Puoliso haluaa koiran, minä en. Onko edessä ero?

Ei välttämättä eroa tule, jos voitte sopia kesjenään. Vahvat parisuhteet syntyvät että osataan tehdä komromisseja ja sovitaan keskenään.

Vihaatko koiria vai et yksin kertaisesti halua koiraa?

Mun miesystävä on halunut koiran ison tai keskikokoisen, ja itse haluan pienen. Ei olla riidelty minkä kokoista koiraa haluamme ja kerroin rehellisesti suoraa että en luota meidän arviointikykyy koiran hoitamisessa että siihen haluan vakavan koirakoulutuksen, mutta emme ole lyöty kirvestä puuhun toivottavasti emme vielä koiraa hommata. Itse tiedän olisin surkea koiranomistaja. Haluan totutella asiaa tarpeen pitkään että suostun koiran hommamaan.

Jokainen omalla tyylillään ja vastuulla mutta kannattaa harkita tarkkaa mihin ryhtyy.

Mies on halunnut koiran, minä en. Yhdessä ollaan, eikä se koirajuttu oikeasti ole ongelma. Mies perusti perheen minun kanssa, ei minun + koiralupauksen.

Vierailija kirjoitti:

Koirat ovat sikäli tärkeitä, että niillä on tutkitusta vaikutusta sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Koirasta siis todennäköisesti on hyötyä koiran haluavalle.

Ehdottaisin, että teette kirjallisen sopimuksen jossa sovitte, että koiran halunnut kumppani sekä hoitaa että rahoittaa koiran. Sen voi aina kaivaa esille, kun tulee eripuraa. Ja mikä on esimerkiksi koiran kohtalo jos tämä omistaja loukkaantuu niin ettei voi koirasta huolehtia tai kuolee.

Tosin mun täytyy sanoa, että eroaisin puolisosta joka EI halua koiraa. Ihmisissä jotka eivät pidä koirista on jotain mätää. Ymmärrän, että joku kokemus on traumatisoinnut ja mitään taistelukoiraa en itsekään ottaisi. Allergiat myös luku sinänsä. Mutta kuka ei halua koiraa?

Aika moni ei halua koiraa, mutta eihän sitä voi kasvotusten ulkopuolisille myöntää. Koirat haisevat, syövät lihaa, maksavat paljon, vaativat paljon, sotkevat ja tuhoavat pinnat.

Te jotka rakastatte koiria, mutta inhoatte vaikkapa käärmeitä, skorpioneja tai jättihämähäkkejä! Miettikää omasta nkökulmastanne, jos kumppani vaatisi ehdoin tahdoin yhteiseen kotiinne tuollaisia lemmikkejä. Ei varmasti tuntuisi kivalta.

Itse koen koirat vaarallisiksi lihansyöjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat ovat sikäli tärkeitä, että niillä on tutkitusta vaikutusta sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Koirasta siis todennäköisesti on hyötyä koiran haluavalle.

Ehdottaisin, että teette kirjallisen sopimuksen jossa sovitte, että koiran halunnut kumppani sekä hoitaa että rahoittaa koiran. Sen voi aina kaivaa esille, kun tulee eripuraa. Ja mikä on esimerkiksi koiran kohtalo jos tämä omistaja loukkaantuu niin ettei voi koirasta huolehtia tai kuolee.

Tosin mun täytyy sanoa, että eroaisin puolisosta joka EI halua koiraa. Ihmisissä jotka eivät pidä koirista on jotain mätää. Ymmärrän, että joku kokemus on traumatisoinnut ja mitään taistelukoiraa en itsekään ottaisi. Allergiat myös luku sinänsä. Mutta kuka ei halua koiraa?

Aika moni ei halua koiraa, mutta eihän sitä voi kasvotusten ulkopuolisille myöntää. Koirat haisevat, syövät lihaa, maksavat paljon, vaativat paljon, sotkevat ja tuhoavat pinnat.

Jopas on argumentteja koiria vastaan. Taidat olla aika tietämätön niistä positiivisista puolista. No alkuun voit päästä vaikka kertaamalla tunnetun sanonnan " koira on ihmisen paras ystävä".

