Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Oon kateellinen sulle. Minusta noin vanhempien kuuluisi tehdäkin jos kerran varaa on. Mikä muka on parempi sijoituskohde kuin oman lapsensa tulevaisuus? Tietenkään mitään merkkilaukkuja ei tarvitse rikkaidenkaan vanhempien lapsilleen ostella minusta.
Mä en ole ikinä edes päässyt rikkaiden perheiden lasten kavereiksi, koska missä niihin olisin muka tutustunut. Mitään kallista ei saanut koskaan lapsena harrastaa, ei ollut mitään merkkivaatteita tai tavaroita kuten yleensä rikkaiden perheiden lapsilla on. Kaikkien silmissä olin köyhän perheen lapsi, koska näytin siltä. Varmaan olisin ollut vaan rikkaalta näyttäville lapsille kateellinen heidän saamistaan eduista. Enhän lapsena edes tajunnut omilla vanhemmillanikin olevan halutessaan varaa niihin. Teininä aloin tajuta ja se vaan lisäsi epäreiluuden tunnetta.
Olen ainut lapsi. Yritän yleensä olla miettimättä koko vanhempieni rahatilannetta. Se vaan on vaikeaa, kun he aina korostavat sitä jos ovat yhteydessä. Kyselevät, olenko saanut säästettyä rahaa ja saanut tienattua rahaa. Ihan kuin se määrittäisi ihmisen arvon. Leveilevät myös sijoituksillaan ja hankinnoillaan itselleen. Taas tuli osaa päräytettyä uusi asunto, joka pistetään vuokralle jne.
ap
Asuin paikkakunnalla, jossa kaikki tiesivät isäni. En oikein voi uskoa, että pankinjohtajan ja menestyvän yrityksen pomon lasta pidetään köyhänä, koska vaikka sukunimesi olisi Korhonen, niin kaikki tietäisivät, kenen Korhosen lapsi olet. Vaikuttaa siltä, että köyhyys on enemmänkin korviesi välissä.
Äiti näytti pari viikkoa sitten joulupukille kirjoittamani kirjeen. Olin noin 8v ja olin pyytänyt Barbie-alushousuja, sinipunavärikynää ja omaa konvehtirasiaa. Siis juuri sellaisia asioita, joita nykyiset köyhien perheiden lapset joulupuukeräyksestä toivovat ja joita pidämme hienoina ja jaloina toiveina. En tiennyt vanhempieni varallisuudesta, koska jokainen lapsi luulee, että juuri oma perhe on oikein tavallinen ja muillakin on samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös se vanhemmille ole sama se tulojen kannalta, jos lapsi asuu yhdessä sijoituskämpässä kuin se, että vuokraraha menee muille. Tosin jos pitävät kiskurihintaa niin sittenhän asia on eri.
Vierailija kirjoitti:
No eikös se vanhemmille ole sama se tulojen kannalta, jos lapsi asuu yhdessä sijoituskämpässä kuin se, että vuokraraha menee muille. Tosin jos pitävät kiskurihintaa niin sittenhän asia on eri.
No ei se lapsi maksa markkinavuokraa? Tai muuten lapsen saama hyöty on nolla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttävätkö vanhemmat rahat itseensä vai elävätkö itsekin köyhästi? Ihan sairasta ettei lapselle viitsitä edes leluja ostaa vaikka rahaa ois.
Ja miksi joku puolustelee tuollaista käytöstä?
Sen takia joku puolustelee tällaista, että eihän rahamäärä tarkoita sitä automaattisesti, että olisi tyhmä. Vanhemmille ei ole ehkä ollut tärkeätä merkkivaatteet tai merkkilelut - ihan tervettä ostaa halvempia versioita näistä. Aloittajalle ovat olleet. Aloittaja kertoi, että lelut olivat "huonoja" - ei sitä, että niitä ei ollut lainkaan.
Jos lukisit Ap:n kirjoituksen vähän huolellisemmin niin ehkä huomaisit ettei niitä halpislelujakaan välttämättä saanut.
Ja oikeastiko et näe mitään eroa kalliimpien lelujen ja halpisversioiden välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?
Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle.
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.
Voi lapsi hyvä. Vasta noin miljoonan euron omaisuudella voi elää pääomatuloilla suhteellisen mukavasti yksi ihminen. Pihistellen toki jo aiemminkin. Ei siitä jaella satoja tuhansia mihinkään pois, muuten sillä omaisuudella ei elä. Ei idea ole syödä pääomaa vaan elää sen tuotoilla. Vasta se on rikkautta.
