Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni jäätyy ahdistelutilanteessa?
20.12.2017 |
Kuulin tässä hiljattain eräästä ikävästä tilanteessa, jossa tuntematon mies ahdisteli seksuaalisesti erästä tuttavaani fyysisesti koskemalla. Tuttava kertoi jäätyneensä siinä tilanteessa, eikä hän ollut ensimmäinen, joka kertoi jäätyneensä tällaisessa tilanteessa, muista tapauksista olen mm. lukenut tältä palstalta ja kuullut muissa yhteyksissä.
Olen ollut itsekin joskus jos jonkinmoisen asiattoman lähentelyn kohteena ja reagoinut aina tilanteeseen, sanonut napakasti ja käyttäytynyt itsevarmasti, jonka jälkeen olen saanut olla rauhassa. Lievemmät (ja jotkin vähän rankemmatkin) keissit olen hoitanut huumorilla. Sen kerran, kun on fyysisesti käyty käsiksi (tuntematon mies puristi perseestä baarissa) kysyin, haluaako turpaan ja nostin nyrkin pystyyn näyttääkseni, että olen tosissani
Selittäkää, auttakaa ymmärtämään, mikä saa ihmisen jäätymään itselleen epämieluisassa tilanteessa, jossa ei kuitenkaan ole välitöntä fyysisen väkivallan uhkaa? Miksi ette esim. käske lopettamaan, jos joku kourii teitä tai esim. ehdottelee törkeyksiä?
En nyt missään nimessä tarkoita tuomita tai syyllistää uhreja. Haluaisin vain ymmärtää, mistä tuo jäätyminen johtuu. Nolostumisesta?
Haluan myös kannustaa kaikkia kanssasisaria pitämään rohkeasti puolenne, jos tuollaisia tilanteita tulee eteen. Ja miehiä myös, jos joudutte ahdistelun kohteeksi naisten tai toisten miesten taholta. (Oma reagointini tuntuisi itse asiassa olevan aika lähellä tilannetta, jossa lähentelevän homomiehen kohteena olisi ei mitenkään erityisen homofobinen heteromies - myös sen suhteen, otanko asian läpällä. Tosielämässä en ole tosin ikinä kuullut tilanteesta, että joku homo olisi heteromiestä lähennellyt, vertaus periaatteellisella tasolla..)
Haluaisin ymmärtää, miksi niin moni nainen jäätyy noissa tilanteissa. Voisimme myös miettiä yhdessä hyviä keinoja, millä estää se jäätyminen, jotta kykenee pitämään puolensa.
Kommentit (128)
Vastaan suoraan kysymykseesi, omalta pohjalta. Minun isäni oli hyvin pelottava ja ahdistava henkisesti, mutta ei väkivaltainen. Meillä kuitenkin "opetettiin", että miehet ovat naisia älykkäämpiä ja kyvykkäämpiä ja miehiä pitää aina totella. Miehet saavat aina ja milloin tahansa arvostella naisten ulkonäköä, työsuorituksia ja muuta. Naisen tärkein tehtävä on pystyä edes hieman miellyttämään miesten vaativaa makua.
Luulen että tämä asia on johtanut siihen, että olen nuorempana jäätynyt tuollaisissa ahdistelutilanteissa. Nykyään osaisin jo hieman paremmin puolustautua, ja ennen kaikkea ymmärtäisin mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Jos tulisi vastaan tilanne jossa nuorta tyttöä tai naista ahdistellaan, kyllä koittaisin puuttua siihen esim. ihan vaan vaikka huutelemalla niille miehille kuinka tyhmää sellainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lamaantuminen on ihan normaali ihmisen ja eläimen reaktio kun tuntee olevansa jopa hengenvaarassa. Aikaisemmin luultiin, että esimerkiksi jänis teeskentelee kuollutta, kun peto meinaa saada sen kiinni. Ruotsissa tutkittiin että yli 80 prosentissa vakavista seks.rikoksista nainen lamaantuu eikä pysty esimerkiksi huutamaan tai tappelemaan vastaan.
