Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, minulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri ja erilaisissa asemissa. On koulutettua, kouluttamatonta, nuorta, vanhaa, todella monilta aloilta, yrittäjiä, palkollisia, rikkaita, köyhiä jne. Yhteistä on, että kukaan ei ole pitkäaikaistyötön. Lyhyttä työttömyyspätkää löytyy useilta, mutta ei tosiaan ketään pidempiaikaista. Osa on kouluttautunut aikuisena uudelle alallekin.
En elä missään kuplassa, en ole elitisti enkä valikoi kavereitani sen perusteella, ovatko he töissä. En vaan todellakaan pysty hahmottamaan millainen ihminen ei saa mitään töitä, jos todella aktiivisesti hakee.
Kyllä sinä valitettavasti jonkinlaisessa kuplassa elät.
Ruvetaanko tutustumaan lähemmin, niin tiedät ainakin yhden työttömän, joka hakemisestaan huolimatta ei saa töitä? Tai, ehkä sinun seurallasi on jokin sellainen vaikutus, että työpaikkoja alkaa löytyä? Kävisi minulle paremmin kuin hyvin!
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää? Ja lisäksi, paitsi että minusta on omituista että joku ei pitkäaikaistyöttömiä tunne, se on aika pelottavaakin. Kertoo siitä miten kansamme on jakautumassa kahtia. Kaiketi kaltaisesi ovat nyt olleet tuosta aktiivimallistakin päätöstä tekemässä, oman ilmeisen rajoittuneen kokemusmaailmansa perusteella, muita kuuntelematta.
Ei pitäisi olla mikään uutinen, että samanlaiset ihmiset yleensä hengaavat yhdessä. Samoin (pitkäaikais)työttömyys on usein tietyntyyppisten ihmisten ongelma. Kirjoittajan tuttavapiiriin on valikoitunut tietynlaisia ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti suht "tavallisia", työntekoa arvostavia, ei turhia nirsoilevia ja kaikkia töitä arvostavia työhaluisia ihmisiä, jotka ovat hankkineet vähintään ammattikoulutuksen ja joilla ei ole kummempia elämänhallintaongelmia kuten alkoholiongelmaa ja ovat varmaankin sellaisia perusmukavia ja sosiaalisia, joiden kanssa on helppo tulla toimeen.
Jos kirjoittaja lukee, menikö yhtään sinnepäin arvailuni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, minulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri ja erilaisissa asemissa. On koulutettua, kouluttamatonta, nuorta, vanhaa, todella monilta aloilta, yrittäjiä, palkollisia, rikkaita, köyhiä jne. Yhteistä on, että kukaan ei ole pitkäaikaistyötön. Lyhyttä työttömyyspätkää löytyy useilta, mutta ei tosiaan ketään pidempiaikaista. Osa on kouluttautunut aikuisena uudelle alallekin.
En elä missään kuplassa, en ole elitisti enkä valikoi kavereitani sen perusteella, ovatko he töissä. En vaan todellakaan pysty hahmottamaan millainen ihminen ei saa mitään töitä, jos todella aktiivisesti hakee.
Kyllä sinä valitettavasti jonkinlaisessa kuplassa elät.
Ruvetaanko tutustumaan lähemmin, niin tiedät ainakin yhden työttömän, joka hakemisestaan huolimatta ei saa töitä? Tai, ehkä sinun seurallasi on jokin sellainen vaikutus, että työpaikkoja alkaa löytyä? Kävisi minulle paremmin kuin hyvin!
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää? Ja lisäksi, paitsi että minusta on omituista että joku ei pitkäaikaistyöttömiä tunne, se on aika pelottavaakin. Kertoo siitä miten kansamme on jakautumassa kahtia. Kaiketi kaltaisesi ovat nyt olleet tuosta aktiivimallistakin päätöstä tekemässä, oman ilmeisen rajoittuneen kokemusmaailmansa perusteella, muita kuuntelematta.
Edelleen, tuttavia minulla on hyvin, hyvin monenlaisista taustoista ja varmasti joku vanha koulukaveri saattaa pitkäaikaistyötön olla, mutta puhutaan nyt niistä, joiden elämää edes jollain tasolla seuraan. Joko pitämällä yhteyttä itse, somen kautta tai kuulemalla kavereilta kuulumisia. Meillä esim oli viime vuonna isot yt:t talossa ja irtisanottiin useita kymmeniä, minut mukaan lukien. Jokaikinen työllistyi puolen vuoden sisään uudestaan.
