Merkitseekö Suomen sisällissota sinulle jotain?

Mikä hiton sisällissota?

Vähän vaikea kokea olevansa "jommalla kummalla puolella" kun keski-ikäisten kohdallakin puhutaan yleensä isoisovanhempien ajasta. Melkein jokaisella on edustettuna molemmat puolet, jos kaikki esivanhemmat katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton sisällissota?

Tunnetko sen paremmin luokkasotana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton sisällissota?

Tunnetko sen paremmin luokkasotana?

Tiedän toisen maailmansodan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton sisällissota?

Tunnetko sen paremmin luokkasotana?

Tai kansalaissotana?

Sen verran, että jokainen joka sitä ideaa yrittää tuoda nykyiseen poliittiseen retoriikkaan kuuluu hoitoon.

Ei tuo ole mitään "retoriikkaa" vaan idioottien mölinää. Itse en jaksa tuollaiselta pohjalta nykyään enää edes "keskustella" asiasta. Henkilökohtainen katkeruus noin kaukaisista asioista ei tunnu kauhean aidolta vaan se on melkein kuin jotain keinotekoista tribalismia, meillä on tässäkin ajassa ajankohtaisia ongelmia ja Suomi yhteiskuntana on jotain aivan muuta kuin vuonna 1918 ja sitä edeltäneinä vuosina.

Minulle sisällissota merkitsee kotimaista esimerkkiä siitä mitä tapahtuu kun yhteiskuntasopimus pettää ja -rakenne murtuu ja kansalaiset menettävät luottamuksensa toisiinsa ja kykyyn löytää ratkaisuja poliittisiin ja taloudellisiin kiistakysymyksiin. Se on suurin tragedia, joka yhteisöä voi kohdata, sota on äärimmäistä kauheutta ja pahuutta.

On hirveää, että jotkut piirit edes virittelevät noita asioita, samoinhan siinä kävisi kuin silloinkin.  Kyllä, se Suomen kansalaissota on minua liikuttanut, koska omasta isoisovanhempani olivat siinä jollain tavalla pakostakin mukana.

Ei niistä sisällissodista mitään hyvää koskaan ikinä millekään yhteiskunnalle ole koitunut, käydäänpä ne sitten rahasta tai vallasta tai uskontosuuntauksista.

En ymmärrä sen merkitystä. Koko homma tuntuu vaan siltä, että kommunistit ja kapitalistit ovat vaan saaneet provosoitua joukkonsa vihaan, ja koko sota oli aivan turha.

Kyllä se merkitsee, kun kotikylässä ja käytännössä kotipihassa taisteltiin ja sodassa meni myös sukulaisia. En koe kumpaakaan puolta omakseni ja vaikea kokeakaan, koska suvusta löytyy molempia.

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Meillä puhutaan punakapinasta. Jostain syystä ns. menestyneissä suvuissa tunnetaan historia paljon huonommin kuin mäkitupalaisten jälkeläisten keskuudessa.

Ei merkitse henkilökohtaisesti mitään, äitini puolen suku ei osallistunut ja isäni suvusta en tiedä. En ole kuullut kenenkään keskustelevan aiheesta jonkun Suoli24-foorumin ulkopuolella.

Minulle se merkitsee yhtä mielenkiintoista historiallista tapahtumaa, josta olisi syytä ottaa opiksi.

Suvut olleet valkoisten puolella ja jotain tiedetään vielä myös yksittäisten isoisovanhempieni osallistumisesta tapahtumiin aikana ja jälkeen (ei mitän isoja nimiä kuitenkaan). Merkitseekö se mitään, no olen tyytyväinen ideologiselta kannalta ja myöhempiä tapahtumia ajatellen että valkoiset voittivat, mutta se inhimillinen kärsimys, hävitys ja viha ja inho mikä niinä aikoina vallitsi on hirvittävää. Suomen sisällissota oli erityisen verinen, molemmin puolin. Pelottavaa ajatella miten yhteiskunta voi syöksyä niin syvälle, miten tehokkaasti tuhoisat ideologiat voivat levitä, ja miten nopeasti ja syvästi konfliktissa vihollinen epäinhimillistetään. Rauha ihmisten välillä on hauras, ja me otetaan se yhä itsestäänselvyytenä, vaikka ei ole kuin 100 vuotta noista ajoista.

Silloin kun te ymmärrätte, että kapitalismin ja kommunismin takana häärää sama joukko niin olette vähän viisaampia.

Ei merkkaa, mennyttä mikä mennyttä.

Äidin suku on niin kaukaa tiettömien taivalten takaa, että siellä ei osallistuttu. Isän suku jäi tapahtumien jalkoihin, ja vasta viime aikoina suvussa on avoimemmin puhuttu siitä, mitä tapahtui. Tarkkaa tietoahan ei monesta asiasta enää ole, mutta se mitä tiedetään kertoa laittaa toivomaan, ettei minkäänlaista sisällissotaa enää koskaan tulisi.

Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.

Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.

Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.

Pitää muistaa, että noin 95 % kansasta ei osallistunut sotiin. Omalta kotipaikkakunnaltani kauneimmat tarinat ovat juuri niitä, joissa sosiaalidemokraatiksi tai porvariksi tunnustautunut ihminen on suojellut "vastapuolen" henkilöä omien joukkojensa riehumiselta ja kostotoimenpiteiltä (joilla ei kummallakaan puolella ollut mitään tekemistä minkään aatteen kanssa).

Ei mitään omakohtaista asemointia suhteessa punaisiin ja valkoisiin, mutta lähisukulainen on historioitsija, joka on tutkinut kyseistä aihetta ja sitä kautta olen kuullut aiheesta paljon jo lapsena. Ihan hyvä että aatteellinen asennoituminen rupeaa jo pikku hiljaa häviämään nykyisiltä sukupolvilta. Jos noita oloja haluaa ymmärtää, niin täytyy perehtyä. Oli varsin monimutkainen kuvio.