Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Opiskeluaikana isäni maksoi vuokran ja antoi käyttörahaa muutaman satasen kotona käydessäni. Lisäksi kustansi kaikki ulkomaanmatkat. Vanhempani kannustivat matkustamaan ja katsomaan maailmaa. Silti minusta on tullut järkevä rahankäytössä. Nyt olen hyväpalkkaisessa töissä eikä ole rahahuolia. Lämmöllä muistelen mukavaa opiskeluaikaa, kun ei tarvinnut pihistellä rahasta.
Molemmat vanhempani on köyhästä perheestä ja halusivat ehdottomasti, ettei minun tarvitse kokea samaa kuin he aikoinaan.
Appivanhemmat ovat maksaneet mieheni opinnot ulkomailla ja ostaneet asunnon hänelle. Mieheni on myös järkevä rahankäytössä ja on hyväpalkkaisessa työssä rahahuolitta.
VAikka sitä rahaa saisinkin ja ostellaan asuntoja, ei se sitä tarkoita, ettei oppisi itse tienaamaan omaa elantoa, päinvaistoin, se teki siitä paljon helpompaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat fiksuja, mutta parhaillakaan kasvatusmetodeilla ei aina saada hyvää lopputulosta. Joskus se jälkikasvu yksinkertaisesti kasvaa kieroon ja sille ei voi mitään.
Minä olin köyhä ja olen tuona aikana lapsilleni kustantanut harrastukset ja sitten kun olivat teini-iässä niin pieniä matkoja jne. Vaatteet eivät olleet ehkä merkkivaatteita, mutta niitäkin löytyi torilta. ja nämä hankinnat toimeentulotuella, jossa ei ollut mitään harkinnanvaraista. Vanhempani sponssasi yhtä sisarusta, joka oli naimisissa ja molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Saivat muutakin omaisuutta mm. tontin.Ja näiden lapset olivat 80-90-luvulla tehtyjä, jolloin lapsilisätkin olivat aika ruhtinaallisia. Ajokortit maksettiin, muttei meille. Tärkein pointti, miksi kirjoitan on se, että ei kannata katkeroitua., tekee vaan itselleen hallaa ja varsinkin ap on noin nuori.
Iäkkäiden vanhempien kannattaa luopua jo maallisesta omaisuudesta viimeistään 75 v. Esim palvelukoti saattaa maksaa kuukaudessa 3000 eu. Eläke voi olla 1400 kk. Joku pääsee sinne tonnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Niin toki on pitänyt itse lukea jne., mutta mietipä nyt vielä oikeasti kumman tie on ollut helpompi, sun vai ap:n? Kumman tie katkeaa helpommin jos tulee haasteita tai ongelmia? Niinpä. Ja muutkin mahdollisuuksien tasa-arvosta ja "kaiken olen itse tehnyt" tyyliin jauhavat porvarit muistakaa tämä!! Toki Suomessa voi kaikki kouluttautua, mutta edelleen, lukekaa tuo yllä oleva teksti ja aloitus vielä kertalleen, miettikää niitä oikein kunnolla ja painakaa ne pysyvästi mieleen! Ehkä muistatte nämä vaikka sitten kun hallitus vaikkapa leikkaa taas koulutuksesta tai huonompi osaisilta. Jospa malttaisitte silloin pitää "kaikki on vain itsestä kiinni ja Suomessa kaikilla on samat lähtökohdat" mölyt mahassanne!
Niin ja tosi kurjaa ap! Ja sä yllä oleva, ei suakaan voi perheestäsi "syyttää" ja ilkeillä! Ja hyvä jos ymmärrät olla kiitollinen, mutta muista se sitten myöhemminkin. Muista se vielä parinkymmenen vuoden päästä, ettet alkaisi kitisemään kuinka "tästä kaikesta itse ansaitusta jää liian vähän käteen" jne. Vähemmän jää niillä joilla polku katkeaa ja tosiaan, oliko se kaikki sitten kuitenkaan revitty juuri siitä omasta selkänahasta...että kohtuus riittää oikein hyvin ja on oikeudenmukaista.
