Nyt kun lapsettomuutta niin hehkutetaan, kertokaapa oikeasti, mitä hyvää perheellisyydessä on?

En ymmärrä tätä perheelliset vs perheettömät -vastakkainasettelua. Ne tekee lapsia ketkä haluaa, eikä sitä tarvitse perustella. Ne ketkä ei halua lapsia, ei niitä tee, eikä sitäkään tarvi perustella.

Se et mä oon atm raskaana ei oo mikään julistus sille, et tää olis ainoa ja oikea tapa elää. Tää on mun tahto ja toive ja unelma, mut ymmärrän ettei kaikkien.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? .... Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon

En ole ap, mutta ei kyllä ole. Vanhempani ja sisarukseni eivät koskaan ole halunneet viettää aikaa kanssani, enkä ole itsekään enää vuosiin viitsinyt olla se ainoa joka yrittää ylläpitää jonkinlaista suhdetta. Sukulaisten kanssa sama homma, aikani yritin mutta kun ei tykätä, niin en viitsi enää tuputtaa seuraani.

Mitä haittaa ihmisten sukupuutosta olisi? Maapallo ja kaikki muut eläinlajit ainakin kiittäisivät! Vaikea keksiä, kuka kärsisi?

Äiti nyt vaan on maailman ihanin sana,  ja kun se tarkoittaa itseään, niin mietippä sitä!

Oma lapsesi on vaan niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla.  RAKKAUS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien parien elämä on joo ehkä spontaanimpaa, mutta siltä puuttuu myös päämäärä ja turvallisuus.

Minusta taas lapsellisten elämä on yhtä kehän kiertämistä. Samat rutiinit päivästä toiseen vähintään 15-20- vuoden ajan. Samoin se on paljon turvattomampaa, kun pitää huolehtia ylimääräisistä ihmisistä pienemmillä resursseilla. Lapseton pari pärjää mainiosti vaikka toinen olisi ikänsä työtön, mutta lapsiperheissä (kuulema) eletään yleisesti kädestä suuhun ja jokainen euro on tärkeä. Jos parin lapsen vanhempi menettää tulonsa, siinä kärsii neljä ihmistä. Ei kuulosta turvalliselle!

Eiköhän suurimmalla osalla ihmisistä ole suurin piirtein samat rutiinit arkena varsinkin jos työssä käy eikä ole mikään miljonääri joka voi aina halutessaan saada heti kaiken mitä haluaa. Lapsiperhekin voi halutessaan hypätä välillä pois rutiineista ihan samoin kuin lapsetonkin. Sinulla itselläsi on tietyt pinttyneet käsitykset toisten ihmisten elämästä, en ymmärrä miksi jankkaat niistä. Lapsiperheitä on erilaisia niin kuin on lapsettomiakin perheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? .... Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon

En ole ap, mutta ei kyllä ole. Vanhempani ja sisarukseni eivät koskaan ole halunneet viettää aikaa kanssani, enkä ole itsekään enää vuosiin viitsinyt olla se ainoa joka yrittää ylläpitää jonkinlaista suhdetta. Sukulaisten kanssa sama homma, aikani yritin mutta kun ei tykätä, niin en viitsi enää tuputtaa seuraani.

Mitä haittaa ihmisten sukupuutosta olisi? Maapallo ja kaikki muut eläinlajit ainakin kiittäisivät! Vaikea keksiä, kuka kärsisi?

Ei tämäkään nyt hyvää kuvaa lapsettomista anna että ovat kaikki sitten rikkonaisista mt-ongelmaperheistä. Ei vaikuta että valinta on siis täysin omaehtoinen jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Äiti nyt vaan on maailman ihanin sana,  ja kun se tarkoittaa itseään, niin mietippä sitä!

Oma lapsesi on vaan niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla.  RAKKAUS!

Rauhoitu nyt ja laskeudu realiteetteihin.

Vierailija kirjoitti:

Äiti nyt vaan on maailman ihanin sana,  ja kun se tarkoittaa itseään, niin mietippä sitä!

Oma lapsesi on vaan niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla.  RAKKAUS!

