Miksi niin moni jäätyy ahdistelutilanteessa?

Itse olen tuollainen jäätyjä. Se vaan on ensimmäinen luontainen reaktio. Välillä jäädyn kokonaan välillä pystyn reagoimaan hetken päästä.

Taitaa olla jonkinlainen suojamekanismi mielelle, kun minuun kajotaan. En oikein osaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla psykopaatti jos ei hieman jäätyisi.

Olipas asiaton kommentti.

Ilmeisesti asiallista keskustelua ei ole enempää luvassa. Sori, että vaivasin. :/

ap

Taisi osua arkaan paikkaan.

No jaa. Ei minua sinänsä liikuta, jos joku tuntematon av-mamma haukkuu psykopaatiksi niitä, jotka reagoivat tilanteisiin eri tavoin kuin hän itse. Lähinnä pahoitin mieleni siitä, että keskustelu meinaa jäädä tämäntasoiseksi, eikä ihmisiä kiinnosta aidosti pohtia tätä kysymystä.

ap

Harvalla on harjoitusta tuollaisista tilanteista, siksi jäätyminen on todennäköistä.

Koskaan ei varmasti tiedä miten jossain tilanteessa toimisi, mutta voisi olla hyötyä itsepuolustuslajin harjoittelusta, joka antaa itseluottamusta.

Myöskin, jos kävelet päättäväisesti, todennäköisemmin uhriksi valikoituu epävarmemman oloinen.

Nyt tuli pari asiallistakin vastausta, kiitokset niistä! :)

ap

Kun seuraavan kerran sinua käydään pilliin kiinni ja säännöstellään hapensaantia radikaalisti, niin tuletko ap kertomaan, miten pidit hermosi kylmänä ja suoriuduit ultimaattisilla kyvyilläsi pois tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä ei voi tietää että milloin on fyysisen väkivallan uhka???

Sen tietää esim. siitä, uhkaileeko toinen satuttavansa tai huokuuko tästä sellainen vihainen aggressio. En ymmärrä, miten joku saa väännettyä jokaisesta vastaantulijasta potentiaalisen hakkaajamurhaajan, vaikka henkilön käytös viestisi muuta.

Tuntuu myös, että pari muuta keskustelijaa ymmärsi tämän ketjun vähän väärin. En hyväksy minkäänlaista seksuaalista ahdistelua, eikä se uhrin vastaanpanemattomuus oikeuta/kevennä sitä tekijän tekoa mielestäni millään tavalla.

Toivoin, että tässä voitaisiin miettiä keinoja, joista olisi apua ihmisille, jotka jäätyvät noissa tilanteissa, koska kyllähän se helpottaa elämää, jos osaa pitää puolensa joutuessaan yhtikäs minkäänlaisen väärän kohtelun kohteeksi, mutta jotkut nyt haluavat tästä selkeästi vääntää väkisin jotain muuta. :/

ap

Nämä keskustelut vaan tuppaavat vähän laajentumaan. Vaikea sanoa tuosta jäätymisestä, että voisiko sitä reagointitapaa etukäteen jollakin tavalla harjoitella. Onhan muutenkin yleistä, että jälkeenpäin sitä keksii, mitä jossain yllättävässä tilanteessa olisi pitänyt sanoa.

Itsestäni tiedän, että olen pelkääjäraukka ja luultavasti alan vain vapisemaan ja itkemään, jos en pääse tilanteesta karkuun. Pitäisi varmaan harjoitella vaikka sitä avun huutamista. Siitäkin voi tulla sellaista hiljaista pihinää kun oikein säikähtää.

Etsi Suomen krav maga liiton sivuilta lähin seura ja aloita peruskurssi tammikuussa. Siinä lajissa ei kilpailla, mutta voi psyykata itseään. Varsinkin ujot tytöt, itsenne takia opetelkaa luottamaan itseenne.

Lapsille pitää opettaa miten huutaa täysiä apua, niin kovaa kuin keuhkoista vaan lähtee. Tai jos joku vieras aikuinen yrittää retuttaa mukaansa niin huutaa että "tämä aikuinen ei ole vanhempani".

Harjoittelulla voi vähän yrittää muuttaa sitä omaa luontaista käyttäytymistapaansa.

Itse toimin onnettomuustilanteissa varsin rationaalisesti, vaikka muuten käynkin helposti tunteella. Jotenkin menen vaan sellaiseen autopilottitilaan, säikähdys ja muut reaktiot tulevat vasta jälkikäteen. Ja pystyn juoksemaan ihan henkeni edestä tarvittaessa karkuun. Silti olen kerran jäätynyt, kun se mies vaan oli niin uhkaava.

En minä pysty selittämään, miksi jäädyn. Se vain on automaattinen reaktioni yllättävissä tilanteissa. Ollut aina ja on varmaan lopun ikää.

no jähmettyy sillä jotta suapi toinen näpistellä ja pyöritellä hyppysissään niinku haluvvaa kaikkien akkojen pitäsi silleen tehä niin tie vaan sinähi.