Kuka on puhunut satojen tuhansien jakamisesta? Puhuin muutamasta tonnista verovapaasti, ei tunnu missään heillä mutta on iso raha meille.
"No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa."
Oletan että ylläoleva on kirjoittamasi?
Pointtini on, että elääkseen pääomatuloilla nimenomaan tarvitsee ne sadat tonnit sinne pääomaan. Ei ole suvun kokonaisetu, jos pääomaa syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttävätkö vanhemmat rahat itseensä vai elävätkö itsekin köyhästi? Ihan sairasta ettei lapselle viitsitä edes leluja ostaa vaikka rahaa ois.
Ja miksi joku puolustelee tuollaista käytöstä?
Sen takia joku puolustelee tällaista, että eihän rahamäärä tarkoita sitä automaattisesti, että olisi tyhmä. Vanhemmille ei ole ehkä ollut tärkeätä merkkivaatteet tai merkkilelut - ihan tervettä ostaa halvempia versioita näistä. Aloittajalle ovat olleet. Aloittaja kertoi, että lelut olivat "huonoja" - ei sitä, että niitä ei ollut lainkaan.
Jos lukisit Ap:n kirjoituksen vähän huolellisemmin niin ehkä huomaisit ettei niitä halpislelujakaan välttämättä saanut.
Ja oikeastiko et näe mitään eroa kalliimpien lelujen ja halpisversioiden välillä?
Olen eri, mutta en näe juurikaan eroa halppislelun ja kalliin välillä. Toki vähän riippuu, ihan kaikista muovisinta hilputinta ei kannata hankkia, mutta eipä ne kalliitkaan niin laadukkaita välttämättä ole.
No jos lapsi maksaa vaikka 800 euroa vuokraa ja ulkopuolinen 1000 euroa niin vanhemmat avustavat sen 200 edestä,. Toki voi helposti lipsahtaa siihen, ettei lapsi maksa vuokriaan ja silloin ollaan hankalassa tilanteessa, etenkin jos on tälläiset ahneet vanhemmat. Voi olla, että itsekin sijoittaisin rahani varmalla tavalla ja auttelisin esim. ruokasseilla ja käteisenä yms. Ajokortin ilman muuta kustantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu vanhemmat polvet ja etenkin suuret ikäluokat ovat omituisia rahankäytön suhteen ja suhteessa rahaan. Eivät ole koskaan sitä oppineet käyttämään ja halveksivat rahoitusta eli sitä, mikä pistää pyörät pyörimään ja ylipäätään mahdollistaa että se pyörä on tuotantoa tekemässä. Elävät edelleen kuin pula-aikaa eivätkä luota osakkeisiin ja vakuutuksiin ym. vaan luulevat Suomen olevan niin hyvä hyvinvointivaltio ettei omaan terveyteenkään tarvitse laittaa sentin latinkiakaan. Saadaanpahan ainakin perintömme sitten hyvissä ajoin. Sekä lykkäävät käenpoikasensa persaukisena mäkeen heti kun lukiot käyty, kyllä yhteiskunta elättää...
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Niin toki on pitänyt itse lukea jne., mutta mietipä nyt vielä oikeasti kumman tie on ollut helpompi, sun vai ap:n? Kumman tie katkeaa helpommin jos tulee haasteita tai ongelmia? Niinpä. Ja muutkin mahdollisuuksien tasa-arvosta ja "kaiken olen itse tehnyt" tyyliin jauhavat porvarit muistakaa tämä!! Toki Suomessa voi kaikki kouluttautua, mutta edelleen, lukekaa tuo yllä oleva teksti ja aloitus vielä kertalleen, miettikää niitä oikein kunnolla ja painakaa ne pysyvästi mieleen! Ehkä muistatte nämä vaikka sitten kun hallitus vaikkapa leikkaa taas koulutuksesta tai huonompi osaisilta. Jospa malttaisitte silloin pitää "kaikki on vain itsestä kiinni ja Suomessa kaikilla on samat lähtökohdat" mölyt mahassanne!