Minun seurallani ei varmasti ole mitään tekemistä asian kanssa. En koe olevani millään tavoin parempi, koska olen töissä. Mietin vaan ihan aidosti, missä nämä pitkäaikaistyöttömät ovat ja millaisia he ovat.
Mietit aidosti, eli lähtökohta ymmärryksen löytymiseen on hyvä.
Millaisia asioita haluaisit vaikka minusta tietää? Minulla ei ole käynyt noin hyvä säkä, että olisin työllistynyt puolen vuoden sisällä uudelleen, mutta en osaa sanoa, mitkä asiat minussa ovat pitkittyneeseen työttömyyteen johtaneet. Ikä 54 vuotta tietysti voi olla yksi niitä, mutta ehkä se ei kaikkea selitä?
raksalla skruudataan kirjoitti:
Suurin syy siihen onko ihminen työtön löytyy aktiivisuus-passiivisuudesta. Jos tykkää ja pärjää sillä että elämän sisältö on telkkari/netti/ kotityöt/löhöily eikä kaipaa mitään muuta niin sellaiset ihmiset päätyy ja tykkäävät olla työttömänä. Vaikka nämä passiiviset olisivat työelämässä niin samanlaista valitusvirttä niiltä sielläkin saa kuunnella.
Tästä on totta toinen puoli. Olen itse kotioloissa juuri tuollainen melko passiivinen, hankala on saada mihinkään ryhdyttyä ja olen oppinut saamaan ajan kulumaan tekemättä mitään tähdellistä. Ja luonnollisesti tämä passiivisuus näkyy siinäkin, että työnhaku ei ole järjestelmällistä ja säännöllistä, eikä kovin ahkeraa. Enkä myöskään ole saanut kehitettyä itseäni ammatillisesti työttömyyden aikana.
Mutta töissä olen ihan eri ihminen ja minulle on ihan selvää että siellä ollaan tekemässä töitä. Teen hommat hyvällä asenteella enkä ollenkaan lähde niiden toisten valitusvirsiin mukaan. En tee työajalla omia juttujani enkä venytä taukoja. Jos joskus sattuu että työt loppuvat kesken, kysyn esimieheltä mitä muuta voisin tehdä, jos en ole ollut niin pitkään että itse osaisin arvioida.
Silloin kun olen töissä, olen kotonakin ahkerampi, koska sitä vapaa-aikaa ei ole liiaksi asti. Mutta kun en ole töissä, vetelehdin kotonakin. En tiedä mikä tähän auttaisi, en osaa pomottaa itseäni kotioloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on sekin, kun isoja työllistäjiä on prosentuaalisesti vähemmän kuin ennen, niiden junioritasoisten on vaikeaa saada ensimmäisiä paikkojaan. Pienet firmat eivät pysty ehkä panostamaan juniorin opettamiseen, halutaan se hetivalmis senioritason tekijä. Isot firmat pystyivät paremmin ottamaa aina muutamia junnuja kasvamaan ammattilaisiksi.
Monilla aloilla on pulaa nimenomaan senioritason tekijöistä. Kokemattomia olisi vaikka muille jakaa.
Nimenomaan.
https://www.rakennuslehti.fi/2016/08/kova-pula-tyonjohdosta-tyottomia-m…
Raksa-ala yksi hyvä esimerkki. Samaa olen kuullut it-puolelta. Junioreilla vaikeuksia mutta osaajat saavat valita työpaikan.
Tämä on totta, mutta osittain myös yritysten itsetekemä ongelma. Olen itse pelipuolella töissä ja täällä jos missään itketään, ettei kokeneita 3d-graafikoita ole. Etenkin ne vähän isommat toimijat ylläpitävät tätä mielikuvaa. Meillä (5 hengen firma) on tapana ottaa ihan yhteyttä alan oppilaitoksiin ja pyytää harjoittelijoita. Jos jonkun työnjälki miellyttää, autamme kontaktien kautta oikeaan työhön alalla ja kummasti kelpaa. Omastakin porukasta kaksi on jäänyt taloon harjoittelun päätteeksi.
