Merkitseekö Suomen sisällissota sinulle jotain?

Emme ole enää niin kaukana siitä päivästä, jolloin historia tulee toistamaan itsensä.

Suomi on läpeensä mädätetty vihervasemmistolaisella lietteellä, poliittisesti, oikeuslaitoksemme ja vallan kolmijako on tuhottu, julkinen hallintomme, mediat, opinahjot aina lastentarhoista yliopistoihin ym. ym.

Nykyinen kulttuurimarxilainen yhteiskuntamme ei ole enää korjattavissa millään muulla tavoin kuin sodalla, niin valitettavaa kuin se onkin.

Tässä maassa ei ole enää tilaa rehelliselle maalaisjärjelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton sisällissota?

Tunnetko sen paremmin luokkasotana?

Tiedän toisen maailmansodan.

Onko buurisota tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Ei ole minkäänlaisia sympatioita noille punaisille. Jos he olisivat voittaneet, olisimme köyhiä venäläisiä.

Sinun kohdallasi verovaroista tehdyt satsaukset ovat menneet ihan hukkaan. Et oppinut koulussa, etkä sivistä itseäsi aikuisenakaan. 

Valheet eivät tee punaisista yhtään parempia.

Kenenkään nimittely tai leimaaminen eivät kuulu asialliseen keskusteluun aiheesta, jota on tarkasteltava vain oman (siihenastisen) historiansa perspektiivistä ja niiden tietojen pohjalla mitä meillä nykyisin on aiheesta ja sen  ilmiöt on sijoitettava vain oman aikansa taustaa vasten ja yritettävä nähdä ne vain sellaisina kuin ne silloin ilmenivät.

Muutamia faktatietoja ajasta... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sen merkitystä. Koko homma tuntuu vaan siltä, että kommunistit ja kapitalistit ovat vaan saaneet provosoitua joukkonsa vihaan, ja koko sota oli aivan turha.

Kommarit aloitti vallankumouksen ja muut pysäyttivät heidät.

Suomen kommunistinen puolue perustettiin vasta elokuussa 1918 ja Moskovassa , joten ei silloin ollut vielä kommunisteja vaan sosiaalidemokraatteja vain.

Suomen punakaartin ylin johto toimi suoraan Leninin talutusnuorassa. He olivat osa Leninin johtamaa "maailmanvallankumousta". Punakaartin rivisotilaita pissittiin todella pahasti silmään, kun heille uskoteltiin, että he taistelevat leivän ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

uusi sisällissota tulee ja yllättävän pian.

Muutamia faktatietoja ajasta... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sen merkitystä. Koko homma tuntuu vaan siltä, että kommunistit ja kapitalistit ovat vaan saaneet provosoitua joukkonsa vihaan, ja koko sota oli aivan turha.

Kommarit aloitti vallankumouksen ja muut pysäyttivät heidät.

Suomen kommunistinen puolue perustettiin vasta elokuussa 1918 ja Moskovassa , joten ei silloin ollut vielä kommunisteja vaan sosiaalidemokraatteja vain. Vallankumous taas alkoi Pietarissa, eikä Suomessa mitään valtaa ollut edes kumottavaksi, koska täällä vallitsi silloin koko maassa täydellinen  valtatyhjiö.

Venäjällä vallan oli ottanut ns. väliaikainen hallitus.

( Neuvostoliitto muuten perustettiin siellä vasta v. 1922.)

Kommareita oli ilman puoluettakin. Suurin osa "sosiaalidemokraateista" tuki sisällisodassa punakaartia. Suomessa vallankumous alkoi itsenäistymisen jälkeen Leninin käskystä, jota kommunistiset suomalaiset uskoivat ja vallankumouksen aloittivat.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole enää niin kaukana siitä päivästä, jolloin historia tulee toistamaan itsensä.

Suomi on läpeensä mädätetty vihervasemmistolaisella lietteellä, poliittisesti, oikeuslaitoksemme ja vallan kolmijako on tuhottu, julkinen hallintomme, mediat, opinahjot aina lastentarhoista yliopistoihin ym. ym.

Nykyinen kulttuurimarxilainen yhteiskuntamme ei ole enää korjattavissa millään muulla tavoin kuin sodalla, niin valitettavaa kuin se onkin.

Tässä maassa ei ole enää tilaa rehelliselle maalaisjärjelle.

Taidatkin olla oikein innokkaana etulinjassa lahtaamassa vääräoppisia. Et siis ole oppinut historiasta mitään.

Sisällissodan pitäisi olla muistutus siitä, että maailman raakuuksien syy ei ole se että "ihmiset siellä ovat raakalaisia, toisin kuin täällä suomessa". Jatkuva rauha on lunastettava joka päivä teoilla, ja jokainen voisi katsoa itseensä kriittisesti ja miettiä, onko omilla teoillaan ja sanoillaan luomassa rauhaa vai viemässä sitä pois.

