Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, kun joku ottaa rescue-koiran?
Kommentit (74)
Älkää ostako Tori.fi sivustolta koiria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kotimaan rescue, hieno homma. Jos on ulkomailta raahattu, huono homma ja kyseessä on itsekäs ihminen joka hakee huomiota tautisella ja traumatisoituneella koiralla.
Mulla on peräti 2 ulkomaan rescueta toinen Viipurista ja toinen Espanjasta. Eli olen superitsekäs ihminen!
Huomiota en niillä hae koska ei ole tapana kellekään edes erityisemmin kertoa että ovat rescueita. Koirien terveysasiat on tarkastettu ja esim. rokotoukset ja loislääkitykset hoidettu säädösten mukaan maahan tuotaessa.
Miksi en sitten ottanut kotimaista rescueta? Ensinnäkin pieniä koiria on harvoin saatavilla, enkä tahdo isoja. Lisäksi monen järjestön säännöt on sellaisia ettei kerrostalossa asuva työssäkäyvä sinkku sieltä oikein koiraa saa.
Just tuo itsekkyys on oksettavaa. Raahaat koiran toiselta puolelta palloa makaamaan yksin kerrostalokämpässäsi outojen äänien keskellä, kun itse olet töissä. On siinä koiralla "pelastettu" ja hyvä elämä. Jaajuu, susta on kivaa silittää koiraa kun olet joskus kotona.
ressurec kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kotimaan rescue, hieno homma. Jos on ulkomailta raahattu, huono homma ja kyseessä on itsekäs ihminen joka hakee huomiota tautisella ja traumatisoituneella koiralla.
Mulla on peräti 2 ulkomaan rescueta toinen Viipurista ja toinen Espanjasta. Eli olen superitsekäs ihminen!
Huomiota en niillä hae koska ei ole tapana kellekään edes erityisemmin kertoa että ovat rescueita. Koirien terveysasiat on tarkastettu ja esim. rokotoukset ja loislääkitykset hoidettu säädösten mukaan maahan tuotaessa.
Miksi en sitten ottanut kotimaista rescueta? Ensinnäkin pieniä koiria on harvoin saatavilla, enkä tahdo isoja. Lisäksi monen järjestön säännöt on sellaisia ettei kerrostalossa asuva työssäkäyvä sinkku sieltä oikein koiraa saa.
Just tuo itsekkyys on oksettavaa. Raahaat koiran toiselta puolelta palloa makaamaan yksin kerrostalokämpässäsi outojen äänien keskellä, kun itse olet töissä. On siinä koiralla "pelastettu" ja hyvä elämä. Jaajuu, susta on kivaa silittää koiraa kun olet joskus kotona.
Tuolta pohjalta valtaosa rotukoiristakin pitäisi kieltää.
Olen ottanut rescueni varttuneina, 6 ja 7 vuotta. Niillä ei ole ollut mitään ongelmia lepäillä kotona työpäivän ajan. Sen sijaan tarhaoloissa olisivat kokeneet vain hiljaa etenevän kituvan kuoleman.
Kunhan tuodaan vastuullisen järjestön kautta, kaikki hyvin ja kannatan toimintaa. Mikään kunnollinen järjestö ei tuo tautisia koiria Suomeen, ne tarkastetaan tarkemmin kuin monet suomikoirat elämänsä aikana. Taudeista toitottaminen kertoo mielestäni siitä, että ei tiedetä asiasta tarkemmin ja tuntematon pelottaa. Minulla on ulkomaan rescue, joka tuli täysin vastuullisesti rokotettuna, sirutettuna, madotettuna ja loishäädettynä Suomeen. Järjestö, jonka kautta koirani tuli, tekee kohdemaassa pääasiassa sterilointityötä, adoptiot ovat pieni osa toimintaa.
Koirani ehti asua koiratarhalla parimetriseen ketjuun kiinnitettynä, räsäisestä pellistä rakennetussa kopissa 3 vuotta. Ulkona kesät talvet, lyhytkarvainen koira. Uskon, että kukaan ei halunnut sitä adoptoida, koska se oli jo vanhempi (minulle tullessaan 6v) ja isokokoinen.
Koirani on luonteeltaan täyttä kultaa, aivan käsittämättömän upea ystävä. Se on kiltti ja rauhallinen kaikille ja kaikissa tilanteissa, sopeutunut kotielämään ihan täysin, yksinkertaisesti todella kultainen ja helppo luonne. Ollut myös täysin terve. Vaikka voisinkin, en vaihtaisi mitään tässä koirassa. Tulen onnelliseksi joka päivä, kun näen rakkaan koirani onnellisena ja tyytyväisenä ja ajattelen, että minä pystyin muuttamaan sen elämän aivan täysin, kun tarjosin sille kodin. Se on yhtälailla muuttanut minun elämäni, sain uskollisimman ystävän ikinä. Omalla kohdallani rescue-koiran adoptointi tuntuu todella palkitsevalta.
Kun näitä rescue-koirien inhoajia ja vastustajia on melko paljon, niin tulee vaan mietittyä, että mitähän he ajattelisivat, jos tapaisivat vaikka nyt minun koirani. Kun se tulee luoksenne, silmät tuikkien innoissaan ja häntä vispaten niin että koko pylly heiluu, voitteko katsoa sitä ja sanoa että "Sinä et olisi ansainnut päästä kotiin"?
sairas maailmanpelastajahippi raahaa tauteja ja loisia tänne. (se karanteeni mitään auta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on venäjän rescue.