Vaikka harjoittelijan opettaminen ei olekaan ilmaista, edes palkattoman sellaisen, kyllä sitä voi oikean tyypin löytyessä saada melkoisen timantin. Junnu on toki edelleen, mutta ilman junnuja ei ole tulevaisuuden sennuja.
Kelpaisiko tällainen muuta koodaushommaa tehnyt sennu teille junnuksi? Palkkaa en tarvitse paljon ja alkuun voisin harjoitella palkattomana. Vai otatteko vain oppilaitoksista?
Me otamme vain grafiikkapuolen ihmisiä, koska emme itse tee koodausta kuin hyvin pienimuotoisesti. Mutta pelipuolelta kyllä kannattaa koodarin harjoittelua kysellä, ammatillisen koulutuksen puolella on myös noin vuoden opintoja, joissa koodareille opetetaan erityisesti pelipuolen ohjelmointia.
Sepä siinä kun työttömiä ei oikein haluta päästää opintoihin. Minäkin yhteen jatkokoulutukseen olin jo päässyt ts. oppilaitoksen hyväksyntä oli, mutta työkkäri sanoi ettei käy. Piti sitten perua se paikka.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa työttömistä on sellaisia, ettei heille tämän päivän työelämässä ole sijaa. Saattaa olla täysin kouluttamattomia, ammattitaito on vanhentunutta, työelämätaidot eivät ole tätä päivää (esim tietotekniikka, digitaidot), on työtä haittaavia mielenterveyden ongelmia, pää ei kestä nykytyöelämän hektisyyttä, on fyysistä sairautta, ollaan aivan liian epäsosiaalisia (ei tarvitse olla ylipuhelias, mutta normaali perussosiaalisuus olisi suotavaa), asenne voi olla ylimielinen tai muuten ikävä, työhalukkuus on vähän niin ja näin...
En tiedä paljonko jäisi jäljelle, jos nämä siivottaisiin varhaiseläkkeelle tms. Mutta oma kokemus paljon rekrytoivana on tämä, ja aika harvoin haastatteluun tulee työtön, jolla kaikki yllä mainitut olisi kunnossa ja lisäksi järkevä koulutus ja kohtuullisen miellyttävä persoona. Poislukien sellaiset, jotka ovat juuri jääneet työttömiksi vaikkapa yt-neuvotteluissa.
Kyllä. Nykyään työelämä on ihan erilaista kuin vielä esim 10 vuotta taaksepäin. Pitää osata paljon enemmän kuin se oma substanssi, olla aktiivinen opettelemaan uusia tapoja tehdä työtä ja ylläpitää omaa ammattitaitoa myös esim digipuolella. Toki joitain harvoja työnkuvia löytyy, missä tehdään puhtaasti suorittavaa työtä, mutta pääsääntöisesti pitää olla paljon laaja-alaisempi osaaja. Samaan aikaan on tehostettu kaikessa, porukkaa irtisanottu, otettu uusia ohjelmistoja ja toimintamalleja käyttöön jne. Täytyy olla persoona ja mieli kunnossa, jotta tätä voi jaksaa.
Moni ei jaksa eikä kykene. Siksi he ovat työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Tää on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on sekin, kun isoja työllistäjiä on prosentuaalisesti vähemmän kuin ennen, niiden junioritasoisten on vaikeaa saada ensimmäisiä paikkojaan. Pienet firmat eivät pysty ehkä panostamaan juniorin opettamiseen, halutaan se hetivalmis senioritason tekijä. Isot firmat pystyivät paremmin ottamaa aina muutamia junnuja kasvamaan ammattilaisiksi.
Monilla aloilla on pulaa nimenomaan senioritason tekijöistä. Kokemattomia olisi vaikka muille jakaa.
Nimenomaan.
https://www.rakennuslehti.fi/2016/08/kova-pula-tyonjohdosta-tyottomia-m…
Raksa-ala yksi hyvä esimerkki. Samaa olen kuullut it-puolelta. Junioreilla vaikeuksia mutta osaajat saavat valita työpaikan.