Oma taloudellinen tilanteeni opiskeluaikana ei ollut ainakaan sen parempi kuin ap:lla, mutta en ole koskaan kokenut, että lähtökohtani olisivat olleet jotenkin huonot. Huonoista lähtökohdista voivat valittaa ne, jotka ovat joutuneet itse maksamaan lukiokirjansa. Ap kitisee minusta täysin turhasta.
Sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan, sain vanhemmiltani yhden kerran 100 markkaa. Kotona käydessäni kyllä söin siellä ilmaiseksi, mutta edestakainen junalippuni 400 kilometrin päähän opiskelupaikkakunnaltani kotiin maksoi selvästi enemmän kuin viikonlopun aikana syömäni ruuat. En silti kokenut itseäni millään tavalla huono-osaiseksi. Asuin kuuden hengen opiskelijasolussa (siitä ensimmäiset 2,5 vuotta kahden hengen huoneessa). Kustansin elämäni opintotuella ja -lainalla sekä kesätöistä saamillani rahoilla. Lukukausien aikana en ollut töissä ennen viimeistä opiskeluvuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Kateus iski
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Sanoisko sulle kultainen keskitie mitään? Ei KAIKESSA tarvitse saada tahtoansa läpi mutta selkeesti jotain on jäänyt puuttumaan kun ap on niin pahoilla mielin. Ei se jalosta mitenkään paremmaks ihmiseks jos joutuu kulkemaan ryysyt päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä lainkaan, miksi monien mielestä vanhempien olisi pitänyt kustantaa ap:lle ajokortti. Kaikesta päätellen ap asuu yliopistopaikkakunnalla. Niistä isoimmilla on toimiva julkinen liikenne, ja pienemmillä taas kaikki niin lähellä, että voi hyvin kulkea polkupyörällä. Ymmärtäisin valituksen ajokortista silloin, jos ap asuisi jossain maalla, jossa ei pääse minnekään ilman omaa autoa.
Meidän viisihenkisessä perheessä minä olen ainoa, jolla on ajokortti. Minullakin se on vain siksi, että olen kotoisin maalta. Täällä pk-seudulla pärjää mainiosti ilmankin.
Ajokortin tarve tosiaan riippuu asuinpaikasta. Mutta koen kyllä, että se on sellainen asia, jonka välittävä vanhempi kustantaa lapselleen, jos on varaa ja jos lapsi sitä kokee tarvitsevansa.
Olen samaa mieltä, mutta tuo "olla varaa" on aika suhteellista. Itse ajattelin lapsena, että vanhemmillani on varaa kaikkeen normaaliin, tosiasiassa äiti teki kahta työtä ja ympäripyöreitä tunteja ja isäni oli työkyvyttömyyseläkkeellä. He pyrkivät minulle ja kahdelle veljelleni tarjoamaan kaiken ns tavallisen, asialliset vaatteet, koulutuksen, keskihintaiset harrastukset, mutta joutuivat huomattavasti venymään sen eteen. Totuus iski juuri tuossa ajokortin kohdalla, mihin eivät enää pystyneetkään. Minä vielä kehtasin siitä raivota ja kiukutella, ja vasta vuosia myöhemmin tajusin asioiden todellisen tilan.
Olen pyytänyt ja saanut anteeksi ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että sain elää taloudellisesti huolettoman lapsuuden, eivätkä vanhemmat kaataneet rahahuoliaan lasten niskaan. Nyt pärjään hyvin itse ja autan äitiäni viemällä häntä reissuille, ravintolaan, ostan hemmottelulahjakortteja jne. Isä on jo kuollut vuosia sitten, jotenkin haluaisin hänellekin asian hyvittää :(
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset vanhemmat minullakin on. Heidän vanhempansa tosin lykkäsivät lapsilleen (40-50-luvuilla syntyneille) mammonaa, ruuat, tontit ja mökit. Perinnöt kelpasivat myös. Ja kun ne oli saatu, ei heitä kiinnostanut pätkääkään seuraavat sukupolvet.
Ei täysi-ikäistä lasta kuulu enää elättää. Hanki selkäranka ja vähän sisua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Sanoisko sulle kultainen keskitie mitään? Ei KAIKESSA tarvitse saada tahtoansa läpi mutta selkeesti jotain on jäänyt puuttumaan kun ap on niin pahoilla mielin. Ei se jalosta mitenkään paremmaks ihmiseks jos joutuu kulkemaan ryysyt päällä
Tavalliset ei-merkkivaatteet = ryysyt?
