Pitäisikö suurten ikäluokkien maksaa hoivansa itse? Tutkija: ”Emme voi aina lähteä siitä, että korotetaan veroja”

Jos tätä ketjua nyt joku eläkeläinen lukee, niin sen verran kannattaa ainakin ottaa lusikka kauniiseen käteen, että  ymmärtäisi, että se eläkevarallisuus tulee olemaan ryöstöyritysten kohteena mitä enemmän ikää on.

Eläkeläisen varallisuus tullaan joka tapauksessa siirtämään pois eläkeläiseltä, tavalla tai toisella.

Kysymys on vain siitä, tehdäänkö se omaisuuden siirto eläkeläisen toivomalla tavalla, vai siirretäänkö omaisuus eläkeläisen tahdon vastaisesti. Ja eläkeläinen voi siis ajoissa päätöksiä tehdessään itse vaikuttaa siihen että se lopputulos on halutunlainen.

Jos oma suku on älynnyt vetää sen verran yhtä köyttä kuin yleensä voisi olettaa, niin monesti tekevät niin että omaisuus siirretään lapsille ennenkuin alkaa sosiaalitanttojen armeija tekemään päätöksiä eläkeläisen varallisuuksista. Silloin on ainakin mahdollisuus edelleen päästä nauttimaan varallisuudesta jollain tavoin, jos se vain on lasten kanssa oikein sovittu asia.

Miljoonia ei kannata alkaa keräilemään sillä idealla että pidetään ne patjan alla kuolemaan asti, vaan kyllä varallisuus on sellainen asia josta täytyy myös olla jotakin hyötyä, oikein hoidettuna pääomat turvataan ja tuotosta osa käytetään päivittäisen elämän turvaamiseen/helpottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, emmehän me suuret ikäluokat olekaan vielä maksaneet mitään paitsi lukukausimaksut ja koulutarvikkeet kirjoista pyyhekumeihin oppikoulussa, opintovelat (jos pääsimme opiskelemaan), monet maksoivat myös lastensa opiskelusta, kun opintotuki muuttui eikä raha kuulemma riittänyt. Itse asiassa jo kansakoulussa kustansimme leivät ja maidot sekä aika pitkälle myös käsityötarvikkeet. Neljännellä luokalla saimme yllättäen kunnan kustantaman tyynyliinakankaan ja lapaslangat. Se tyynyliina on niin arvokas, että olen käyttänyt sitä varsin vähän. Ikää sillä on pian 60 vuotta!

Siinä vaiheessa, kun olemme enemmän hoidon tarpeessa, kehitetään varmaan ruiske, joka isketään kankkuun ja sitten ei muuta kuin kirstuun ja pari kuutiota hiekkaa päälle. Siellä me säilymme varmaan vuosia ellei peräti vuosikymmeniä tai -satoja, sillä meidäthän on kyllästetty lisäaineilla siinä määrin, että oikeasti olemme ympäristöhaitta. Mutta kuten sanottua, kyllä jotain keksitään, ettei meistä tarvitse huolehtia. Niin, ja sen ruiskeenkin me - totta kai - maksamme omasta pussista.

Ettei olisi kuitenkin vanhempasi maksanut lukukausimaksut. Pikkuisen rajaa tähän itsekehun ja harhaisuuden määrään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se talo on myydä, kun valtuuttaa jonkun tekemään sen, mutta entäpä jos puoliso asuu vielä asunnossa!

Tai toisen puolison hoitojen jälkeen varallisuus on syöty ja toinen kituu ilman.

Itse varakkaana sinkkuna voisin maksaa 5000 e/kk, jos on pakko (joitain vuosia, ei vuosikymmeniä), mutta sitten sen hoidonkin olisi kyllä parasta olla laadukasta.