Tämä on totta, mutta osittain myös yritysten itsetekemä ongelma. Olen itse pelipuolella töissä ja täällä jos missään itketään, ettei kokeneita 3d-graafikoita ole. Etenkin ne vähän isommat toimijat ylläpitävät tätä mielikuvaa. Meillä (5 hengen firma) on tapana ottaa ihan yhteyttä alan oppilaitoksiin ja pyytää harjoittelijoita. Jos jonkun työnjälki miellyttää, autamme kontaktien kautta oikeaan työhön alalla ja kummasti kelpaa. Omastakin porukasta kaksi on jäänyt taloon harjoittelun päätteeksi.
Vaikka harjoittelijan opettaminen ei olekaan ilmaista, edes palkattoman sellaisen, kyllä sitä voi oikean tyypin löytyessä saada melkoisen timantin. Junnu on toki edelleen, mutta ilman junnuja ei ole tulevaisuuden sennuja.
Kelpaisiko tällainen muuta koodaushommaa tehnyt sennu teille junnuksi? Palkkaa en tarvitse paljon ja alkuun voisin harjoitella palkattomana. Vai otatteko vain oppilaitoksista?
Me otamme vain grafiikkapuolen ihmisiä, koska emme itse tee koodausta kuin hyvin pienimuotoisesti. Mutta pelipuolelta kyllä kannattaa koodarin harjoittelua kysellä, ammatillisen koulutuksen puolella on myös noin vuoden opintoja, joissa koodareille opetetaan erityisesti pelipuolen ohjelmointia.
Sepä siinä kun työttömiä ei oikein haluta päästää opintoihin. Minäkin yhteen jatkokoulutukseen olin jo päässyt ts. oppilaitoksen hyväksyntä oli, mutta työkkäri sanoi ettei käy. Piti sitten perua se paikka.
Sitten pitää ryhtyä opiskelijaksi kokonaan. Työkkärin rahalla opiskeluun saa ollaaika vahvat perusteet ja siltikin se voidaan evätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä on monta sellaista, jotka ensimmäistä kertaa työttömäksi joutuessaan ovat olleet vanhempia kuin ap. He ovat ajatelleet, etteivät ikinä jää työttömäksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, minulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri ja erilaisissa asemissa. On koulutettua, kouluttamatonta, nuorta, vanhaa, todella monilta aloilta, yrittäjiä, palkollisia, rikkaita, köyhiä jne. Yhteistä on, että kukaan ei ole pitkäaikaistyötön. Lyhyttä työttömyyspätkää löytyy useilta, mutta ei tosiaan ketään pidempiaikaista. Osa on kouluttautunut aikuisena uudelle alallekin.
En elä missään kuplassa, en ole elitisti enkä valikoi kavereitani sen perusteella, ovatko he töissä. En vaan todellakaan pysty hahmottamaan millainen ihminen ei saa mitään töitä, jos todella aktiivisesti hakee.
Kyllä sinä valitettavasti jonkinlaisessa kuplassa elät.
Ruvetaanko tutustumaan lähemmin, niin tiedät ainakin yhden työttömän, joka hakemisestaan huolimatta ei saa töitä? Tai, ehkä sinun seurallasi on jokin sellainen vaikutus, että työpaikkoja alkaa löytyä? Kävisi minulle paremmin kuin hyvin!
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää? Ja lisäksi, paitsi että minusta on omituista että joku ei pitkäaikaistyöttömiä tunne, se on aika pelottavaakin. Kertoo siitä miten kansamme on jakautumassa kahtia. Kaiketi kaltaisesi ovat nyt olleet tuosta aktiivimallistakin päätöstä tekemässä, oman ilmeisen rajoittuneen kokemusmaailmansa perusteella, muita kuuntelematta.
Ei pitäisi olla mikään uutinen, että samanlaiset ihmiset yleensä hengaavat yhdessä. Samoin (pitkäaikais)työttömyys on usein tietyntyyppisten ihmisten ongelma. Kirjoittajan tuttavapiiriin on valikoitunut tietynlaisia ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti suht "tavallisia", työntekoa arvostavia, ei turhia nirsoilevia ja kaikkia töitä arvostavia työhaluisia ihmisiä, jotka ovat hankkineet vähintään ammattikoulutuksen ja joilla ei ole kummempia elämänhallintaongelmia kuten alkoholiongelmaa ja ovat varmaankin sellaisia perusmukavia ja sosiaalisia, joiden kanssa on helppo tulla toimeen.
