Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni jäätyy ahdistelutilanteessa?
20.12.2017 |
Kuulin tässä hiljattain eräästä ikävästä tilanteessa, jossa tuntematon mies ahdisteli seksuaalisesti erästä tuttavaani fyysisesti koskemalla. Tuttava kertoi jäätyneensä siinä tilanteessa, eikä hän ollut ensimmäinen, joka kertoi jäätyneensä tällaisessa tilanteessa, muista tapauksista olen mm. lukenut tältä palstalta ja kuullut muissa yhteyksissä.
Olen ollut itsekin joskus jos jonkinmoisen asiattoman lähentelyn kohteena ja reagoinut aina tilanteeseen, sanonut napakasti ja käyttäytynyt itsevarmasti, jonka jälkeen olen saanut olla rauhassa. Lievemmät (ja jotkin vähän rankemmatkin) keissit olen hoitanut huumorilla. Sen kerran, kun on fyysisesti käyty käsiksi (tuntematon mies puristi perseestä baarissa) kysyin, haluaako turpaan ja nostin nyrkin pystyyn näyttääkseni, että olen tosissani
Selittäkää, auttakaa ymmärtämään, mikä saa ihmisen jäätymään itselleen epämieluisassa tilanteessa, jossa ei kuitenkaan ole välitöntä fyysisen väkivallan uhkaa? Miksi ette esim. käske lopettamaan, jos joku kourii teitä tai esim. ehdottelee törkeyksiä?
En nyt missään nimessä tarkoita tuomita tai syyllistää uhreja. Haluaisin vain ymmärtää, mistä tuo jäätyminen johtuu. Nolostumisesta?
Haluan myös kannustaa kaikkia kanssasisaria pitämään rohkeasti puolenne, jos tuollaisia tilanteita tulee eteen. Ja miehiä myös, jos joudutte ahdistelun kohteeksi naisten tai toisten miesten taholta. (Oma reagointini tuntuisi itse asiassa olevan aika lähellä tilannetta, jossa lähentelevän homomiehen kohteena olisi ei mitenkään erityisen homofobinen heteromies - myös sen suhteen, otanko asian läpällä. Tosielämässä en ole tosin ikinä kuullut tilanteesta, että joku homo olisi heteromiestä lähennellyt, vertaus periaatteellisella tasolla..)
Haluaisin ymmärtää, miksi niin moni nainen jäätyy noissa tilanteissa. Voisimme myös miettiä yhdessä hyviä keinoja, millä estää se jäätyminen, jotta kykenee pitämään puolensa.
Kommentit (128)
Aika yllattavaa kuinka ap:n viesteja on alapeukutettu.
Taalla kommentoi nainen, joka joskus ennen "jaatyi" ahdistelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa mitta tuli tayteen ja olen siita saakka kyseenalaistanut tallaisen kaytoksen. Esimerkkina vaikkapa: kaksi miesta kaveli takanani ja ohi mennessaan toinen puristi mua takapuolesta. Kaannyin akkia ja huusin miehelle, etta mita han oikein luuli tekevansa ja mika tyypilla oli oikein ongelmana. Tyyppi hammentyi taysin ja kaverinsa pyyteli vuolaasti anteeksi.
Toki tilannetta taytyy lukea: oletko yksin jossain syrjaisella lenkkipolulla illan pimetessa (jos olet, kannattaa kantaa jotain halyytinta mukana) vai alueella, jossa on muitakin ihmisia. Ja jos ahdistelijalla on esim. puukko tai muu ase, jolla uhkaa, kannattaa taas lukea tilannetta: juoksenko, huudanko apua vai olenko hiljaa ja toivon etta tilanne on suht nopeasti ohi.
Olen siis pienikokoinen nainen ja asun eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa ahdistelijoita on tullut koettua monissa tilanteissa. Naisten olisi oikeasti hyva ottaa ihan kunnon ryhtiliike naiden ahdistelijoiden suhteen - ahdistelu ei ole omaa syyta, eika oikeutettua, mutta usein naissa tilanteissa ei kannata passivoitua, koska silloin sinusta tulee liian helppo uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt sitä monesti, mistä jäätyminen on johtunut niissä muutamassa tilanteessa, joissa näin on mulle käynyt. Yhteistä niille on ainakin se, että ahdistelu on alkanut jostain niin pienestä, että se on ensin laskettavissa normaaliksi kanssakäymiseksi tai vahingossa koskettamiseksi. On siis ollut vaikea hahmottaa rajaa, jonka jälkeen pitää reagoida. Taatusti joku ahdistelija tekee näin ihan tietoisesti.
Toinen syy on se, että reagointi olisi tarkoittanut muidenkin huomion kiinnittämistä itseen. Selkäytimessä on aika vahvasti se opetus, että julkisessa tilassa ei saa häiritä muita.
