Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun lapsettomuutta niin hehkutetaan, kertokaapa oikeasti, mitä hyvää perheellisyydessä on?
17.12.2017 |
Aikuisten oikeasti? Perustelkaa kunnolla. Nimittäin lapsettomuuden hyvistä puolista kaikki ovat samaa mieltä. Se on voitolla. Nyt tarvitaan vankkaa perustelua siitä, miksi ihmisen kannattaisi hankkia lapsia.
Kommentit (61)
Tuntuu vaan niin uskomattoman hyvältä kuulua tähän meidän perheyksikköön. Ei minulta mitään puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se perhe. Kuten sinullakin on ollut lapsuuden perheesi. Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? Ihminen on laumaeläin ja tykkää olla rakkaitten ihmisten kanssa, ja rakkaimpia niistä on ne jotka on itse tehnyt, ne joilla on puolet sun geenejä ja puolet sun rakastettusi geenejä, mikäs sen parempaa. Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon siinä kuin muutkin eläinlajit, joten kyllä se on luonnollista haluta lisääntyä, se on se elämän tarkoitus koska ilman sitä ei ole elämää.
Lapsia pitää haluta, koska jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna, älkää missään nimessä tehkö lapsia joita ette halua.
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.
Vierailija kirjoitti:
No se perhe. Kuten sinullakin on ollut lapsuuden perheesi. Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? Ihminen on laumaeläin ja tykkää olla rakkaitten ihmisten kanssa, ja rakkaimpia niistä on ne jotka on itse tehnyt, ne joilla on puolet sun geenejä ja puolet sun rakastettusi geenejä, mikäs sen parempaa. Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon siinä kuin muutkin eläinlajit, joten kyllä se on luonnollista haluta lisääntyä, se on se elämän tarkoitus koska ilman sitä ei ole elämää.
Lapsia pitää haluta, koska jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna, älkää missään nimessä tehkö lapsia joita ette halua.
Eivät lapset ole rakkaimpia, vaan mies on rakkain. Hänet on valittu ensin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.
Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.
Ei aidosti onnellisella ihmisellä ole tarvetta toitottaa ja todistella olevansa onnellisempi kuin muut. Pelotella ja painostaa muita valitsemaan samoin kuin juuri itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.
Meitä on moni kun ei ollut lapsettomana onnellisempi kuin nyt on vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.
Jos sun vanhemmat olis aatellu noin, sua ei olis olemassakaan. Se että sulla on tuo traumasi, ei tarkoita sitä että muilla olis. Onnellisuus sitä paitsi on ohikiitävia juttuja, sivutuote. Merkityksen tunne ja yhteenkuuluvuus kantavat elämässä paljon pidemmälle. Ja niitä tarjoaa nimenomaan perhe.
Vierailija kirjoitti:
Sen huomaa omista vanhemmistakin, kuinka he haluavat laittaa meidät lapset vielä aikuisenakin kaiken edelle. Ja kuinka he kyynelehtivät ylpeinä, kun saavutamme jotain.
Haluavat meidän tulevan kylään, ja viettävän perheaikaa. Soittelevat kuulumisia. Yksinkertaisesti me täytämme heidän elämässään jotain isoa paikkaa, ja ilahdutamme heitä. Kun aikuisella on vaikkapa ongelmia puolisonsa kanssa, on hänellä kuitenkin aina lohtuna omat lapset, eli pysyvä perhe.
Kuulostaa oudolta. Omat vanhempani sanoivat "jaa, no kai se pitää onnitella" ja vaihtoivat aihetta kun valmistuin maisteriksi. Ylioppilaaksi kun kirjoitin, ainoa kommentti oli "et kai vaan mitään juhlia halua". Koskaan eivät kutsu kylään, useimmiten eivät ole kotona jos kutsun itse itseni (esim torilla käynti tai tanssit on tärkeämpiä, kuin muutaman kerran vuodessa satojen kilometrien päästä matkustava jälkeläinen). Hyviin tapahtumiin he eivät joko reagoi tai sanovat jotain tyyliin "no ei se kauan kestä", pahoissa syyttävät että oma vika ja pitikö sitä nyt noin epäonnistua.