Koulutustaso? Ikä? Henkinen ikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Jos sun vanhemmat olis aatellu noin, sua ei olis olemassakaan. Se että sulla on tuo traumasi, ei tarkoita sitä että muilla olis. Onnellisuus sitä paitsi on ohikiitävia juttuja, sivutuote. Merkityksen tunne ja yhteenkuuluvuus kantavat elämässä paljon pidemmälle. Ja niitä tarjoaa nimenomaan perhe.

Onnellisuutta on tyytyväisyys omaan elämäänsä. Tietenkin on olemassa onnellisuuden huippuhetkiä, mutta elämäänsä tyytyväinen ihminen pitää itseään onnellisena silloinkin, kun mitään erityistä ei ole tapahtunut. Tai jäänyt tapahtumatta. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia vain siksi, että kokee sen jollain tavalla velvollisuudekseen tai kokee läheistensä tai yhteiskunnan painostavan lastenhankintaan. Lapsia pitää tehdä vain silloin, jos ihan oikeasti haluaa kaiken sen, mitä lapset tuovat mukanaan. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ja kyllä, olen itsekin äiti, lapseni jo aikuisiksi kasvattanut.

Hevonpaskaa. Kukaan ei tiedä mitä kaikkea lapset tuovat tullessaan, joten kaikkea ei voi valita. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Sinkkuna toki on paljon vähemmän asioita, eikä vastuuta muusta kuin itsestään, joten elämää on helpompi kontrolloida. Elämä on kuitenkin arvaamaton, joten ajatus siitä että voit kontrolloida täysin valintojasi on paskaa. Ja ihminen joka pysyy aina omalla mukavuusalueellaan omaa onnellisuuskuplaansa vaalien on toooodella rajoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa ap sullakin on ihan kivaa viettää aikaa vanhempiesi, sisarustesi ja muiden sukulaistesi kanssa? .... Jos kukaan ei tee lapsia, ihmiset kuolee sukupuuttoon

En ole ap, mutta ei kyllä ole. Vanhempani ja sisarukseni eivät koskaan ole halunneet viettää aikaa kanssani, enkä ole itsekään enää vuosiin viitsinyt olla se ainoa joka yrittää ylläpitää jonkinlaista suhdetta. Sukulaisten kanssa sama homma, aikani yritin mutta kun ei tykätä, niin en viitsi enää tuputtaa seuraani.

Mitä haittaa ihmisten sukupuutosta olisi? Maapallo ja kaikki muut eläinlajit ainakin kiittäisivät! Vaikea keksiä, kuka kärsisi?

Ei tämäkään nyt hyvää kuvaa lapsettomista anna että ovat kaikki sitten rikkonaisista mt-ongelmaperheistä. Ei vaikuta että valinta on siis täysin omaehtoinen jos näin on.

Meillä on vaan realistisempi kuva maailmasta. Tiedämme, ettei vanhemmat todellakaan aina rakasta lapsiaan, joten osaamme tehdä myös valintamme todellisemmalta pohjalta, ei vain haavekuviin perustuen.

Miksi negatiivisen puolen huomioon ottaminen olisi vähemmän omaehtoista kuin valinta, joka perustuu vain epärealistisen positiiviseen näkemykseen? Päinvastoin, kun osaa huomioida molemmat mahdollisuudet, osaa myös tehdä järkevämmän päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Miten ihmeessä lapseton voi sanoa olevansa onnellisempi ilman lapsiaan, kun ei niistä ole kokemusta, kun ei ole omakohtaista kokemusta omista lapsistaan? Mutta meillä, joilla on omia lapsia, niin meillä on kokemusta myös siitä elämämme ajanjaksosta, jolloin ei ollut vielä omia lapsia. Itsellänikin melkoisen pitkä aikuisikävaihe tuli elettyä ilman omia tekemiäni lapsia, ja voinen sanoa mielipiteeni molemmista, ja myönnän, että olen onnellisempi näin, että minulla on omat lapset; ja nyt jo aikuisia, ja omillaan, ja lapsenlapsi, joka tuo meille isovanhemmille iloa ja onnea rikastuttaen elämäämme erittäin paljon! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa elinehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Jos sun vanhemmat olis aatellu noin, sua ei olis olemassakaan. Se että sulla on tuo traumasi, ei tarkoita sitä että muilla olis. Onnellisuus sitä paitsi on ohikiitävia juttuja, sivutuote. Merkityksen tunne ja yhteenkuuluvuus kantavat elämässä paljon pidemmälle. Ja niitä tarjoaa nimenomaan perhe.