Kolmas syy on se, että ahdistelija on tavalla tai toisella arvaamattoman tuntuinen, se jäädyttää myös.
Normaalisti mulle ei tuota vaikeuksia puolustaa omia rajojani, mutta yllä mainituissa tilanteissa olen kokenut hankalaksi.
Tässä oli hyvää pohdintaa!
Tuosta paksunnetusta tuli mieleen, että ilmeisesti heittoni "nolostumisesta" aloitusviestissä saattoi sisältää totuuden siemenen?
Usein ahdistelun kohteeksi joutuminen koetaan noloksi, vaikka noloa siinä on vain ja ainoastaan se tekijä. Minulla on välillä ollut vähän sellainen viba, että osa jäätyjistä kokee juurikin vaikeaksi kiinnittää ventovieraiden huomion esim. huutamalla "Apua, tuo tyyppi ahdistelee!" kun siinä vetäisi samalla huomion itseensä ja moni ihminen mieluummin välttelee sitä huomiota. Pitäisi jotenkin oppia ajattelemaan niin, että huomio vedetään siinä siihen ahdistelijaan ja se on ahdistelijalle nolo tilanne, ei uhrille. (Toki tätäkin voidaan väärinkäyttää, esim. osoittaa täysin syytöntä miestä, jolle halutaan kostaa joku juttu tms.)
ap
Ei ole lainkaan kaukaa haettua, että ahdistelun kohteeksi joutuminen koettaisiin noloksi, onhan siihen aika helposti liitetty ajatus siitä, että ahdistelu on jotenkin "ansaittua". Vertaa vaikka keskusteluun siitä, pitäisikö naisten pukeutua peittävämpiin vaatteisiin ja pysyä pois baareista, jotta eivät tulisi raiskatuiksi. Sillä on pitkät perinteet.
Mulla on myös kokemus siitä, että kun ahdistelijaan kiinnittää ympäristön huomion, hän on äkkiä täysin syytön ja vailla taka-ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Aika yllattavaa kuinka ap:n viesteja on alapeukutettu.
Taalla kommentoi nainen, joka joskus ennen "jaatyi" ahdistelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa mitta tuli tayteen ja olen siita saakka kyseenalaistanut tallaisen kaytoksen. Esimerkkina vaikkapa: kaksi miesta kaveli takanani ja ohi mennessaan toinen puristi mua takapuolesta. Kaannyin akkia ja huusin miehelle, etta mita han oikein luuli tekevansa ja mika tyypilla oli oikein ongelmana. Tyyppi hammentyi taysin ja kaverinsa pyyteli vuolaasti anteeksi.
Toki tilannetta taytyy lukea: oletko yksin jossain syrjaisella lenkkipolulla illan pimetessa (jos olet, kannattaa kantaa jotain halyytinta mukana) vai alueella, jossa on muitakin ihmisia. Ja jos ahdistelijalla on esim. puukko tai muu ase, jolla uhkaa, kannattaa taas lukea tilannetta: juoksenko, huudanko apua vai olenko hiljaa ja toivon etta tilanne on suht nopeasti ohi.
Olen siis pienikokoinen nainen ja asun eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa ahdistelijoita on tullut koettua monissa tilanteissa. Naisten olisi oikeasti hyva ottaa ihan kunnon ryhtiliike naiden ahdistelijoiden suhteen - ahdistelu ei ole omaa syyta, eika oikeutettua, mutta usein naissa tilanteissa ei kannata passivoitua, koska silloin sinusta tulee liian helppo uhri.
ettet vaan seivais omia juttujasi ap?
Ihan evoluution mukaisesti jäätymisreaktio on yksi puolustusreaktioista, jonka avulla säilyy hengissä aivan kuten shokissa ei tunne kipua, vaikka ois pahasti loukkaantunut.
Itse en usko evoluutioon, mutta kun suurin osa uskoo, niin miksi kyselette tällaisia?
pikku epäilys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllattavaa kuinka ap:n viesteja on alapeukutettu.
Taalla kommentoi nainen, joka joskus ennen "jaatyi" ahdistelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa mitta tuli tayteen ja olen siita saakka kyseenalaistanut tallaisen kaytoksen. Esimerkkina vaikkapa: kaksi miesta kaveli takanani ja ohi mennessaan toinen puristi mua takapuolesta. Kaannyin akkia ja huusin miehelle, etta mita han oikein luuli tekevansa ja mika tyypilla oli oikein ongelmana. Tyyppi hammentyi taysin ja kaverinsa pyyteli vuolaasti anteeksi.
Toki tilannetta taytyy lukea: oletko yksin jossain syrjaisella lenkkipolulla illan pimetessa (jos olet, kannattaa kantaa jotain halyytinta mukana) vai alueella, jossa on muitakin ihmisia. Ja jos ahdistelijalla on esim. puukko tai muu ase, jolla uhkaa, kannattaa taas lukea tilannetta: juoksenko, huudanko apua vai olenko hiljaa ja toivon etta tilanne on suht nopeasti ohi.
