko mua vai ei. Tietoisuus katosi, ja palasi myöhemmin.

Kun mua on puristettu jossain baarissa, niin olen heti suuttunut tai ollut välittämättä. Tämä siksi, kun olen ollut varautunut siihen, ja alkoholi on myös muuttanut mun toimintaa.

Keskellä päivää en ole osannut kuin siirtyä kauemmas puristelijasta. Musta on tullut ihan tuppisuu, ja koska olen ollut vihainen ja yllättynyt samaan aikaan, en ole osannut kanavoida tunteitani mitenkään. Kuvailen tätä jäätymistä ylipäätään niin, että et ole hirveän tietoinen mistään, ja et oikein ole läsnä. Et osaa siis myöskään reagoida oikein, kun sun aivot vasta prosessoi omiaan.

Silloin kun ympärillä on ihmisiä, ja olet yksin, ja joku ahdistelee, mä jäädyn, koska ihmiset ei tee mitään. Tää kai antaa mulle signaalin, että mitään ei oikeasti tapahdu.

En löytänyt nyt asiaan liittyvää tietoa mutta olen lukenut että kyseessä ihmisen luontainen toimintamalli, keho reagoi automaattisesti näin. Tilannetta pitäisi miettiä ja valmistautua siihen etukäteen jotta näin ei kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku alapeukuttaja vähän avata omaa näkökulmaansa asiaan? En oikein ymmärrä, mistä jengi nyt suuttui. :(

Tuntuu vähäsen nyt pelkältä provoamiselta.

ap

Tarkoittanet omaa aloitustasi?

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu sinällään. Itse olen aina jäätynyt ahdistelutilanteissa, vaikka muissa mm. joissain onnettomuuksissa olen toiminut nopeasti.

Lisäksi olen toiminut nopeasti silloin, kun olen ollut varautunut ahdisteluun, kuten baarissa. Ehkä alkoholi on sitten muuttanut reagoi titapaani, en tiedä, tai ennakoitu tilanne.

Sen sijaan täysin yllättävissä tilanteissa keskellä kirkasta päivää täysin varautumattomana tapahtumiin, olen joka kerta jäätynyt. Siihen siis vaikuttaa yllätyksellisyys ja kai aivoilla kestää hetken tajuta ja aistia ja tunnustella, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu ja missä hengessä, tapahtuuko nyt ihan tosiaan se, mitä luulen, että tapahtuu, vaikka se tuntuu täysin mahdottomalta tapahtumalta ja että mitä ihmettä seuraavaksi tulee tapahtumaan, mitä eri skenaarioita on ja miten niihin kannattaa reagoida. Ja siinä vaiheessa koko tapahtuma on jo kokonaan ohi.

Mulla käy näin joka kerta. Silloin kun olwn kävellyt kadulla ja joku on takaapäin yhtäkkiä käynyt käsiksi. Tai ihan kotioloissa, kun mies on muutaman kerran ottanut esim kiinni vaikka niskasta tiukasti, ehkä vihaisena tai sitten ei, mutta erittäin rauhallisena. Sitä vain täysin jäätyy ja jähmettyy ja yrittää tulkita ja selvittää, mitä tässä oikein tapahtuu. Se on erittäin tehokas tapa käyttää valtaa toiseen ja siitä selviää näköjään ilman mitään, kun käyttäytyy sen jälkeen normaalisti tai että se oli ns hevosenleikkiä. Siis ihan tasan sama juttu kuin ahdistelussakin, vallankäyttöä.

Itse jäädyin, kun ollessani 19-20 sukulaismies (äitini veli) tuli nukkumaanmenon jälkeen sänkyyni, asettui selkäni päälle ja työnsi kätensä housuihini ja alkoi kosketella. En vain voinut uskoa olevani siinä tilanteessa ja joutuvani sukulaisen hyväksikäyttämäksi. En pelännyt miehen käyvän väkivaltaiseksi, mutta jäädyin ja esitin nukkuvaa. Lisäksi miehen lapset nukkuivat samassa huoneessa enkä halunnut herättää heitä.

Itse ajattelen, että olen oppinut napakkuuden. Minua on niin paljon ahdisteltu, että tiedän mikä tyyli milloinkin auttaa. Jollekin napakka, toiselle taas vitsin heittäminen. Ylimielinen aggressiivinen känniukko senkun yltyy napakasta vastaanotosta vaikka se napakkuus yleensä toimiikin hyvin selväpäiselle. Sellainen joka joutuu vaikka ekaa kertaa tai ihan yllättävän "luotettavan"ihmisen ahdistelemaksi, varmasti on hämmentynyt.