Onnellisuutta on tyytyväisyys omaan elämäänsä. Tietenkin on olemassa onnellisuuden huippuhetkiä, mutta elämäänsä tyytyväinen ihminen pitää itseään onnellisena silloinkin, kun mitään erityistä ei ole tapahtunut. Tai jäänyt tapahtumatta. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia vain siksi, että kokee sen jollain tavalla velvollisuudekseen tai kokee läheistensä tai yhteiskunnan painostavan lastenhankintaan. Lapsia pitää tehdä vain silloin, jos ihan oikeasti haluaa kaiken sen, mitä lapset tuovat mukanaan. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ja kyllä, olen itsekin äiti, lapseni jo aikuisiksi kasvattanut.

Hevonpaskaa. Kukaan ei tiedä mitä kaikkea lapset tuovat tullessaan, joten kaikkea ei voi valita. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Sinkkuna toki on paljon vähemmän asioita, eikä vastuuta muusta kuin itsestään, joten elämää on helpompi kontrolloida. Elämä on kuitenkin arvaamaton, joten ajatus siitä että voit kontrolloida täysin valintojasi on paskaa. Ja ihminen joka pysyy aina omalla mukavuusalueellaan omaa onnellisuuskuplaansa vaalien on toooodella rajoittunut.

Totta, aivan kaikkea ei voikaan tietää. Mutta normaalin kuten yövalvomiset, koliikin, korvatulehduskierteet, mahdolliset muut lapsen sairaudet tai vammautumiset, elintason laskemisen, päivähoitojärjestelyt, kouluasiat yms yms yms yms tietää kyllä, jos ei ole ihan tynnyrissä kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti nyt vaan on maailman ihanin sana,  ja kun se tarkoittaa itseään, niin mietippä sitä!

Oma lapsesi on vaan niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla.  RAKKAUS!

Koulutustaso? Ikä? Henkinen ikä?

Mitä nuo liittyy koko vastakkainasetteluun kyseisessä asiassa?

Voinen vielä lisätä, että mummi kuulostaa yhtä hyvältä kuin äitikin omissa korvissani;):D

Monikin on pettynyt elämäänsä, kun ei ole omia lapsia saanut aikaiseksi, vaikka olisi niitä halunnut ja yrittänyt saada, että revitään nyt siitä sitten.

Sanonpahan vaan, että lapsettomuus on synkkä ja ikävä salaisuus hyvinkin monen naaman takana. Sitten kun niitä ei ole jostain syystä saanut, niin sitten alkaa jossain vaiheessa keksimällä keksiminen syiksi, ettei niitä olisi mukamas halunnutkaan koskaan, niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten oikeasti? Perustelkaa kunnolla. Nimittäin lapsettomuuden hyvistä puolista kaikki ovat samaa mieltä. Se on voitolla. Nyt tarvitaan vankkaa perustelua siitä, miksi ihmisen kannattaisi hankkia lapsia.

"TYHJÄ SYLI" väittää aloituksessaan olevansa voitolla, missä suhteessa?

Rahaa jos vain ajattelet, olet vain ja ainoastaan HÄVIÖLLÄ lapsettomuutesi suhteen!!!

Mäkin näen sen elämänvaiheena. Olen onnellinen että olen saanut kokea miltä tuntuu olla raskaana, synnyttää, pitää vastasyntynyttä omaa lasta sylissä, nähdä kuinka lapsi kasvaa jne. Ja aivan taatusti olisin katunut jos olisin jättänyt lapsen tekemättä, raskaus ei nimittäin ollut suunniteltu ja lapsen isän kanssa parisuhde veteli viimeisiään ja ihan tosissani ensin suunnittelin aborttia.

Uskon siihen että kaikella on tarkoitus, toisilla on tarkoitus tehdä lapsia ja toisilla ei, eikä kumpikaan ole sen enempää oikein tai väärin.

On monia päiviä ja hetkiä joita vaihtaisin pois ja varsinkin arki on joskus yhtä kuraa mutta en lasta silti kadu. Kaikessa on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Sanonpahan vaan, että lapsettomuus on synkkä ja ikävä salaisuus hyvinkin monen naaman takana. Sitten kun niitä ei ole jostain syystä saanut, niin sitten alkaa jossain vaiheessa keksimällä keksiminen syiksi, ettei niitä olisi mukamas halunnutkaan koskaan, niinpä!