Olen siis pienikokoinen nainen ja asun eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa ahdistelijoita on tullut koettua monissa tilanteissa. Naisten olisi oikeasti hyva ottaa ihan kunnon ryhtiliike naiden ahdistelijoiden suhteen - ahdistelu ei ole omaa syyta, eika oikeutettua, mutta usein naissa tilanteissa ei kannata passivoitua, koska silloin sinusta tulee liian helppo uhri.
ettet vaan seivais omia juttujasi ap?
Joo, totta kai. Koska taallahan ei voi olla ketaan muuta joka noin ajattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän mitä tarkoitat ja joskus ihmettelen samaa asiaa silloin, kun puhutaan aikuisista ihmisistä.
Ketju on näköjään täynnä väärinymmärtäjiä.
Ilmeisesti toiset sitten jäätyvät noissa tilanteissa vielä aikuisenakin, ja ahdistelijatkin ovat aika taitavia huomaamaan, kuka on kiltti ja avuton. He iskevät usein helpommin sellaiseen, joka ei uskalla puolustautua. Känniääliöt poislukien. Tässä en siis todellakaan syytä niitä jotka joutuvat ahdistelluiksi!
Kyllä minuakin on puristeltu ja taputeltu ja tultu kourimaan kännissä, mutta olen niin ronski luonne, että aina nuo on saanut loppumaan nopeasti. Kovaääninen asian kommentointi yleensä riittää, joskus pitää fyysisesti tuuppia äijää pois. Muu porukka kyllä tulee siinä vaiheessa väliin.
Nyt en todellakaan puhu tilanteesta, jossa ollaan esim. yksin öisellä kadulla tai muuten oikeasti vaarassa, vaan esim. lääppimisestä työpaikan pikkujouluissa ja vastaavista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Evoluutiokin voi selittää asiaa. Monesti vaaran uhatessa ihminen tekee itsensä ”pieneksi” ja jähmettyy, jottei herätä ainakaan saalistusviettiä saalistajassa.
Oliskin noin, mutta kun ahdistelijat päinvastoin jahtaavat niitä pienimpiä, puolustuskyvyttömiä, jollain tavalla jo valmiiksi haavoitettuja. Esim lapsena hyväksikäytetyt voi helpommin joutua uhriksi aikuisenakin, vaikkeivät itse tiedostaisi, mutta kiusaajat vaan näkee.
Teon syyt on aina vaan tekijässä. Uhri ei laukaise mitään, vaikka itsesyyttely on keino saada jotain hallintaa hallitsemattomaan asiaan.
Vastuu on yksin tekijän.
Aivan toinen asia, miten tekijät voivat kehittää teoilleen oikeutuksen. Kyseessä on huonous, ja teko tekee tekijän aina vain huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikku epäilys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllattavaa kuinka ap:n viesteja on alapeukutettu.
Taalla kommentoi nainen, joka joskus ennen "jaatyi" ahdistelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa mitta tuli tayteen ja olen siita saakka kyseenalaistanut tallaisen kaytoksen. Esimerkkina vaikkapa: kaksi miesta kaveli takanani ja ohi mennessaan toinen puristi mua takapuolesta. Kaannyin akkia ja huusin miehelle, etta mita han oikein luuli tekevansa ja mika tyypilla oli oikein ongelmana. Tyyppi hammentyi taysin ja kaverinsa pyyteli vuolaasti anteeksi.
Toki tilannetta taytyy lukea: oletko yksin jossain syrjaisella lenkkipolulla illan pimetessa (jos olet, kannattaa kantaa jotain halyytinta mukana) vai alueella, jossa on muitakin ihmisia. Ja jos ahdistelijalla on esim. puukko tai muu ase, jolla uhkaa, kannattaa taas lukea tilannetta: juoksenko, huudanko apua vai olenko hiljaa ja toivon etta tilanne on suht nopeasti ohi.
Olen siis pienikokoinen nainen ja asun eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa ahdistelijoita on tullut koettua monissa tilanteissa. Naisten olisi oikeasti hyva ottaa ihan kunnon ryhtiliike naiden ahdistelijoiden suhteen - ahdistelu ei ole omaa syyta, eika oikeutettua, mutta usein naissa tilanteissa ei kannata passivoitua, koska silloin sinusta tulee liian helppo uhri.
ettet vaan seivais omia juttujasi ap?
juuri sitä hän tekee, koska ei kuitenkaan malta häipyä, vaikka yrittikin tuossa uhriutua erimielitä olevien takia.
Suurin osa jäätyy kun on kysymys henkeä uhkaavasta vaarasta, jos sinua vaikka miehet ovat jo raahaamassa metsään.
