Puoliso haluaa koiran, minä en. Onko edessä ero?

Onko siihen jokin erityinen syy miksi et halua koiraa? Onko allergiaa? Tuo on kyllä hankala tilanne, mutta jos todella rakastatte toisianne niin ei tuo voi aiheuttaa eroa jos muuten asiat on parisuhteessa kunnossa. Jos kumpikaan ei halua antaa asiassa periksi ja sinusta on kerta kaikkiaan mahdoton ajatus se koiranhankinta. Tuossa ei Ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko hankitte molemmat omat asunnot tai sitten eroatte.

Ei ikinä kannata hurahtaa eläinhulluun ihmiseen, jos ei itse satu olemaan samanlainen. Ahdistaa ajatuskin, että puoliso painostaisi tuomaan omaan kotiin jonkun karvaisen ja kuolaavan olennon, josta on kamalasti työtä. Ja kun se koiran hoito ei riitä, vaan pitää myös siivota huomattavasti useammin, jos ei halua asua karvakasan keskellä. Kahden siistin aikuisen kodissa riittää hyvin kun imuroi muutaman kerran kuussa, koirakodissa pitää imuroida melkein päivittäin. En hetkeäkään usko, että puoliso ottaisi sen kontolleen. Plus että se koira ei kuitenkaan pysyisi poissa jaloissa. Ainahan ne on kerjäämässä huomiota ja seuraa, rasittavaa. Nämä asiat kannattaa vaan selvittää hyvissä ajoin ennen yhteenmuuttoa, ja jos omat mieltymykset eivät sovi yhteen, niin uutta matoa koukkuun.

Meillä koirakaan ei tykkää lenkkeillä kurjalla säällä vaan tekee nopeasti tarpeensa ja kääntyy kakan jälkeen kotia kohti. Tietää, että se on ehto sisäänpääsylle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä kannata hurahtaa eläinhulluun ihmiseen, jos ei itse satu olemaan samanlainen. Ahdistaa ajatuskin, että puoliso painostaisi tuomaan omaan kotiin jonkun karvaisen ja kuolaavan olennon, josta on kamalasti työtä. Ja kun se koiran hoito ei riitä, vaan pitää myös siivota huomattavasti useammin, jos ei halua asua karvakasan keskellä. Kahden siistin aikuisen kodissa riittää hyvin kun imuroi muutaman kerran kuussa, koirakodissa pitää imuroida melkein päivittäin. En hetkeäkään usko, että puoliso ottaisi sen kontolleen. Plus että se koira ei kuitenkaan pysyisi poissa jaloissa. Ainahan ne on kerjäämässä huomiota ja seuraa, rasittavaa. Nämä asiat kannattaa vaan selvittää hyvissä ajoin ennen yhteenmuuttoa, ja jos omat mieltymykset eivät sovi yhteen, niin uutta matoa koukkuun.

Yläpeukutin, vaikka itse olen just se "eläinhullu". :) Minua ahdistaisi samalla lailla, jos nuo otukset jotka minun elämään ja perheeseen kuuluu niin tärkeänä osana, olisi toiselle pelkkä rasite ja niistä pitäisi jatkuvasti riidellä, tai pahimmassa tapauksessa toinen painostaisi minua luopumaan niin isosta osasta elämääni. Eli ihan samaa mieltä kanssasi, että ei kannata aloittaa edes suhdetta jos on aivan totaaliset ääripäät tässä asiassa. 

Sanonpahan vaan että lemmikkiä haluamattomat aiheuttavat toiselle paljon mielipahaa ja pilaavat tämän elämän.

Miksi te ihmiset ette keskustele tavoitteista ja haaveista ennen kuin alatte vakavaan suhteeseen? Niin ei tulisi läheskään yhtä paljon ikäviä yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso voi valita sinun ja koiran välillä. 

Hyvin yksiselitteinen tilanne. Mikä tosiaan olisi kompromissi? Otatte puolikkaan koiran?

meillä kompromissi oli se, että koira ei saa tulla makuuhuoneeseen ja mies, joka ei siis koiraa halunnut, ei osallistu koiran kouluttamiseen ja ulkoiluttamiseen, lapset ja minä huolehdimme koirasta. Viisi vuotta on koira nyt ollut ja hyvin on toiminut tämä kompromissi. ja mieskin on vähitellen koiraan vähäsen kiintynyt, ainakin rapsuttelee ja silittelee sitä mielellään :)

Vierailija kirjoitti:

Sanonpahan vaan että lemmikkiä haluamattomat aiheuttavat toiselle paljon mielipahaa ja pilaavat tämän elämän.

Lemmikkiä haluavat aiheuttavat toiselle paljon mielipahaa ja pilaavat tämän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset ette keskustele tavoitteista ja haaveista ennen kuin alatte vakavaan suhteeseen? Niin ei tulisi läheskään yhtä paljon ikäviä yllätyksiä.

mua niin ärsyttää nämä palstan viisastelijat, jotka kirjoittelee että ihan kaikki asiat voisi ja pitäisi ennakoida „ennen kuin aletaan vakavaan suhteeseen“. Ihmisten mieli muuttuu, toiveet ja tavoitteet muutuu, kaikki muuttuu elämän mittaan. Ihan epärealistinen ajatus, että ihmiset olis rakastuneita ja haluais perustaa perheen, ja siinä vaiheessa käytäisiin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet jotka voi elämän aikana tulla eteen, ja jos jostain ei päästäis yhteisymmärrykseen, niin sitten ei alettaisikaan siihen suhteeseen!

