Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.Kyllä töitä on tarjolla, mutta nirppanokkaiset kermaperseet ei kelpuuta puhelinmyyntiä, mainostenjakoa sun muuta.
Eikä edes suostu tekemään työtään ilmaiseksi työkokeiluna! Kyllä on niin nirppanokkaista, kun palkkaakin kehtaavat vaatia...
Mainostenjaosta saa aina palkkaa, ja puhelinmyynnissäkin pääsee provikoille jos edes vähän viitsii yrittää. Ja mitä kauemmin alalla on, sitä paremmiksi taidot karttuu ja tilipussi paksuuntuu.
Kaikissa ei ole ainesta huippumyyjäksi, mutta kenestä tahansa voi tulla kelvollinen myyjä, joka pystyy elättämään itsensä palkallaan. Mutta kermaperseiltä puuttuu kärsivällisyys ja pitkäjänteinen ajattelu, ja ne odottaa pääsevänsä heti käsiksi isoihin rahoihin.
Mainostenjaosta työnmäärä on todella iso palkkaan nähden, eli tällä työllä ei todellakaan itseään elätä. Ja puhelinmyynti btw on yksi niitä aloja, joilla on erittäin isoja työsuojelullisia ongelmia lähtien jo palkanmaksusta (toisin sanoen yleistä on, että teet 8 tunnin päivän etkä saa lainkaan palkkaa).
Toki tuo kermaperse-argumentti on niin laiha, ettei koko kommenttiin viitsi sen enempää pureutua. Pulushakkia, u know...
Mainostenjako oli esimerkki pienestä ja helposta duunista, jota on usein tarjolla. Sen voi yhdistää muihin töihin tai yrittäjyyteen tai sillä voi täydentää puolison tuloja.
Ja btw, puhelinmyynnistä annetaan usein yksipuolisen negatiivinen kuva, vaikka alalla on paljon rehellisiäkin firmoja. Kannattaa ottaa myös palkan määräytymisestä etukäteen selvää, jotta välttyisi turhilta pettymyksiltä. Mutta kermaperseille on liian kiusallista myöntää, että puhelinmyynti on varteenotettava vaihtoehto, joten kaikki huomio kiinnitetään niihin jotka kokee tulleensa huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi alalla.
Puhelinmyynnin "kuva" on muodostunut julksiuuteen tulleista tapauksista, joissa työntekijälle ei ole jäänyt palkkaa käytännösääs lainkaan. Yhden tullessa julkisuuteen asian tiimoilta, ovat muutkin uskaltautuneet samaan. Se on kuva on aivan oikea.
Fiksu ihminen ymmärtää myös, että kaikista ei ole huijaamaan vanhuksia puhelinmyynnillä. On olemassa sellainen käsite kuin moraali, joka esim. minun kohdallani tarkoittaa sitä, että en voi tietoisesti huijata ketään. Jos joutuisin työttömäksi, en taatusti kykenisi puhelinmyynnillä tienaamaan lainkaan, vaikka tällä hetkellä tienaan erittäin hyvää palkkaa myynnin ja markkinoinnin korkeassa asiantuntijatehtävässä. (nyt saikulla, tapaturman johdosta liikuntarajoitteinen)
Olen muuten itse joutunut uhkaamaan näitä "yrityksiä" kuluttajaoikeudella muistisairaan äitini hyväksikäytön johdosta, joten kokemusta on siltäkin puolelta.
Sinulla ei siis ollut tarjota minkäänlaisia oikeita ja todellisia ratkaisuja työttömyysongelmaan.
Kaiken kirjoittamasi voi ohittaa olankohautuksella, koska kuvittelet kaiken puhelinmyynnin olevan vanhusten huijaamista. Tiedoksi vaan, että puhelinmyynti on paljon monipuolisempaa kuin kuvittelet. Monia tuotteita ei edes myydä yksityishenkilöile, vaan myynnin kohteena on pelkät yritykset. Eli se siitä vanhusten huijaamisesta.
Turha kuvitella, että totuus puhelinmyynnistä löytyisi iltapäivälehtien sivuilta.
Ei se yrityksiinnkään kohdennettu puheklinmyynti elätä kuin sitä tekvien yritysten omistajat. Itse työn tekijöille jää vain luu käteen.
Jätitkö lukematta ammattini vai eikö ammattini mainitseminen riittänyt kertomaan sinulle, että olen alan asiantuntija, jonka tiedot ovat varmasti paremmat kuin sinulla?
Toki, jos itse pyörität puhelinmyyntiyritystä, selittää se noin positiivisen suhtautumisen. Muussa tapauksessa olet kerrassaan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.[/quoteNo onnea sulle hei. Terveisiä meiltä, joita roikotetaan nollasopimuksella todella pienillä viikkotunneilla, ja parhaat tunnit tulevat lähinnä kerran vuodessa ruuhka-aikoihin.
Minä tiedän varmaan kymmeniä ihmisiä jotka tekee sillä paljon parjatulla nollasopparilla töitä 30-40 tuntia viikossa, ja on tehnyt sitä jo pitkään.
Joten otantasi tästä kymmenestä ihmisestä kertoo kaiken nollasopimuksella työskentelemisestä? Nollasopimuksella roikotetaan aika paljon ihmisiä ihan kirjaimellisesti nollatunneilla, eikä sitä asiaa kumoa se, että sinä tunnet yksitoista kummintutunkaimankoiraa, jotka työskentelevät täysillä tunneilla.
Juu varmasti on niin että nollasopparilla on erilaisia työtilanteita ja tuntimääriä, mutta alunperin vastasin kommenttiin jossa oltiin sitä mieltä että nollasopimukset pitäisi kieltää tai että ne sopivat lähinnä opiskelijoille tai vain pientä lisäansiota haluaville.
Ja mieluummin tekisin nollasopimuksella pienenkin määrän tunteja kun olisin täysin työtön. Kuten joskus teinkin. Mutta se on vain minun mielipide, joku muu voi olla toista mieltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.Minä ottaisin kaikki peruspäivärahat pois. Voinet myydä osaamistasi, jos miehesi tulot eivät riitä. Jos sinulla ei ole osaamista, hanki sitä.
Monet naiset perustavat verkkokauppoja tai ompelimoja. Hoitotyötä eli piikomista voi myydä missä vaan asuukin.
Varaudu toki siihen, että säästeliäät suomalaiset eivät raaskisi maksaa työstäsi mitään. Kaiken kun saa halvemmalla Kiinasta, mutta niinhän itsekin teet, eli siitä et voi ketään syyttää. Kusitte omille nilkoille.. kirveleekö?
Harmittaako, kun yritykseesi ei virtaakaan tasaisesti maksavia asiakkaita?
Varmasti häntä harmittaa. Mutta samaan aikaan hän ei ymmärrä, että nimeomaan hänen etunsa olsii, jos suomalaisille maksettaisiin selaista palkkaa, jolla voisi ostaa palveluja. Nythän olemme tilanteessa, jossa vain rikkailla on varaa kuluttaa, eikä heidän osotovoimansa todellakaan riitä pitämään pk-yrityöksiämme pystyssä.
Ihmiset tinkivät aina ensin sieltä, mistä se on mahdollista. Suomessa tingitään palveluyritysten palveluista; kampaamossa ei käydä, kun ei ole varaa. Niinpä palvelualan yrityksillämme menee muita aloja heikommin tällä hetkellä, eikä parempaakaan ole näköpiirissä, kun ostovoimamme ei kasva vaan kutistuu.