Luultavasti perseen puristelu aiheuttaa harvemmille jäätymistä ja siinä kukin reagoi oman persoonansa mukaan.
Meidän kannattaa sen verran vastuuta toisista ottaa, että jos vaikka hämärässä näkee jonkun tyypin taluttavan juopuneen oloista naista, voi hihkaista, että onko kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo, että "kuka mitä tietää mitä sellainen tyyppi tekee seuraavaksi" on vaarallista liioittelua. Jos ihmiset pysyy täällä hengissä vain sillä, että alistuvat täysin pidäkkeettömien hullujen mielitekojen hiljaisiksi uhreiksi, niin todella omituista että tässä maassa mikään toimii ja kukaan voi luottaa kehenkään. Tosiasiassa ne tyypit voi olla röyhkeitä ja nauttia siitä uhrin yllättämisestä, kyllä, mutta ei se tee niistä vielä väkivaltaisia tappajia.
En minä sanonut, ettei mitään saisi tehdä. Saa vaikka kiljaista, että "ei saa, irti mun perseestä!" ja menee pois.
Mutta vain idiootti alkaa puolet isommalle humalaiselle miehelle uhota nyrkillä vetämisellä. Onneksi ap:lla on hyvällä tuurilla osunut kohdalle semmoinen mies, joka ei ole siitä suivaantunut antamaan ap:lle turpiin.
Ketjussahan oli kyse jäätymisestä. Ajatus "kuka tietää mitä tuollainen hullu vielä tekee" johtaa juuri siihen jäätymiseen, koska jäätyminen johtuu siitä että pelkää ihan tosissaan. Se ei ole mikään automaatio tietynlaiseen ärsykkeeseen, vaan johtuu siitä millaisen tulkinnan aivot tekevät yllättävästä tilanteesta. Jos puhuttaisiin että on törkeästi käyttäytyviä miehiä, jotka saattaa yllättää asiattomalla koskettelulla kun luulevat pääsevänsä siitä kuin koira veräjästä, voisi alkaa löytyä naisista pokkaa puolustaa omaa koskemattomuuttaan. Naiset on taistelleet sen edestä, että ovat saaneet vapauden käydä ilman esiliinaa ja miespuolista saattajaa ihmisten ilmoilla. Aina on ollut asiattomasti käyttäytyviä miehiä ja aina tulee olemaan. Osa heistä on oikeasti vaarallisia, suurin osa ei. Sen psykopaatin tai aineista sekaisin olevan kohdalla toki ei voi ennakoida täysin miten hän reagoi, mutta ei heidänkään kohdalla kannata JÄÄTYÄ.
Jos naiset ei traumatisoitumatta selviä ihmisten ilmoilla niissä tilanteissa, joissa selviää tiukalla ilmeellä ja itsevarmalla asennolla, naiset ei kuulu ihmisten ilmoille yksinään, valitettavasti. Ei lapsiakaan laiteta yksinään vaikka sinne baariin, koska ymmärretään etteivät he selviä siellä. Me voidaan ikuisuuksia jauhaa siitä, että miehet ei saisi ja miesten pitäisi, mutta kas kun se ei poista sitä seikkaa että suurin osa niistä ihmisistä joita ei hetkauta "ei saisi" ja "pitäisi" puhe, on miehiä, ja niin, heitä nimenomaan ei liikuta sellainen paine. Virkavallan ei ole mahdollista puuttua joka asiaan, eikä varsinkaan ennalta. Jää vain naiset itse, ja se naiivi "kuka tietää mihin tuo hullu on valmis" hysteria ei auta asiaa. On tilanteita joissa on syytä pelätä, mutta suurin osa tilanteista ei ole sellaisia.
Äläpä nyt ala kehitellä omia selityksiäsi jäätymiselle, kun mitään yhtenäistä selitystä EI OLE OLEMASSA.
Joku jäätyy ihan siksi, ettei ymmärrä, mitä toinen teki ja miksi - teko on niin räikeä ja outo. Joku jäätyy siksi, että jää miettimään eri toimintavaihtoehtoja. Jollain pää on ihan tyhjä. Joku taas jäätyy pelosta. Joku jostain muusta syystä.
Se, mitä sanoin oli, että on jopa ihan VIISASTA miettiä kunnolla, mitä tekee.
Ja kyllä, on viisasta muistaa, että varsinkin humalainen (tai tosiaan vaikka huumeissa oleva) VOI todellakin tehdä mitä vaan. Joten ainakaan ei kannata koskaan alkaa uhkailla turpiin vedolla, jos satavarmasti jäisi tappelussa pahasti alakynteen.
Sen verran todellakin kannattaa pelätäkin.
Ja mieluummin ilmaista kovalla äänellä, että ei halu toista iholle - ja paeta.