Kylläpäs ihmisillä on outoja käsityksiä koirien kanssa elämisestä. :)

Koira on sellainen minkä omistajansa ansaitsee. Koira voi olla lähes huomaamaton omistajansa varjo, tai alati jaloissa räksyttävä pahanilmanlintu. Koira on heijastuma omistajastaan, sillä se usein imee energiaa omistajastaan.

Tottakai kurakelillä koira likaantuu. Tämä ei kuitenkaan kerro omistajan kodin kunnosta yhtään mitään. Siistin ihmisen kodissa on siistiä koirasta huolimatta, sillä siisti ihminen siivoaa koiransa jäljet. Koirat eivät sotke, ne elävät ja ovat.

Itselleni koirat ovat itsestäänselvyys. Jopa siinä määrin, etten ikinä aloittaisi suhdetta "ei-koiraihmisen" kanssa. Mutta mikäli vahingossa suhteeseen ajautuu, voi syyttää vain itseään. Ketään ei voi pakottaa koiran kanssa asumaan. Ei se ole laumaeläin-koirallekaan mukavaa elää perheessä, jossa vain osa koiran hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme kissan jota ulkoilutetaan melkein joka päivä kerran. Ei niin sitovaa.

Miten tämä liittyy aiheeseen..????!!

Valkoista, rapaista koiraa ihmettelevä: luuletko, että se koira päästetään rapoineen sisälle sotkemaan? No ei tietenkään päästetä. Rapainen koira pestään joka ulkoilun jälken, ainakin tassut ja maha. Tai käytetään lahkeellista suojapukua, joka pitää turkin siistimpänä, vain tassut tarvii huuhtaista.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs ihmisillä on outoja käsityksiä koirien kanssa elämisestä. :)

Koira on sellainen minkä omistajansa ansaitsee. Koira voi olla lähes huomaamaton omistajansa varjo, tai alati jaloissa räksyttävä pahanilmanlintu. Koira on heijastuma omistajastaan, sillä se usein imee energiaa omistajastaan.

Tottakai kurakelillä koira likaantuu. Tämä ei kuitenkaan kerro omistajan kodin kunnosta yhtään mitään. Siistin ihmisen kodissa on siistiä koirasta huolimatta, sillä siisti ihminen siivoaa koiransa jäljet. Koirat eivät sotke, ne elävät ja ovat.

Itselleni koirat ovat itsestäänselvyys. Jopa siinä määrin, etten ikinä aloittaisi suhdetta "ei-koiraihmisen" kanssa. Mutta mikäli vahingossa suhteeseen ajautuu, voi syyttää vain itseään. Ketään ei voi pakottaa koiran kanssa asumaan. Ei se ole laumaeläin-koirallekaan mukavaa elää perheessä, jossa vain osa koiran hyväksyy.

Kyllä koiranomistajien talot on usein aika siivottomia ja huonossa kunnossa kun monet koirat tekee tuhojaan kun omistajat on poissa kotoa.

Ja sitten aiheuttaa häiriöitä ainakin kerrostaloasunnoissa.

Ystäväni halusi koiran ja hänen puolisonsa ei. Ratkaisu oli se, että ystäväni hoitaa koiran ja kaiken siihen liittyvän itse. Puoliso ei kerran edes siivonnut koiran lattialle tekemiä kakkoja vaan soitti ystävälleni, että tule siivoamaan.

Heillä on myös kaksi lasta, lapsia he hoitavat yhdessä tasapuolisesti.

Tänne on aika moni nainen tehnyt aloituksen siitä että mies halusi koiran ja nainen joutuu sen kuitenkin hoitamaan, ulkoiluttamaan, ruokkimaan, pesemään lenkin jälkeen, siivoamaan jäljet, käyttämään eläinlääkärillä ja kouluttamaan.

Koirassa on paljon työtä.

Ehdotan myös kirjallista sopimusta johon kuuluu myös imurointi. Jos homma ei toimi niin sitten lähdet.