Sitten sitä vastaanpanemattomuutta käytetään oikeudenkäynnissä suostumuksena tekoon. Voi että välillä raivostuttaa tuo meininki naapurissa, kun lähtökohtaisesti oletetaan että nainen suostui siihen että 5 tekijää hänelle aiheuttaa jopa vakavia vammoja, jos ei uhri pysty toisin todistamaan.
No siinä yllättää se että joku ei yhtää tajuu toisen rajoja eikä kunnioita toisen ”ihmisarvoa”. Onko sun mielestä ahdistelu ok? No ei ole monen muunkaan mielestä, sitten kun tulee eteen näitä kusipäitä niin kyllä siinä jäätyy ku luulee että kaikilla ihmisillä on aivot. Ja sitä ei voi tietää että milloin on fyysisen väkivallan uhka??? Raiskaajakaan ei näytä mitenkään erilaiselta ku joku joka puristaa pepusta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ei joudu koskaan oikeasta väkivallan uhan alle, koska hän toimii juuri väärällä tavalla.
Olen kyllä ollut sellaisissa väkivallan uhkaa omaavissa tilanteissa, joihin ei ole liittynyt seksuaalista ahdistelua, esim. vahvasti humaltuneiden henkilöiden kanssa. Tällöin pitää ottaa vähän toisenlaiset psykologiset keinot käyttöön, jotta selviää tilanteesta.
Ja tosiaan, nyt ihmettelyn kohteena olivat vähän erilaiset tilanteet kuin esim. joku väkivaltainen raiskaaja, juuri tuollainen arjessa esim. julkisella paikalla tapahtuva hipelöinti tai sanallinen ehdottelu.
Tilanteen yllätyksellisyys ja nopea ohi meneminen on ainakin yksi ihan ymmärrettävä tekijä, että joku kouraisee ja jatkaa matkaansa, kuten tuossa yhdessä viestissä esimerkiksi kerrottiin.
Mistä muuten johtuu joidenkin kommentoijien kovin vihamielinen suhtautuminen? Eikö tällaista asiaa saisi kysyä?
ap
Minua on kerran itsensäpaljastaja lyönyt pahasti turpaan kun reagoin huutamalla ja aggressiivisen oloisesti komensin tiehensä. Tosipaikan tullen en pärjännyt miehelle. Onneksi huutaminen toi muita paikalle ja tekijä pakeni. Eli joskus lamaantuminen on toimivampi keino :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitä ei voi tietää että milloin on fyysisen väkivallan uhka???
Sen tietää esim. siitä, uhkaileeko toinen satuttavansa tai huokuuko tästä sellainen vihainen aggressio. En ymmärrä, miten joku saa väännettyä jokaisesta vastaantulijasta potentiaalisen hakkaajamurhaajan, vaikka henkilön käytös viestisi muuta.
Tuntuu myös, että pari muuta keskustelijaa ymmärsi tämän ketjun vähän väärin. En hyväksy minkäänlaista seksuaalista ahdistelua, eikä se uhrin vastaanpanemattomuus oikeuta/kevennä sitä tekijän tekoa mielestäni millään tavalla.
Toivoin, että tässä voitaisiin miettiä keinoja, joista olisi apua ihmisille, jotka jäätyvät noissa tilanteissa, koska kyllähän se helpottaa elämää, jos osaa pitää puolensa joutuessaan yhtikäs minkäänlaisen väärän kohtelun kohteeksi, mutta jotkut nyt haluavat tästä selkeästi vääntää väkisin jotain muuta. :/
ap
Se, että kun joku tulee niin yllättäen, niin saa hämmästymään niin paljon, että jäätyy/lamaantuu. Sama se, että kun joku sanoo siulle törkeästi, niin et osaa sanoa tilanteessa mitään. Vaikka noin muuten olisitkin näppärä suustasi. Kotona sitten keksit heti todella monta sutkautusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on kerran itsensäpaljastaja lyönyt pahasti turpaan kun reagoin huutamalla ja aggressiivisen oloisesti komensin tiehensä. Tosipaikan tullen en pärjännyt miehelle. Onneksi huutaminen toi muita paikalle ja tekijä pakeni. Eli joskus lamaantuminen on toimivampi keino :(
Inhottava tapaus. Toivottavasti ei jäänyt mitään pysyvää vauriota, fyysistä tai psyykkistä tuollaisesta tilanteesta. :(
Itse kohtasin itsensäpaljastajia lähinnä lapsena ja reagoin tuolloin poistumalla paikalta + viemällä kaverini turvaan, ennen kuin hän ehti nähdä meitä vastapäätä istuneen miehen heiluttelevan penistään ja järkyttyä.