Ei onnistu se, että toinen vastaa koiran hoidosta. Niin vastasitte, kun kysyin asiasta viimeksi.

Eli jos olette vaikka kovassa kuumeessa, onko teille okei raahautua kusettamaan se koira tai siivoamaan paskaa lattialta, koska kumppaninne ei tarvitse osallistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kumpikaan kykene kompromissiin, voi edessä olla ero.

Meillä minä ja lapset halusimme koiran, mies ei. Nyt koiria on kaksi ja perhe edelleen onnellisesti kasassa.

Mikä se kompromissi olisi tässä tapauksessa?

Se että koiran halunnut ottaa sen hoidosta ja kustannuksista täyden vastuun eikä käytä perheen yhteisiä varoja koiraan. Hoitovastuu ei poistu sairastaessakaan, eli myös korkeassa kuumeessa on lenkille sen kanssa mentävä. Jos se, joka ei koiraa halunnut, tarjoaa oma-aloitteisesti apuaan, niin fine, mutta puolison apua ei voi vaatia taikka syyllistää häntä siitä, jos hän ei halua auttaa.

Oikeasti. Toinen korkeassa kuumeessa, mutta kun on sovittu niin et auta. Kai nekin asiat on sovittu paperilla, missä voi auttaa ja ehdot. Nimim. Ei koiraa

Kompromissi on se että tehdään kuten nainen haluaa :D

Meillä koirat on hankittu minun yksipuolisesta halustani ja minä vastaan koirien hoidosta ja koulutuksesta. Kuitenkin mieheni on auttanut ongelmatilanteissa, jos olen ollut sairas tai aikatauluongelmia. Niitä tulee harvakseltaan. Ihmettelen kovasti sellaista suhdetta jossa kaverilta ei saa apua silloin kun sitä tarvitsee. Mies kyllä pitää meidän koirista mutta laiskana ei halua sitoutua jatkuvaan lenkkeilyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle koira voisi olla deal breaker. En pidä niistä enkä halua asua koiran kanssa saman katon alla. Jos puolisoni tästä huolimatta hankkisi lemmikin, joutuisin miettimään, haluanko jatkaa elämää ihmisen kanssa, joka ei huomioi toiveitani.

Eikö se miettiminen kannattaisi tehdä sen sijaan siitä, että oletteko yhteensopivia kumminkaan, eikä siitä että saatko toisen noudattamaan tahtoasi hänelle mahdollisesti hyvinkin tärkeässä asiassa?

Ainakin itselle ei aikainen lenkkeily pakkasessa sovi. Herään vielä töihin viideltä aamulla.

Mutta jos on koira, aikainen lenkkeily ei tunnukaan niin pahalta. Se on vain velvollisuus, joka täytyy hoitaa.

Samalla tavoin, vaikka en halua siivota toisten ihmisten oksennuksia tai pyyhkiä kakkoja, voisin sen tehdä oman lapsen kohdalla eikä tunnu edes kovin suurelta asialta. Se on vain asia, joka on tehtävä.

Kun sairastin masennusta, ainut asia joka sai ylös sängystä, oli eläimistä huolehtiminen. Niiden niskaan ei voinut kaataa pahaa oloa, on velvollisuus huolehtia niiden hyvinvoinnista tilanteessa kuin tilanteessa. Tai sitten pitää luopua.

Koira on turhake, jos se ei ole palveluskoira. Koiran pitämistä pitäisi ankarasti verottaa, vaikka 3000 € vuodessa.

Oho. viestini visiin poistettiin tästä keskustelusta. Oli siis liikaa aihe vapaalle, kun ehdotin että tehdään kirjallinen sopimus, missä sovitaan että koiran ottaja hoitaa ja maksaa koiran kulut sekä mietitään mitä koiralle tapahtuu jos varsinainen omistaja loukkaantuu tai kuolee.

Lisäsin tähän vielä, että kuka ei tykkää koirista. Minä en voisi olla ihmisen kanssa joka ei pidä koirista. Ja kerroin vielä, että pelot ovat erikseen (itse en ottaisi taistelukoiraa) ja allergiat.

Tämä viesti sitten poistettiin. Miksiköhän?

Onneksi ei ole koiraa.

Katselin tuossa vähän aikaa sitten kun yksi nainen ulkoilutti valkoista isoa koiraa tuolla rapakossa,koira oli puolesta välistä alaspäin ihan musta ravasta.

Miltähän heidän talossa ja eteisessä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle koira voisi olla deal breaker. En pidä niistä enkä halua asua koiran kanssa saman katon alla. Jos puolisoni tästä huolimatta hankkisi lemmikin, joutuisin miettimään, haluanko jatkaa elämää ihmisen kanssa, joka ei huomioi toiveitani.

Eikö se miettiminen kannattaisi tehdä sen sijaan siitä, että oletteko yhteensopivia kumminkaan, eikä siitä että saatko toisen noudattamaan tahtoasi hänelle mahdollisesti hyvinkin tärkeässä asiassa?

Siis toisen tahto saada koira on tärkeämpi kuin toisen halu olla ilman koiraa... Koiraihmisen logiikkaa.