Hysteriasta ei todellakaan ole kyse, vaan viisaasta toiminnasta.
TOKI jos joku pimeällä kadulla joutuu päällehyökkäyksen kohteeksi, siinä kannattaa panna kampoihin, mutta jos on vielä tsaanssi poistua paikalta, ei kannata kerjätä verta nenästä toimimalla typerästi.
Minä sanoisin pikemminkin, että jos joku nainen on niin tyhmä, että alkaa uhkailla puolta isompaa miestä turpiinvedolla, sellaista naista ei kannata lainkaan päästää julkisille paikoille bilettämään/liikkumaan pimeällä. Se on tasan samaa kuin miehillä riidan haastaminen snagarilla. Nokkaan tulee ennemmin tai myöhemmin varmasti.
Okei, myönnän ettei mitään yhtenäistä selitystä ole ja oioin siinä väitteessä rankasti kulmia. En myöskään ole sanonut että olisi hyvä uhata vetää turpaan jos sillä uhkauksella ei ole mitään perää, ei missään tapauksessa kannata eskaloida tilannetta tai uhata millään mikä on yli oman hallinnan. Mutta on sillä pelolla reaktiossa vahva roolinsa vaikka tekijöitä olisi monia. Fyysisen selviytymisen lisäksi päälle voi lyödä sosiaalinen pelko etenkin jos tekijä on tuttu. Nämä reaktiot on niin nopeita että voidaan puhua eläinmaailman tasosta, se on ollut meidän esi-isien todellisuutta miljardeja vuosia ihan viime vuosituhansiin asti ja sieltä tulee meidän selkäydinreaktiot. Jos naiselle olisi selvää, että hän on statukseltaan miestä ylempi, se selkäytimestä tuleva reaktio olisi inho ja raivo ja hyökkäys, ettäs kehtaat senkin sika edes katsoa minuun päin.
On hyvä että me pidetään mielessä että jotkut on todella vaarallisia ja pidäkkeettömiä, mutta että paljon paljon paljon tyypillisempi tilanne on, että kanssaihminen on päättänyt pikkasen venyttää normaalin käyttäytymisen rajoja omaksi huvikseen tai omien paineiden poistamiseksi tai omasta kyvyttömyydestään, ja siksi käyttäytyy tavalla tai toisella törkeästi. Se että me aikuiset naiset annetaan itsemme jäätyä järkytyksestä kun joku rikkoo sosiaalisia normeja, kertoo siitä että meiltä on hävinnyt kyky ymmärtää minkäänlaisia aste-eroja ihmisten käytöksessä, ainoa reaktio mihin tahansa rikkeeseen on väistää passiivisuuteen ja toivoa että joku muu tekisi jotain tai että tilanne vain taianomaisesti häviäisi. Minulla on sympatiaa uhreille heidän reagoinnistaan riippumatta, ja haluaisin että kukaan ei joutuisi ahdistelun kohteeksi, mutta me ei eletä maailmassa jossa kaikki ihmiset kunnioittaa toisten rajoja. On vaarallista ottaa itsestäänselvänä se että muut käyttäytyy kiltisti. Kiltteys ei ole mikään hyvä asia. Jokaisen aikuisen pitää olla valmis puolustamaan itseään ainakin siihen rajaan asti, että homma menee fyysisen väännön puolelle. Osa meistä on aina avuttomia, esimerkiksi lapset, ja me todellakin tarvitaan aikuisia jotka pystyy toimimaan.
On väkivaltatilanteita joissa todella tekijä on valmis satuttamaan ja vammauttamaan uhria, kyllä. Röyhkeän käytöksen nimeäminen väkivallaksi... tarkoitus varmaan on hyvä, mutta sillä tehdään tilanteesta hätätapaus ja viedään välineet vastata röyhkeään käytökseen tehokkaasti. Väkivallalla on uhri ja väkivallalla on paha motivaatio, se tekee uhrin avuttomaksi koska "kuka tietää mitä tuollainen hullu vielä minulle tekee", hänhän on paha, voimakkaampi ja on valinnut minut kohteekseen. Suurin osa noista puristelijoista ei välitä minusta henkilönä pätkääkään eikä yritä tuhota minua henkilökohtaisesti, olen vain yksi helppo kohde heidän impulsiiviselle käytökselleen. Minun jälkeen tulee joku toinen. Väkivalta-kategorian sijaan meillä pitäisi olla muita käyttökelpoisia kategorioita röyhkeälle käytökselle, jotka antaa mahdollisuuden vastata samalla mitalla. Jos joku tunkee minun rajojen yli, minun täytyy työntää samalla mitalla takaisin jos suinkin pystyn. Ensimmäiseksi minun täytyy tunnistaa omat rajani ja tunnustaa että joku saattaa niitä tavalla tai toisella haluta rikkoa, se yksinään ei saisi olla järkytys. Mutta kun meidän kulttuurissa kaikkien pitää olla kilttejä. Kun joku rikkoo minun rajoja, ensimmäinen ajatus on että onko tämä minun vika ja teinkö nyt väärin ja apuaapuaapua (äänettömästi toki), ei että ettäs kehtaat senkin sika käyttäytyä tuolla tavalla viattomia ihmisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evoluutiokin voi selittää asiaa. Monesti vaaran uhatessa ihminen tekee itsensä ”pieneksi” ja jähmettyy, jottei herätä ainakaan saalistusviettiä saalistajassa.