Käänteisen asuntolainen idea onkin, että pankki antaa lainaa ja asukas saa edelleen asua asunnossa kuolemaansa tai pysyvään laitoshoitoon siirtymiseen asti. Sen jälkeen pankki saa asunnon haltuunsa. Uskoisin, että tulevaisuudessa suurin osa ikäihmisistä haluaa palvelut kotiinsa ja laitoshoito on ihan se viimeinen vaihtoehto elämän viimeisiksi ajoiksi. Jos hyvin käy, ei tarvitse laitoshoitoa lainkaan vaan pärjää ihan kotiin ostamillaan palveluilla. Ja uskon myös, että tulevaisuudessa ikäihmisille palveluita tarjoavien yritysten määrä tulee lisääntymään. Enkä vähättelisi teknologian kehitystäkään. Siinä missä nyt päälle viiskymppisenä tilaan itselleni netistä Pizzaonlinen kautta sapuskan kotiin, voi tulevaisuudessa olla jokin puheen tunnistava "älyrannekello" tai muu laite, jolla tilauksen voi tehdä. Eli ei tehdäkään enää niin, että solmitaan jonkin tietyn yrityksen kanssa sopimus tietyksi ajaksi ja kaikki palvelut tuotetaan sitä kautta, vaan ikäihminen voi tänään tilata palveluita paikasta A, huomenna paikasta B jne. 

Ihminen sairastuu, jos on vuosikaudet yksin kotona ja vaan joku eri vieras käy aina kääntymässä paikalla.

Verratkaa vaikka sohvaperunoiden ukkokerhoon, joka saa tärkeää sosiaalista elämää ympärilleen ja ihan erilaisen turvan kuin yksin huoneistossaan homehtuva vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Työssäolivat rahoittavat käytännössä aina eläkeläisten eläkkeet. Ihmisen itsensä maksamat eläkemaksut kuluvat viimeistään 15-20 vuodessa , eli nykyään kun useampi elää pitkän elämän loput eläkkeet tulevat työssäkäyvien kustannuksella.

Jos ihminen jää eläkkeelle 63v niin viimeistään 83v hän on kuluttanut itse maksamansa eläkkeet. Moni sanoo loppuun saakka, että itsepä olen eläkkeeni tienannut, mutta se ei mene noin, paitsi heidän kohdallaan jos kuolee nuorempana.

Totta. Nykyisin työurat ovat lisäksi pätkätöistä koostuvia ja ihmiset opiskelevat pitkään. Ennen työt aloitettiin alle 20-vuotiaana, nykyisin voi mennä 30v.

Mikäli ihminen aloittaa työt 30-vuotiaana ja elää 80-vuotiaaksi, on jäänyt eläkkeelle 63-vuotiaana, on hän tulloin ollut tuottamatta 47 vuotta eli tuottanut 33 vuotta. Ei siis ihme miksi terveyspolitiikalla pyritään todellisuudessa laskemaan ihmisten elinikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se talo on myydä, kun valtuuttaa jonkun tekemään sen, mutta entäpä jos puoliso asuu vielä asunnossa!

Tai toisen puolison hoitojen jälkeen varallisuus on syöty ja toinen kituu ilman.

Itse varakkaana sinkkuna voisin maksaa 5000 e/kk, jos on pakko (joitain vuosia, ei vuosikymmeniä), mutta sitten sen hoidonkin olisi kyllä parasta olla laadukasta.

Käänteisen asuntolainen idea onkin, että pankki antaa lainaa ja asukas saa edelleen asua asunnossa kuolemaansa tai pysyvään laitoshoitoon siirtymiseen asti. Sen jälkeen pankki saa asunnon haltuunsa. Uskoisin, että tulevaisuudessa suurin osa ikäihmisistä haluaa palvelut kotiinsa ja laitoshoito on ihan se viimeinen vaihtoehto elämän viimeisiksi ajoiksi. Jos hyvin käy, ei tarvitse laitoshoitoa lainkaan vaan pärjää ihan kotiin ostamillaan palveluilla. Ja uskon myös, että tulevaisuudessa ikäihmisille palveluita tarjoavien yritysten määrä tulee lisääntymään. Enkä vähättelisi teknologian kehitystäkään. Siinä missä nyt päälle viiskymppisenä tilaan itselleni netistä Pizzaonlinen kautta sapuskan kotiin, voi tulevaisuudessa olla jokin puheen tunnistava "älyrannekello" tai muu laite, jolla tilauksen voi tehdä. Eli ei tehdäkään enää niin, että solmitaan jonkin tietyn yrityksen kanssa sopimus tietyksi ajaksi ja kaikki palvelut tuotetaan sitä kautta, vaan ikäihminen voi tänään tilata palveluita paikasta A, huomenna paikasta B jne. 