Ainakin omista tädeistäni, jotka eivät saaneet lapsia, vaikka halusivat, voin sanoa, että ei niillä ole ollut mitään ongelmia kertoa olevansa hedelmättömiä.

Molemmat ovat silti ihan onnellisia, yrittäjiä molemmat. 

Ne on aina kertoneet avoimesti halunneensa lapsia, mutta eivät saaneet. Joten en tiedä "synkkien salaisuuksien" teoriastasi, taidat haluta vain satuttaa niitä naisia, jotka ei voi saada lapsia, vaikka haluaisivat, koska olet aika ikävä ihminen.

Aika monet ei nykyään todellakaan vain halua lapsia, eikä taustalla taida olla mitään "synkkiä salaisuuksia", miksi niin monet haluavat sitten muuttaa esim. sterilisaatiolakia, jos ovat jo valmiiksi sinun mukaasi hedelmättömiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa e9linehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Ei kaikki muutkin sano mitään. Ihmetyttää tämä yleistys ja vastakkain asettelu. Perheelliset kuin lapsettomat ovat kaikki yksilöitä. Toisille sopii toisenlainen elämä ja toisille toisenlainen. Lisäksi tuo väittämä että toinen joukko on onnellisempi kun toinen on naurettava, koska oikeastihan kukaan ei pääse toisen ajatuksiin ja tiedä kuka on onnellisin. Miksi kaikki ei huolehdi omasta onnellisuudestaan.

Minua ei ikinä ole painostettu mihinkään, eikä lähipiirissäni moista ole vaikka on vapaaehtoisesti lapsettomia ja perheellisiä. Minua kiinostaa siis oikeasti mistä tämä paljon puhuttu painostus lapsien tekoon tulee? Tietenkään painostuksen takia lapsia ei hankita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten oikeasti? Perustelkaa kunnolla. Nimittäin lapsettomuuden hyvistä puolista kaikki ovat samaa mieltä. Se on voitolla. Nyt tarvitaan vankkaa perustelua siitä, miksi ihmisen kannattaisi hankkia lapsia.

"TYHJÄ SYLI" väittää aloituksessaan olevansa voitolla, missä suhteessa?

Rahaa jos vain ajattelet, olet vain ja ainoastaan HÄVIÖLLÄ lapsettomuutesi suhteen!!!

Ahaa, taitaa olla pelkät lapset elämänsisältönä tällä, joka huutelee epäkohteliaasti tyhjää syliä ja häviötä. Surullista. Ei taida olla kommentoija kovin tyytyväinen tilanteeseensa pohjimmiltaan.

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa e9linehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Ei kaikki muutkin sano mitään. Ihmetyttää tämä yleistys ja vastakkain asettelu. Perheelliset kuin lapsettomat ovat kaikki yksilöitä. Toisille sopii toisenlainen elämä ja toisille toisenlainen. Lisäksi tuo väittämä että toinen joukko on onnellisempi kun toinen on naurettava, koska oikeastihan kukaan ei pääse toisen ajatuksiin ja tiedä kuka on onnellisin. Miksi kaikki ei huolehdi omasta onnellisuudestaan.

Minua ei ikinä ole painostettu mihinkään, eikä lähipiirissäni moista ole vaikka on vapaaehtoisesti lapsettomia ja perheellisiä. Minua kiinostaa siis oikeasti mistä tämä paljon puhuttu painostus lapsien tekoon tulee? Tietenkään painostuksen takia lapsia ei hankita.

Yhteiskunta painostaa perheellisyyteen ihan siitä asti, kun ihminen on lapsi. Avioliitto ja lapset ovat se normaali asia, johon tulee pyrkiä. Siihen sitten myös pyritään, ajattelematta ollenkaan sitä vaihtoehtoa, että ilman lapsiakin voisi elää, ja vielä todella onnellisesti ja huolettomasti. Surettaa vain näiden kaikkien ihmisten puolesta, jotka ovat hankkineet lapset tällaisen yhteiskunnan painostuksen takia, ja ovat menettäneet oman elämänsä siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elettiin aikaa jolloin oli päivänselvää et selviytyäkseen elossa on kyettävä epäitsekkääseen yhteistyöhön. Samoihin aikoihin oli myös selvää että jälkeläisten tekeminen on edellytys elämän jatkumiselle,myös sille omalle vanhuudelle. Toista se on nykyään kun minäminäminä-ihmiset ajattelevat sen oman napansa olevan universumi ja muusta viis. Luonnossa e9linehto numero 1 on lisääntyminen, jatkuvuus. Kaikki tähtää siihen. Niimpä nämä lapset on perseestä- kamppanjat ovat yksinkertaisesti elämän vastaisia ja elitististä paskaa.