Vierailija kirjoitti:

Valkoista, rapaista koiraa ihmettelevä: luuletko, että se koira päästetään rapoineen sisälle sotkemaan? No ei tietenkään päästetä. Rapainen koira pestään joka ulkoilun jälken, ainakin tassut ja maha. Tai käytetään lahkeellista suojapukua, joka pitää turkin siistimpänä, vain tassut tarvii huuhtaista.

Kuulostaa kauhean rasittavalta, koirahan ulkoilee kolme kertaa päivässä. Ja sitten ne haisevat märkinä. Jaisevta ne muutenkin, mutta erityisesti märkinä. Onneksi ei ole tarve hankkia koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Tänne on aika moni nainen tehnyt aloituksen siitä että mies halusi koiran ja nainen joutuu sen kuitenkin hoitamaan, ulkoiluttamaan, ruokkimaan, pesemään lenkin jälkeen, siivoamaan jäljet, käyttämään eläinlääkärillä ja kouluttamaan.

Koirassa on paljon työtä.

Ehdotan myös kirjallista sopimusta johon kuuluu myös imurointi. Jos homma ei toimi niin sitten lähdet.

No mutta miksi nainen suostuu hoitamaan miehen haluaman koiran. Antaa miehen sitten hoitaa tai koirasta joudutaan luopumaan. En minä ainakaan hoitaisi, jos mies on sen halunnut ja luvannut hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Koiraa haluava voi toki luvata hoitaa koiran täysin yksin. Sehän se tilanne olisi silloinkin, jos ei olisi mitään puolisoa.

Itse koiraa haluamattomana minä olisin epäileväinen tuollaisesta lupauksesta huolimatta. Miettisin, että mitä sitten, kun lapsia syntyy. Jäisikö lastenhoito sitten enemmän minun vastuulle, kun toinen hoitaisi koiran kokonaisuudessaan. Vai pystyykö toinen hoitamaan puolet lapsesta ja koiran. Varmasti siis teoriassa pystyy kyllä, mutta riittääkö energia ja tahto.

Ja onhan ne koiran kulutkin poissa perheen yhteisestä taloudesta, vaikka toinen nekin kokonaan hoitaisi. Saman verran vähemmän hän pystyisi panostamaan rahallisesti muuhun.

Lapset tulevat rakastamaan sitä koiraa ja kiintymys tulee olemaan molemminpuolista. Tällä tavoin lapset oppivat myös pienestä pitäen huolehtimaan jonkun muun hyvinvoinnista. Erittäin kehittävää ja kasvattavaa heille ja mukavaa lemmikille, jolla on leikkikavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme kissan jota ulkoilutetaan melkein joka päivä kerran. Ei niin sitovaa.

Miten tämä liittyy aiheeseen..????!!

No ilmeisesti siten liittyy aiheeseen, että antaa esimerkin "vaihtoehtoisesta" lemmikistä :)

Minä kasvoin maatalossa, jossa oli lehmiä, sikoja, hevosia, lampaita, kanoja, kissoja ja koiria. Näistä vaivattomimpina hoidettavina pitäisin paria kanaa, jos niille on vain sopivat olosuhteet. Ovat lisäksi hyödyllisiä tuottaessaan luomumunia omistajansa iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne on aika moni nainen tehnyt aloituksen siitä että mies halusi koiran ja nainen joutuu sen kuitenkin hoitamaan, ulkoiluttamaan, ruokkimaan, pesemään lenkin jälkeen, siivoamaan jäljet, käyttämään eläinlääkärillä ja kouluttamaan.

Koirassa on paljon työtä.

Ehdotan myös kirjallista sopimusta johon kuuluu myös imurointi. Jos homma ei toimi niin sitten lähdet.

No mutta miksi nainen suostuu hoitamaan miehen haluaman koiran. Antaa miehen sitten hoitaa tai koirasta joudutaan luopumaan. En minä ainakaan hoitaisi, jos mies on sen halunnut ja luvannut hoitaa.

Noissa tilanteissa nainen on selittänyt että joutuu komentamaan miestä viemään koiran ulos, mutta mies ei tottele. Se sitten, että miksi on tuollaisen miehen kanssa, on eri juttu.