ap
Haluaisiko joku alapeukuttaja vähän avata omaa näkökulmaansa asiaan? En oikein ymmärrä, mistä jengi nyt suuttui. :(
Tuntuu vähäsen nyt pelkältä provoamiselta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla psykopaatti jos ei hieman jäätyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla psykopaatti jos ei hieman jäätyisi.
Olipas asiaton kommentti.
Ilmeisesti asiallista keskustelua ei ole enempää luvassa. Sori, että vaivasin. :/
ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku alapeukuttaja vähän avata omaa näkökulmaansa asiaan? En oikein ymmärrä, mistä jengi nyt suuttui. :(
Tuntuu vähäsen nyt pelkältä provoamiselta.
ap
Kun sille omalle reagointitavalle ei voi mitään, se tulee selkäytimestä. Kai minulla on niin hitaat piuhat, että tilanne ehtii mennä ohi. Ei sekään ole oikea tapa, että alan reagoida etukäteen eli huitaisen ohikulkevaa ihmistä, jonka arvelen tekevän jotain. Minulla ei ole niin tarkka silmä, että näkisin ihmisen mielenliikkeet ulkonäöstä. En myöskään tarkkaile koko ajan ohikulkevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitä ei voi tietää että milloin on fyysisen väkivallan uhka???
Sen tietää esim. siitä, uhkaileeko toinen satuttavansa tai huokuuko tästä sellainen vihainen aggressio. En ymmärrä, miten joku saa väännettyä jokaisesta vastaantulijasta potentiaalisen hakkaajamurhaajan, vaikka henkilön käytös viestisi muuta.
Tuntuu myös, että pari muuta keskustelijaa ymmärsi tämän ketjun vähän väärin. En hyväksy minkäänlaista seksuaalista ahdistelua, eikä se uhrin vastaanpanemattomuus oikeuta/kevennä sitä tekijän tekoa mielestäni millään tavalla.
Toivoin, että tässä voitaisiin miettiä keinoja, joista olisi apua ihmisille, jotka jäätyvät noissa tilanteissa, koska kyllähän se helpottaa elämää, jos osaa pitää puolensa joutuessaan yhtikäs minkäänlaisen väärän kohtelun kohteeksi, mutta jotkut nyt haluavat tästä selkeästi vääntää väkisin jotain muuta. :/
ap
Nämä keskustelut vaan tuppaavat vähän laajentumaan. Vaikea sanoa tuosta jäätymisestä, että voisiko sitä reagointitapaa etukäteen jollakin tavalla harjoitella. Onhan muutenkin yleistä, että jälkeenpäin sitä keksii, mitä jossain yllättävässä tilanteessa olisi pitänyt sanoa.
Itsestäni tiedän, että olen pelkääjäraukka ja luultavasti alan vain vapisemaan ja itkemään, jos en pääse tilanteesta karkuun. Pitäisi varmaan harjoitella vaikka sitä avun huutamista. Siitäkin voi tulla sellaista hiljaista pihinää kun oikein säikähtää.
Minä olen niitä jotks eivät jäädy... Jos joku tuntematon mies tulee koskemaan ilman lupaa eikä lopeta kun kielletään niin vejän lättyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla psykopaatti jos ei hieman jäätyisi.
Olipas asiaton kommentti.
Ilmeisesti asiallista keskustelua ei ole enempää luvassa. Sori, että vaivasin. :/
ap
Taisi osua arkaan paikkaan.