Oliskin noin, mutta kun ahdistelijat päinvastoin jahtaavat niitä pienimpiä, puolustuskyvyttömiä, jollain tavalla jo valmiiksi haavoitettuja. Esim lapsena hyväksikäytetyt voi helpommin joutua uhriksi aikuisenakin, vaikkeivät itse tiedostaisi, mutta kiusaajat vaan näkee.
Teon syyt on aina vaan tekijässä. Uhri ei laukaise mitään, vaikka itsesyyttely on keino saada jotain hallintaa hallitsemattomaan asiaan.
Vastuu on yksin tekijän.
Aivan toinen asia, miten tekijät voivat kehittää teoilleen oikeutuksen. Kyseessä on huonous, ja teko tekee tekijän aina vain huonommaksi.
Tämä ei vaan auta ketään. Tosiasiassa ahdistelijoilla on kaikki hyvin eikä heillä ole ongelmaa, uhri on se joka kärsii. Uhria ei auta pätkääkään se, että sanotaan ettei hänessä ole mitään vikaa ja kaikki vika on niissä öykkäreissä, koska silloin koko tilanne on täysin poissa hänen hallinnastaan, hän ei voi muuttaa mitään eikä tehdä mitään, ainoa mahdollisuus on kärsiä elämänsä loppuun asti ahdistelusta ja kiusaamisesta jota voi kohdata kenen tahansa taholta. Se on kamalaa, että niitä joita on pahiten potkittu, potkitaan enää ikinä uudestaan. Se on ihan kamalaa, mutta sellaisia ihmiset on. Ihmisissä on synkkä puoli, joka on suorastaan iloinen että joku on alempana kuin minä, potkinpa lisää.
Vaikka se kuinka olisi jaloa sanoa, että uhrin ei tarvitse muuttua, että vika on tekijän huonoudessa, se ei poista kärsimystä eikä sitä hirveää epäoikeudenmukaisuutta, ja siten se ei ole oikeastaan ollenkaan jaloa. Täytyy olla joku välitila tuon ja uhrin syyttämisen, kiusaamisen oikeuttamisen välillä. Täytyy olla joku toimiva keino voimauttaa toistuvan kiusaamisen uhri uskomaan, että hänkin ansaitsee oman tilansa ja hänelläkin on oikeus olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mitä tarkoittaa todellinen ahdistelu? Mikä on epätodellista ahdistelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mutta etkö usko, että isossa osassa tapauksia tekijän ja kohteen käsitys tilanteen vakavuudesta on erilainen? Tekijä toimii impulsiivisesti tai ei pidä sitä niin pahana, uhri tulkitsee tilanteen aivan toisin. Jos uhri protestoisi äänekkäästi, tekijä voisi hämmentyä ja tajuta että ei se ollutkaan niin harmitonta kuin mitä hän luuli. "Se kuulosti paremmalta mun päässä", se on ihmisille ihan tyypillistä ja sitä tapahtuu joka asiassa, ja virheitä voi pyytää anteeksi. Eikö ole vaarana, että jos kaikki törpöt pannaan samaan vaarallisuusasteluokkaan psykopaattisten katutappelijoiden kanssa, niin yhä useampi törppö tekee samat törppöydet uudestaan ja uudestaan ja oppii yhä huonommille tavoille, kuvitellen ties mitä, vaikka että "akat tykkää siitä kumminkin", ja yhä useampi kohde traumatisoituu ja kokee että on juuri ja juuri välttänyt hengenlähdön olemalla hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mitä tarkoittaa todellinen ahdistelu? Mikä on epätodellista ahdistelua?