Silti hän on halukas poistamaan tulonsiirrot, joiden avulla ostovoima on edes jonkinlainen.
Kertoo paljon ymmärryksen tasosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.Kyllä töitä on tarjolla, mutta nirppanokkaiset kermaperseet ei kelpuuta puhelinmyyntiä, mainostenjakoa sun muuta.
Eikä edes suostu tekemään työtään ilmaiseksi työkokeiluna! Kyllä on niin nirppanokkaista, kun palkkaakin kehtaavat vaatia...
Mainostenjaosta saa aina palkkaa, ja puhelinmyynnissäkin pääsee provikoille jos edes vähän viitsii yrittää. Ja mitä kauemmin alalla on, sitä paremmiksi taidot karttuu ja tilipussi paksuuntuu.
Kaikissa ei ole ainesta huippumyyjäksi, mutta kenestä tahansa voi tulla kelvollinen myyjä, joka pystyy elättämään itsensä palkallaan. Mutta kermaperseiltä puuttuu kärsivällisyys ja pitkäjänteinen ajattelu, ja ne odottaa pääsevänsä heti käsiksi isoihin rahoihin.
Mainostenjaosta työnmäärä on todella iso palkkaan nähden, eli tällä työllä ei todellakaan itseään elätä. Ja puhelinmyynti btw on yksi niitä aloja, joilla on erittäin isoja työsuojelullisia ongelmia lähtien jo palkanmaksusta (toisin sanoen yleistä on, että teet 8 tunnin päivän etkä saa lainkaan palkkaa).
Toki tuo kermaperse-argumentti on niin laiha, ettei koko kommenttiin viitsi sen enempää pureutua. Pulushakkia, u know...
Mainostenjako oli esimerkki pienestä ja helposta duunista, jota on usein tarjolla. Sen voi yhdistää muihin töihin tai yrittäjyyteen tai sillä voi täydentää puolison tuloja.
Ja btw, puhelinmyynnistä annetaan usein yksipuolisen negatiivinen kuva, vaikka alalla on paljon rehellisiäkin firmoja. Kannattaa ottaa myös palkan määräytymisestä etukäteen selvää, jotta välttyisi turhilta pettymyksiltä. Mutta kermaperseille on liian kiusallista myöntää, että puhelinmyynti on varteenotettava vaihtoehto, joten kaikki huomio kiinnitetään niihin jotka kokee tulleensa huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi alalla.
Puhelinmyynnin "kuva" on muodostunut julksiuuteen tulleista tapauksista, joissa työntekijälle ei ole jäänyt palkkaa käytännösääs lainkaan. Yhden tullessa julkisuuteen asian tiimoilta, ovat muutkin uskaltautuneet samaan. Se on kuva on aivan oikea.
Fiksu ihminen ymmärtää myös, että kaikista ei ole huijaamaan vanhuksia puhelinmyynnillä. On olemassa sellainen käsite kuin moraali, joka esim. minun kohdallani tarkoittaa sitä, että en voi tietoisesti huijata ketään. Jos joutuisin työttömäksi, en taatusti kykenisi puhelinmyynnillä tienaamaan lainkaan, vaikka tällä hetkellä tienaan erittäin hyvää palkkaa myynnin ja markkinoinnin korkeassa asiantuntijatehtävässä. (nyt saikulla, tapaturman johdosta liikuntarajoitteinen)
Olen muuten itse joutunut uhkaamaan näitä "yrityksiä" kuluttajaoikeudella muistisairaan äitini hyväksikäytön johdosta, joten kokemusta on siltäkin puolelta.
Sinulla ei siis ollut tarjota minkäänlaisia oikeita ja todellisia ratkaisuja työttömyysongelmaan.
Kaiken kirjoittamasi voi ohittaa olankohautuksella, koska kuvittelet kaiken puhelinmyynnin olevan vanhusten huijaamista. Tiedoksi vaan, että puhelinmyynti on paljon monipuolisempaa kuin kuvittelet. Monia tuotteita ei edes myydä yksityishenkilöile, vaan myynnin kohteena on pelkät yritykset. Eli se siitä vanhusten huijaamisesta.
Turha kuvitella, että totuus puhelinmyynnistä löytyisi iltapäivälehtien sivuilta.
Ei se yrityksiinnkään kohdennettu puheklinmyynti elätä kuin sitä tekvien yritysten omistajat. Itse työn tekijöille jää vain luu käteen.
Jätitkö lukematta ammattini vai eikö ammattini mainitseminen riittänyt kertomaan sinulle, että olen alan asiantuntija, jonka tiedot ovat varmasti paremmat kuin sinulla?
Toki, jos itse pyörität puhelinmyyntiyritystä, selittää se noin positiivisen suhtautumisen. Muussa tapauksessa olet kerrassaan pihalla.
On myös olemassa puhelinmyyntifirmoja jotka maksavat tuntipalkan ja provikat päälle.
Tällaista puhelinmyyntiä itse tein joskus hetken aikaa vaikkei se nyt mikään varsinainen unelmatyö ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään työttämänä olleita yhdistää yksi asia: he eivät oikeasti ole valmiita tekemään mitään työllistymisen eteen. Työkkärin pakottamana lähetetään hakemus. Aktiivisesti itse ei yrityksiin oteta yhteyttä. En tunne yhtään työtöntä, joka olisi soittanut edes 10 puhelua päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Näin avoimesti kerroit meille, että et ymmärrä verotuksestamme oikeastaan mitään.
Verotuksemme pääpaino EI ole tuloverotuksessa, vaan välillisissä veroissa, jotka ovat tasaveroja.
Valtion verotuloissa välillisistä veroista kerättävä summa on jo suurempi kuin palkoista kerättävät verot.
Käytännössä se tarkoittaa, että pienituloisen kokonaisveroaste on jopa yli 70 %; pienituloinen maksaa vähemmän valtionveroa, mutta saman verran kuin sinä noita tasaveroja. Tuloihin suhteuttuna pienituloinen maksaa siis huomattavasti enemmän kuin esim. minä, melko suurituloinen palkansaaja.
Tulovero on ainoa progressiivinen veromme ja tuloverotusta on jatkuvasti laskettu 90-luvun puolivälistä lähtien. Me suurempituloiset olemme olleet hyötyjinä.
Puhutaanko ihan oikeasta epäkohdasta, siitä, joka saa aikaan sen, että meidän kokonaisveroasteemme on yksi maailman korkeimmista?
Suuret pääomatulot.
Niiden avulla on hyvin helppo minimoida veronmaksu. Valitettavasti näin tapahtuukin, laillisesti. Pääministeri itse näyttää vakuutuskuorineen esimerkkiä.
VAkuutuskuorien käyttäminen on kallista, joten se kannattaa vain silloin, kun on kyse oikeasti suurista pääomatuloista. Meikäläisen 200 000 euron sijoitussalkulla sen käyttäminen olisi aivan liian kallista suhteessa pääomatuloihini. Niinpä me piensijoittajat olemmekin tilastojen mukaan ainoita, jotka maksamme pääomatuloverot säädetyn prosentin mukaisesti.
He, joilla olisi varaa maksella veroja, eivät niin tee.
