Merkitseekö Suomen sisällissota sinulle jotain?

Keisarivallan kukistuttua Suomi, joka oli aiemmin ollut personaaliunionissa Venäjän keisarikunnan yhteydessä, oli menettänyt hallitsijansa kautta juridisen yhteytensä Venäjään. 1917 sosialistienemmistöinen eduskunta  laati ns. Valtalain, jonka myötä aiemmin keisarille kuulunut valta siirrettiin kansan valitsemalle eduskunnalle.

Tämä kansanedustajiensa laillisesti tehty osittainen itsenäisyysjulistus ei kuitenkaan sopinut eduskunnan porvaristolle, vaan Kerenskin vallankumoushallitus hajotti eduskunnan laittomasti porvaripuolueiden tuella. Eduskunnan laittoman hajotuksen jälkeen järjestettiin, niin oliko kyseessä lailliset vai laittomat, vaalit jossa porvaripuolueet saivat enemmistön.

Venäjällä Leninin johtamat kommunistit järjestivät marraskuussa 1917 vallankaappauksen, jonka jälkeen porvaripuolueetkin halusivat eroon Venäjästä. Joulukuussa  sitten eduskunta, laillinen tai laiton, teki itsenäisyysjulistuksen. Sosialistit halusivat toisenlaista menettelyä, jossa bolsevikkihallituksen kanssa olisi neuvoteltu itsenäisyydestä. Jotenkin skeptikkona tulee Suomen itsenäistymisprosessista kuva, jossa kaikki haluavat itsenäisyyden, mutta siten että maine tulisi itselle. Koko itsenäisyys oli vain suuri poliittinen näytelmä.

Pari vuosikymmentä jatkunut puoluelehtien vihan lietsonta sosialistien ja porvarien, porvareiden ja työmiesten, maanviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden, kartanonisäntien ja torppareiden, ammattiliittojen ja työnantajien välillä johti molempien osapuolten aseistautumiseen ja toiset asettuivat työväen kaarteihin toiset taas puolustaakseen rikkureita suojeluskuntiin.

Tammikuussa 1918 Neuvosto-Venäjän kansankomissaarit tunnustuvat Suomen itsenäisyyden, mutta edellyttivät tiettyjä neuvotteluja käytännön asioiden järjestämiseksi. Näihin neuvotteluihin sosialistit olivat valmiita, mutta porvarit eivät. Näitä neuvotteluita käytiin sitten vasta 1920 Tartossa.

Punaisilla oli takanaan Neuvosto-Venäjä ja valkoisilla keisarillinen Saksa.

Eipä merkitse juuri mitään. Sillä lienee aika paljon merkitystä ettei täällä päin oikeastaan sodittu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä merkitse juuri mitään. Sillä lienee aika paljon merkitystä ettei täällä päin oikeastaan sodittu ollenkaan.

Eiköhän silläkin ole merkitystä, että aivan kaikki tuon sodan itse kokeneet ovat jo kuolleet ja että  suurin osa heidän lapsistaankin on nyt  jo  nurmen alla.

Hyvin monet heistäkin olleet siellä jo vuosikymmeniä ennen vuoden 2000 tienoilla syntyneitä suomalaisia. 

Valkoisella puolella taistelujoukkojen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta ja punaisten puolella vahvuutta suurin piirtein saman verran, eli selvää on että eivät niissä mukana suinkaan kaikki suomalaiset olleet, kun niiden yhteenlaskettukin määrä jäi alle 200 000:n .

(Laskettiinhan maamme väkiluku sentään,  jo silloinkin ,miljoonissa, eli oli siis monin verroin enemmän kuin tuo taisteluihin jommalla kummalla puolella osallistuneiden määrä yhteensä )

Taudit ja nälkä...

(yhdistettynä tuon poikkeusajan äärimmäiseen asumiskurjuuteen ja sen terveydenhuollon puutteeseen)   tappoivat ihmisiä silloin  paljon enemmän paljon enemmän kuin mitkään varsinaiset taistelut, tai aseelliset toimet.

Kostoteloituksissa, murhissa ja vankileireillä teloitettuina kuoli ehdottomasti enemmän ihmisiä kuin kaikilla  rintamilla yhteensäkään siinä sodassa silloin .

Suurimmalle osalle suomalaisia vuosi 1918 toi heidän elämäänsä siis vain  paineita ja pelkoa,surua ja murhetta, kurjuuden ja elintarvikepulan .