Näin pitkäaikaistyöttömänä tuo kuvaus muuten vastaa minua, mutta kovin sosiaalinen en ole. Ei kiinnosta kuunnella työkaverin hehkutusta golf-lomastaan tai loputtomia jorinoita lastensa erinomaisuudesta, eikä paljon itsekään tuontapaisista avautua. Ehkä luon sitten vaikutelmaa, että kanssani ei ole helppo tulla toimeen, vaikka kaikessa itse työhön liittyvässä autan kyllä aina mielelläni. En siis osaa verkostoitua; en ole kiinnostunut kuin muutamasta harvasta ihmisestä, ja se taitaa olla suurin rikos minkä työelämässä nykyään voi tehdä. En myöskään juorua enkä ole puukottamassa ketään selkään, mutta ehkä se onkin osa ongelmaani - minulta ei koskaan kuule mitään mehevää ilkeilyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdoton yhtälö: Oikeasti Työttömiä 500 000, joista osa tempputyöllistetty, osa 9:n euron "orjia".
Avoinna olevien työpaikkojen määrä n. 20 - 30 000, näistä suurin osa koodareiden töitä, joita on valtava pula (It-alan experttejä nörttejä).
Lähihoitaja-tuttujakin jo työttöminä pk-seudulla, joten sillekäään alalle ei kannata enää opiskella.
Satojatuhansia henkilöitä ei ole missään kortistoissa eikä kansioissa - he ovat kadonneet tietämättömiin.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa työttömistä on sellaisia, ettei heille tämän päivän työelämässä ole sijaa. Saattaa olla täysin kouluttamattomia, ammattitaito on vanhentunutta, työelämätaidot eivät ole tätä päivää (esim tietotekniikka, digitaidot), on työtä haittaavia mielenterveyden ongelmia, pää ei kestä nykytyöelämän hektisyyttä, on fyysistä sairautta, ollaan aivan liian epäsosiaalisia (ei tarvitse olla ylipuhelias, mutta normaali perussosiaalisuus olisi suotavaa), asenne voi olla ylimielinen tai muuten ikävä, työhalukkuus on vähän niin ja näin...
En tiedä paljonko jäisi jäljelle, jos nämä siivottaisiin varhaiseläkkeelle tms. Mutta oma kokemus paljon rekrytoivana on tämä, ja aika harvoin haastatteluun tulee työtön, jolla kaikki yllä mainitut olisi kunnossa ja lisäksi järkevä koulutus ja kohtuullisen miellyttävä persoona. Poislukien sellaiset, jotka ovat juuri jääneet työttömiksi vaikkapa yt-neuvotteluissa.
Minulla on samoja kokemuksia työnantajana. Pyöritin vuosia omaa yritystä, jossa työllistin lähinnä akateemista konsultteja ja kouluttajia pk-seudulla. Jäin eläkkeelle vuonna 2013. Viimeisinä vuosina työntekijöiden löytäminen oli todella vaikeaa. Muodollisesti pätevä saattoi haastattelussa olla täysin viestintäkyvytön, vaikka haki kouluttajan paikkaa. Haastatteluihin jätettiin tulematta ilmoittamatta mitään. Pahimmat oli ne kaksi tapausta, jotka ilmoittivat työn alkua edeltävänä päivänä, että enpäs tulekaan töihin. Lisäksi oli yksi tohtoriksi väitellyt, joka sanoi, ettei pysty lainkaan tekemään töitä englanniksi, kun ei uskalla puhua vieraita kieliä.
Kyllästyin koko hommaan, myin firman ja jäin eläkkeelle. Ihan lastentarhatouhua se välillä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoinna olevien työpaikkojen määrä n. 20 - 30 000, näistä suurin osa koodareiden töitä, joita on valtava pula (It-alan experttejä nörttejä).
No ei ole koodareista valtava pula.
Nimim. "työtön mutta työhaluinen koodari"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, minulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri ja erilaisissa asemissa. On koulutettua, kouluttamatonta, nuorta, vanhaa, todella monilta aloilta, yrittäjiä, palkollisia, rikkaita, köyhiä jne. Yhteistä on, että kukaan ei ole pitkäaikaistyötön. Lyhyttä työttömyyspätkää löytyy useilta, mutta ei tosiaan ketään pidempiaikaista. Osa on kouluttautunut aikuisena uudelle alallekin.