Lisäksi heidät on vapautettu yhdestä suurimmasta verostamme, eli kunnallisverosta, kokonaan. He ja heidän perheensä kuitenkin käyttävät kunnallisveroilla tuotettuja julkisia palveluita (mm. päiväkoti, koulut jne.) siinä missä me muutkin. Heille se on ilmaista. Me muut, palkansaajat ja eläkeläiset, maksamme nuo palvelut heidän puolestaan toistuvissa kunnallisverojen korotuksissa.
Verotuksen tarkoitus on tasoittaa tuloeroja. Se toimii koko ajan huonommin, koska ihmisten tukia ja etuuksia on leikattu jatkuvasti. Yhteiskunnan palkkasumma ei kasva, ei ole kasvanut useaan vuoteen. Pääomatulot ovat kasvaneet reippaasti, mutta niistä ei saada vastaavaa määrää verotuloja verosuunnittelun johdosta.
Viimeisimmät OECD:n ja IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuriksi kasvaneet tuloerot ovat jo talouskasvun este. (Suomen Pankin nettijulkaisu "euro ja talous") Suomen kohdalla se tarkoittaa, että olemme OECD:n arvion mukaan menettäneet 9 % talouskasvua . Kyse on siis erittäin merkittävästä asiasta.
Lisää toki kaavaan tasaverot, erotus ei siitä pienene miksikään. Suhteellinen ei ole absoluuttista ja pahoittelen, että itsekin käytin ensin suhteellista eroa. Tuossa edeltävässä kommentissa on kuitenkin se käytännön erotus, minun ja naapurin Jaskan välillä.
Jaskasta puheenollen. Hän käy siis töissä, enkä minä ole hänelle ollenkaan katkera, mutta minulla on muitakin naapureita.
Toinen naapurini on nimeltään Ahti, ehkä sinäkin tunnet hänet. Hän ei käy töissä ollenkaan, ei ole koskaan ollut. Hän on ehkä vielä köyhempi kuin Jaska, koska Jaskalla näkyy olevan varaa ryypätä. Ahti taas ei kunniallisena ihmisenä ryyppää ollenkaan. Minäkin olen raitis mies ja arvostan sitä, mutta silti Ahdin elämäntyyli häiritsee minua enemmän kuin Jaskan. Jaska on antanut työpanoksen ja kantanut kortensa kekoon. Ahti ei tee mitään. Jopa vaikka hänellä on jopa yhtä suuri perhe kuin minulla, mikä ei toki ole tavallista.
Sano mitä sanot. Ahti on kuormastasyöjä ja pummi. Ei millään sanakikkailulla ja selityksillä voi muuttaa sitä, että koen epäoikeudenmukaiseksi, maksaa 30000 tuloveroa, kun toinen ei tee mitään. Pyydän kuitenkin, että kerrot kuka ne tulonsiirrot sinun mielestäsi maksaa, jos edes näillä minun maksamilla veroilla ei pääse nimittämään itseään nettomaksajaksi. Itsehän sanot, ettei rikkaatkaan muka maksa veroja. Kuka ne sitten maksaa? Jos Jaska ne maksaa, niin luulisi häntäkin harmittavan, ei nimittäin elä kovin leveästi...
Ja eikä tämä sinun logiikkasi johda siihen, että palvelut+tulonsiirrot eli hyvinvointiyhteiskunta on paisunut liian suureksi, kun maksajiakin on niin vaikea löytää. ?
Liikuttavan yksinkertaista.
Noin vain yleistit kaikki työttömät pummeiksi. Valitettavasti tämä kertoo enemmän sinusta kuin työttömistämme.
Jokaisella järjestelmällä on väärinkäyttäjänsä. Onneksi tuo väärinkäyttäjien joukko on kuitenkin pieni.
Otanpa esimerkiksi 90-luvun laman;
Se tuotti ennätyssuuren työttömyyden. Työttömyys alkoi kuitenkin välittömästi laskea talouden kasvaessa. Se kertoo siitä, että suomalaiset ovat (tutkimustenkin mukaan) vahvasti työorientoitunutta väkeä, ovat siis halukkaasti lähdössä töihin heti, kun niitä ilmestyy tarjolle.
Olen jo aiemmissa kommenteissani selittänyt, miksi verotuksemme on näin korkea. Olen kertonut tulonsiirroistakin. Käytän hyvää suomen kieltä, joten ei ole minun vastuullani, jos sinun ymmärryksesi tai halusi heittäytyä ymmärtämättömäksi estää sinua ymmärtämästä asiaa.
Valitettavasi näen sinun kohdallasi vain henkilökohtaista ahneutta ja täydellistä sosiaalisen omatunnon puutetta.
Minä olen sairauslomalla tapaturman johdosta , mutta miten sinä selität, että voit työssäkäyvänä palstailla täällä pitkin päivää? Tietty ristiriitaisuus saa väkisinkin epäilemään, että olet tietämättömyyden lisäksi melkoinen trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Monille naisilla olisi kyllä kysyntää kotona. Keskimäärin työ onkin tärkeämpää miehille kuin naisille. Ideologinen muka tasa-arvo johtaa tässäkin vain harhaan.
Tähän liittyy monta asiaa. En viitsi edes pyytää sinua miettimään tätä, koska aavistan että maailmankatsomuksesi rajoittaa sinua, vaikka asia sinänsä on ihan yksinkertainen. Päättelyketjut voivat olla hämäävän pitkiä, mutta lopputulema on, että sinulla ei ole ratkaisua, minulla on, vaikka siihen liittyy yllättäviä ongelmia. Olen aika monta kertaa mennyt tämän sananvaihdon paljon pidemmällekin, mutta nyt en vain ehdi.
Yritin kyllä lähteä ihan kärkevästi vauhdilla, mutta ehkä tehtävä on vain liian suuri minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Monille naisilla olisi kyllä kysyntää kotona. Keskimäärin työ onkin tärkeämpää miehille kuin naisille. Ideologinen muka tasa-arvo johtaa tässäkin vain harhaan.
Tähän liittyy monta asiaa. En viitsi edes pyytää sinua miettimään tätä, koska aavistan että maailmankatsomuksesi rajoittaa sinua, vaikka asia sinänsä on ihan yksinkertainen. Päättelyketjut voivat olla hämäävän pitkiä, mutta lopputulema on, että sinulla ei ole ratkaisua, minulla on, vaikka siihen liittyy yllättäviä ongelmia. Olen aika monta kertaa mennyt tämän sananvaihdon paljon pidemmällekin, mutta nyt en vain ehdi.
Yritin kyllä lähteä ihan kärkevästi vauhdilla, mutta ehkä tehtävä on vain liian suuri minulle.
... Eli sinulla on nyt hirveästi tärkeää asiaa ja hienoja ideoita, mutta et nyt tässä kerkeä niitä selittämään vaan toivot, että me muut osataan lukea ajatuksia? Kun olen nyt useammankin kerran lukenut tämän kommentin läpi enkä saa mitään tolkkua siitä, mitä ihmettä yrität oikein sanoa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Näin avoimesti kerroit meille, että et ymmärrä verotuksestamme oikeastaan mitään.
Verotuksemme pääpaino EI ole tuloverotuksessa, vaan välillisissä veroissa, jotka ovat tasaveroja.
Valtion verotuloissa välillisistä veroista kerättävä summa on jo suurempi kuin palkoista kerättävät verot.