Jätän tähän sellaisen mahdollisuuden ettei 100% kaikista ahdistelusta syytetyistä ole syyllisiä. Niinkuin ei muissakaan rikoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mutta etkö usko, että isossa osassa tapauksia tekijän ja kohteen käsitys tilanteen vakavuudesta on erilainen? Tekijä toimii impulsiivisesti tai ei pidä sitä niin pahana, uhri tulkitsee tilanteen aivan toisin. Jos uhri protestoisi äänekkäästi, tekijä voisi hämmentyä ja tajuta että ei se ollutkaan niin harmitonta kuin mitä hän luuli. "Se kuulosti paremmalta mun päässä", se on ihmisille ihan tyypillistä ja sitä tapahtuu joka asiassa, ja virheitä voi pyytää anteeksi. Eikö ole vaarana, että jos kaikki törpöt pannaan samaan vaarallisuusasteluokkaan psykopaattisten katutappelijoiden kanssa, niin yhä useampi törppö tekee samat törppöydet uudestaan ja uudestaan ja oppii yhä huonommille tavoille, kuvitellen ties mitä, vaikka että "akat tykkää siitä kumminkin", ja yhä useampi kohde traumatisoituu ja kokee että on juuri ja juuri välttänyt hengenlähdön olemalla hiljaa?
Puhuin siitä miksi tilanteessa puolustautuminen on vaikeaa suurimmalle osalle ihmisistä ja miksi hyökkääminen on yleensä helppoa ja turvallista. Sitä ap kysyi.
Hyökkääjän motiivit voivat olla aivan mitä tahansa taivaan ja maan väliltä torspoudesta psykopatiaan. Ei kukaan silti lähde puristelemaan toisen persettä tullakseen itse nöyryytetyksi vaan ottaakseen itselleen kysymättä (=väkivalloin) tyydytystä toisesta ihmisestä.
Risto Ahdin hienoin aforismi: "Vihollinen on se, joka ottaa kysymättä."
Kylmä jätkä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mitä tarkoittaa todellinen ahdistelu? Mikä on epätodellista ahdistelua?
Jätän tähän sellaisen mahdollisuuden ettei 100% kaikista ahdistelusta syytetyistä ole syyllisiä. Niinkuin ei muissakaan rikoksissa.
Mutta ajatteletko tässä jotain puskaraiskaajia, puskaraiskaaja "voittaa" kun saa uhrin maahan ja homman hoidettua ja vaikka olisin katutappelijatasoinen voimankäyttäjä niin sellaisesta tilanteesta en noin vain pelastaudu, vai ajatteletko ahdisteluna jotain näitä yllättäen puristelevia? Meinaatko että jos vaikka bussissa vieressä istuva äijä päättä kouria, niin se on sellaista yllättäen käynnistyvää väkivaltaa että en millään osaa enkä ehdi puolustautua? Vaikea tilanne se varmasti on, mutta sanoisin että siinä tapauksessa ukon ylivalta perustuu ainoastaan minun passiivisuuteen. Jos en ole passiivinen, hän jää alakynteen koska ei ole valmis viemään hommaa loppuunasti. Hänen rohkeutensa perustuu joko siihen, että uskoo etten uskalla reagoida ja häpeästä en halua huomiota itseeni, tai kenties siihen että hän kuvittelee että tykkään ja lämpenen sellaiseen lähentelyyn ja siksi sallin sen tapahtua. Osin toki se liittyy siihen, että kävi niin tai näin, hän uskoo etten pysty aiheuttamaan hänelle pahoja fyysisiä vammoja tai muita seuraamuksia. Eli hänellä ei ole mitään menetettävää, joten miksei huvittaa itseään kouraisemalla. Hänen arvionsa tilanteesta ei välttämättä kuitenkaan ole oikea, todellakaan. Hänen ei tarvitse olla kokenut taistelija valmiina reagoimaan mihin tahansa, hän voi olla aivan urvelo joka toimii impulsiivisesti ja joka ei ole varautunut minkäänlaiseen vastarintaan. Pelkkä huuto tai läimäytys saattaa pelästyttää sellaisen urpon, koska ikinä eläissään hän ei ole sellaista hyökkäystä kokenut.
Kylmä jätkä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mutta etkö usko, että isossa osassa tapauksia tekijän ja kohteen käsitys tilanteen vakavuudesta on erilainen? Tekijä toimii impulsiivisesti tai ei pidä sitä niin pahana, uhri tulkitsee tilanteen aivan toisin. Jos uhri protestoisi äänekkäästi, tekijä voisi hämmentyä ja tajuta että ei se ollutkaan niin harmitonta kuin mitä hän luuli. "Se kuulosti paremmalta mun päässä", se on ihmisille ihan tyypillistä ja sitä tapahtuu joka asiassa, ja virheitä voi pyytää anteeksi. Eikö ole vaarana, että jos kaikki törpöt pannaan samaan vaarallisuusasteluokkaan psykopaattisten katutappelijoiden kanssa, niin yhä useampi törppö tekee samat törppöydet uudestaan ja uudestaan ja oppii yhä huonommille tavoille, kuvitellen ties mitä, vaikka että "akat tykkää siitä kumminkin", ja yhä useampi kohde traumatisoituu ja kokee että on juuri ja juuri välttänyt hengenlähdön olemalla hiljaa?
Puhuin siitä miksi tilanteessa puolustautuminen on vaikeaa suurimmalle osalle ihmisistä ja miksi hyökkääminen on yleensä helppoa ja turvallista. Sitä ap kysyi.
