Lue keskustelun säännöt.
Merkitseekö Suomen sisällissota sinulle jotain?
20.12.2017 |
Oman kokemukseni mukaan nuorempien sukupolvien kohdalla sisällissodan aatteelinen puoli on kadottanut merkityksensä. Juuri kukaan ei koe olevansa punainen tai valkoinen, vaan nämä tapahtumat ja jakolinjat kuuluvat selkeästi jo historiaan. Nettikeskusteluissa tosin sisällissotaretoriikkaa viljelee kaksi ryhmää:
1)"Sääli, ettei punikeista päästy kokonaan eroon 1918. Punikit pilaavat tämän maan mädätyksellään"
2)Joku viittaus siihen, miten nykyiset poliitikot ovat niin syvältä, että kohta vuosi 1918 toistuu, ja "silloin kyllä maksetaan paskaporvareille potut pottuina".
Silti suurimmalle osalle suomalaisista nämä sadan vuoden takaiset asiat eivät enää juurikaan mitään merkitse. Miten palstalaisten lähipiirissä tämä on?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiton sisällissota?
Ootko nukkunut historian tunneilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun te ymmärrätte, että kapitalismin ja kommunismin takana häärää sama joukko niin olette vähän viisaampia.
Mikä se joukko on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.
Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.
Miksi tuossa tilanteessa ei ollut oikeutta tappaa toista? Jos kommareita ei olisi ammuttu olisi miljoonia suomalaisi kuollut NL:n hirveyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.
Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.
Näitä tarinoita on monia, itsekin kuuntelin lapsena vanhusten juttuja ja kysyin sitten kauhistuneena papaltani, että kumpiko voitti jos piti valita vaikka ampua aatteensa puolesta ystävä, aate vai henkilökohtainen tuttavuus. Hän vastasi, että tietysti ystävyys oli tärkeämpää kuin aate, mikä varmaan oli joillekin vähän hämäräkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.
Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.
Näitä tarinoita on monia, itsekin kuuntelin lapsena vanhusten juttuja ja kysyin sitten kauhistuneena papaltani, että kumpiko voitti jos piti valita vaikka ampua aatteensa puolesta ystävä, aate vai henkilökohtainen tuttavuus. Hän vastasi, että tietysti ystävyys oli tärkeämpää kuin aate, mikä varmaan oli joillekin vähän hämäräkin.
No ystävyys vasta auttaakin, kun Stalin puhdistaa sinut pois yhteiskunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.
Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.
Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.
Oliko vaari punaisissa ihan vapaaehtoisesti? Kun sota oli jo käynnissä, kumpikaan osapuoli ei enää kysynyt, halusiko joku sotia vai ei.
Uudempana vastaavana esimerkkinä, dramaattisempana, voi mainita ISIS:in. Ei-vapaaehtoisten osuus kasvoi loppua kohti, kun kalifaatin alueella asuneiden nuorten miesten piti lähteä rintamalle kuolemanrangaistuksen uhalla.
Se on muuten vapaussota eikä mikään "sisällissota".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.
Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.
Näitä tarinoita on monia, itsekin kuuntelin lapsena vanhusten juttuja ja kysyin sitten kauhistuneena papaltani, että kumpiko voitti jos piti valita vaikka ampua aatteensa puolesta ystävä, aate vai henkilökohtainen tuttavuus. Hän vastasi, että tietysti ystävyys oli tärkeämpää kuin aate, mikä varmaan oli joillekin vähän hämäräkin.
No ystävyys vasta auttaakin, kun Stalin puhdistaa sinut pois yhteiskunnasta.
Kyllä tässä voin luvata, että sellaista aatetta ei ole eikä tule, että ystäväni tai sukulaiseni ampuisin sen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.
Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.
Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.
Ei ole minkäänlaisia sympatioita noille punaisille. Jos he olisivat voittaneet, olisimme köyhiä venäläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten vapaussota eikä mikään "sisällissota".