Joku kysyi, että miten vapaussota-nimike on perusteltavissa ja Suomi oli jo itsenäinen. Oli toki, juuri ja juuri. Maassa oli vielä runsaasti venäläisiä joukkoja. Maaseudulta monet nuoret miehet lähtivät nimen omaan vapauttamaan maata suomalaisille ja olivat järkyttyneitä, kun huomasivat joutuneensa taistelemaan myös suomalaisia vastaan. Ja jos tämä tuntuu uskomattomalta, niin miettikääpä tiedonvälityksen vauhtia ja tasoa tuohon aikaan, sen lisäksi kaikkia huhuja ja muuta disinformaatiota.

Henkilökohtaisella tasolla ei merkitse mitään. Ensinnäkin sukulaiseni ovat olleet puolueettomia, eikä mitään tragedioita ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Toiseksi vaikka olisikin, minä olen syntynyt kymmeniä vuosia tuon sodan jälkeen, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista sidettä esimerkiksi teloituksiin. Historiantutkimuksen kannalta toki mielenkiintoinen ja surullinen ajanjakso.

Yleisesti ottaenkin ne, jotka asiasta vouhkaavat, eivät tunne historiaa paskan vertaa ja haluavat vain kuvitella oman sukunsa osuuden tuossa konfliktissa jotenkin erikoiseksi. Vähän niin kuin sukututkimus; toivotaan ja uskotaan, että sielä löytyy jotakin erikoisia ihmisiä, mutta tosiasiassa sukulinja on 99 prosentissa tapauksista pelkkiä metsässä pirtissä asuneita lukutaidottomia möllejä, jotka syntyivät, elivät ja kuolivat, eikä mitään muuta.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole enää niin kaukana siitä päivästä, jolloin historia tulee toistamaan itsensä.

Suomi on läpeensä mädätetty vihervasemmistolaisella lietteellä, poliittisesti, oikeuslaitoksemme ja vallan kolmijako on tuhottu, julkinen hallintomme, mediat, opinahjot aina lastentarhoista yliopistoihin ym. ym.

Nykyinen kulttuurimarxilainen yhteiskuntamme ei ole enää korjattavissa millään muulla tavoin kuin sodalla, niin valitettavaa kuin se onkin.

Tässä maassa ei ole enää tilaa rehelliselle maalaisjärjelle.

Taidatkin olla oikein innokkaana etulinjassa lahtaamassa vääräoppisia. Et siis ole oppinut historiasta mitään.

Tulitkin sitten heti todistamaan sen mitä krjoitin tuon maalaisjärjen puutumisesta.

Mummuni isä nääntyi nälkään Tammisaaren keskitysleirissä 1.elokuuta 1918. Ikää oli 44v.Seitsemän lasta jäi orvoksi,joista vain kaksi eli aikuisikään asti. Perheen äiti kuoli 5 vuoden kuluttua sodasta. Leskiä ja "punikkien" lapsia kohdeltiin ala-arvoisesti.Opettajat syrjivät,kirkkoon ei ollut asiaa. Ruokaa sai kerjäämällä.Kamalaa aikaa,josta mummini ei paljon puhunut.Haluttiinv oikeutta torppareille ja oli myös pula-aika.

Vierailija kirjoitti:

Sisällissodan pitäisi olla muistutus siitä, että maailman raakuuksien syy ei ole se että "ihmiset siellä ovat raakalaisia, toisin kuin täällä suomessa". Jatkuva rauha on lunastettava joka päivä teoilla, ja jokainen voisi katsoa itseensä kriittisesti ja miettiä, onko omilla teoillaan ja sanoillaan luomassa rauhaa vai viemässä sitä pois.

Väitän silti että aste-eroja löytyy raakuudessa, esim. afrikkalainen raakuus vs. suomalainen raakuus.

Vierailija kirjoitti:

Mummuni isä nääntyi nälkään Tammisaaren keskitysleirissä 1.elokuuta 1918. Ikää oli 44v.Seitsemän lasta jäi orvoksi,joista vain kaksi eli aikuisikään asti. Perheen äiti kuoli 5 vuoden kuluttua sodasta. Leskiä ja "punikkien" lapsia kohdeltiin ala-arvoisesti.Opettajat syrjivät,kirkkoon ei ollut asiaa. Ruokaa sai kerjäämällä.Kamalaa aikaa,josta mummini ei paljon puhunut.Haluttiinv oikeutta torppareille ja oli myös pula-aika.

Eikä vihervasemmisto ole ottanut vieläkään opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Vaikka tietosi ovat  hyvät ja selvästi paremmat kuin useimmilla, niin yksi asia pisti silmään: kyse ei ollut kommunismista, ei todellakaan.

Oli siellä varmasti pieni joukko kommunismiakin ihailevia, mutta pienenä vähemmistönä.

Eivät työläiset ja torpparit kannattaneet kommunismia, he halusivat vain itselleen ihmisoikeudet, oikeuden työhön ja palkkaan, jolla voi elättää perheensä.  Hieman sama tilanne kuin työttömillä työhaluisilla on nyt, vaikkakaan eivät enää nälkään ja sairauksiin kuole.