Kaikki vanhemmat eivät pidä lapsistaan, joten tuollaisia ruusunpunaisia fantasioita on aika turha yleistää kaikkiin lapsiperheisiin sopiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.
Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.
Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?
Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.
Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.
Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.
Jos sun vanhemmat olis aatellu noin, sua ei olis olemassakaan. Se että sulla on tuo traumasi, ei tarkoita sitä että muilla olis. Onnellisuus sitä paitsi on ohikiitävia juttuja, sivutuote. Merkityksen tunne ja yhteenkuuluvuus kantavat elämässä paljon pidemmälle. Ja niitä tarjoaa nimenomaan perhe.
Onnellisuutta on tyytyväisyys omaan elämäänsä. Tietenkin on olemassa onnellisuuden huippuhetkiä, mutta elämäänsä tyytyväinen ihminen pitää itseään onnellisena silloinkin, kun mitään erityistä ei ole tapahtunut. Tai jäänyt tapahtumatta. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia vain siksi, että kokee sen jollain tavalla velvollisuudekseen tai kokee läheistensä tai yhteiskunnan painostavan lastenhankintaan. Lapsia pitää tehdä vain silloin, jos ihan oikeasti haluaa kaiken sen, mitä lapset tuovat mukanaan. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ja kyllä, olen itsekin äiti, lapseni jo aikuisiksi kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen huomaa omista vanhemmistakin, kuinka he haluavat laittaa meidät lapset vielä aikuisenakin kaiken edelle. Ja kuinka he kyynelehtivät ylpeinä, kun saavutamme jotain.
Haluavat meidän tulevan kylään, ja viettävän perheaikaa. Soittelevat kuulumisia. Yksinkertaisesti me täytämme heidän elämässään jotain isoa paikkaa, ja ilahdutamme heitä. Kun aikuisella on vaikkapa ongelmia puolisonsa kanssa, on hänellä kuitenkin aina lohtuna omat lapset, eli pysyvä perhe.Kuulostaa oudolta. Omat vanhempani sanoivat "jaa, no kai se pitää onnitella" ja vaihtoivat aihetta kun valmistuin maisteriksi. Ylioppilaaksi kun kirjoitin, ainoa kommentti oli "et kai vaan mitään juhlia halua". Koskaan eivät kutsu kylään, useimmiten eivät ole kotona jos kutsun itse itseni (esim torilla käynti tai tanssit on tärkeämpiä, kuin muutaman kerran vuodessa satojen kilometrien päästä matkustava jälkeläinen). Hyviin tapahtumiin he eivät joko reagoi tai sanovat jotain tyyliin "no ei se kauan kestä", pahoissa syyttävät että oma vika ja pitikö sitä nyt noin epäonnistua.
Kaikki vanhemmat eivät pidä lapsistaan, joten tuollaisia ruusunpunaisia fantasioita on aika turha yleistää kaikkiin lapsiperheisiin sopiviksi.
Nallekarkit ei aina mene tasan, joillakin on käynyt huono tuuri kuten sinulla. Onhan se surullista mutta ei kyllä oikein vaikuta niihin moniin jotka lapsiaan rakastavat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien parien elämä on joo ehkä spontaanimpaa, mutta siltä puuttuu myös päämäärä ja turvallisuus.
Minusta taas lapsellisten elämä on yhtä kehän kiertämistä. Samat rutiinit päivästä toiseen vähintään 15-20- vuoden ajan. Samoin se on paljon turvattomampaa, kun pitää huolehtia ylimääräisistä ihmisistä pienemmillä resursseilla. Lapseton pari pärjää mainiosti vaikka toinen olisi ikänsä työtön, mutta lapsiperheissä (kuulema) eletään yleisesti kädestä suuhun ja jokainen euro on tärkeä. Jos parin lapsen vanhempi menettää tulonsa, siinä kärsii neljä ihmistä. Ei kuulosta turvalliselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se perhe. Kuten sinullakin on ollut lapsuuden perheesi. Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? Ihminen on laumaeläin ja tykkää olla rakkaitten ihmisten kanssa, ja rakkaimpia niistä on ne jotka on itse tehnyt, ne joilla on puolet sun geenejä ja puolet sun rakastettusi geenejä, mikäs sen parempaa. Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon siinä kuin muutkin eläinlajit, joten kyllä se on luonnollista haluta lisääntyä, se on se elämän tarkoitus koska ilman sitä ei ole elämää.