Hyökkääjän motiivit voivat olla aivan mitä tahansa taivaan ja maan väliltä torspoudesta psykopatiaan. Ei kukaan silti lähde puristelemaan toisen persettä tullakseen itse nöyryytetyksi vaan ottaakseen itselleen kysymättä (=väkivalloin) tyydytystä toisesta ihmisestä.
Risto Ahdin hienoin aforismi: "Vihollinen on se, joka ottaa kysymättä."
Okei, olen samaa mieltä. Naisilla on täydet mahdollisuudet nöyryyttää miestä kuin miestä, naisten ei pitäisi unohtaa sitä voimaansa. Naiset ei ole avuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Todellinen ahdistelu on aina vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Kerronpa teille pari asiaa väkivallasta.
Väkivaltaa käytetään koska se toimii. Yllättävän hyökkäyksen kohde ei usein osaa tai ehdi puolustautua. Tilanne on erityisen hankala varsinkin jos:
1. Hyökkääjä on esimies tai muu auktoriteetti
2. Hyökkääjä on fyysisesti voimakkaampi
3. Hyökkäys on yllättävä ja tulee turvalliseksi koetussa ympäristössä
Aloitteen tekijä on katumatsissakin voittaja 90% tapauksista. Vähänkään kokenut avaa yllättäen eikä luovu yliotteestaan ennen kuin toinen on maassa eikä vielä sittenkään. Samoin kokenut ahdistelija osaa ajoittaa tekonsa ja viedä sen loppuun pitäen uhrin alakynnessä.
Väittäisin oman kokemuksen pohjalta, että vain noin 25% ihmisistä pystyy mukautumaan täysin yllättäen käynnistyvään väkivaltaan.
Mitä tarkoittaa todellinen ahdistelu? Mikä on epätodellista ahdistelua?
Jätän tähän sellaisen mahdollisuuden ettei 100% kaikista ahdistelusta syytetyistä ole syyllisiä. Niinkuin ei muissakaan rikoksissa.
Mutta ajatteletko tässä jotain puskaraiskaajia, puskaraiskaaja "voittaa" kun saa uhrin maahan ja homman hoidettua ja vaikka olisin katutappelijatasoinen voimankäyttäjä niin sellaisesta tilanteesta en noin vain pelastaudu, vai ajatteletko ahdisteluna jotain näitä yllättäen puristelevia? Meinaatko että jos vaikka bussissa vieressä istuva äijä päättä kouria, niin se on sellaista yllättäen käynnistyvää väkivaltaa että en millään osaa enkä ehdi puolustautua? Vaikea tilanne se varmasti on, mutta sanoisin että siinä tapauksessa ukon ylivalta perustuu ainoastaan minun passiivisuuteen. Jos en ole passiivinen, hän jää alakynteen koska ei ole valmis viemään hommaa loppuunasti. Hänen rohkeutensa perustuu joko siihen, että uskoo etten uskalla reagoida ja häpeästä en halua huomiota itseeni, tai kenties siihen että hän kuvittelee että tykkään ja lämpenen sellaiseen lähentelyyn ja siksi sallin sen tapahtua. Osin toki se liittyy siihen, että kävi niin tai näin, hän uskoo etten pysty aiheuttamaan hänelle pahoja fyysisiä vammoja tai muita seuraamuksia. Eli hänellä ei ole mitään menetettävää, joten miksei huvittaa itseään kouraisemalla. Hänen arvionsa tilanteesta ei välttämättä kuitenkaan ole oikea, todellakaan. Hänen ei tarvitse olla kokenut taistelija valmiina reagoimaan mihin tahansa, hän voi olla aivan urvelo joka toimii impulsiivisesti ja joka ei ole varautunut minkäänlaiseen vastarintaan. Pelkkä huuto tai läimäytys saattaa pelästyttää sellaisen urpon, koska ikinä eläissään hän ei ole sellaista hyökkäystä kokenut.
Olennähnyt miten isokin äijä jäätyy täysin kun vaihdat rytmiä yllättäen. Kyky toimia uhkaavassa tilanteessa on ihmisellä seuraavanlainen: 25% toimintakyky säilyy, 50% toimintakyky alenee ja 25% toimintakyky katoaa. Ei kukaan kourija ole saamasss turpaansa vaan pitämässä hauskaa. Tämä perustuu ihmisen psyyken primitiiviseen ymmärtämiseen, jota jopa tätä toimintaa harrastavilla torspoilla on.
Osa ihmisistä osaa puolustautua ja suurelta osalta se onnistuu huonommin. Onko ahdistelu siis mielestäsi siitä johtuva ongelma etteivät ihmiset osaa riittävän hyvin vastata spontaaniim väkivaltaan?
Älä jauha paskaa.