Kyllä tänne tuli venäläisiäkin sotilaita auttamaan punaisia vallankumouksessa, ja punaiset sen kapinan aloittivat lietsomalla väkivaltaisuuksia. 

Voidaan tietysti ajatella, että se oli vain tuskallinen väylä parantaa torpparien asemaa yhteiskunnassa, mutta monessa länsimaassa kyllä sosiaaliset olot paranivat niihin aikoihin ihan ilman kansalaissotaa.

Ainahan sitä toivoisi, että rauhan keinoin asioita korjataan, ja silloin asiat olivat todella huonosti joillakin toisin kuin nykyisillä "köyhillä".

Tietysti. Se vaikutti iso-isovanhempieni kohtaloon ja sitä kautta minuunkin, asuinpaikkaa myöten. Laajemmassa mittakaavassa minua ei olisi ilman Venäjän valtakautta ja vallankumousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.

Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.

Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.

Vaikka tietosi ovat  hyvät ja selvästi paremmat kuin useimmilla, niin yksi asia pisti silmään: kyse ei ollut kommunismista, ei todellakaan.

Oli siellä varmasti pieni joukko kommunismiakin ihailevia, mutta pienenä vähemmistönä.

Eivät työläiset ja torpparit kannattaneet kommunismia, he halusivat vain itselleen ihmisoikeudet, oikeuden työhön ja palkkaan, jolla voi elättää perheensä.  Hieman sama tilanne kuin työttömillä työhaluisilla on nyt, vaikkakaan eivät enää nälkään ja sairauksiin kuole.

Kyllä tänne tuli venäläisiäkin sotilaita auttamaan punaisia vallankumouksessa, ja punaiset sen kapinan aloittivat lietsomalla väkivaltaisuuksia. 

Voidaan tietysti ajatella, että se oli vain tuskallinen väylä parantaa torpparien asemaa yhteiskunnassa, mutta monessa länsimaassa kyllä sosiaaliset olot paranivat niihin aikoihin ihan ilman kansalaissotaa.

"köyhillä".

Ai niin kuin Irlannissa ja Virossa? Eihän Ranskan vallankumoustakaan tarvittu, eihän? Eikä natsit, Mussolinit ja Francot myöhemmin syrjäyttäneet ajastaan jääneitä hallitsijoita? Olisiko muissa maissa olleet vähän erilaiset olot, ja ajankohta vaikuttanut vallankumouksen rakenteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Mummuni isä nääntyi nälkään Tammisaaren keskitysleirissä 1.elokuuta 1918. Ikää oli 44v.Seitsemän lasta jäi orvoksi,joista vain kaksi eli aikuisikään asti. Perheen äiti kuoli 5 vuoden kuluttua sodasta. Leskiä ja "punikkien" lapsia kohdeltiin ala-arvoisesti.Opettajat syrjivät,kirkkoon ei ollut asiaa. Ruokaa sai kerjäämällä.Kamalaa aikaa,josta mummini ei paljon puhunut.Haluttiinv oikeutta torppareille ja oli myös pula-aika.

Ja "punikkien" pojat kelpasivat vasta jatkosotaan. Kyllä sitten oltiin yhtenäistä kansaa.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisella tasolla ei merkitse mitään. Ensinnäkin sukulaiseni ovat olleet puolueettomia, eikä mitään tragedioita ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Toiseksi vaikka olisikin, minä olen syntynyt kymmeniä vuosia tuon sodan jälkeen, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista sidettä esimerkiksi teloituksiin. Historiantutkimuksen kannalta toki mielenkiintoinen ja surullinen ajanjakso.

Yleisesti ottaenkin ne, jotka asiasta vouhkaavat, eivät tunne historiaa paskan vertaa ja haluavat vain kuvitella oman sukunsa osuuden tuossa konfliktissa jotenkin erikoiseksi. Vähän niin kuin sukututkimus; toivotaan ja uskotaan, että sielä löytyy jotakin erikoisia ihmisiä, mutta tosiasiassa sukulinja on 99 prosentissa tapauksista pelkkiä metsässä pirtissä asuneita lukutaidottomia möllejä, jotka syntyivät, elivät ja kuolivat, eikä mitään muuta.

Eipä taida sinullakaan olla hyvää historiannumeroa tai -tajua. Vaikkei olisikaan sotasankarin sukulainen, voi silti siihen aikaan koettu tragedia olla henkiökohtaisella tasolla merkittävä ja elämää muovaava. Mikrohistoria muodostaa makron. P.S. Mitä tulee sukututkimukseen, olen löytänyt itsekin erikoisia ihmisiä, vaikken hakenut...liittyvät moneen historiankirjoihin jääneeseen kuuluisampaan ihmiseen, tavalla tai toisella, niin taviksia kuin ovatkin olleet.