Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tulee aktiivimalli niin varmaan firmoissa riemuitaan kun sadat ja tuhannet meikäläisen kaltaiset viiskymppiset humanistimummelit hakee IU- ja IX- ja mitä niitä onkaan työpaikkoja kun on pakko hakea. Jos haluaisi kouluttautua vaikka noihin tietokonehommiin niin pitää anoa TE-keskukselta lupaa ja se on täysin herrassaan että antaako ne sitä vai ei.

Ja vaikka on alan koulutus niin ei se mitään auta, hommia vain ei saa. Ai mistäkö tiedän... 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne ovat useimmiten ne samat ihmiset, jotka saavat pätkätöitä, määräaikaisia töitä ja ihan oikean vakipaikankin ja vastaavasti ne samat ihmiset, jotka eivät saa koskaan mitään töitä? Ja nyt tarkoitan keskenään samanlaisia ihmisiä, koulutustason suhteen?

Olisiko oikeasti tarvetta jonkinlaisensa itsensämarkkinoimiskoulutukselle, jossa kerrottaisiin miten käyttäydytään kun tavataan vieraita ihmisiä kuten haastattelija(t), miten pukeudutaan haastatteluun (ei ole tuulipuku sopiva, mutta yhtä vähän baaripukeutuminenkaan), miten siellä annetaan itsestään hyvä vaikutelma, mitä on small talk ja mitä haastattelussa on sopivaa kysellä.

Koulutettujen ihmisten kohdalla kyse voi olla osaamisesta tai sen puutteesta, joku on tyytynyt papereihin jotka on saanut vuonna X ja jollakulla toisella on samat paperit, mutta täydennettynä erilaisilla koulutuksilla ja kursseilla. Kouluttamattomien kohdalla taas kyse voi olla asenteesta tai vaikutelmasta. Kouluttamattomien kohdalla kun ei ole niinkään papereita kertomassa osaamisesta eikä sellaista tarkkaa osaamisaluetta ole, niin sitten se persoona tai henkilökemia tai mikä onkaan ratkaisee. Kouluttamattoman on todennäköisesti oltava paljon sosiaalisempi ja fiksukäytöksisempi saadakseen töitä kuin koulutetun, koska koulutetulla osaaminen on opiskeltuna eikä niinkään omassa persoonassa. Esimerkkinä, insinööri ei välttämättä ole asiakaspalvelija eikä osaa olla ihmisten kanssa, mutta ei hänen (työtehtävästä riippuen) tarvitsekaan, mutta kaupanmyyjän tarvitsee, joten kaupanmyyjäksi ei kovin introvertti ja epäsosiaalisen oloinen tule todennäköisesti valittua.

Iso osa työttömistä on sellaisia, ettei heille tämän päivän työelämässä ole sijaa. Saattaa olla täysin kouluttamattomia, ammattitaito on vanhentunutta, työelämätaidot eivät ole tätä päivää (esim tietotekniikka, digitaidot), on työtä haittaavia mielenterveyden ongelmia, pää ei kestä nykytyöelämän hektisyyttä, on fyysistä sairautta, ollaan aivan liian epäsosiaalisia (ei tarvitse olla ylipuhelias, mutta normaali perussosiaalisuus olisi suotavaa), asenne voi olla ylimielinen tai muuten ikävä, työhalukkuus on vähän niin ja näin...

En tiedä paljonko jäisi jäljelle, jos nämä siivottaisiin varhaiseläkkeelle tms. Mutta oma kokemus paljon rekrytoivana on tämä, ja aika harvoin haastatteluun tulee työtön, jolla kaikki yllä mainitut olisi kunnossa ja lisäksi järkevä koulutus ja kohtuullisen miellyttävä persoona. Poislukien sellaiset, jotka ovat juuri jääneet työttömiksi vaikkapa yt-neuvotteluissa.

Mä olin yhdessä vaiheessa nirso ja se kannatti. Mulla on siis koulutus, runsaasti työkokemusta ja työpaikka, mutta työnantajani teki konkurssin. En edes hakenut "mitä tahansa töitä" vaan etsin oman alani keikkoja ja pätkähommia - joita olisi ollut vaikea sovittaa vaikkapa siivouksen tai kassatyön oheen. Jonkin aikaa oli ankeaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin, mutta lopulta noista kuitenkin sukeutui mulle riittävä määrä oman alani hommia.

Ei sillä, että olisin "mitä tahansa töitä" kovin helposti edes saanut, koska mähän olin just sellainen maisteri, joka olis lähtenyt oman alansa töihin heti kun mahdollista. 