Käytännössä se tarkoittaa, että pienituloisen kokonaisveroaste on jopa yli 70 %; pienituloinen maksaa vähemmän valtionveroa, mutta saman verran kuin sinä noita tasaveroja. Tuloihin suhteuttuna pienituloinen maksaa siis huomattavasti enemmän kuin esim. minä, melko suurituloinen palkansaaja.
Tulovero on ainoa progressiivinen veromme ja tuloverotusta on jatkuvasti laskettu 90-luvun puolivälistä lähtien. Me suurempituloiset olemme olleet hyötyjinä.
Puhutaanko ihan oikeasta epäkohdasta, siitä, joka saa aikaan sen, että meidän kokonaisveroasteemme on yksi maailman korkeimmista?
Suuret pääomatulot.
Niiden avulla on hyvin helppo minimoida veronmaksu. Valitettavasti näin tapahtuukin, laillisesti. Pääministeri itse näyttää vakuutuskuorineen esimerkkiä.
VAkuutuskuorien käyttäminen on kallista, joten se kannattaa vain silloin, kun on kyse oikeasti suurista pääomatuloista. Meikäläisen 200 000 euron sijoitussalkulla sen käyttäminen olisi aivan liian kallista suhteessa pääomatuloihini. Niinpä me piensijoittajat olemmekin tilastojen mukaan ainoita, jotka maksamme pääomatuloverot säädetyn prosentin mukaisesti.
He, joilla olisi varaa maksella veroja, eivät niin tee.
Lisäksi heidät on vapautettu yhdestä suurimmasta verostamme, eli kunnallisverosta, kokonaan. He ja heidän perheensä kuitenkin käyttävät kunnallisveroilla tuotettuja julkisia palveluita (mm. päiväkoti, koulut jne.) siinä missä me muutkin. Heille se on ilmaista. Me muut, palkansaajat ja eläkeläiset, maksamme nuo palvelut heidän puolestaan toistuvissa kunnallisverojen korotuksissa.
Verotuksen tarkoitus on tasoittaa tuloeroja. Se toimii koko ajan huonommin, koska ihmisten tukia ja etuuksia on leikattu jatkuvasti. Yhteiskunnan palkkasumma ei kasva, ei ole kasvanut useaan vuoteen. Pääomatulot ovat kasvaneet reippaasti, mutta niistä ei saada vastaavaa määrää verotuloja verosuunnittelun johdosta.
Viimeisimmät OECD:n ja IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuriksi kasvaneet tuloerot ovat jo talouskasvun este. (Suomen Pankin nettijulkaisu "euro ja talous") Suomen kohdalla se tarkoittaa, että olemme OECD:n arvion mukaan menettäneet 9 % talouskasvua . Kyse on siis erittäin merkittävästä asiasta.
Lisää toki kaavaan tasaverot, erotus ei siitä pienene miksikään. Suhteellinen ei ole absoluuttista ja pahoittelen, että itsekin käytin ensin suhteellista eroa. Tuossa edeltävässä kommentissa on kuitenkin se käytännön erotus, minun ja naapurin Jaskan välillä.
Jaskasta puheenollen. Hän käy siis töissä, enkä minä ole hänelle ollenkaan katkera, mutta minulla on muitakin naapureita.
Toinen naapurini on nimeltään Ahti, ehkä sinäkin tunnet hänet. Hän ei käy töissä ollenkaan, ei ole koskaan ollut. Hän on ehkä vielä köyhempi kuin Jaska, koska Jaskalla näkyy olevan varaa ryypätä. Ahti taas ei kunniallisena ihmisenä ryyppää ollenkaan. Minäkin olen raitis mies ja arvostan sitä, mutta silti Ahdin elämäntyyli häiritsee minua enemmän kuin Jaskan. Jaska on antanut työpanoksen ja kantanut kortensa kekoon. Ahti ei tee mitään. Jopa vaikka hänellä on jopa yhtä suuri perhe kuin minulla, mikä ei toki ole tavallista.
Sano mitä sanot. Ahti on kuormastasyöjä ja pummi. Ei millään sanakikkailulla ja selityksillä voi muuttaa sitä, että koen epäoikeudenmukaiseksi, maksaa 30000 tuloveroa, kun toinen ei tee mitään. Pyydän kuitenkin, että kerrot kuka ne tulonsiirrot sinun mielestäsi maksaa, jos edes näillä minun maksamilla veroilla ei pääse nimittämään itseään nettomaksajaksi. Itsehän sanot, ettei rikkaatkaan muka maksa veroja. Kuka ne sitten maksaa? Jos Jaska ne maksaa, niin luulisi häntäkin harmittavan, ei nimittäin elä kovin leveästi...
Ja eikä tämä sinun logiikkasi johda siihen, että palvelut+tulonsiirrot eli hyvinvointiyhteiskunta on paisunut liian suureksi, kun maksajiakin on niin vaikea löytää. ?
Liikuttavan yksinkertaista.
Noin vain yleistit kaikki työttömät pummeiksi. Valitettavasti tämä kertoo enemmän sinusta kuin työttömistämme.
Jokaisella järjestelmällä on väärinkäyttäjänsä. Onneksi tuo väärinkäyttäjien joukko on kuitenkin pieni.
Otanpa esimerkiksi 90-luvun laman;
Se tuotti ennätyssuuren työttömyyden. Työttömyys alkoi kuitenkin välittömästi laskea talouden kasvaessa. Se kertoo siitä, että suomalaiset ovat (tutkimustenkin mukaan) vahvasti työorientoitunutta väkeä, ovat siis halukkaasti lähdössä töihin heti, kun niitä ilmestyy tarjolle.
Olen jo aiemmissa kommenteissani selittänyt, miksi verotuksemme on näin korkea. Olen kertonut tulonsiirroistakin. Käytän hyvää suomen kieltä, joten ei ole minun vastuullani, jos sinun ymmärryksesi tai halusi heittäytyä ymmärtämättömäksi estää sinua ymmärtämästä asiaa.
Valitettavasi näen sinun kohdallasi vain henkilökohtaista ahneutta ja täydellistä sosiaalisen omatunnon puutetta.
Minä olen sairauslomalla tapaturman johdosta , mutta miten sinä selität, että voit työssäkäyvänä palstailla täällä pitkin päivää? Tietty ristiriitaisuus saa väkisinkin epäilemään, että olet tietämättömyyden lisäksi melkoinen trolli.
Työllistän itse itseni. Kukaan ei maksa minulle mitään sairaslomistani. Miksi maksaisivat? Maksaisitko sinä remonttireiskalle, joka ei pääsekään paikalle.?
En myöskään ole täällä joka päivä, voit sen uskoa. Minua kiinnostaa tämä aihe.
Miten voit kutsua ahneeksi minua? Mitä minä käytännössä ahnehdin? Minulla on elätettäviä, saanko mielestäsi yrittää koota meille elintarpeet kenenkään estämättä? Miten kenenkään työttömyys minulle kuuluu? Olen itsekin ollut hetken työtön. Vanhempani jäivät molemmat työttömiksi 90-luvun lamassa. He tekivät mitä oli pakko, jos ei halua joutua elätiksi.
Minä olen vastannut jokaikiseen kysymykseen. Teitkö sinä samoin. Selititkö mikä vika oli kysymyksissäni?
Ei niissä mitään vikaa ollut, sinun puheesi olkoonkin hyvää Suomen kieltä, on rajoittunutta jargonia.