Ihminen sairastuu, jos on vuosikaudet yksin kotona ja vaan joku eri vieras käy aina kääntymässä paikalla.

Verratkaa vaikka sohvaperunoiden ukkokerhoon, joka saa tärkeää sosiaalista elämää ympärilleen ja ihan erilaisen turvan kuin yksin huoneistossaan homehtuva vanhus.

Riippuu ihmisestä. Eivät läheskään kaikki halua minnekään vanhushautomoon kuolemaa odottamaan, vaikka siellä muita samanlaisia räähkiä onkin. Vanhustenhuollossa kehitys on ollut koko ajan pois laitoshoidosta ja laitoshoitoon päsevistä ei kovin kummoista seuraa enää kenellekään ole. Yksityiset palvelutalot yms on sitten toinen asia, mutta sellaisiin ei läheskään kaikilla ole varaa. 

Tähän on olemassa syy, mutta siitä ei puhuta.

Kun Ahon hallitus vuonna 1993 teki "suuren verouudistuksensa", eli eriytti ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen siten, että vain ansiotulot jäivät progressiivisen verotuksen piiriin, niin siitä alkoi alamäki.

Kaikki kynnelle kykenevät alkoivat muuntaa ansiotuloja kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Tämä trendi on vain kiihtynyt, mukaan ovat tulleet yrittäjien lisäksi työnantajien opastuksella myös lääkärit ja juristit.

Palkkasumman osuus yhteiskunnan kansantuotteesta on laskenut jo pidemmän aikaa. Nytkin, vaikka talous kasvaa. Pääomatulojen osuus on kasvanut huikeasti, mutta niistä saadut verotulot eivät lainkaan samassa suhteessa.

Kotitalouksien ja julkisen talouden on annettu velkaantua kulutuksen ylläpitämiseksi, tarkoituksella.

Valtion ja kuntien verotulot kerätään kuitenkin pääasiassa palkansaajilta ja eläkeläisiltä. Palkansaajien osuus kaikista suorista veroista on 62 %, eläkeläisten 15 %. Nämä kaksi ryhmää kattavat siis kaikista suorista veroista 77 %.  Ja palkansaajien maksamat verot kerätään ensisijaisesti tuloluokilta 1 - 55 000 €/vuosi (osuus n. 60 %). Koska palkansaajia ja eläkeläisiä on lukumääräisesti paljon, maksavat he näin ollen myös leijonanosan välillisistä veroista.

Yritysten osuus kaiksita suorista veroista on vain 13 %, mutta vieläkin pienempi on pääosakkaisden, vastuunalaisten yhtiömiesten osuus, vain 1 %. Maatalouden harjoittajienkaan osuus ei ole juuri suurempi, vain 2 %. Maatalous onkin keskittynyt suuriin, yritysmuotoisiin tiloihin, joten veronmaksun minimoiminen on helppoa niillekin.

Nyt sitten aiotaan palkansaaja-eläkeläisiltä viedä heidän palkastaan säästämä omaisuus hoitokustannusten kattamiseen.  Samalla viedään mahdolliset perinnöt heiltä, jotka niitä nykytilanteessa todellakin tarvitsisivat.

On meneillä valtava tulojen ja varallisuuden siirto palkansaajilta ja eläkeläisiltä  suuria pääomatuloja nauttiville.

