Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olla tukena, kun inhoaa lapsia?
17.12.2017 |
Olen vähitellen lopettanut tai minimoinut yhteydenpidon jokaiseen tuttuun, kaveriin ja ystävään, jolla on lapsi, koska en voi sietää vauvoja ja lapsia. Lapset ehkä menettelee, mutta en suuresti nauti siitä, että keskusteluissa pääasiana on se elämän tärkein asia: lapsi, lapsen ruokailu, lapsen lääkärikäynnit, lapsen koulunkäynti, lapsen kaverisuhteet, lapsen mieltymykset, lapsen ihanuus, lapsen höpöily. Tai sitten se punainen vaate: "Oot sä raskaana?", "Jokos on vauvakuumetta? ;)" Ei ole. Eikö kerta mene jakeluun? Eikö 15 vuoden aikana mene jakeluun, kun sitä pitää jatkuvasti kysellä? Siksi yhä harvemmin pidetään yhteyttä.
Tällä ne entisestään pienet sosiaaliset ympyrät katoaa. Kyllähän se vähän kirpaisee, mutta me ei enää olla osana samaa maailmaa. Mutta ei hätää, useimmiten te saatte uusia ystäviä, teillä on hyvät verkostot, te pärjäätte ja olette onnellisia niiden vauvojenne ja lastenne kanssa. Ja minä viihdyn yksin. Siksi niitä lapsiakaan ei ole.
Nyt on taas ystävä siinä tilassa ja tämä ystävä kaipaa tukea, enkä voi tehdä katoamistemppua, saa olla itsekäs ja jättää toista vain pärjäilemään.
Miten voin olla tukena tuoreelle äidille, kun en halua tulla osaksi sitä maailmaa, enkä halua edes koskea lapseen, joka tulee olemaan hänelle tärkeintä koko maailmassa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tuskin tämä ystäväsi sinusta lastenhoitajaa tahtoo. Ja jos raskauden jälkeen on pahaa oloa ja murhetta voithan kuunnella ystävää ja olla seurana. En minäkään juuri lapsista ole välittänyt ja ajattelinkin 28-vuoteen asti etten halua lapsia, kunnes jostain syystä mieleni muuttui. Oma lapseni oli ensimmäinen vauva jota pidin sylissä koska muiden lapset ei todellakaan aikaisemmin kiinnostaneet, enkä olisi uskaltanutkaan moisia syliin ottaa kun en yhtään tiennyt miten.
Jos ystäväsi eivät osaa kanssasi muusta puhua kun lapsista he ovat itsekkäitä. En minä ainakaan puhu lapsesta ystävieni kanssa joista tiedän ettei kiinnosta. Joskus toki tulee jotain mainittua tai kun oli synnytyksen jälkeinen masennus niin ystäväni oli kyllä tukena, mutta mieleenkään ei tulisi odottaa näiltä tietyiltä ystäviltä että pitävät vauvaa tai muuten osoittavat erityistä mielenkiintoa tähän. Ei kaikki ystävieni murheet tai puheet aina minuakaan niin kiinnosta, mutta koska ne ovat heille tärkeitä ja he minulle niin olen toki tukena ja autan parhaani mukaan.
Kyllähän elämässä asiat muuttuu ja varmasti ystävien kanssa yhteiset asiat saattavat vähetä. Mutta niin kun missä tahansa ihmissuhteessa asioista kannattaa puhua. Onneksi myöskään nämä lapsettomat ystäväni eivät ole minua hylänneet vaikka aloinkin sittenkin äidiksi vaikka ei meistä kenenkään suunnitelmissa moinen ollut.