Oli aikuinen kun tuli, en halunnut pentua.
Tuli luotettavan järjestön kautta ja oli tullessaan rokotettu, sirutettu, steriloitu ja eläinlääkärin tarkastama.
Ihanampaa ystävää en olis itselleni voinut saada :-)
Sitten kun tuosta aika jättää (toivottavasti ei ikinä!) niin vahvasti harkitsen samaa järjestöä.
Ei oo Suomen säät kovin hyvät ulkomaan rescuekoirille kun ne on lämpöisen maan koiria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että jollekkin ei ole rodulla väliä ja haluaa tarjota kodin kodittomalle. Kulkukoirat ei ole Suomessa ongelma, joten ymmärrän miksi katseet suuntautuu ulkomaille.
Omistan myös itse pari rescue-koiraa. En koe että olisin pelastanut niitä mistään, halusin koiria ja nämä olivat kotia vailla, tarpeet kohtasivat sillälailla sopivasti.
Tiedän myös, että tauteja on tuoneet ihan rekisteröidyt rotukoiratkin, kaikki kasvattajat eivät ole aivan niin tunnollisia, kuin mitä rotukoirista yleensä halutaan mielikuvaa kennelliiton propagandalla luoda.
Käyttäjä7272 kirjoitti:
Ei oo Suomen säät kovin hyvät ulkomaan rescuekoirille kun ne on lämpöisen maan koiria...
Omat rescue-koirani ovat Viipurista. Tulkintakysymys, että lasketaanko edes ulkomaalaisiksi. Viipurissa ei ole sen lämpimämpää kuin rajojen tällä puolellakaan ja oikeastaan koirillani oli tullessaan paksumpi turkki kuin mitä niillä nyt on: Olivat nimittäin viipurissa eläneet ulkona talven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sairas maailmanpelastajahippi raahaa tauteja ja loisia tänne. (se karanteeni mitään auta)
Toivottavasti et matkustele itse ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että toivottavasti koiran ottaja on sitoutunut pitämään uudesta perheenjäsenestään rakastavaa ja hyvää huolta. Ja että toivottavasti kaikki menee hyvin, ja jälleen yksi kovia kokenut koira saa elää onnellisen elämän.
Itselläni on rescue-koira. Olemme olleet parhaat ystävät jo kohta 14 vuotta, koira tuli minulle aikoinaan Virosta kahdeksanviikkoisena pentuna. Olisi mahdotonta kuvailla sanoin, kuinka tärkeä ja rakas se on minulle, kuinka viisas ja lempeä luonteeltaan. Vääjäämättä lähestyvä luopumisen hetki tulee olemaan elämäni kauhein.
Oikeastaan ainoa, minkä voin kuvitella lohduttavan on ajatus, että kun se tulee eteen, pystyn sitten vuorostani tarjoamaan kodin jollekin toiselle kodittomalle koiralle.
8 viikkoisena? Eipä ole tainnut olla rokotukset kunnossa, ainakaan rabies-rokote ja ei kai sitä juuri rokotettua pentua lähdetä rajan yli raahaamaan muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Suomen olot ovat paremmat espanjalaiselle alle 10 kilon seurakoiralle kuin yötä päivää maapohjaisessa ulkotarhassa, jossa lämpö käy talviöisin jopa lähellä nollaakin.
Uudessa eläinsuojelulaissa lukee, että sellaisten koirien jalostus on lopetettava, jotka eivät pysty synnyttämään itse ja joiden perinnölliset taipumukset aiheuttavat terveydellistä haittaa.
Siihen loppuu bulldogien jalostus Suomessa. Siihen loppuvat monet saksanpaimenkoiralinjat, cockerspanielit, tynnyrimalliset labradorit, monet pitkäkarvaiset rodut, kingcharlesinspanieli, chihut yms yms.
Eli tulevaisuudessa ne ainoat koirat, jotka ihminen voi hankkia ovat suomenajokoira, suomenpystykorva ja lapinkoira. Onnea vaan sinne kerrostalonaapureille siinä vaiheessa.
Ei siinä, oikeinhan se on. Mutta tosi vaikea siinä vaiheessa perustella ihmisille, etteivät saa tuoda pienempää koiraa itselleen ulkomailta.
Ajattelen, että toivottavasti koiran ottaja on sitoutunut pitämään uudesta perheenjäsenestään rakastavaa ja hyvää huolta. Ja että toivottavasti kaikki menee hyvin, ja jälleen yksi kovia kokenut koira saa elää onnellisen elämän.
Itselläni on rescue-koira. Olemme olleet parhaat ystävät jo kohta 14 vuotta, koira tuli minulle aikoinaan Virosta kahdeksanviikkoisena pentuna. Olisi mahdotonta kuvailla sanoin, kuinka tärkeä ja rakas se on minulle, kuinka viisas ja lempeä luonteeltaan. Vääjäämättä lähestyvä luopumisen hetki tulee olemaan elämäni kauhein.
Oikeastaan ainoa, minkä voin kuvitella lohduttavan on ajatus, että kun se tulee eteen, pystyn sitten vuorostani tarjoamaan kodin jollekin toiselle kodittomalle koiralle.