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäiden vanhempien kannattaa luopua jo maallisesta omaisuudesta viimeistään 75 v. Esim palvelukoti saattaa maksaa kuukaudessa 3000 eu. Eläke voi olla 1400 kk. Joku pääsee sinne tonnilla.
Toisaalta, jos säästöjä on tarpeeksi, voi omilla rahoillaan kustantaa itselleen paikan mieluisasta palvelukodista jo siinä vaiheessa, kun kaupungin mielestä pärjäisi vielä siten, että hoitaja käy 3 kertaa päivässä katsomassa, että huonosti liikkuva ja muistava vanhus syö lääkkeet ja jotain ruokaa. Olen todella iloinen, että appiukko pääsi säästöjensä ansiosta ihanaan palvelutaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä pahalta ap:n puolesta. Minä olen saanut paljon enemmän, vaikka vanhempani ovat keskituloisia. Tietäni on haluttu tasoittaa, koska elämä on lyhyt ja minut on tänne maailmaan haluttu elämään, ei vain rämpimään. Kuitenkin kaikki on tehty järjellisesti aina. Samaa periaatetta aion noudattaa omien lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Sanoisko sulle kultainen keskitie mitään? Ei KAIKESSA tarvitse saada tahtoansa läpi mutta selkeesti jotain on jäänyt puuttumaan kun ap on niin pahoilla mielin. Ei se jalosta mitenkään paremmaks ihmiseks jos joutuu kulkemaan ryysyt päällä
Tavalliset ei-merkkivaatteet = ryysyt?
Ei. Vaan ap sanoi aloitusviestissä että häntä kiusattiin "ryysyvaatteista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain varakkaita vanhemmiltani kaiken, mitä halusin noin 23-vuotiaaksi. Oli asunto, auto, valmennuskurssit, isä hankki kesätöitä... sitten tapasin mieheni, josta vanhemmat eivät pitäneetkään. Välit menivät poikki ja ovat sitä siitä asti olleet (olen 45 ja edelleen onnellisesti naimisissa, 3 lastakin tullut). Vasta jälkikäteen tajusin, että se rahan tyrkyttäminen oli heidän tapansa sanella, kuinka minun pitää elää elämäni. Olen joutunut rakentamaan elämäni lähes tyhjästä sen jälkeen, verkostoistakaan ei ole apua ollut, koska isäni teki kaikille tutuilleen selväksi, että kyseisellä alalla en töitä saa koskaan. Kyllä, perheeni on jossain määrin vaikutusvaltainen tietyissä piireissä.
Että en tiedä onko tämäkään niin kovin kadehdittavaa. Kiitos miehelleni, joka on minua kannatellut ja eteenpäin tuuppinut. Nykyään voin sanoa, että seison aika lailla omilla jaloilla, mutta erittäin vaikea polku on tähän kuljettu. Eikä se auttanut yhtään, että 23 vuotiaana ei osannut ottaa minkäänlaista vastuuta itse itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Itse piti, mutta samalla ei pitänyt mm. hankkia elantoa ja lukea kahta enemmän niihin pääsykokeisiin, kun ei saanut apua valmennuskurssilta. Itsekin myönnät, että valmennuskurssista on ollut apua siihen, minkälaista sinne tenttiin/pääsykokeeseen on ollut mennä. Ymmärrät varmasti myös sen, että koska olet päässyt kaksi vuotta aikaisemmin opiskelemaan, valmistut kaksi vuotta aikaisemmin ja kerrytätä varallisuutta ja eläkettä kaksi vuotta enemmän.
HALOO!
Tai sitten sinun pitää tunnustaa, että et osannut pääsykokeissa tarpeeksi, koska et heti päässyt yliopistoon! Valmennuskurssi ei takaa yhtään mitään, jos kurssin käynyt itse ei tee tarpeeksi. Ihan sama, jos ei lue pääsykokeisiin kunnolla, vaan vetoaa siihen, että piti hankkia elantoa. Silloinkin jää vielä noin 16 tuntia aikaa lukemiseen tai oikeastaan 7 tuntia unta, 8 tuntia lukemista ja 1 tunti työmatkoihin.