Vaimo halusi koiraa kovasti, minä olin kovasti ajatusta vastaan. Vaimo sai koiransa sillä sopimuksella että minun ei tarvi osallistua sen hoitoon. Koira ei osaa kiivetä portaita niin pysyy alakerrassa ja minä pääsen piiloon yläkertaan jos rupeaa ahdistamaan. Vaimo on kuitenkin pirun hyvä koirien kanssa niin tämä on enimmäkseen rauhallinen ja tasainen otus.

Nyt on jo toinen koira kierroksessa (molemmat adoptiokoiria) ja ihan hyvin on pärjätty. En edelleenkään perusta koirista mutta ei tämä maailmanloppukaan ole ollut. Vaimokin sietää minulle tärkeitä asioita niin en koe että tämä olisi mitenkään yksipuolista.

Ei tästä mitään kirjallisia sopimuksia ole tehty ja totta kai autan jos tulee yllättäviä tilanteita mutta yleisesti ottaen kuvio on toiminut hyvin. Kai parisuhteessa kuuluu tehdä kompromisseja ja hakea ratkaisuita. Jos kuitenkin haluat tuon vuoksi erota niin anna palaa vaan, ei kai se minulle kuulu. Aika heppoiselta syyltä se kuitenkin kuulostaa jos tosissasi haluat pysyä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Koiraa haluava voi toki luvata hoitaa koiran täysin yksin. Sehän se tilanne olisi silloinkin, jos ei olisi mitään puolisoa.

Itse koiraa haluamattomana minä olisin epäileväinen tuollaisesta lupauksesta huolimatta. Miettisin, että mitä sitten, kun lapsia syntyy. Jäisikö lastenhoito sitten enemmän minun vastuulle, kun toinen hoitaisi koiran kokonaisuudessaan. Vai pystyykö toinen hoitamaan puolet lapsesta ja koiran. Varmasti siis teoriassa pystyy kyllä, mutta riittääkö energia ja tahto.

Ja onhan ne koiran kulutkin poissa perheen yhteisestä taloudesta, vaikka toinen nekin kokonaan hoitaisi. Saman verran vähemmän hän pystyisi panostamaan rahallisesti muuhun.

Kuulostaa liian laskelmoivolta järkisuhteelta jossa ei ole tilaa varsinkaan toisen tunteille. Luultavasti suhde päätyisi eroon sen takia ei niinkään siksi että koira olisi itselleni ehdottomuus.

Miehellä oli koira, kun muutimme yhteen. Minä en ko koirasta välitä, vaikka normaalisti koirista kovasti tykkäänkin. Tuo yksilö on vain mielestäni ärsyttävä, kun sählää, haukkuu ja murisee lapsille ja vieraille. Elän kuitenkin sen kanssa samassa asunnossa ihan sovussa, mutta mies sen hoitaa 99,9-prosenttisesti. Joskus, jos miehen työpäivä venähtää, käytän koiraa lenkillä, tai annan sille joskus tarvittaessa ruoan, mutta näissä tilanteissa mies kysyy aina minulta, viitsisinkö ja voisinko. Ei oleta, että hoitaisin. Viimeksi, kun mies oli työreissulla, koira lähti sinne mukaan, koska minä sanoin suoraan, että en aio herätä puolta tuntia aiemmin, että ehdin käyttää koiran aamulla lenkillä. Herään siis aamuisin muutenkin jo klo 04:00. Eli miehen koira, mies hoitaa, tai tarvittaessa kysyy minulta tai hankkii toisen hoitajan.

Toki minä ostan koiralle kaupasta ruokaa, jos se on loppu, käytän sitä joskus ilman mitään syytä koirapuistossa, jne, mutta päävastuu ja suuret kulut ovat miehen.

Siskollani ja hänen avopuolisollaan on kanssa pohdinta menossa koiran suhteen. Siskoni on elänyt aina koirien keskellä ja haluaisi koiran, mutta miehensä ei suuresti ole innostunut. Ovat kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen, että mikäli rotu miellyttää miestä, ja sisko hoitaa sen kokonaan, niin koiraa voidaan harkita.

Mä kyllä varmaan eroaisin. Olen sietänyt koiraa, kun toisella oli sellainen jo ennen kuin tapasimme, mutta uutta ei tule. Piste.