Yh-äitiystäväni suhtautuminen siihen, kun meillä on ydinperhe - onko muilla tällaista?

Ystäväni on monella tavalla todella ihana ihminen, mutta ajan kuluessa häneen on hiipinyt jonkinlainen katkeruus tai vastaava nihkeä suhtautuminen ydinperhettämme kohtaan. Taustatietona: ystäväni on omasta toiveestaan eronnut muutama vuosi sitten ja on kahden kouluikäisensä yksinhuoltaja. Sen tarkemmin asiaa avaamatta ystäväni ex on kykenemätön huolehtimaan lastensa asioista ja lähtökohtaisesti mies oli jo huono valinta lasten isäksi. Meillä on mieheni kanssa yksi alle kouluikäinen lapsi, perheessämme on ollut lapsen synnyttyä paljon sairautta.

Jos kerron perhe-elämästäni jotain, vähättelee ystäväni aina asiaa. Esimerkkejä:

-Kerron anopin puhuneen hyvin asiattomasti tai olleen rajaton, vaikka hänelle on suoraan sanottu perheemme rajoista. Ystävä toteaa, miten saisin olla kiitollinen, että anoppi haluaa nähdä lapsemme kanssa näinkin usein.

-Jos kerron lapsemme kanssa olleen raskasta, ystävä aina toteaa, miten yhden lapsen kanssa on helppoa ja miten päiväkoti-ikäisen kanssa on paljon helpompaa kuin kouluikäisen kanssa.

-Jos puhun väsymyksestäni vanhempana, ystävä toteaa miten yhden lapsen kanssa ei ole niin raskasta kuin kahden lapsen kanssa ja kun meitä on kaksi vanhempaa, niin oikeasti ei edes ole niin rankkaa ja en voi tajuta, miten rankkaa on olla ainoa vanhempi.

-Puolisoni on "osallistuva isä" ja sekös ystävääni ärsyttää, kun hänen exänsä ei kanna mitään vastuuta lapsista

-Jos kerron, että olen päässyt käymään esimerkiksi taidenäyttelyssä illalla työpäivän jälkeen, niin ystävä kuittailee miten helppoa minulla on, kun puoliso jää hoitamaan lasta ja voin mennä menoihini

Minua on alkanut väsyttää tämä jatkuva ydinperheemme kritisointi. Miten tämän asian voisi ottaa esille ystävän kanssa?