Vanhempani opettivat minut passiivisuuteen. Heidän käsityksensä mukaan minä olin jonon viimeisin ja minun piti olla tarkkana, ettei muille tule paha mieli. Viesti vanhemmiltani minulle oli se, että minulle voi tehdä mitä vaan. Kysymättäkin on selvää, että olen nainen.
Tästä kasvatusmallista olen pyrkinyt pois, vaikeaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku alapeukuttaja vähän avata omaa näkökulmaansa asiaan? En oikein ymmärrä, mistä jengi nyt suuttui. :(
Tuntuu vähäsen nyt pelkältä provoamiselta.
ap
Kun sille omalle reagointitavalle ei voi mitään, se tulee selkäytimestä. Kai minulla on niin hitaat piuhat, että tilanne ehtii mennä ohi. Ei sekään ole oikea tapa, että alan reagoida etukäteen eli huitaisen ohikulkevaa ihmistä, jonka arvelen tekevän jotain. Minulla ei ole niin tarkka silmä, että näkisin ihmisen mielenliikkeet ulkonäöstä. En myöskään tarkkaile koko ajan ohikulkevia.
En edelleenkään ymmärrä, että mistä alapeukut. En syyllistänyt tai tuominnut, vaan halusin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu ja tietää, voisiko sille tehdä jotain. Koen sympatiaa kanssasisaria kohtaan ja minusta tuntuu pahalta ajatella, että niin moni on vailla turvaa, kun ei kykene edes verbaalisesti pitämään puoliaan.
Moni varmaan piti aloitusta jotenkin syyllistävänä, tai ei lukenut kovin tarkasti ja tulkitsi että ns. esität tyhmää. Minä luin kysymyksen aika vilpittömänä.
Viestit uhkaavasta tilanteesta kulkevat ihmisen aivojen "lisko-osan" läpi, joka päättää reaktiotavan, jota ei ilman harjoittelua voi muuttaa. Tähän reaktioon on siis tietoisesti eli aivokuorella vaikea vaikuttaa, koska se ei ole sen osan tehtävä. Liskoaivot taas ammentavat ratkaisut siitä mikä on toiminut ennenkin - esimerkiksi lamaantuminen petoeläimen läheisyydessä.
Olen itse tällainen lamaantuja, vaikka muuten järjellisellä tasolla tekisi mieli lyödä. Tila muistuttaa unihalvausta tai paniikkikohtausta, tietynlainen ruumiistairtautumiskokemus kun autopilotti ottaa vallan.
Tilanteessa sen monesti näkee. Läheskään kaikki ahdistelijat eivät käyttäydy mitenkään fyysisen uhkaavasti. Ainakaan minun kohtaamani tapaukset eivät ole sellaisilta vaikuttamiseen.
Lisäksi voidaan olla esim. julkisella paikalla, jossa on muita ihmisiä, jolloin esim. pelkkä äänen korottaminen riittää reaktioksi.
Reagoinnin ei myöskään tarvitse olla väkivaltaan/suuttumiseen provosoivaa. Vaatii vähän sosiaalisten tilanteiden tajua ja pelisilmää nähdä, miten mikäkin häirikkö ja hörhö on hyvä kohdata. Aggression, napakan kiellon ja vitsillä ottamisen välillä on iso harmaa vyöhyke, josta voi soveltaa erilaisia keinoja alkaen esim. keskustelevasta lähestymistavasta. Jossain tilanteessa voisi esim. tokaista "Nyt taisit kuule hei toimia aika asiattomasti!" tms., mikä jättää toiselle osapuolelle tilaa peräytyä ja vaikka pahoitella käytöstään.
Toki moni ihminen ei ole kauhean sanavalmis ja jälkikäteen varmaan me kaikki keksimme tapoja, joilla olisi pitänyt toimia tai mitä olisi pitänyt sanoa. Eli se ensisijainen reaktio ei välttämättä ole se nokkelin mahdollinen. Ihmettelin tässä nyt sitä, mikä saa aikaan sen, ettei joku reagoi yhtikäs mitenkään, eli jäätyy. Ja miten voisi yrittää kehittää itseään niin, että osaisi pitää puolensa tarpeen tullessa.
ap