Jostain syystä katkerat ihmiset löytävt sen ongelman aina itsensä ulkopuolelta, koska eivät oikeasti edes kunnolla yritä saavuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Ja jos olit töissä ennen yliopisto-opintoja, niin mistä keksit, ettei silloin kartu eläkettä?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Eikö tosiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin saada mitä vaan on halunnut tai sitten ei mitään? Miten olisi kohtuus?
Itse olemme köyhiä, mutta jos lapset haluavat jotain mikä auttaa heitä elämässä eteenpäin, yritämme siihen rahat jostain repiä. Lapset käyvät lukiota, harrastavat asioita, joista myöhemmin on heidän haave ammateissaan apua ja ensi kesänä ajo-opetusluvan turvin on tarkoitus kahdelle vanhimmalle saada ajokortit.
Ovatko lapsemme sitten hemmoteltuja? Eivät. He eivät saa hienoja vaatteita, eivät matkoja tai uusimpia laitteita. Huvitteluun tai harrastuksiin, jotka eivät edistä heidän tietojaan tai taitojaan, joutuvat tienaamaan rahat itse. Työtä ovat tehneet heti kun kynnelle kykenivät.
Kaikkeni teen tasoittaakseni heidän elämänpolkuaan, mutta laiskuutta en siedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vanhempiasi, AP. He eivät ole halunneet hemmotella sua pilalle. Koska sellanen susta ois tullu, jos oisit kaiken saanu mitä vaan oot halunnu. Tekivät sulle palveluksen. Fiksuilta vaikuttavat, toisin kuin sinä itse. Kiittämätön pikku prinsessa. Voi nyyhky sentään.
Sanoisko sulle kultainen keskitie mitään? Ei KAIKESSA tarvitse saada tahtoansa läpi mutta selkeesti jotain on jäänyt puuttumaan kun ap on niin pahoilla mielin. Ei se jalosta mitenkään paremmaks ihmiseks jos joutuu kulkemaan ryysyt päällä
Tavalliset ei-merkkivaatteet = ryysyt?
Ei. Vaan ap sanoi aloitusviestissä että häntä kiusattiin "ryysyvaatteista"
No, veikkaan että kyseessä on niinkin iso draama, että aloittaja ei ole saanut kalliita merkkivaatteita vaan tavallista perusvaatetta.
Onkohan ap:n vanhemmat ihan normaaleja ihmisiä tunne-elämältään? Luulisi useimpien vanhempien haluavan antaa lapselleen parhaat mahdolliset eväät elämää varten. Esim. juuri preppauskurssit eivät rahallisesti ole juuri mitään, mutta voivat auttaa hyvään kouluun pääsemisessä. Ensiasunnon ostaminenkaan ei varakkaalle juuri tunnu, mutta auttaa lasta alkuun sen oman varallisuuden kartuttamisessa.
Mä oon kyllä nyt eri linjoilla ap:n kanssa, en todellakaan odottaisi että vanhemmat ostaisivat lapselle asunnon tai auton, vaikka olisivat miten rikkaita. Ja väite siitä että rikkaat kulkee merkkivaatteissa, ei todellakaan pidä paikkaansa. Itsekin työskentelen pankissa (rivityönrekijänä kyllä vaan) ja niin monta kertaa on nähty, että rikkaat ei todellakaan kulje merkkivaatteissa vaan nimenomaan ne köyhät, jotka haluaa esittää muille että olisivat rikkaita. Yleensä merkkivaatteiden käyttäjillä tilit on aina tyhjillään.
Minua kiinnostaa tässä tarinassa, otitko jälkiäteen itse vastuuta elämästäsi (opiskelitko mitään ammattia, hankitko sitä asuntoa, perustitko perhettä jne.) kun vanhempien perintö pelasti sinut velkakierteestä? Mitenkään vähättelemättä vanhempien vastuuta opettaa lapselle oikeita arvoja, elämänhallintaa ja rahankäyttyöä ja näiden vaikutuksia myöhempään aikuiselmään, uskon että myös sinulla olisi ollut (ja on edelleen) mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että olet nyt "työtön, köyhä tyhjätasku".