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä ketjua nyt joku eläkeläinen lukee, niin sen verran kannattaa ainakin ottaa lusikka kauniiseen käteen, että  ymmärtäisi, että se eläkevarallisuus tulee olemaan ryöstöyritysten kohteena mitä enemmän ikää on.

Eläkeläisen varallisuus tullaan joka tapauksessa siirtämään pois eläkeläiseltä, tavalla tai toisella.

Kysymys on vain siitä, tehdäänkö se omaisuuden siirto eläkeläisen toivomalla tavalla, vai siirretäänkö omaisuus eläkeläisen tahdon vastaisesti. Ja eläkeläinen voi siis ajoissa päätöksiä tehdessään itse vaikuttaa siihen että se lopputulos on halutunlainen.

Jos oma suku on älynnyt vetää sen verran yhtä köyttä kuin yleensä voisi olettaa, niin monesti tekevät niin että omaisuus siirretään lapsille ennenkuin alkaa sosiaalitanttojen armeija tekemään päätöksiä eläkeläisen varallisuuksista. Silloin on ainakin mahdollisuus edelleen päästä nauttimaan varallisuudesta jollain tavoin, jos se vain on lasten kanssa oikein sovittu asia.

Miljoonia ei kannata alkaa keräilemään sillä idealla että pidetään ne patjan alla kuolemaan asti, vaan kyllä varallisuus on sellainen asia josta täytyy myös olla jotakin hyötyä, oikein hoidettuna pääomat turvataan ja tuotosta osa käytetään päivittäisen elämän turvaamiseen/helpottamiseen.

Juuri näin. Mitä pidempään voi itse päättää, mihin palveluihin varojaan käyttää, sen kauempana on päivä, jolloin joku muu vie  varallisuutesi ja päättää, mitä varallisuudellasi loppujen lopuksi saat. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yli 3000e eläkkeellä on jo varaa kustantaa omat hoitonsa, ihan turha sälyttää kaikkea nuorempien niskaan varsinkin kun nykynuoret tulee olemaan merkittävästi köyhempiä kuin aiemmat sukupolvet.

Tässä kohtaa olisi hyvä ymmärtää, että yli 3000 eläkettä saa paljon pienempi osa eläkeläisistä.

Suurin osa saa alle 1500 €/kk.

Mieseläkeläisistä  42 % saa alle 1500 €, naisista 61 %.

Yli 3000 €/kk saa mieseläkeläisistä vain 10 %, naisista alle 5 %.

Katso Eläketurvakeskuksen graafi linkistä.

http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elaketurva/elakkeensaajien-kokonais…

Ikäihmisten palveluiden tarpeesta puhuttaessa kannattaa muistaa, että läheskään kaikki palveluita tarvitsevat eivät ole muistisairaita. Tavallisimpia syitä on aivoinfarktien jälkitilat sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, jotka haittaavat päivittäisistä asioista kuten ruuanlaitosta, pyykinpesusta ja siivouksesta selviytymistä. Vanhus siis pärjää oikein hyvin kotonaan, kunhan saa kotitöihin tarvittavat apuvälineet ja palvelut. Hyvässä lykyssä ehtii kuolla sydäninfarktiin, syöpään, munuaisten vajaatoimintaan tai johonkin muuhun sairauteen ennenkuin muisti alkaa pätkiä niin pahasti, että ei enää selviä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä ketjua nyt joku eläkeläinen lukee, niin sen verran kannattaa ainakin ottaa lusikka kauniiseen käteen, että  ymmärtäisi, että se eläkevarallisuus tulee olemaan ryöstöyritysten kohteena mitä enemmän ikää on.

Eläkeläisen varallisuus tullaan joka tapauksessa siirtämään pois eläkeläiseltä, tavalla tai toisella.

Kysymys on vain siitä, tehdäänkö se omaisuuden siirto eläkeläisen toivomalla tavalla, vai siirretäänkö omaisuus eläkeläisen tahdon vastaisesti. Ja eläkeläinen voi siis ajoissa päätöksiä tehdessään itse vaikuttaa siihen että se lopputulos on halutunlainen.