Työnantajat eivät palkkaa minua, koska:

- hakijoita on 80-450/avoin paikka pääkaupunkiseudulla

- olen "jo" 43-vuotias (nythän siihen työhön juurikin voisi keskittyä, kun lapset on jo isompia ja pärjäävät)

- nuorempana pelättiin, että lisääntyy ->äitiyslomauhka

- jos on valmiiksi työtön, niin kai ne ajattelee, että on jotakin vikaa (vaikka saisivat palkkaukseen tukea)

- ei ole tarpeeksi työkokemusta (no mistä sitä saa, kun pelkkää määräaikaista pätkää on aina!?)

- tuli valittua väärä koulutus (yliopiston käynyt opettaja ei muka opi mitään?)

Mitä tulee tuohon, että 300 € saa tehdä työttömyystuen päälle, niin voin sanoa, ettei montaakaan työtöntä innosta alkaa sen vuoksi säätämään Kelan kanssa. Pitäisi olla kaikki paperit antaa (työnantajallakin) ja siitä huolimatta päätökset kestää ja se varsinainen työttömyyskorvaus viivästyy. Olen tehnyt salaa pimeitä hommia, jolloin en ole ilmoitellut mitään enkä kenellekään - ihan tämän takia, että Kelan paperisota on niin hankalaksi tehty. Väärinhän se on, mutta...

Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.

Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.

Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.

Nykyään on sekin, kun isoja työllistäjiä on prosentuaalisesti vähemmän kuin ennen, niiden junioritasoisten on vaikeaa saada ensimmäisiä paikkojaan. Pienet firmat eivät pysty ehkä panostamaan juniorin opettamiseen, halutaan se hetivalmis senioritason tekijä. Isot firmat pystyivät paremmin ottamaa aina muutamia junnuja kasvamaan ammattilaisiksi.

Monilla aloilla on pulaa nimenomaan senioritason tekijöistä. Kokemattomia olisi vaikka muille jakaa.

Opiskeluihini kuuluu pakollisena harjoittelu. Yrityksillä on kovat kriteerit jo harjoittelijoille ja palkattomistakin paikoista on kova kilpailu. Puhumattakaan sitten työ-

tai harjoittelupaikoista joista maksetaan palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.

Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.

Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.

Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.

Kävin viemässä juuri paketin eräälle suurelle työmaalle, vasta neljäs ukko ymmärsi suomenkieltä sen verran, että neuvoi pomon parakkiin. Kuulemma 15  prosenttia on suomalaisia sen työmaan henkilökunnasta. Ennen rakennettii paljon enemmä käsityönä, ja rakennusmiehillä oli töitä paitsi kovimmilla pakkasilla.

Hakemuksia tulee vapaisiin paikkoihin paljon. Ei kaikkia pystytä edes huomioimaan. Moni potentiaalinen ja jopa valittua ammattitaitoisempi ei pääse edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon, että 300 € saa tehdä työttömyystuen päälle, niin voin sanoa, ettei montaakaan työtöntä innosta alkaa sen vuoksi säätämään Kelan kanssa.

Minulle kelpaisi tuo kolmesataa tai enemmänkin (jos enemmän tekee niin päivärahan saa soviteltuna), mutta en vain onnistu saamaan edes mitään pätkää, josta se kertyisi.

Ja tämä uusi aktiivimalli ei kyllä kannusta minua sen enempää yhtään mihinkään kuin entinenkään, kun työhalujen puutteesta en kärsi enkä missään kannustinloukussa elä, vaikka hallituksessa kai niin kuvitellaankin. Parhaiten minua auttaisi, jos saisin työttömyyden ohessa opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.

Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.

Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.

Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.

Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.

Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.

Kaupan alalle pitää olla kassakokemusta ja kahvilaan ravintola-alan koulutus, nelikymppistä ei palkata vaan halutaan nuori ja kaunis parikymppinen palvelualalle.

Vierailija kirjoitti:

Tästä sivusta on sanottava, että usein työttömät ihmettelevät, kuinka eivät päässeet milloin mihinkin työhön "vaikka mulla on sellainen koulutus ja tällainen työkokemus". Töitä ei tehdä papereiden kanssa vaan ihmisen, joten poislukien virat (virka = kunnan ja valtion virkaperusteiset työtehtävät) , joissa on tarkkaan säädetty kelpoisuusehdoista, haastattelussa kiinnitetään huomiota myös hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, käytökseen, yleisvaikutelmaan, halutaanko juuri tuon henkilön kanssa tehdä töitä samalla työpaikalla. Ihan kaikista haastateltavista ei välity sama fiiilis ja monelta on sellaiset peruskäytöstavat nykyään vähän unohtuneet, jopa kättely ja silmiin katsominen puhuttaessa.