En tiedä oikeastaan itsekään. Viime kesänä bussissa viereen istunut mies alkoi lääppimään enkä pystynyt tekemään mitään. Bussi oli täynnä ihmisiä ja mä jähmetyn paikoilleni. En osaa sanoa miksi. Luulishan sitä että alkais huutamaan tms mut ei

Jos saa yllättäen pusun poskelle niin ei siinä ensimmäiseksi tule mieleen että lyömään alkaisi. Ei anakaan laki suo tähän mahdollisuutta.

Haluat siis mieleisiäsi kommenteja. :DDD

Vierailija kirjoitti:

Kun seuraavan kerran sinua käydään pilliin kiinni ja säännöstellään hapensaantia radikaalisti, niin tuletko ap kertomaan, miten pidit hermosi kylmänä ja suoriuduit ultimaattisilla kyvyilläsi pois tilanteesta.

Toistaiseksi on ollut onni matkassa, että on onnistunut välttämään tuollaiset tilanteet. Ja keinoina tosiaan muuta kuin lamaantuminen passiiviseksi uhriksi, jolle voi tehdä mitä vaan ilman, että hän edes yrittää taistella vastaan. En kuitenkaan jaksa uskoa, että oma "sosiaalinen pelisilmäni" olisi mitenkään sen kummempi kuin muillakaan. Ehkä olen onnekas siinä mielessä, etteivät omat liskonaivoni jäädytä toimintakykyäni eteen tulevissa uusissa tilanteissa, vaan saan yleensä reagoitua ainakin jollain tapaa.

Pahoittelen, jos aloitukseni kuulosti jotenkin ylimieliseltä. Nöyrimmät anteeksipyynnöt siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla psykopaatti jos ei hieman jäätyisi.

Naulan kantaan! Psykopaattien aivot tarvii voimakkaampaa stimulaatiota, joten eivät vähästä hätkähdä Terveet juuri reagoi, vaikkakin ei-toivotusti jäätymällä, mutta reagoi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos saa yllättäen pusun poskelle niin ei siinä ensimmäiseksi tule mieleen että lyömään alkaisi. Ei anakaan laki suo tähän mahdollisuutta.

Voihan sitä reagoida esim. sanallisesti sanomalla, että "Ole hyvä, äläkä koske minuun ilman lupaa." tai esim. työntää henkilön kauemmas, jossei halua tämän lähestyvän.

Lyöminen on mielestäni aika äärimmäinen keino, jota käyttäisin hyvin hyvin harkiten.

ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää opettaa miten huutaa täysiä apua, niin kovaa kuin keuhkoista vaan lähtee. Tai jos joku vieras aikuinen yrittää retuttaa mukaansa niin huutaa että "tämä aikuinen ei ole vanhempani".

Harjoittelulla voi vähän yrittää muuttaa sitä omaa luontaista käyttäytymistapaansa.

Itse toimin onnettomuustilanteissa varsin rationaalisesti, vaikka muuten käynkin helposti tunteella. Jotenkin menen vaan sellaiseen autopilottitilaan, säikähdys ja muut reaktiot tulevat vasta jälkikäteen. Ja pystyn juoksemaan ihan henkeni edestä tarvittaessa karkuun. Silti olen kerran jäätynyt, kun se mies vaan oli niin uhkaava.

Ja jos joku tulee parkkipaikalla iholle aikeenaan myydä jotain niin pippurisuihketta naamaan.

-nojust kirjoitti:

Haluat siis mieleisiäsi kommenteja. :DDD

Lähinnä toivoisin, että aiheesta keskusteltaisiin kunnolla ilman turhanpäiväistä provoilua. Rölläys on ihan hauska juttu välillä, mutta minua ihan aidosti kiinnostaisi kuulla ihmisten ajatuksia tästä asiasta. Ja ei kommentoijien tarvitse olla kanssani samaa mieltä, eihän minulla oikeastaan ole mitään mielipidettä asiasta (paitsi, että seksuaalinen ahdistelu on aina väärin), vaan haluaisin ymmärtää, minkä vuoksi niin moni lamaantuu tilanteessa, jonka saisi monesti poikki omalla reagoinnillaan.

ap

Ap:n kysymys on sama kuin kysyisi, että miksi joidenkin sydän alkaa hakata ja kädet täristä esiintymistilanteissa. Keho vain toimii osalla niin. Pelottavan tai hämmentävän tilanteet edessä keho voi reagoida lamaantumalla. Vaikka ap kuvailee ahdistelutilannetta asiaksi, jota ei tarvitse pelätä, niin monelle se on pelottava ja ahdistava kokemus, joka voi laukaista kyseisen puolustusreaktion eli lamaantumisen. Vaikka kuinka tilanne vaikuttaisi turvalliselta ulkopuolen silmin, ei se sellaista välttämättä ole kokijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saa yllättäen pusun poskelle niin ei siinä ensimmäiseksi tule mieleen että lyömään alkaisi. Ei anakaan laki suo tähän mahdollisuutta.

Voihan sitä reagoida esim. sanallisesti sanomalla, että "Ole hyvä, äläkä koske minuun ilman lupaa." tai esim. työntää henkilön kauemmas, jossei halua tämän lähestyvän.

Lyöminen on mielestäni aika äärimmäinen keino, jota käyttäisin hyvin hyvin harkiten.

ap

Myöhäistä sanoa jos pusu on jo annettu.