Jos oma suku on älynnyt vetää sen verran yhtä köyttä kuin yleensä voisi olettaa, niin monesti tekevät niin että omaisuus siirretään lapsille ennenkuin alkaa sosiaalitanttojen armeija tekemään päätöksiä eläkeläisen varallisuuksista. Silloin on ainakin mahdollisuus edelleen päästä nauttimaan varallisuudesta jollain tavoin, jos se vain on lasten kanssa oikein sovittu asia.

Miljoonia ei kannata alkaa keräilemään sillä idealla että pidetään ne patjan alla kuolemaan asti, vaan kyllä varallisuus on sellainen asia josta täytyy myös olla jotakin hyötyä, oikein hoidettuna pääomat turvataan ja tuotosta osa käytetään päivittäisen elämän turvaamiseen/helpottamiseen.

Juuri näin. Mitä pidempään voi itse päättää, mihin palveluihin varojaan käyttää, sen kauempana on päivä, jolloin joku muu vie  varallisuutesi ja päättää, mitä varallisuudellasi loppujen lopuksi saat. 

Kyllä vaan.

Tämä asia tulee vielä monelle eläköityneelle yllätyksenä, kun heidän pitkään kerättyä varallisuutta aletaan kuppaamaan pois, kun iän myötä tulee terveys- ja sosiaalialan tanttoja utelemaan että paljonkos siellä piironginlaatikossa ois rahaa ja laitettaisko osakkeet ja asunnot myyntiin halvalla jne.

Eli mitä aiemmin eläkeläinen sen asian älyää että jossain vaiheessa hänellä ei ole enää kontrollia omaan omaisuuteensa, sitä aiemmin ehtii sitten tekemään päätöksiä sen omaisuuden käytöstä.

Hoitakaa ainakin asia niin että se on OMA PÄÄTÖS jonka perusteella mahdollinen kerätty varallisuus käytetään tai jaetaan tai mitä vaan.

Kaikilla eläkeläisillä on myös elämäntilanne erilainen, toisilla on lapsia, toisilla ei ole lapsia, ja monta muutakin asiaa eri tavoin, niin tietenkin heillä myös ajatukset varojensa jatkokäytöstä ilman muuta erilaisia. Ei kaikki halua perintöjään jakaa edes omille lapsilleen, sitä on sinällään turha moralisoida mitenkään kun ei kukaan tiedä asioiden taustoja, mutta ehdottomasti tässäkin asiassa pitää aina olla se OMA PÄÄTÖS mukana, kuinka asian haluaisi itse hoitaa.

Kun asia hoidettu tahdon mukaisesti, tällöin se ei jää sitten vaivaamaan, perintöriitoja tmv. niillä ei kannata turhaan lakimiehiä rikastuttaa, semmoisissa menee vain raha hukkaan.

Jos ihmiset joutuisivat maksamaan hoivansa itse, hyötyisivät tästä vain erittäin varakkaat ja kaikkein köyhimmät.

Ihmisten ei enää kannattaisi säästää itselleen omistusasuntoa tai muuta omaisuutta. Mitä se hyödyttäisi, kun vaivalla säästetyn omaisuuden joutuisi myymään hoitoaan vastaan. (samalla kun rutiköyhä hoidetaan klmaiseksi) Sen sijaan kaikki palkka kannattaa tuhlata vaikka matkailuun ja asua vuokralla.

Superrikkaat pystyisivät maksamaan hoitonsa vanhuksenakin tuloistaan. Keskiluokalta vietäisiin omaisuus. Moni säästää omaisuutta esimerkiksi perinnöksi lapsilleen jne. Eihän mitään kannattaisi enää ostaa, jos se otetaan elämiseen myöhemmin. Köyhä sitten hoidetaan ilmaiseksi.