No, mä olen tehnyt töitä samalla alalla 34 vuotta. Ihan hyvin olen pärjännyt tähän asti ja osannut katsoa silmiin.

Nyt puoli vuotta työttömänä ja kun se maaginen 50v tuli mittariin, ei auta silmiin tuijottelu.

Ihmeellisiä oletuksia.

Yksi keskeinen syy pitkäaikaistyöttömyyteen on, että työttömien joukossa on todella paljon ihmisiä, joista ei ole työelämään. Ihminen voi olla työkyvyttömyyteen asti sairas tms. mutta ei osaa hakea eläkkeelle tai oikeammin Kela ei suostu myöntämään eläkettä niin sitten millään. Näitä ihmisiä sitten roikotetaan muka työttöminä työnhakijoina.

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, joka tehtiin nuorista työttömistä. Tutkijat olivat ihan lähteneet tapaamaan näitä ihmisiä. Joukosta löytyi esimerkiksi nuoria, joilla oli diagnosoimattomia autismin kirjon häiriöitä, masennusta ja muita mt-ongelmia. Osa on niin heikkolahjaisia, ettei kykene nykyisille työmarkkinoille.

Myös jonkun kuusikymppisen työttömän mahdollisuudet työllistyä ovat erittäin heikot, eikä kroppa ehkä enää kestä siivousta tms. Sitten vain odotellaan kortistossa eläkkeelle pääsyä.

Osin näistä syistä kannatan vilpittömästi perustuloa kaikille. Näin osa mukatyöttömistä voisi reilusti olla vapaaherroja tai tehdä pientä lisätienestiä ja työttömiksi voisivat ilmoittautua ne, jotka todella etsivät töitä ja pystyvät niitä tekemään. Nyt on rahaa saadakseen leikittävä työnhakijaa.

Hmm, minulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri ja erilaisissa asemissa. On koulutettua, kouluttamatonta, nuorta, vanhaa, todella monilta aloilta, yrittäjiä, palkollisia, rikkaita, köyhiä jne. Yhteistä on, että kukaan ei ole pitkäaikaistyötön. Lyhyttä työttömyyspätkää löytyy useilta, mutta ei tosiaan ketään pidempiaikaista. Osa on kouluttautunut aikuisena uudelle alallekin.

En elä missään kuplassa, en ole elitisti enkä valikoi kavereitani sen perusteella, ovatko he töissä. En vaan todellakaan pysty hahmottamaan millainen ihminen ei saa mitään töitä, jos todella aktiivisesti hakee.

Joku kirjoitti, että on liian vaikea niitä 300 euron sallitun lisäansion paperisotaa hoitaa. Jos sen kerran opettelee, vaatii vaikka ohjausta viranomaisilta, niin se alkaa kyllä sujua. Toisella kertaa jo osaa itse ja sitten se on jo rutiinia ja voi  vaikka kouluttaa muita työttömiä. Eihän nyt  se lappujen täyttö saa olla niin vaikeaa, että estää työnteon.

Viisikymppinen jatkaa vielä sen verran, että olen koko työuran ajan myös kouluttanut samalla itseäni.

Masentavia yleistyksiä.

Olen tuon 136 kommentoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen töitä hakenut. Se on nyt työnantajien vastuulla selittää miksi ei osaava työvoima kiinnosta. 

No ei tasan ole sinun elatuksesi kenenkään muun vastuulla kuin omallasi, ellet ole alaikäinen. Suomi on ihan hullu, kun paapoo aikuisia ihmisiä kuin vauvoja. 

Miten ikinä voit ajatella, että jonkun muun pitäisi järjestää sinulle työtä tehdäksesi? Kiva, jos näin on ja varmaan sitten arvostattekin sitä työnantajaa, vai?

Mutta kuka sinulle muka on mitään velkaa ja miksi siis nostat tukia, kun ei kukaan ole sinulle mitään velkaa?

Minä olen töitä hakenut. Se on nyt työnantajien vastuulla selittää miksi ei osaava työvoima kiinnosta. 

Miten sait noihin kahteen lauseeseen leivottua noin paljon omia ennakkoasenteitasi kysymyksinesi?

 Nythän on niin että minä en ole sinulle mitään velkaa, ja jos olet noin asenteellinen ja tylyttävä niin onnea loppuelämääsi.