Sisällissota on kaikkein selkein ja neutraalein tapa ilmaista asia: sota oman maan kansalaisten kesken. Omana kouluaikana vielä vuosituhannen vaihteessa puhuttiin "vuoden 1918 tapahtumista", mikä tuntui aika kiertelyltä.
Sitä että meidän ihmisyytemme on ohutta ja helposti manipuloitavissa. Vastaavia sotia on ollut ihan meidän aikanamme Euroopassa. Eläimellinen tuho on lähempänä kuin voi kuvitellakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiton sisällissota?
Tunnetko sen paremmin luokkasotana?
Tai kansalaissotana?
Tai vapaussotana?
Nimittäin vapaudesta siinä oli kyse, vapautumisesta orjuuden kaltaisesta tilasta ja ihmisoikeuksien peräämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.
Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.
Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.
Vaikka tietosi ovat hyvät ja selvästi paremmat kuin useimmilla, niin yksi asia pisti silmään: kyse ei ollut kommunismista, ei todellakaan.
Oli siellä varmasti pieni joukko kommunismiakin ihailevia, mutta pienenä vähemmistönä.
Eivät työläiset ja torpparit kannattaneet kommunismia, he halusivat vain itselleen ihmisoikeudet, oikeuden työhön ja palkkaan, jolla voi elättää perheensä. Hieman sama tilanne kuin työttömillä työhaluisilla on nyt, vaikkakaan eivät enää nälkään ja sairauksiin kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.
Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.
Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.
Ei ole minkäänlaisia sympatioita noille punaisille. Jos he olisivat voittaneet, olisimme köyhiä venäläisiä.
Sinun kohdallasi verovaroista tehdyt satsaukset ovat menneet ihan hukkaan. Et oppinut koulussa, etkä sivistä itseäsi aikuisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä merkitsee. Pappani kertoi, että hän oli 18-vuotias ja valkoisten puolelle joutunut, kuten muutkin talolliset siinä kylässä. He ajoivat järven jäällä takaa tuttua miestä, punaista, pyssyjen kanssa. Pappani kertoi, että hän ei voinut ampua, hän ampui tahallaan metsään. Tämä vaivasi häntä koko elämän, vielä vanhuksena hän kertoi tuosta.
Tämä muutti omaakin ajattelua varmasti. Ei kukaan ole parempi toista. Kellään ei ole oikeutta tappaa toista. Ja konstit löytyvät, jos on pakko. Onneksi pappa ampui ohi, sitä syyllisyyttä hän ei olisi koskaan kestänyt. En tiedä kuka ampui kuolettavan laukauksen. Joku oman kylä mies kuitenkin.
Näitä tarinoita on monia, itsekin kuuntelin lapsena vanhusten juttuja ja kysyin sitten kauhistuneena papaltani, että kumpiko voitti jos piti valita vaikka ampua aatteensa puolesta ystävä, aate vai henkilökohtainen tuttavuus. Hän vastasi, että tietysti ystävyys oli tärkeämpää kuin aate, mikä varmaan oli joillekin vähän hämäräkin.
No ystävyys vasta auttaakin, kun Stalin puhdistaa sinut pois yhteiskunnasta.
Kyllä tässä voin luvata, että sellaista aatetta ei ole eikä tule, että ystäväni tai sukulaiseni ampuisin sen puolesta.
Muuttuisi sinulla mieli, kun vähän kommunistisella orjaleirillä nääntyisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten vapaussota eikä mikään "sisällissota".
Sisällissota on kaikkein selkein ja neutraalein tapa ilmaista asia: sota oman maan kansalaisten kesken. Omana kouluaikana vielä vuosituhannen vaihteessa puhuttiin "vuoden 1918 tapahtumista", mikä tuntui aika kiertelyltä.
Näin on ja tuotahan se prof. Heikki Ylikangaskin painotti.
'Sisällisota' on nykyään se kansainvälisesti hyväksytty käytetty nimitys kaikista tuon tyyppisistä ns.poliittisista kahnauksista.