Supervarakkaat omistavat jatkossa vjokra-asuntobisneksen asuntokannan ja tienaavat, kun taviksen ei enää kannata ha kuin mitään kiinteää omaisuutta.

Kuka teidän koulutuksenne on maksanut? Mihin vero-ja eläkemaksut on menneet aikaisemmilta sukupolvilta?

Teemu Muhosen yhden miehen sota eläkkeitä vastaan alkaa saamaan jo humoristisia piirteitä.

Kantelu JSN:lle olisi jo paikallaan sillä tämä ei ole enää toimittamista vaan omaa henkilökohtaista agendaa. Lehden päätoimittaja nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsensa yhteiskunnalla: silloin lapsiperheiden tukipalvelut olivat paremmat ja suuret ikäluokat ovatkin kartuttaneet omaisuuttaan työssä olen ja inflaation avulla. Sitten he ovat pihistelelet itselleen säästöön ja siksi tarjonneet kasvaville lapsilleen niukan lapsuuden. 

Kuulun suuriin ikäluokkiin, ja lapseni ovat syntyneet 70-luvun alussa. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei silloin todellakaan ollut ihan keskituloisillekaan, joten olin lasten kanssa aluksi kotona kunnes  sain hankituksi lapsille hoitajan kotiin (silloin aina joku sentään suostui sellaiseenkin työhön, jos muuta ei ollut tarjolla).  2000-luvulla syntyneet lapsenlapseni ovat onneksi saaneet päivähoitopaikan ihan vanhempien tuloista riippumatta.

Omat vanhempani olivat vähävaraisia tehdastyöläisiä ja oma lapsuuteni osui sodanjälkeiseen pula-aikaan, jolloin pulaa oli kaikesta, paitsi että lapsia oli ihan liikaa joka paikassa kilpailemassa vähistä resursseista. Omat lapseni ovat jo saaneet elää lapsuuden, josta ei puuttunut mitään oleellista, ja kaikkein yltäkylläisinta lapsuutta ovat eläneet nyt jo teini-ikää lähestyvät lastenlapseni (ja hyvä niin).

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005492263.html

Pitäisi. Samoin kuin heitä edeltävien ikäluokkien.

Olen ilmoittanut viestisi asiattomaksi

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset joutuisivat maksamaan hoivansa itse, hyötyisivät tästä vain erittäin varakkaat ja kaikkein köyhimmät.

Ihmisten ei enää kannattaisi säästää itselleen omistusasuntoa tai muuta omaisuutta. Mitä se hyödyttäisi, kun vaivalla säästetyn omaisuuden joutuisi myymään hoitoaan vastaan. (samalla kun rutiköyhä hoidetaan klmaiseksi) Sen sijaan kaikki palkka kannattaa tuhlata vaikka matkailuun ja asua vuokralla.

Superrikkaat pystyisivät maksamaan hoitonsa vanhuksenakin tuloistaan. Keskiluokalta vietäisiin omaisuus. Moni säästää omaisuutta esimerkiksi perinnöksi lapsilleen jne. Eihän mitään kannattaisi enää ostaa, jos se otetaan elämiseen myöhemmin. Köyhä sitten hoidetaan ilmaiseksi.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta ajattelen silti vähän toisin. Miksi ylipäätään viitsin käydä töissä? Koska saan palkallani muutakin kuin mitä yhteiskunnan maksamilla tuilla saisin. Aivan samasta syystä kartutan omaisuuttani vanhuuden varalle. Jotta voin saada muutakin kuin vain sen, mitä yhteiskunta aikanaan  tarjoaa köyhille.  Haluan mahdollisimman pitkään pitää valinnanvapauden itselläni. Tilata Pizzaonlinen kautta pippuripihvin aurajuustoperunoilla enkä tyytyä kaupungin kilpailuttaman yhtiön kuivahtaneeseen lihamurekepalaan yhden kumisen keitetyn perunan kanssa. Maksan mieluummin muutaman euron enemmän pihvistäni. 