Jos et vielä ymmärtänyt kyseenalaistamiseni ja kritiikkini on hyvin perusteellista. Silloin on turha vedota lakeihin ja normeihin ja taivaasta annettuihin selityksiin.
Se hyvä on yksinkertaisella ihmisellä, että häntä ei huijata kaikenmaailman pyramideilla. Olen mielelläni yksinkertainen, kysyn yksinkertaisia kysymyksiä ja uskon, että niihin on yksinkertaiset vastaukset. Sinä vaan et uskalla sanoa niitä, ettei kukaan vaan ymmärrä väärin, kun sinä et ole selittelemässä asiaa parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Näin avoimesti kerroit meille, että et ymmärrä verotuksestamme oikeastaan mitään.
Verotuksemme pääpaino EI ole tuloverotuksessa, vaan välillisissä veroissa, jotka ovat tasaveroja.
Valtion verotuloissa välillisistä veroista kerättävä summa on jo suurempi kuin palkoista kerättävät verot.
Käytännössä se tarkoittaa, että pienituloisen kokonaisveroaste on jopa yli 70 %; pienituloinen maksaa vähemmän valtionveroa, mutta saman verran kuin sinä noita tasaveroja. Tuloihin suhteuttuna pienituloinen maksaa siis huomattavasti enemmän kuin esim. minä, melko suurituloinen palkansaaja.
Tulovero on ainoa progressiivinen veromme ja tuloverotusta on jatkuvasti laskettu 90-luvun puolivälistä lähtien. Me suurempituloiset olemme olleet hyötyjinä.
Puhutaanko ihan oikeasta epäkohdasta, siitä, joka saa aikaan sen, että meidän kokonaisveroasteemme on yksi maailman korkeimmista?
Suuret pääomatulot.
Niiden avulla on hyvin helppo minimoida veronmaksu. Valitettavasti näin tapahtuukin, laillisesti. Pääministeri itse näyttää vakuutuskuorineen esimerkkiä.
VAkuutuskuorien käyttäminen on kallista, joten se kannattaa vain silloin, kun on kyse oikeasti suurista pääomatuloista. Meikäläisen 200 000 euron sijoitussalkulla sen käyttäminen olisi aivan liian kallista suhteessa pääomatuloihini. Niinpä me piensijoittajat olemmekin tilastojen mukaan ainoita, jotka maksamme pääomatuloverot säädetyn prosentin mukaisesti.
He, joilla olisi varaa maksella veroja, eivät niin tee.
Lisäksi heidät on vapautettu yhdestä suurimmasta verostamme, eli kunnallisverosta, kokonaan. He ja heidän perheensä kuitenkin käyttävät kunnallisveroilla tuotettuja julkisia palveluita (mm. päiväkoti, koulut jne.) siinä missä me muutkin. Heille se on ilmaista. Me muut, palkansaajat ja eläkeläiset, maksamme nuo palvelut heidän puolestaan toistuvissa kunnallisverojen korotuksissa.
Verotuksen tarkoitus on tasoittaa tuloeroja. Se toimii koko ajan huonommin, koska ihmisten tukia ja etuuksia on leikattu jatkuvasti. Yhteiskunnan palkkasumma ei kasva, ei ole kasvanut useaan vuoteen. Pääomatulot ovat kasvaneet reippaasti, mutta niistä ei saada vastaavaa määrää verotuloja verosuunnittelun johdosta.
Viimeisimmät OECD:n ja IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuriksi kasvaneet tuloerot ovat jo talouskasvun este. (Suomen Pankin nettijulkaisu "euro ja talous") Suomen kohdalla se tarkoittaa, että olemme OECD:n arvion mukaan menettäneet 9 % talouskasvua . Kyse on siis erittäin merkittävästä asiasta.
Lisää toki kaavaan tasaverot, erotus ei siitä pienene miksikään. Suhteellinen ei ole absoluuttista ja pahoittelen, että itsekin käytin ensin suhteellista eroa. Tuossa edeltävässä kommentissa on kuitenkin se käytännön erotus, minun ja naapurin Jaskan välillä.
Jaskasta puheenollen. Hän käy siis töissä, enkä minä ole hänelle ollenkaan katkera, mutta minulla on muitakin naapureita.
Toinen naapurini on nimeltään Ahti, ehkä sinäkin tunnet hänet. Hän ei käy töissä ollenkaan, ei ole koskaan ollut. Hän on ehkä vielä köyhempi kuin Jaska, koska Jaskalla näkyy olevan varaa ryypätä. Ahti taas ei kunniallisena ihmisenä ryyppää ollenkaan. Minäkin olen raitis mies ja arvostan sitä, mutta silti Ahdin elämäntyyli häiritsee minua enemmän kuin Jaskan. Jaska on antanut työpanoksen ja kantanut kortensa kekoon. Ahti ei tee mitään. Jopa vaikka hänellä on jopa yhtä suuri perhe kuin minulla, mikä ei toki ole tavallista.
Sano mitä sanot. Ahti on kuormastasyöjä ja pummi. Ei millään sanakikkailulla ja selityksillä voi muuttaa sitä, että koen epäoikeudenmukaiseksi, maksaa 30000 tuloveroa, kun toinen ei tee mitään. Pyydän kuitenkin, että kerrot kuka ne tulonsiirrot sinun mielestäsi maksaa, jos edes näillä minun maksamilla veroilla ei pääse nimittämään itseään nettomaksajaksi. Itsehän sanot, ettei rikkaatkaan muka maksa veroja. Kuka ne sitten maksaa? Jos Jaska ne maksaa, niin luulisi häntäkin harmittavan, ei nimittäin elä kovin leveästi...
Ja eikä tämä sinun logiikkasi johda siihen, että palvelut+tulonsiirrot eli hyvinvointiyhteiskunta on paisunut liian suureksi, kun maksajiakin on niin vaikea löytää. ?
Liikuttavan yksinkertaista.
Noin vain yleistit kaikki työttömät pummeiksi. Valitettavasti tämä kertoo enemmän sinusta kuin työttömistämme.
Jokaisella järjestelmällä on väärinkäyttäjänsä. Onneksi tuo väärinkäyttäjien joukko on kuitenkin pieni.
Otanpa esimerkiksi 90-luvun laman;
Se tuotti ennätyssuuren työttömyyden. Työttömyys alkoi kuitenkin välittömästi laskea talouden kasvaessa. Se kertoo siitä, että suomalaiset ovat (tutkimustenkin mukaan) vahvasti työorientoitunutta väkeä, ovat siis halukkaasti lähdössä töihin heti, kun niitä ilmestyy tarjolle.
Olen jo aiemmissa kommenteissani selittänyt, miksi verotuksemme on näin korkea. Olen kertonut tulonsiirroistakin. Käytän hyvää suomen kieltä, joten ei ole minun vastuullani, jos sinun ymmärryksesi tai halusi heittäytyä ymmärtämättömäksi estää sinua ymmärtämästä asiaa.
Valitettavasi näen sinun kohdallasi vain henkilökohtaista ahneutta ja täydellistä sosiaalisen omatunnon puutetta.
Minä olen sairauslomalla tapaturman johdosta , mutta miten sinä selität, että voit työssäkäyvänä palstailla täällä pitkin päivää? Tietty ristiriitaisuus saa väkisinkin epäilemään, että olet tietämättömyyden lisäksi melkoinen trolli.