Kaikkea tuota jatkui Suomessa kuitenkin vain muutaman kuukauden ajan (verrattuna siihen, että sitä esim. Espanjan sisällissodassa ja Irlannin tasavallan itsenäistymistaisteluissakin jatkui niissä vuosia pitempään, kuin Suomen sisällissodassa  ja siihen miten paljon vähemmällä siitä siis sentään kuitenkin selvittiin  täällä  meillä . ) 

Yhtä kaikki, aivan yhtä  hirveää se on taatusti ollut ja siltikin , vaikka sitten kuinka   lyhytkin aika olisi ollut, sitä kaikkea.

Nykyajan suomalaiselle tutustuminen sisällissodan historiaan merkitsee lähinnä tutustumista kansakuntamme vaiheisiin ja sen historiaan.  Sivistystä siis sen tuntemisen osalta.

Mitä muuta se enää voisi, tai mitäpä muuta sen enää 'pitäisi' merkitä ? 

Kun nyt muutamankin asiallisesti kirjoitetun nykytutkimuksen jaksaa siitä lukea kannesta kanteen, niin hyvä on.

Heikki Ylikankaan kirjoittama Tie Tampereelle on hyvä aloituskirja sille tutustumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole enää niin kaukana siitä päivästä, jolloin historia tulee toistamaan itsensä.

Suomi on läpeensä mädätetty vihervasemmistolaisella lietteellä, poliittisesti, oikeuslaitoksemme ja vallan kolmijako on tuhottu, julkinen hallintomme, mediat, opinahjot aina lastentarhoista yliopistoihin ym. ym.

Nykyinen kulttuurimarxilainen yhteiskuntamme ei ole enää korjattavissa millään muulla tavoin kuin sodalla, niin valitettavaa kuin se onkin.

Tässä maassa ei ole enää tilaa rehelliselle maalaisjärjelle.

Taidatkin olla oikein innokkaana etulinjassa lahtaamassa vääräoppisia. Et siis ole oppinut historiasta mitään.

Tulitkin sitten heti todistamaan sen mitä krjoitin tuon maalaisjärjen puutumisesta.

Pidät uutta sisällissotaa valitettavana välttämättömyytenä. Ihan maalaisjärjellä pääteltävissä panoksesi vastakkainasettelun torjumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole enää niin kaukana siitä päivästä, jolloin historia tulee toistamaan itsensä.

Suomi on läpeensä mädätetty vihervasemmistolaisella lietteellä, poliittisesti, oikeuslaitoksemme ja vallan kolmijako on tuhottu, julkinen hallintomme, mediat, opinahjot aina lastentarhoista yliopistoihin ym. ym.

Nykyinen kulttuurimarxilainen yhteiskuntamme ei ole enää korjattavissa millään muulla tavoin kuin sodalla, niin valitettavaa kuin se onkin.

Tässä maassa ei ole enää tilaa rehelliselle maalaisjärjelle.

Taidatkin olla oikein innokkaana etulinjassa lahtaamassa vääräoppisia. Et siis ole oppinut historiasta mitään.

Tulitkin sitten heti todistamaan sen mitä krjoitin tuon maalaisjärjen puutumisesta.

Pidät uutta sisällissotaa valitettavana välttämättömyytenä. Ihan maalaisjärjellä pääteltävissä panoksesi vastakkainasettelun torjumiseen.

Asioiden konteksti toisiinsa on joillekin vaikeaa ymmärrettäväksi.

Tasan eivät käy älyn lahjat, toisille sitä on annettu ja toiset ovat jääneet idiootin tasolle.

Pelkkä köyhyys tai kurjuus sinänsä, eikä välttämättä edes nälänhätä aiheuta sisällissotaan ryhtymistä.

Eiväthän sitä tehneet edes ne 1860-luvun nälkävuodet, jotka kaatoivat nälkiintyneitä, ja lavantautisia  ihmisiä teiden pientareille ja ojiin kuolemaan.

Venäjän 300 vuotta jatkuneen Romanovien johtaman imperiumin kaatuminen ensimmäisen maailmansodan seurauksena ja sen jälkeisen valtatyhjiön syntyminen tänne vasta loivat sen  tilanteen, jolloin vallasta alettiin täällä tappelemaan. Siitä, eli vallasta oli siis kyse.

Tarvittiin lisäksi aseet, sillä ilman niitähän ei mihinkään kapinaan olisi kannattanut  ryhtyä,eikä tietenkään olisi voinutkaan..