Niin ja tosi kurjaa ap! Ja sä yllä oleva, ei suakaan voi perheestäsi "syyttää" ja ilkeillä! Ja hyvä jos ymmärrät olla kiitollinen, mutta muista se sitten myöhemminkin. Muista se vielä parinkymmenen vuoden päästä, ettet alkaisi kitisemään kuinka "tästä kaikesta itse ansaitusta jää liian vähän käteen" jne. Vähemmän jää niillä joilla polku katkeaa ja tosiaan, oliko se kaikki sitten kuitenkaan revitty juuri siitä omasta selkänahasta...että kohtuus riittää oikein hyvin ja on oikeudenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tavoittelen sitä tilannetta, jossa voin kustantaa normaalin elämisen osinko- ja muilla pääomatuloilla. Se ei ole kovin kaukana enää, osa omaisuutta ovat sijoitusasunnot, osa osakkeita.
Vanhin lapseni on siinä iässä, että saattaa hyvinkin muuttaa pian kotoa (on abi). En tule antamaan sijoitusasuntoa hänen käyttöönsä, enkä osta autoakaan. Ajokortin maksoin kyllä. Saatan avustaa takuuvuokrassa, antaa satunnaisen ruokakassin tai hankkia vaikka huonekaluja niiden tulojen puitteissa, mitä kuukausittain saan.
Joku voisi sanoa, että olen rikas ja ahne tms. Oikeasti haluan vain pois palkkatyöstä, olla riippumaton. Olen sen ansainnut itselleni. Jos kaikki kolme lastani saisivat nuo sijoitusasunnot, joutuisin aloittamaan taas säästämisen hyvin, hyvin kaukaa.
Enkä kyllä oikeasti ymmärrä, millainen ihminen kehtaa olettavansa saavansa joltakulta asunnon. Oikeasti? Suhteellisuudentajua, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Niin toki on pitänyt itse lukea jne., mutta mietipä nyt vielä oikeasti kumman tie on ollut helpompi, sun vai ap:n? Kumman tie katkeaa helpommin jos tulee haasteita tai ongelmia? Niinpä. Ja muutkin mahdollisuuksien tasa-arvosta ja "kaiken olen itse tehnyt" tyyliin jauhavat porvarit muistakaa tämä!! Toki Suomessa voi kaikki kouluttautua, mutta edelleen, lukekaa tuo yllä oleva teksti ja aloitus vielä kertalleen, miettikää niitä oikein kunnolla ja painakaa ne pysyvästi mieleen! Ehkä muistatte nämä vaikka sitten kun hallitus vaikkapa leikkaa taas koulutuksesta tai huonompi osaisilta. Jospa malttaisitte silloin pitää "kaikki on vain itsestä kiinni ja Suomessa kaikilla on samat lähtökohdat" mölyt mahassanne!
Niin ja tosi kurjaa ap! Ja sä yllä oleva, ei suakaan voi perheestäsi "syyttää" ja ilkeillä! Ja hyvä jos ymmärrät olla kiitollinen, mutta muista se sitten myöhemminkin. Muista se vielä parinkymmenen vuoden päästä, ettet alkaisi kitisemään kuinka "tästä kaikesta itse ansaitusta jää liian vähän käteen" jne. Vähemmän jää niillä joilla polku katkeaa ja tosiaan, oliko se kaikki sitten kuitenkaan revitty juuri siitä omasta selkänahasta...että kohtuus riittää oikein hyvin ja on oikeudenmukaista.
Perustelut kiitos sinä alanuolettava riistoporvari! Mikä oli väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mutta pakko sanoa että tuo asunnon ostaminen on vähän liikaa. Aniharvalla opiskelijalla on oma asunto ja aika moni ihminen kaikista yhteiskuntaluokista asuu muutenkin vuokralla. Itsehän en halua asuntoa edes ostaa, sillä en ole vielä päätynyt mihin jään. Aloitukseen palaten, muuten kyllä olen sitä mieltä että jos kerta rahaa on, miksi ei voisi kustantaa kurssin tai pari tai ajokortin ja miks ei voisi auttaa vaikka huonekalujen muodossa tms tai antaa ihan rahanakin.
Itse olen köyhästä ja "alemmasta" perheestä mutta uskon että meillä on samankaltaiset vaillejäämisen, eriarvoisuuden ja hylkäämisen kokemukset. Olin se joka kulki aina vähän rääsyissä ja jolla ei ollut mitään kivoja leluja. Nyt aikuisena puutteellinen lapsuus näyttäytyy niin että mulla on tasan kaikkea. Esim lapsena ei ollut kunnon kenkiä oikein mihinkään säähän, tilanteeseen eikä vuodenaikaan - nyt on todellakin.