Työllistän itse itseni. Kukaan ei maksa minulle mitään sairaslomistani. Miksi maksaisivat? Maksaisitko sinä remonttireiskalle, joka ei pääsekään paikalle.?
En myöskään ole täällä joka päivä, voit sen uskoa. Minua kiinnostaa tämä aihe.Miten voit kutsua ahneeksi minua? Mitä minä käytännössä ahnehdin? Minulla on elätettäviä, saanko mielestäsi yrittää koota meille elintarpeet kenenkään estämättä? Miten kenenkään työttömyys minulle kuuluu? Olen itsekin ollut hetken työtön. Vanhempani jäivät molemmat työttömiksi 90-luvun lamassa. He tekivät mitä oli pakko, jos ei halua joutua elätiksi.
Minä olen vastannut jokaikiseen kysymykseen. Teitkö sinä samoin. Selititkö mikä vika oli kysymyksissäni?
Ei niissä mitään vikaa ollut, sinun puheesi olkoonkin hyvää Suomen kieltä, on rajoittunutta jargonia.
Jos et vielä ymmärtänyt kyseenalaistamiseni ja kritiikkini on hyvin perusteellista. Silloin on turha vedota lakeihin ja normeihin ja taivaasta annettuihin selityksiin.
Se hyvä on yksinkertaisella ihmisellä, että häntä ei huijata kaikenmaailman pyramideilla. Olen mielelläni yksinkertainen, kysyn yksinkertaisia kysymyksiä ja uskon, että niihin on yksinkertaiset vastaukset. Sinä vaan et uskalla sanoa niitä, ettei kukaan vaan ymmärrä väärin, kun sinä et ole selittelemässä asiaa parhain päin.
Selityksesi ei oikein vakuuta. Kysymyksesi voivat olla yksinkertaisia, mutta ne sisältävät jokainen vahvan yrityksen toimia mielipidevaikuttajana, tosin heikolla menestyksellä. Parempi menestys edellyttäisi parempaa tietämystä yhteiskunnan toiminnasta ja tilasta, sekä siihen johtaneista tekijöistä. Van historian tuntemalla voi ymmärtää nykypäivää.
Olene edelleen sitä mieltä, että sinäkin olet yhteiskunnan hyväosainen, kuten itsekin olen. Todennäköisesti olemme tässä hyvinvointivaltion ansiosta.
Minä soisin mielelläni muillekin mahdollisuuksia, ikävä kyllä ne mahdollisuudet ovat jo hyvin rajatut liian kauan jatkuneen uusliberaalin talouspolitiikan johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä julkisuudessa mainittu kohtaanto-ongelma on ihan todellinen. Ei ole sopivaa väkeä avoimiin paikkoihin. Suomessa oli vuonna 2015 yli 690,000 pelkän peruskoulun käynyttä työikäistä ihmistä. Heistä alle puolet on töissä. SAK on tehnyt asiasta tutkimuksen.
Joka vuosi tuohon joukkoon tulee noin noin 10,000 ihmistä lisää, koska peruskoulun päättäneistä noin moni jää pysyvästi ilman mitään koulutusta.
Mitä taitoja noilla ihmisillå on tarjota työelämään nykyään? Mihin nämä ihmiset muka voi työllistyä?
Lisäksi vielä kaikki sairaat ja mt-potilaat ja muut. Appiukko oli 15 vuotta työttömänä ennen eläkettä. Kirvesmies, jolla toinen jalka toimi huonosti ja toinen silmä oli sokea. Eihän sitä kukaan töihin palkannut, sehän olisi ollut turvallisuusriski työmaalla, klenkkaava, puolisokea ukko! Mutta Kela ei päästänyt sairaseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Monille naisilla olisi kyllä kysyntää kotona. Keskimäärin työ onkin tärkeämpää miehille kuin naisille. Ideologinen muka tasa-arvo johtaa tässäkin vain harhaan.
Tähän liittyy monta asiaa. En viitsi edes pyytää sinua miettimään tätä, koska aavistan että maailmankatsomuksesi rajoittaa sinua, vaikka asia sinänsä on ihan yksinkertainen. Päättelyketjut voivat olla hämäävän pitkiä, mutta lopputulema on, että sinulla ei ole ratkaisua, minulla on, vaikka siihen liittyy yllättäviä ongelmia. Olen aika monta kertaa mennyt tämän sananvaihdon paljon pidemmällekin, mutta nyt en vain ehdi.
Yritin kyllä lähteä ihan kärkevästi vauhdilla, mutta ehkä tehtävä on vain liian suuri minulle.... Eli sinulla on nyt hirveästi tärkeää asiaa ja hienoja ideoita, mutta et nyt tässä kerkeä niitä selittämään vaan toivot, että me muut osataan lukea ajatuksia? Kun olen nyt useammankin kerran lukenut tämän kommentin läpi enkä saa mitään tolkkua siitä, mitä ihmettä yrität oikein sanoa. :D
Ei se mitään. Ei haittaa. Arvostaisin pidempää väittelyä, mutta multa loppuu aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Monille naisilla olisi kyllä kysyntää kotona. Keskimäärin työ onkin tärkeämpää miehille kuin naisille. Ideologinen muka tasa-arvo johtaa tässäkin vain harhaan.
Tähän liittyy monta asiaa. En viitsi edes pyytää sinua miettimään tätä, koska aavistan että maailmankatsomuksesi rajoittaa sinua, vaikka asia sinänsä on ihan yksinkertainen. Päättelyketjut voivat olla hämäävän pitkiä, mutta lopputulema on, että sinulla ei ole ratkaisua, minulla on, vaikka siihen liittyy yllättäviä ongelmia. Olen aika monta kertaa mennyt tämän sananvaihdon paljon pidemmällekin, mutta nyt en vain ehdi.
Yritin kyllä lähteä ihan kärkevästi vauhdilla, mutta ehkä tehtävä on vain liian suuri minulle.... Eli sinulla on nyt hirveästi tärkeää asiaa ja hienoja ideoita, mutta et nyt tässä kerkeä niitä selittämään vaan toivot, että me muut osataan lukea ajatuksia? Kun olen nyt useammankin kerran lukenut tämän kommentin läpi enkä saa mitään tolkkua siitä, mitä ihmettä yrität oikein sanoa. :D
Ei se mitään. Ei haittaa. Arvostaisin pidempää väittelyä, mutta multa loppuu *aika.
*argumentit ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaimo nyt niin kallis kapistus ole. On minullakin sellainen ollut jo vaikka kuinka kauan. Minun tosin pystyy auttamaan tässä yrityksessä, ja hoitaa myös ahkerasti yhteisen jälkikasvun. Mielelläni jaan elintasoni hänen kanssaan. Ainut näännyttävä asia on progressiomäkeä vastaan juokseminen.
No sepä se, progressio on julma. Sopisiko sinulle sellainen, että voisit valita vapaaehtoisesti perheverotuksen, jolloin sinun tulosi jaettaisiin vaimon kanssa tasan ja veroprosentti olisi alhaisempi? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto niissä perheissä, joissa toinen puolisoista on työttömänä. Laskin mieheni tuloilla, että jos meillä olisi perheverotus, saisimme nettona yli 1000€/kk enemmän. Silloin olisi helpompi jäädä suosiolla vilttiketjuun eikä muiden veronmaksajien tarvitsisi valittaa, että joutuvat minut elättämään kun ne rahat tulisivat konkreettisemmin miehen veroista.