Monessa muussakin tilanteessa tulee jälkikäteen mieleen, mitä olisi voinut sanoa tai tehdä paremmin.

pikku epäilys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yllattavaa kuinka ap:n viesteja on alapeukutettu.

Taalla kommentoi nainen, joka joskus ennen "jaatyi" ahdistelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa mitta tuli tayteen ja olen siita saakka kyseenalaistanut tallaisen kaytoksen. Esimerkkina vaikkapa: kaksi miesta kaveli takanani ja ohi mennessaan toinen puristi mua takapuolesta. Kaannyin akkia ja huusin miehelle, etta mita han oikein luuli tekevansa ja mika tyypilla oli oikein ongelmana. Tyyppi hammentyi taysin ja kaverinsa pyyteli vuolaasti anteeksi.

Toki tilannetta taytyy lukea: oletko yksin jossain syrjaisella lenkkipolulla illan pimetessa (jos olet, kannattaa kantaa jotain halyytinta mukana) vai alueella, jossa on muitakin ihmisia. Ja jos ahdistelijalla on esim. puukko tai muu ase, jolla uhkaa, kannattaa taas lukea tilannetta: juoksenko, huudanko apua vai olenko hiljaa ja toivon etta tilanne on suht nopeasti ohi.

Olen siis pienikokoinen nainen ja asun eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa ahdistelijoita on tullut koettua monissa tilanteissa. Naisten olisi oikeasti hyva ottaa ihan kunnon ryhtiliike naiden ahdistelijoiden suhteen - ahdistelu ei ole omaa syyta, eika oikeutettua, mutta usein naissa tilanteissa ei kannata passivoitua, koska silloin sinusta tulee liian helppo uhri.

ettet vaan seivais omia juttujasi ap?

Ei ollut minun kommenttini tuo, vaikken sitä miten voikaan todistaa. Itse asun ihan Suomessa, enkä ole kokenut tuollaista, että olisi kadulla puristettu perseestä. Yksi päivä portaissa joku mies kyllä vahingossa osui pyllyyni, kun heilutteli käsiään kävellessään perässäni portaissa, käännähdin nopeasti mulkoilemaan, mutta tyyppi vaan meni menojaan eteenpäin niin otaksuin tapahtuman vahingoksi.

Olen tuon kirjoittajan kanssa kyllä samaa mieltä, mitä olen tällä ketjulla koittanut sanoakin, että olisi hyvä pitää puolensa, jos joutuu vääränlaisen käytöksen kohteeksi. Toki se ei oikeuta ahdistelua, ettei uhri kykene puolustautumaan, mutta jäätyminen siinä tilanteessa voi antaa sille sairaalle ahdistelijalle ihan vääränlaisen kuvan, että homma onkin ok, kun uhri ei ilmaise, ettei hyväksy kyseistä lähentelyä.

Näin jälkikäteen koen vähäsen surkuhupaisana, että jengi pitää jotenkin alapeukuttamisen arvoisena sitä, että joku nainen kertoo selvinneensä ahdistelutilanteista ja haluaisi löytää keinoja muille naisille selviytyä niistä myös passiivisena uhrina olon sijaan. Tässä pari päivää funtsinut tuota, kun täällä on joku poliisiksikin itsensä ilmoittanut kannustanut ihmisiä olemaan puolustamatta itseään, että mitähän helvettiä oikeasti. Minä ainakin aion puolustaa itseäni vaikka vittu hautaan saakka mieluummin kuin alistun jonkun pervon kopeloitavaksi tilanteessa, jossa en semmoista toivo. Muut toki toimikoon, miten itse parhaaksi kokevat. Maailmassa nyt vaan on pahoja ihmisiä ja minä en ainakaan koe heidän pahoille teoilleen alistumista vaihtoehdoksi, luonteeni ei vaan taivu siihen.

Alapeukutelkaa ihan rauhassa, jos teidän mielestänne se passiivinen alistuminen ahdistelijoille ilman, että edes sanoo "älä", on jotenkin paras mahdollinen tilanne ahdistelutilanteessa. Ei mulla muuta.

t. se ah-niin-ylimielinen ap