Osittain ymmärrän sen, että omien rahojensa eteen pitää tehdä töitä. Mutta on kyllä asioita joissa on ihan järkevä auttaa jälkikasvua:
- ensimmäisen omistusasunnon lainan saaminen (jos mun äiti ei olisi auttanut takaamalla olisi ollut hurjan paljon vaikeampaa)
- opinnoissa vaikka juuri nuo preppauskurssit ja muut - kyllä niistä apua on
Ylipäänsä raha on sellaista, että kun sitä sopivasti laittaa kiertoon ja läheisten ilahduttamiseen niin se hoitaa tehtävänsä. Rahan ei oli tarkoitus patoutua jonnekin, vaan liritellä pieninä ilahduttavina puroina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti lapsilla on, vielä aikuisenakin, vääristynyt kuva vanhempiensa varallisuudesta. Ei se, että on pari sijoitusasuntoa, tee vielä ketään rikkaaksi. Ehkä vanhempien tavoite on esimerkiksi saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Se vaatii hyvin kurinalaista taloutta ja voi näkyä pihistelynä normaalissa arjessa. Jos apn vanhemmat antaisivat yhden sijoitusasunnon lapsensa käyttöön, se merkitsisi (asunnosta riippuen) noin 500-1000e menetystä kuukausituloihin. Joku valmennuskurssi taas voi olla sellainen, että kokevat sen turhana. Turhaa rahastustahan ne monesti ovatkin.
Sen sijaan sitä en ymmärrä, jos ajokortissa ei avusteta, jos kuitenkin rahaa on.
Aivan. Kaikkinensa sain vanhemmista järkevän kuvan (lelujen kuvailu vain vahvisti tunnetta), ja esim. nuo valmennuskurssit ovat ensisijaisesti helkkarinmoista rahastusta - tosin siis ap puhui niistä kirjoitusvalmennuskursseista, ja niistä en niin tiedä.
Ja hei, lähes jokaiselle jää omista vanhemmista jonkinlaisia "traumoja". Tai että miksi ei saanut Barbieta, vaikka muut sai. Kyllä ne kloonilelut on täälläkin muistissa. Aikuiselämän tehtävä onkin opettaa ymmärtämään joitakin asioita ja myös menemään asioiden yli tai vaihtoehtoisesti ostamaan aikuisena itselleen tuvan täydeltä Barbie-nukkeja tai merkkivaatteita, jos ne todella ovat itselle edelleen tärkeitä. Kaikkea saa koittaa myös tehdä paremmin kuin edellinen sukupolvi, mutta kannattaa myös varautua siihen, että jossain vaiheessa voi huomata, että minähän olen aivan kuin äitini. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttävätkö vanhemmat rahat itseensä vai elävätkö itsekin köyhästi? Ihan sairasta ettei lapselle viitsitä edes leluja ostaa vaikka rahaa ois.
Ja miksi joku puolustelee tuollaista käytöstä?
Sen takia joku puolustelee tällaista, että eihän rahamäärä tarkoita sitä automaattisesti, että olisi tyhmä. Vanhemmille ei ole ehkä ollut tärkeätä merkkivaatteet tai merkkilelut - ihan tervettä ostaa halvempia versioita näistä. Aloittajalle ovat olleet. Aloittaja kertoi, että lelut olivat "huonoja" - ei sitä, että niitä ei ollut lainkaan.
Jos lukisit Ap:n kirjoituksen vähän huolellisemmin niin ehkä huomaisit ettei niitä halpislelujakaan välttämättä saanut.
Ja oikeastiko et näe mitään eroa kalliimpien lelujen ja halpisversioiden välillä?
Mihin viittaat? Hän kertoi juuri edelliselläkin sivulla, millaisia kehittäviä leluja sai.
Joo, aika moni tietää sen, että nappulana on ollut niin todella tärkeätä saada joku tietty peli eikä sen halvempaa versiota. Mutta jos idea on täysin sama näissä, niin mitä merkitystä oikeasti maksaa brandista? Aikuinen tietää tämän, vaikka lapsi ei. Joskus on ihan hyvä tuottaa niitä pettymyksiä ja todeta, että hei tälläkin voi pitää hauskaa.