Perheellisyyden ensimmäinen hyvä on siis ihan elämä. Lisäksi perhe kasvattaa, on turva, rikkaus, tuki elämän haasteissa. Mikään ei ole hienompaa kuin seurata kuin lapsen kasvu vauvasta elämänsä haltuun ottavaksi nuoreksi. Parasta perheessä on elämän tuntu. Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi tuijottaa omaa napaani, kammottavaa olisi jos se olisi elämäni pääsisältö. Perhe ei myöskään rajoita aikuisten menoja, itsestään huolehtimistä jne. Olen perheen lisäksi saanut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, hurvitelka ystävien kanssa. Lapsettomat ystäväni, vaikka ovat tärkeitä ja rakkaita, ovat melko kapeakatseisia ihmisinä. Se on suurin huomioni lapsettomuudesta. Ovat jääneet jollain tasolla itse lapsiksi.

Ehdottomasti lapsettomat ovat jääneet itse lapsiksi, se on itsestäänselvää. Mutta he ovat silti onnellisempia kuin perheelliset. Ja vain sillä on merkitystä.

Miksi sulle on niin tärkeää kilpailu siitä kumpi on onnellisempi? Miksei sulle riitä että olet itse onnellinen jos kerran olet?

Haluan, että sellaiset nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan painostavan heitä perheellisyyteen, saavat rohkeutta jäädä lapsettomiksi ja heidän elämänsä pelastuu. Jos yksikin palstan lukijoista näin tekee, se on sen väärti.

Eli olet levittämässä propagandaa lapsien hankinnan hirveydestä. Hyvä että vihdoin myönsit.

Mitä myöntämistä siinä on, jos kerran sanoo sen, mitä kaikki muutkin, eli että lapsettomat ovat onnellisempia ja vapaampia? Ihan yksinkertainen asia.

Ei kaikki muutkin sano mitään. Ihmetyttää tämä yleistys ja vastakkain asettelu. Perheelliset kuin lapsettomat ovat kaikki yksilöitä. Toisille sopii toisenlainen elämä ja toisille toisenlainen. Lisäksi tuo väittämä että toinen joukko on onnellisempi kun toinen on naurettava, koska oikeastihan kukaan ei pääse toisen ajatuksiin ja tiedä kuka on onnellisin. Miksi kaikki ei huolehdi omasta onnellisuudestaan.

Minua ei ikinä ole painostettu mihinkään, eikä lähipiirissäni moista ole vaikka on vapaaehtoisesti lapsettomia ja perheellisiä. Minua kiinostaa siis oikeasti mistä tämä paljon puhuttu painostus lapsien tekoon tulee? Tietenkään painostuksen takia lapsia ei hankita.

Yhteiskunta painostaa perheellisyyteen ihan siitä asti, kun ihminen on lapsi. Avioliitto ja lapset ovat se normaali asia, johon tulee pyrkiä. Siihen sitten myös pyritään, ajattelematta ollenkaan sitä vaihtoehtoa, että ilman lapsiakin voisi elää, ja vielä todella onnellisesti ja huolettomasti. Surettaa vain näiden kaikkien ihmisten puolesta, jotka ovat hankkineet lapset tällaisen yhteiskunnan painostuksen takia, ja ovat menettäneet oman elämänsä siinä sivussa.

Minä olin 28-vuotiaaksi varma etten lapsia halua kunnes jostain syystä mieli muuttui. Yhtäkkiä halusinkin perhe-elämän johon kuuluu lapset. Mutta tätä yhteiskunnan painostusta en kyllä huomannut, miten tämä ilmenee? Itsestä enemmänkin tuntui että lapsettomuutta ihannoitiin ja osalle ystävistä oli jopa vähän nolo mennä kertomaan että suunnitellaan lasten tekoa.