Niin Yhdysvaltain, Espanjan ,kuin Suomenkin.
Nykyisin se on enää vain osa meidän historiaamme kansakuntana.
(Sellaisena tärkeää kylläkin tietää)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isoukki oli punavanki. Istui 3 vuotta. Ensin elinkautinen, sitten se muutettiin ja lopulta 3 vuotta. En pidä häntä minään sankarina, pikemminkin olisin ollut hämmästynyt, jos hän ei olisi osallistunut sotaan. Ja pidän oikeastaan hyvänä, että he eivät voittaneet. Kommunismi kuten mikä hyvänsä yksipuoluejärjestelmä ei ole lopulta sen pienen ihmisen puolella, vaan aina valtaa ahnehtivat muuttuvat vain entistä ahneemmiksi ja lopputulos on pienen ihmisen sananvaltaa, kokousvaltaa ja omaa päätäntävaltaa rajoittava järjestelmä, joka on pahimmillaan diktatuuri.
Sota ei sinällänsä tunnu turhalta. Vaikka punaiset hävisivät sen, se muutti suomalaista yhteiskuntaa aika paljon. Perustettiin sosiaalihallitus (nykyisen ministeriön edeltäjä), jouduttiin keskustelemaan ja miettimään enemmän sosiaalista tasa-arvoa, koulutusta. Olihan sekin aika hämmästyttävää, miten nopeasti kostamisesta ja teloituksista lopulta mentiin armahtamiseen. Ei nuorella valtiolla ollut aikaa rähistä, kun sen piti kehittyä. Isompi uhka oli rajan takana.
Mutta tuota nettikeskustelun idoottimaailmaa en koe omakseni.
Ei ole minkäänlaisia sympatioita noille punaisille. Jos he olisivat voittaneet, olisimme köyhiä venäläisiä.
Sinun kohdallasi verovaroista tehdyt satsaukset ovat menneet ihan hukkaan. Et oppinut koulussa, etkä sivistä itseäsi aikuisenakaan.
Valheet eivät tee punaisista yhtään parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sen merkitystä. Koko homma tuntuu vaan siltä, että kommunistit ja kapitalistit ovat vaan saaneet provosoitua joukkonsa vihaan, ja koko sota oli aivan turha.
Kommarit aloitti vallankumouksen ja muut pysäyttivät heidät.
Suomen kommunistinen puolue perustettiin vasta elokuussa 1918 ja Moskovassa , joten ei silloin ollut vielä kommunisteja vaan sosiaalidemokraatteja vain. Vallankumous taas alkoi Pietarissa, eikä Suomessa mitään valtaa ollut edes kumottavaksi, koska täällä vallitsi silloin koko maassa täydellinen valtatyhjiö.
Venäjällä vallan oli ottanut ns. väliaikainen hallitus.
( Neuvostoliitto muuten perustettiin siellä vasta v. 1922.)
Hyvin samoilla linjoilla 36 kanssa. "Vapaussotaa" kasitteena vierastan, "sisallissota" on neutraali ja kuvaa paremmin - mista "vapaussota" vapautti ? Suomihan oli jo tuolloin itsenaistynyt. Historia ei oikein tunne mitaan jos-sanoja. Onhan se toki todennakoista etta Suomi olisi jaanyt Neuvostovenajan valtapiiriin ainakin jollain tavoin, jos punaiset olisivat voittaneet, mutta kukaan ei voi mitaan varmaa tasta sanoa. Yksi raju termi sisallissodallemme oli "veljessota", joka kuvaa rajusti rintamalinjoja. Se naapuri tai vaikka oma veli olikin yhtakkia lahtari tai punikki.
Ja kuten aiemmin sanottu, sisallissota oli lahtokohta sille nykyisin tunnetulle suomalaiselle sosialidemokratialle, vaikka sosialidemokraatit itse sodan havisivatkin.
Kommarit aloitti vallankumouksen ja muut pysäyttivät heidät.