Tai sitten verotuksessa pitäisi olla joku yläraja, jonka jälkeen veroa ei tarvitsisi maksaa vaikka tulot nousisivat. Se voisi jäädä sitten mietittäväksi, olisiko se yläraja 50000€ vuodessa vai mitä se olisi. Mutta joku sellainen raja, jonka kohdalla yhteiskunta sanoisi, että kiitos, tämä riittää tältä vuodelta ja loppuvuoden voit tienata verovapaasti. Tämäkin auttaisi siinä suuren perheen elättämisessä.
Perheverotus on käytössä maissa, joissa naiset eivtä käy kodin ulkopuolella työssä tai käyvät vain pari tunti apäivässä. Suomessa naiset on jo vuosia sitten haalittu joukolla työelämään, joten Suomeen perheverotuksen malli ei enää sovi.
Perheverotus kannustaa naisia jäämään kotiin, missä piilee naisten kannalat vaara; mitä tapahtuu eron tullessa?
Hallituskin haluaa kaikki naiset mieluumin tihin kuin kotiin. Yhteiskunnan kannalta tällä on suuri merkitys.
Monille naisilla olisi kyllä kysyntää kotona. Keskimäärin työ onkin tärkeämpää miehille kuin naisille. Ideologinen muka tasa-arvo johtaa tässäkin vain harhaan.
Tähän liittyy monta asiaa. En viitsi edes pyytää sinua miettimään tätä, koska aavistan että maailmankatsomuksesi rajoittaa sinua, vaikka asia sinänsä on ihan yksinkertainen. Päättelyketjut voivat olla hämäävän pitkiä, mutta lopputulema on, että sinulla ei ole ratkaisua, minulla on, vaikka siihen liittyy yllättäviä ongelmia. Olen aika monta kertaa mennyt tämän sananvaihdon paljon pidemmällekin, mutta nyt en vain ehdi.
Yritin kyllä lähteä ihan kärkevästi vauhdilla, mutta ehkä tehtävä on vain liian suuri minulle.... Eli sinulla on nyt hirveästi tärkeää asiaa ja hienoja ideoita, mutta et nyt tässä kerkeä niitä selittämään vaan toivot, että me muut osataan lukea ajatuksia? Kun olen nyt useammankin kerran lukenut tämän kommentin läpi enkä saa mitään tolkkua siitä, mitä ihmettä yrität oikein sanoa. :D
Ei se mitään. Ei haittaa. Arvostaisin pidempää väittelyä, mutta multa loppuu *aika.
*argumentit ;)
Huomasitko missään vaiheessa että multa olis loppunut argumentit?
Mitäs jos te vaikka sillä välin, kun olen poissa vastaisitte edes pariin kysymykseen, jotka olen esittänyt. Yhteenkään en ole saanut vastausta.
En välitä mitä muut ajattelee, mutta tiedän itse vastanneeni kaikkeen ja paljon jäi sanomattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Tuo on ihan validi pointti, minä sanoudun irti ko. kommenteista ja paheksun ilkeilyä. Emme me kaikki tulonsiirtoja vastustavat ole ilkeitä. Minä en ainakaan halua pilkata ketään mistään erilaisuudesta. Olen itse aika tunteeton, meitä on moneksi. Mä yritän tajuta herkempiä ja toivon, että he saa edes hitusen sitä vahvuutta mitä taas toisilla on. Mutta aikuiseksi pitää kuitenkin kaikkien kasvaa. Piittaamattomien kovisten ja empaattisten herkkisten. Itsensä kanssa pitää pärjätä ja vähän muidenkin, koska tarvitsemme toisiamme joka tapauksessa.
Mä en vaan usko, että viranomaiset ja "hyvinvointi"koneisto ratkaisee ihmisten välejä. Lähinnä se ruokkii individualismia.
Et siis usko hyvinvointivaltioon, vaikka todennäköisesti olet nykyisessa asemassasi juuri hyvinvointivaltion tarjoamien mahdollisuuksien johdosta, mm. ilmainen koulutus. Melkoinen paradoksi.
Haluat siis kieltää muilta samat mahdollisuudet, jotka sinua edeltävä sukupolvi tarjosi sinulle.
Vaikuttaa siltä, että et edes tiedä, mitä tulonsiirtoja olet itse saanut - ja saat ja tulet saamaan.
Vaikuttaa myös siltä, että kuvittelet tulonsiirtojen olevan vain tytöömyyskorvauksia ja toimeentulotukea.
Tosiasiassa ne ovat sieltä tulonsiirtojen pienimmästä päästä.
Valtion sosiaalimenoista 40 % syntyy vanhuudesta (eläkkeet +vanhuspalvelut). Näitä tulet itsekin kuluttamaan jossain vaiheessa.
23 % syntyy sairauksien- ja terveydenhoidosta. Mukana myös sinun terveuydenhoitosi, esim. työterveyshuollon kautta, jota verovaroista tuetaan merkittävästi. Tai sitten KEla-osuus yksityisen käytöstä omalla rahalla, jos et julkisia ole käyttänyt. Saatat kyllä joutua käyttämään, jos sairastut erikoissairaanhoitoa vaativalla tavalla.
Perhe ja lapset vievät 10 %. Mm. lapsilisät, jotka ovat kaikille samansuuruiset. Sinullekin. Äitiyspäivärahat , jotka ovat ansiosidonnaisia, eli suurempituloinen saa tulonsiirtoina korkeampaa päivärahaa. Tuki sekin.
Toimintarajoitteisuus 10 %. Vammaiset ja heidän palvelunsa ym.
Työttömyyden hoitomenot 8,4 %. Sisältää korvauksien lisäksi mm. TE-keskusten tilakustannukset.
Toimeentulotuen osuus on 2,8 % kaikista sosiaalimenoista.
Suomen verovaje, eli keräämättä jäävät verot arvioidaan 5 mrd:n suuruiseksi.
Sillä rahalla saisi alennettua kaikkien verotusta merkittävästi. Vain halu puuttuu saada kaikki maksamaan veronsa säädetyn mukaisesti.
Onko se nyt niin vaikea uskoa, että tiedän nuo asiat.? Onko se kovin vaikea uskoa, että olen ihan oikeasti "radikaali". Ei minua pelotella, sillä että ette anna minulle sitä ja tätä. En ole peloteltavissa, ihan vapaaehtoisesti harjoitat moraalia ja olen kärsinyt arvojeni takia jo nyt paljon. En ole kiristettävissä. Ansiosidonnaiset heihei en jää kaipaamaan.
Vanhukset on parempi hoitaa itse, se on kunniallista ja arvokasta.
Olemme lapsemmekin hoitaneet itse, vaikka sinä et tietysti käsitä ollenkaan miten se on mahdollista, koska teet itse vain niin kuin muutkin on aina tehneet.
Suosittelen ottamaan vastuuta omasta elämästä ja läheisistä, se on rakentavaa ja voimaannuttavaa. Oikein tekevä ei jää ilman palkkaansa, vaikka joutuisi kärsimään riistoa jokapuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Mietihän järjellä.
Jos sinä ja naapurin Jaska maksaisitte veroa 30 000 € molemmat, sinä eläisit elämääsi tällä hetkellä kuten ennenkin, ja Jaska olisi pienituloisena todennäköisesti sillan alla.