Menin vielä kerran lukemaan ap:n viestin. En tiedä, miksi tuo yksi henkilö on sitä mieltä, ettei henkilö ehkä saanut leluja lainkaan, kun ap hyvin selkeäsanaisesti puhuu surkeista leluista.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Itse piti, mutta samalla ei pitänyt mm. hankkia elantoa ja lukea kahta enemmän niihin pääsykokeisiin, kun ei saanut apua valmennuskurssilta. Itsekin myönnät, että valmennuskurssista on ollut apua siihen, minkälaista sinne tenttiin/pääsykokeeseen on ollut mennä. Ymmärrät varmasti myös sen, että koska olet päässyt kaksi vuotta aikaisemmin opiskelemaan, valmistut kaksi vuotta aikaisemmin ja kerrytätä varallisuutta ja eläkettä kaksi vuotta enemmän.
HALOO!
Vierailija kirjoitti:
No eikös se vanhemmille ole sama se tulojen kannalta, jos lapsi asuu yhdessä sijoituskämpässä kuin se, että vuokraraha menee muille. Tosin jos pitävät kiskurihintaa niin sittenhän asia on eri.
Tottakai pitävät kiskurihintaa, niin kovaa mitä siitä kämpästä vaan voi saada. Etkö lukenut aloitusta: pankkiiri ja yritysjohtaja.
Jos he haluaisivat helpottaa kenenkään muun kuin omaa elämäänsä, ehkä he aloittaisivat omasta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Oon kateellinen sulle. Minusta noin vanhempien kuuluisi tehdäkin jos kerran varaa on. Mikä muka on parempi sijoituskohde kuin oman lapsensa tulevaisuus? Tietenkään mitään merkkilaukkuja ei tarvitse rikkaidenkaan vanhempien lapsilleen ostella minusta.
Mä en ole ikinä edes päässyt rikkaiden perheiden lasten kavereiksi, koska missä niihin olisin muka tutustunut. Mitään kallista ei saanut koskaan lapsena harrastaa, ei ollut mitään merkkivaatteita tai tavaroita kuten yleensä rikkaiden perheiden lapsilla on. Kaikkien silmissä olin köyhän perheen lapsi, koska näytin siltä. Varmaan olisin ollut vaan rikkaalta näyttäville lapsille kateellinen heidän saamistaan eduista. Enhän lapsena edes tajunnut omilla vanhemmillanikin olevan halutessaan varaa niihin. Teininä aloin tajuta ja se vaan lisäsi epäreiluuden tunnetta.
Olen ainut lapsi. Yritän yleensä olla miettimättä koko vanhempieni rahatilannetta. Se vaan on vaikeaa, kun he aina korostavat sitä jos ovat yhteydessä. Kyselevät, olenko saanut säästettyä rahaa ja saanut tienattua rahaa. Ihan kuin se määrittäisi ihmisen arvon. Leveilevät myös sijoituksillaan ja hankinnoillaan itselleen. Taas tuli osaa päräytettyä uusi asunto, joka pistetään vuokralle jne.
ap
Asuin paikkakunnalla, jossa kaikki tiesivät isäni. En oikein voi uskoa, että pankinjohtajan ja menestyvän yrityksen pomon lasta pidetään köyhänä, koska vaikka sukunimesi olisi Korhonen, niin kaikki tietäisivät, kenen Korhosen lapsi olet. Vaikuttaa siltä, että köyhyys on enemmänkin korviesi välissä.
Äiti näytti pari viikkoa sitten joulupukille kirjoittamani kirjeen. Olin noin 8v ja olin pyytänyt Barbie-alushousuja, sinipunavärikynää ja omaa konvehtirasiaa. Siis juuri sellaisia asioita, joita nykyiset köyhien perheiden lapset joulupuukeräyksestä toivovat ja joita pidämme hienoina ja jaloina toiveina. En tiennyt vanhempieni varallisuudesta, koska jokainen lapsi luulee, että juuri oma perhe on oikein tavallinen ja muillakin on samoin.
Olet sekä oikeassa että väärässä. Meillä oli miljonääri naapurina 70-luvulla. Sitä ei vaan kukaan tiennyt. Oli perinyt huikeat määrät metsää jostain muualta päin Suomea. Vaimo kulki kauheissa rytkyissä ja teki lapsille vaatteet itse. Ne olivat aika hurjia eikä niitä ollut paljon. Ruoka oli halvinta ja kaikessa säästettiin. Muuttivat sitten pois enkä tiedä miten ovat metsäomaisuuttaan käyttäneet. Tämä meille pikkukyläläisille selvisi sitten vuosien kuluttua.
Katsos kun ihmisten kaikki ongelmat eivät ole aina rahasta kiinni. Usko pois, niillä rikkaillakin on ihan oikeita murheita.