Suuria ikäluokkia syytetään milloin mistäkin, mutta ainakin minulle, 15 vuotta heitä nuoremmalle, he ovat olleet avainasemassa luodessaan yhteiskuntaa, jossa ei tarvitse vain tyytyä armopaloihin. Luotan suuriin ikäluokkiin siinä, että kun minä olen vanha, meillä on suurten ikäluokkien aiheuttama kysyntä luonut palveluita, joita vielä ei ole. Tähän asti on ajateltu, että vanhukset ovat onnellisia, kun saavat kaurapuuroa, maitoa ja sen kuivan lihamurekepalan perunoineen. Näin ehkä onkin niiden kohdalla, jotka eivät sen ihmeempää saaneet aikaisemminkaan. Minä haluan pippuripihvini kanssa myös lasillisen punaviiniä ja luotan siihen, että kun en enää itse pääse Alkoon, on olemassa jo palvelu, josta voin hankkia punaviininikin. 

Toisaalta suurille ikäluokille pitäisi kompensoida se, että heille äitiysneuvola oli jotain ihan muuta kuin meille. Ei ollut samanlaista seurantaa raskausaikana, ei ultraamista eikä edes synnytyskipuihin kunnon lääkitystä. Tuleeko näistä nyt nykysukupolville maksullisia, kun ei suuret ikäluokatkaan saaneet näistä nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsensa yhteiskunnalla: silloin lapsiperheiden tukipalvelut olivat paremmat ja suuret ikäluokat ovatkin kartuttaneet omaisuuttaan työssä olen ja inflaation avulla. Sitten he ovat pihistelelet itselleen säästöön ja siksi tarjonneet kasvaville lapsilleen niukan lapsuuden. 

Kuulun suuriin ikäluokkiin, ja lapseni ovat syntyneet 70-luvun alussa. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei silloin todellakaan ollut ihan keskituloisillekaan, joten olin lasten kanssa aluksi kotona kunnes  sain hankituksi lapsille hoitajan kotiin (silloin aina joku sentään suostui sellaiseenkin työhön, jos muuta ei ollut tarjolla).  2000-luvulla syntyneet lapsenlapseni ovat onneksi saaneet päivähoitopaikan ihan vanhempien tuloista riippumatta.

Omat vanhempani olivat vähävaraisia tehdastyöläisiä ja oma lapsuuteni osui sodanjälkeiseen pula-aikaan, jolloin pulaa oli kaikesta, paitsi että lapsia oli ihan liikaa joka paikassa kilpailemassa vähistä resursseista. Omat lapseni ovat jo saaneet elää lapsuuden, josta ei puuttunut mitään oleellista, ja kaikkein yltäkylläisinta lapsuutta ovat eläneet nyt jo teini-ikää lähestyvät lastenlapseni (ja hyvä niin).

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli tosiaan vasta 1980-luvun lopulla eli silloin, kun suuret ikäluokat olivat jo nelikymppisiä eikä heillä ollut enää päivähoitoikäisiä lapsia. 

Hölmölän kansalaiset,ottakaa nuorennuskuuri,niin ette tarvitse "hoitoa"

Ongelma on, että meillä pidetään kuolevia väkisin vielä hengissä ja se maksaa maltaita! Ihmisten ei anneta kuolla vaan tolkuttomalla rahalla kitkutetaan jopa potilaan omaa tahtoa vastaan. Elvytetään kuolemansairaita, laitetaan tehohoitoon 95-vuotias ja kidutetaan kuukausi tolkulla jossain sairaalassa, eikä anneta edes kuolla kipuihinsa. Kyllä sillä elinaika nousee, mutta kenen etu tuo on. Ehkä niiden, jotka saa ruletista palkkansa? Vai haluaisitteko itse esimerkiksi elää lähes 100-vuotiaana viimeiset elinkuukaudet kaikki kylkiluut murtuneena (ei parane) morfiimia sieppailen puolitajuttomana sairaalassa, koska teidät väkisin elvytettiin vielä henkiin runnoen rintakehää.