Vaihtoehtoisesti jos te molemmat maksaisitte aivan minimaaliset määrät veroa, todennäköisesti se ei riittäisi ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.Ja huom: jos vielä tilanne olisi niin, että sinä saisit vaikka pitää kaikki itse tienaamasi rahat, ja jotkut muut "saavat itse hankkia sponsorinsa", sinulla ei todennäköisesti riittäisi maksavia asiakkaita. Se, että myös niillä vähän vähemmän varakkailla on varaa, tarkoittaa sitä, että ne varat lähtevät kiertoon - ja se hyödyttää myös sinua.
Toki se on oma keskustelunsa, voiko veronnostolla enää määräänsä enempää vaikuttaa. Toki suurituloisimmat ovat päinvastaisesti nauttineet verohelpotuksista toisin kuin pieni- ja keskituloiset, eikä tämä ole odotusten vastaisesti satanutkaan hyvinvointina köyhemmille.
Laskukaava oikea, mutta väärät luvut.
Ethän sä laske ollenkaan mun ehdotuksella. ?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Tuo on ihan validi pointti, minä sanoudun irti ko. kommenteista ja paheksun ilkeilyä. Emme me kaikki tulonsiirtoja vastustavat ole ilkeitä. Minä en ainakaan halua pilkata ketään mistään erilaisuudesta. Olen itse aika tunteeton, meitä on moneksi. Mä yritän tajuta herkempiä ja toivon, että he saa edes hitusen sitä vahvuutta mitä taas toisilla on. Mutta aikuiseksi pitää kuitenkin kaikkien kasvaa. Piittaamattomien kovisten ja empaattisten herkkisten. Itsensä kanssa pitää pärjätä ja vähän muidenkin, koska tarvitsemme toisiamme joka tapauksessa.
Mä en vaan usko, että viranomaiset ja "hyvinvointi"koneisto ratkaisee ihmisten välejä. Lähinnä se ruokkii individualismia.
Et siis usko hyvinvointivaltioon, vaikka todennäköisesti olet nykyisessa asemassasi juuri hyvinvointivaltion tarjoamien mahdollisuuksien johdosta, mm. ilmainen koulutus. Melkoinen paradoksi.
Haluat siis kieltää muilta samat mahdollisuudet, jotka sinua edeltävä sukupolvi tarjosi sinulle.
Vaikuttaa siltä, että et edes tiedä, mitä tulonsiirtoja olet itse saanut - ja saat ja tulet saamaan.
Vaikuttaa myös siltä, että kuvittelet tulonsiirtojen olevan vain tytöömyyskorvauksia ja toimeentulotukea.
Tosiasiassa ne ovat sieltä tulonsiirtojen pienimmästä päästä.
Valtion sosiaalimenoista 40 % syntyy vanhuudesta (eläkkeet +vanhuspalvelut). Näitä tulet itsekin kuluttamaan jossain vaiheessa.
23 % syntyy sairauksien- ja terveydenhoidosta. Mukana myös sinun terveuydenhoitosi, esim. työterveyshuollon kautta, jota verovaroista tuetaan merkittävästi. Tai sitten KEla-osuus yksityisen käytöstä omalla rahalla, jos et julkisia ole käyttänyt. Saatat kyllä joutua käyttämään, jos sairastut erikoissairaanhoitoa vaativalla tavalla.
Perhe ja lapset vievät 10 %. Mm. lapsilisät, jotka ovat kaikille samansuuruiset. Sinullekin. Äitiyspäivärahat , jotka ovat ansiosidonnaisia, eli suurempituloinen saa tulonsiirtoina korkeampaa päivärahaa. Tuki sekin.
Toimintarajoitteisuus 10 %. Vammaiset ja heidän palvelunsa ym.
Työttömyyden hoitomenot 8,4 %. Sisältää korvauksien lisäksi mm. TE-keskusten tilakustannukset.
Toimeentulotuen osuus on 2,8 % kaikista sosiaalimenoista.
Suomen verovaje, eli keräämättä jäävät verot arvioidaan 5 mrd:n suuruiseksi.
Sillä rahalla saisi alennettua kaikkien verotusta merkittävästi. Vain halu puuttuu saada kaikki maksamaan veronsa säädetyn mukaisesti.
Onko se nyt niin vaikea uskoa, että tiedän nuo asiat.? Onko se kovin vaikea uskoa, että olen ihan oikeasti "radikaali". Ei minua pelotella, sillä että ette anna minulle sitä ja tätä. En ole peloteltavissa, ihan vapaaehtoisesti harjoitat moraalia ja olen kärsinyt arvojeni takia jo nyt paljon. En ole kiristettävissä. Ansiosidonnaiset heihei en jää kaipaamaan.
Vanhukset on parempi hoitaa itse, se on kunniallista ja arvokasta.Olemme lapsemmekin hoitaneet itse, vaikka sinä et tietysti käsitä ollenkaan miten se on mahdollista, koska teet itse vain niin kuin muutkin on aina tehneet.
Suosittelen ottamaan vastuuta omasta elämästä ja läheisistä, se on rakentavaa ja voimaannuttavaa. Oikein tekevä ei jää ilman palkkaansa, vaikka joutuisi kärsimään riistoa jokapuolelta.
Ei sinulla ollutkaan kiire? :D
Oletan muuten että olette mm. synnyttäneet lapsenne kotona ilman terveydenhoitopalveluja, ette ole tarjonneet lapsillenne asiaankuuluvia rokotuksia tai neuvolatarkastuksia, äidillä ei ole ollut neuvolaseurantaa raskauden aikana...?
Ehkä huvittavimpia kommentteja aina tällaisissa keskusteluissa ovat ne, joissa hämmästellään, että "mikset hae vaikka siivoojan työtä tai mene kaupan kassalle, ei kai saa töitä, jos hakee vain parhaimpia paikkoja...jne." Minä, 25-vuotias, ahkera, hyväkuntoinen ja tunnollinen korkeakouluopiskelija, hain koko syksyn siivoushommiin, joita voisin tehdä opintojen ohella, mutta vasta 52 hakemuksen ja seitsemän haastattelun jälkeen tärppäsi. Vaikka mulla vielä kaiken lisäksi on muutaman kuukauden verran kokemustakin siivoustyöstä. Eli ei niihin ns. paskahommiinkaan niin vain mennä, niihinkin on kova tunku, kun edes tällainen nuori ja kokemusta omaava tyyppi ei tosta noin vain kelpaa.
(Pitää muuten tarkentaa tähän loppuun, että oikeasti oma työni on ainakin nyt muutaman viikon jälkeen todella mukavaa ja antoisaa eikä mitään paskahommaa, vaikka en olisi etukäteen uskonut. Saattaa johtua hyvästä työnantajasta ja mukavista siivouskohteista, että mulla on siivoustyöstä näin ruusuinen kuva, mutta kuitenkin. Voittaa tämä ainakin kassalla työskentelyn mennen tullen!)
Kaiken kirjoittamasi voi ohittaa olankohautuksella, koska kuvittelet kaiken puhelinmyynnin olevan vanhusten huijaamista. Tiedoksi vaan, että puhelinmyynti on paljon monipuolisempaa kuin kuvittelet. Monia tuotteita ei edes myydä yksityishenkilöile, vaan myynnin kohteena on pelkät yritykset. Eli se siitä vanhusten huijaamisesta.
Turha kuvitella, että totuus puhelinmyynnistä löytyisi iltapäivälehtien sivuilta.