En elä missään kuplassa, en ole elitisti enkä valikoi kavereitani sen perusteella, ovatko he töissä. En vaan todellakaan pysty hahmottamaan millainen ihminen ei saa mitään töitä, jos todella aktiivisesti hakee.
Kyllä sinä valitettavasti jonkinlaisessa kuplassa elät.
Ruvetaanko tutustumaan lähemmin, niin tiedät ainakin yhden työttömän, joka hakemisestaan huolimatta ei saa töitä? Tai, ehkä sinun seurallasi on jokin sellainen vaikutus, että työpaikkoja alkaa löytyä? Kävisi minulle paremmin kuin hyvin!
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää? Ja lisäksi, paitsi että minusta on omituista että joku ei pitkäaikaistyöttömiä tunne, se on aika pelottavaakin. Kertoo siitä miten kansamme on jakautumassa kahtia. Kaiketi kaltaisesi ovat nyt olleet tuosta aktiivimallistakin päätöstä tekemässä, oman ilmeisen rajoittuneen kokemusmaailmansa perusteella, muita kuuntelematta.
Edelleen, tuttavia minulla on hyvin, hyvin monenlaisista taustoista ja varmasti joku vanha koulukaveri saattaa pitkäaikaistyötön olla, mutta puhutaan nyt niistä, joiden elämää edes jollain tasolla seuraan. Joko pitämällä yhteyttä itse, somen kautta tai kuulemalla kavereilta kuulumisia. Meillä esim oli viime vuonna isot yt:t talossa ja irtisanottiin useita kymmeniä, minut mukaan lukien. Jokaikinen työllistyi puolen vuoden sisään uudestaan.
Minun seurallani ei varmasti ole mitään tekemistä asian kanssa. En koe olevani millään tavoin parempi, koska olen töissä. Mietin vaan ihan aidosti, missä nämä pitkäaikaistyöttömät ovat ja millaisia he ovat.
Älä huoli, kyllä se työttömyys sinunkin tuttavapiiriisi iskee, ennemmin tai myöhemmin. Kenties jopa sinuun itseesi.
Etlan mukaan nykyiset keskipalkkaiset kilpailevat (!) tulevaisuudessa, jopa aika lähitulevaisuudessa, vähemmän koulutettujen kanssa samoista matalapalkka-alan töistä.
Suomi, kuten muukin Eurooppa on muutoksen kynsissä. Teollisuusyhteiskuntina tunnetut maat ovat muuttumassa palveluyhteiskunniksi. Ikänsä teollisuustyötä tehnyt on yksi esimerkki pitkäaikaistyöttömästä. Hän oli vielä joku aika sitten yhteiskunnan kantava voima, osaava ammattilainen ja tärkeä veronmaksaja, kunnes hänet joko korvattiin robotilla tai sitten koko tuotanto siirrettiin Aasiaan.
Heidän keski-ikänsä on melko korkea, mikä ei mahdollista uuden ammatin opiskelua, eikä ole yhteiskunnan kannalta järkevääkään (opiskelu maksaa yhteiskunnalle ja työllistyminen iästä johtuen senkin jälkeen hyvin epätodennäköistä).
Mutta eivät pelkästään entiset teollisuustyöntekijät ole pitkäaikaistyöttömiä (pitkäaikaistyöttömäksi päädytään tilastollisesti jo yhden vuoden kestäneen työttömyden jälkeen) . Parin viime vuoden aikana kasvoi nimeomaan korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys, nythän se on hieman helpottanut.
Se, tunteeko työttömiä vai ei, riippuu pitkälti myös omasta asuinpaikasta ja viitekehyksestä. Kasvukeskuksissa voi hyvinkin elää tuntematta työttömiä, kun taas mm. entisillä teollisuuspaikkakunnilla työttömiä on niin paljon, että jokainen tuntee varmaan useammankin työttömän.
Koulutuskaan ei ole tae siitä, että saa töitä, tilastoviitteitä on olemassa siitä, että työpaikat saadaan nykyään parhaiten suhteilla. Työantajat palkkaavat mieluiten jo työssä olevia kuin työttömiä.