Lapsia pitää haluta, koska jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna, älkää missään nimessä tehkö lapsia joita ette halua.
Eivät lapset ole rakkaimpia, vaan mies on rakkain. Hänet on valittu ensin.
Ei minusta voi arvottaa, kummat tärkeämpi tai rakkaampia , lapset vai mies.
Mies on valittu aikuiseksi kumppaniksi, tasavertaiseksi yhteistä matkaa kulkemaan. Lapset taas pieninä tarvitsevat aikuista aivan eri tavalla, mikä muodostaa ihan omanlaisensa siteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien parien elämä on joo ehkä spontaanimpaa, mutta siltä puuttuu myös päämäärä ja turvallisuus.
Minusta taas lapsellisten elämä on yhtä kehän kiertämistä. Samat rutiinit päivästä toiseen vähintään 15-20- vuoden ajan. Samoin se on paljon turvattomampaa, kun pitää huolehtia ylimääräisistä ihmisistä pienemmillä resursseilla. Lapseton pari pärjää mainiosti vaikka toinen olisi ikänsä työtön, mutta lapsiperheissä (kuulema) eletään yleisesti kädestä suuhun ja jokainen euro on tärkeä. Jos parin lapsen vanhempi menettää tulonsa, siinä kärsii neljä ihmistä. Ei kuulosta turvalliselle!
Eiköhän ne köyhät lapsiperheet ole kuitenkin pieni vähemmistö. Keskimäärin perheitä pystyttävät miehistä koulutetuimmat ja parastuloiset ja lapsettomiksi jäävät köyhät. Hyvätuloisia perheitä on maa täynnä, ei tarvitse laskeskella senttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen huomaa omista vanhemmistakin, kuinka he haluavat laittaa meidät lapset vielä aikuisenakin kaiken edelle. Ja kuinka he kyynelehtivät ylpeinä, kun saavutamme jotain.
Haluavat meidän tulevan kylään, ja viettävän perheaikaa. Soittelevat kuulumisia. Yksinkertaisesti me täytämme heidän elämässään jotain isoa paikkaa, ja ilahdutamme heitä. Kun aikuisella on vaikkapa ongelmia puolisonsa kanssa, on hänellä kuitenkin aina lohtuna omat lapset, eli pysyvä perhe.Kuulostaa oudolta. Omat vanhempani sanoivat "jaa, no kai se pitää onnitella" ja vaihtoivat aihetta kun valmistuin maisteriksi. Ylioppilaaksi kun kirjoitin, ainoa kommentti oli "et kai vaan mitään juhlia halua". Koskaan eivät kutsu kylään, useimmiten eivät ole kotona jos kutsun itse itseni (esim torilla käynti tai tanssit on tärkeämpiä, kuin muutaman kerran vuodessa satojen kilometrien päästä matkustava jälkeläinen). Hyviin tapahtumiin he eivät joko reagoi tai sanovat jotain tyyliin "no ei se kauan kestä", pahoissa syyttävät että oma vika ja pitikö sitä nyt noin epäonnistua.
Kaikki vanhemmat eivät pidä lapsistaan, joten tuollaisia ruusunpunaisia fantasioita on aika turha yleistää kaikkiin lapsiperheisiin sopiviksi.
Aika kauheita. Vaikka ei olisikaan kovin innoissaan lapsistaan, heitä kohtaan täytyy silti olla rakastava ja kannustava. Vanhempasi tekevät väärin.
Minulle perhe on tuonut paljon pysyvyyttä ja turvallisuutta elämään. Parisuhde on syventynyt ihan uusiin sfääreihin ja perhe antaa syyn rakentaa kotia ja elintasoa, jotta lapselle pystyy tarjoamaan parasta. Lapsettomien parien elämä on joo ehkä spontaanimpaa, mutta siltä puuttuu myös päämäärä ja turvallisuus.