Toiselle osapuolelle niitä toimittivat  pääsääntöisesti Venäjän vallankumoukselliset  ja toiselle (...jo sen lopullisen hajoamisensa partaalla oleva) Saksan keisarikunta.

Euroopassa riehui vielä maailmansota ja mitkään Suomen asiat eivät silloin siellä järin ketään kiinnostaneet, kun suurvalloillakin oli siellä  omissaankin ihan tarpeeksi tekemistä.

Sisällissota Suomessa johtui siis suoraan ensimmäisestä maailmansodasta ja sen vaikutuksista, muttei kuitenkaan ollut osa sitä, joten siitä jos mistä voisi kyllä hyvinkin käyttää jopa tuota nimitystä 'erillissota' , mutta toisaalta kun  'sisällissota' nimitys kyllä kertoo mistä siinä oli kysymys, niin ei tuota 'erillisyyttä' siinäkään historian vaiheessa tarvitse korostaa tai  sillä mitään senkään sodan tosiasioita hämärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Vaikka tietosi ovat  hyvät ja selvästi paremmat kuin useimmilla, niin yksi asia pisti silmään: kyse ei ollut kommunismista, ei todellakaan.

Oli siellä varmasti pieni joukko kommunismiakin ihailevia, mutta pienenä vähemmistönä.

Eivät työläiset ja torpparit kannattaneet kommunismia, he halusivat vain itselleen ihmisoikeudet, oikeuden työhön ja palkkaan, jolla voi elättää perheensä.  Hieman sama tilanne kuin työttömillä työhaluisilla on nyt, vaikkakaan eivät enää nälkään ja sairauksiin kuole.

Kyllä tänne tuli venäläisiäkin sotilaita auttamaan punaisia vallankumouksessa, ja punaiset sen kapinan aloittivat lietsomalla väkivaltaisuuksia. 

Voidaan tietysti ajatella, että se oli vain tuskallinen väylä parantaa torpparien asemaa yhteiskunnassa, mutta monessa länsimaassa kyllä sosiaaliset olot paranivat niihin aikoihin ihan ilman kansalaissotaa.

"köyhillä".

Ai niin kuin Irlannissa ja Virossa? Eihän Ranskan vallankumoustakaan tarvittu, eihän? Eikä natsit, Mussolinit ja Francot myöhemmin syrjäyttäneet ajastaan jääneitä hallitsijoita? Olisiko muissa maissa olleet vähän erilaiset olot, ja ajankohta vaikuttanut vallankumouksen rakenteeseen?

Niinkuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Vaikka tietosi ovat  hyvät ja selvästi paremmat kuin useimmilla, niin yksi asia pisti silmään: kyse ei ollut kommunismista, ei todellakaan.

Oli siellä varmasti pieni joukko kommunismiakin ihailevia, mutta pienenä vähemmistönä.

Eivät työläiset ja torpparit kannattaneet kommunismia, he halusivat vain itselleen ihmisoikeudet, oikeuden työhön ja palkkaan, jolla voi elättää perheensä.  Hieman sama tilanne kuin työttömillä työhaluisilla on nyt, vaikkakaan eivät enää nälkään ja sairauksiin kuole.

Kyllä tänne tuli venäläisiäkin sotilaita auttamaan punaisia vallankumouksessa, ja punaiset sen kapinan aloittivat lietsomalla väkivaltaisuuksia. 

Voidaan tietysti ajatella, että se oli vain tuskallinen väylä parantaa torpparien asemaa yhteiskunnassa, mutta monessa länsimaassa kyllä sosiaaliset olot paranivat niihin aikoihin ihan ilman kansalaissotaa.

"köyhillä".

Ai niin kuin Irlannissa ja Virossa? Eihän Ranskan vallankumoustakaan tarvittu, eihän? Eikä natsit, Mussolinit ja Francot myöhemmin syrjäyttäneet ajastaan jääneitä hallitsijoita? Olisiko muissa maissa olleet vähän erilaiset olot, ja ajankohta vaikuttanut vallankumouksen rakenteeseen?

Niinkuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa

Siis: mitä ?

Eihän noissa maissa olla koskaan koettu mitään vallankumousta...

nosto

No, se oli surullinen tapahtuma Suomen historiassa. Sukulaisiani ei ilmeisesti ollut kummallakaan puolella. Kaikki asianosaiset ovat jo kuolleet enkä ole tuntenut ketään heistä. Maiju Lassilan kirjoista tosin tykkään.