Tämä on asia, jota on vaikea ymmärtää; yhdessä yössä ihminen muuttuu tuottavasta yhteiskunnan tukipilarista hylkiöksi. Useimmiten yt-neuvotteluiden tuloksena, eli yrityksen "saneeratessa" toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
raksalla skruudataan kirjoitti:
Suurin syy siihen onko ihminen työtön löytyy aktiivisuus-passiivisuudesta. Jos tykkää ja pärjää sillä että elämän sisältö on telkkari/netti/ kotityöt/löhöily eikä kaipaa mitään muuta niin sellaiset ihmiset päätyy ja tykkäävät olla työttömänä. Vaikka nämä passiiviset olisivat työelämässä niin samanlaista valitusvirttä niiltä sielläkin saa kuunnella.
Tästä on totta toinen puoli. Olen itse kotioloissa juuri tuollainen melko passiivinen, hankala on saada mihinkään ryhdyttyä ja olen oppinut saamaan ajan kulumaan tekemättä mitään tähdellistä. Ja luonnollisesti tämä passiivisuus näkyy siinäkin, että työnhaku ei ole järjestelmällistä ja säännöllistä, eikä kovin ahkeraa. Enkä myöskään ole saanut kehitettyä itseäni ammatillisesti työttömyyden aikana.
Mutta töissä olen ihan eri ihminen ja minulle on ihan selvää että siellä ollaan tekemässä töitä. Teen hommat hyvällä asenteella enkä ollenkaan lähde niiden toisten valitusvirsiin mukaan. En tee työajalla omia juttujani enkä venytä taukoja. Jos joskus sattuu että työt loppuvat kesken, kysyn esimieheltä mitä muuta voisin tehdä, jos en ole ollut niin pitkään että itse osaisin arvioida.
Silloin kun olen töissä, olen kotonakin ahkerampi, koska sitä vapaa-aikaa ei ole liiaksi asti. Mutta kun en ole töissä, vetelehdin kotonakin. En tiedä mikä tähän auttaisi, en osaa pomottaa itseäni kotioloissa.
Tuo kokemasi on ihan tutkittu juttu, ihminen tavallaan laitostuu kotiinsakin aika äkkiä, kun ne töihinlähtörutiinit puuttuvat. Meilläpäin ainakin on sellaisia työttömien kahviloita ja muita juttutupia, entäs jos menisit sinne jutustelemaan, ehkä niillä on välillä vinkki työpaikoistakin. Lyhytkin työrupeama työttömyyden välilllä piristä henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Sä olet älykäs ja sulla on hyvä muisti, olet sosiaalinen ja iloinen ja sinua on kohdeltu hyvin. Olet saanut hyvälaatuisen temperamentin.
T. varhaisdementikko
Äläkä unohda lisätä ulkonäköä, ei liian kaunis/komea ei liian ruma - miellyttävä hoikahko ihminen pääsee vaikka minne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoinna olevien työpaikkojen määrä n. 20 - 30 000, näistä suurin osa koodareiden töitä, joita on valtava pula (It-alan experttejä nörttejä).
No ei ole koodareista valtava pula.
Nimim. "työtön mutta työhaluinen koodari"
Tietoni perustuu uutisiin - valhemedia on siis taas puhunut!!! > :-<
Työt viety Kiinaan, joko halvemman työn hinnan takia tai ympärissäännöksien vuoksi. Töitä ei ole.
Aloitin 13-14 vuotiaana mainosten jaolla, mansikanpoiminnalla ja lastenhoidolla. Tehdastöitä, kauppa- ja sairaala-apulaisena ja toimistohommiakin olen tehnyt ennen yliopistoa. Nyt olen maisteri ja myös sisustusalan tutkinto on, mutta lähemmäs 50v. ikää on ilmeisesti liikaa, koska olen ollut jo useamman vuoden työttömänä. Toki on kokeiltu työkokeilut, uraohjaukset sun muut, mutta ei niillä oikeasti töitä ole saanut.
Sinä olet alle kolmenkympin ja hoitoalalla, niin asia on aivan toinen.
Yhteiskunnan rakenne, kun on niitä elämäntapatyöttömiä ja se sallitaan, niin pittääpi säästää esim. Opettajista. Eli ne on sitten työttöminä. Tulee taas kustannuksia yhteiskunnalle. No pittääpi säästää, kohta sairaanhoitajista. Muista tää kun oot 40 v. Työtön.
Ammattiruikuttajia