Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.

Valita ja kinua enemmän.

Olen syvästi kiitollinen tavisduunareille vanhemmilleni lukion ja ajokortin kustantamisesta. Iskä auttoi jopa ekan auton ostossa.

Sinun koulumenestyksesi ei kuitenkaan ole heidän vikansa. Monet opiskelee ahkerasti ja pääsee haluamaansa opinahjoon ilman preppauskursseja.

"Rikkaan perheen tyttö"- naureskelijoille voit todeta, että eipä ole isin rahat sinun pankkitilillä.

Siis käyttävätkö vanhemmat rahat itseensä vai elävätkö itsekin köyhästi? Ihan sairasta ettei lapselle viitsitä edes leluja ostaa vaikka rahaa ois.

Ja miksi joku puolustelee tuollaista käytöstä? Kyllähän se nyt on selvä että olis opiskelijana mukavampaa jos vois välillä nauttia elämästä ilman että tarvis stressata raha-asioista liiaksi. Mutta ai niin, ei muillakaan ole ja itse pitää pärjätä elämässä jne. Ap:n pitäisi varmaan vanhempien mielestä pärjätä itse vaikka olisi kuolemansairas.

Omat vanhempani eivät ole mitään rikkaita mutta auttavat kuitenkin parilla satasella silloin tällöin, eivät nimittäin ole kitupiikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli jo minustakin liioittelua, että vanhempasi eivät kustantaneet sinulle valmennuskurssia yliopiston pääsykokeisiin. Yksi valmennuskurssi olisi minusta ollut hyvin kohtuullinen ylioppilaslahja.

Ap ei tosin puhunut valmennuskurssista yliopistoon, vaan valmennuskurssista lukioon/kirjoituksiin. 

En ole saanut ainuttakaan valmennuskurssia heiltä. Pyysin niitä kyllä sekä kirjoituksiin että yliopistoa varten. Aina sama laulu, että itse täytyy työ tehdä opiskeluissa, jotta osaa sitten arvostaa sitä. Mitenkään he eivät tahdo rahoillaan helpottaa elämääni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

Meillä vähän sama juttu. Vanhempien köyhäily oli enemmänkin tietynlaista taiteilua ja jonkinlainen moraalinen huomionosoitus huonommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Vanhempani edelleen kauhistelevat avoimesti, jos vaikka joku työtön ostaa joka kuukaisi vaatteita tai tuhlaa heti kaikki rahansa. Aikovat muuttaa eläkepäivinään ulkomaille ja myydä lähes kaiken kiinteän omaisuuden. Ovat sanoneet, etteivät halua lasten pääsevän liian helpolla elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Siis käyttävätkö vanhemmat rahat itseensä vai elävätkö itsekin köyhästi? Ihan sairasta ettei lapselle viitsitä edes leluja ostaa vaikka rahaa ois.

Ja miksi joku puolustelee tuollaista käytöstä?

Sen takia joku puolustelee tällaista, että eihän rahamäärä tarkoita sitä automaattisesti, että olisi tyhmä. Vanhemmille ei ole ehkä ollut tärkeätä merkkivaatteet tai merkkilelut - ihan tervettä ostaa halvempia versioita näistä. Aloittajalle ovat olleet. Aloittaja kertoi, että lelut olivat "huonoja" - ei sitä, että niitä ei ollut lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

Toivottavasti te lapset olette vanhuksina hengissä silloin, kun saatte äitinne elämänsä säästöt. Haudassa niitä vasta tarviikin. :D Ensin kitkutetaan täällä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

Äitisi on vasta 70! Hän saattaa elää vielä yli kolmekymmentä vuotta: siinä ajassa ehtii säästää, mutta silloin sinäkin olet jo siinä iässä, että kannattaa säästää seuraavan sukupolven perintöön, eikö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.

Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.

Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.

On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.

Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.

Minä kävin yliopiston valmennuskurssin ihan omilla töillä ansaituilla rahoilla.

Ahneet eivät saa täyttymystään ennen kuin on suu täynnä multaa.

Surullista että sinulla on tuollainen kokemus.

Meillä ei oikeasti ole ollut varaa avustaa lapsiamme. He ovat joutuneet selviämään omillaan. Heistä on tullut selviytyjiä niin kuin sinäkin.

Koetko kuitenkin olevasi rakas ja tärkeä vanhemmillesi?

Kuten sanonta kuuluu, niin käärinliinoissa ei ole taskuja. Eikö vanhempasi ajattele, että menettävät sinut loputtomalla kitsaudellaan. Kylläpä ovatkin pihejä, luoja!

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä. 

Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä  tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.

En nyt sanoisi mistään tietämätön, mutta kieltämättä on tuntunut aika mielenkiintoiselta kuunnella erään kaltaisesi ylpeyttä siitä, että hän pärjää. Vanhemmat ovat maksaneet asunnon, tukeneet rahallisesti ja ylipäätään tasanneet tietä. Itsellä oli lukioikäisenä muistona edelleen vaivaavia väkivallan jälkiä, minut hylänneet juoppovanhemmat ja opintolainaa, jota nostin sen lisäksi, että kävin töissä lukion lisäksi heti kun vain pääsin töihin. Ja toki maksoin asumisen jne. kun asuin yksin.

Varmasti ymmärrät monestakin asiasta, mutta useimmiten viitataan turvattomuuteen ja köyhyyteen, kun puhutaan siitä, että toinen ei hyväosaisuutensa vuoksi ymmärrä. En tosiaan usko, että voi ymmärtää. 

Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.

Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...

Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

Äitisi on vasta 70! Hän saattaa elää vielä yli kolmekymmentä vuotta: siinä ajassa ehtii säästää, mutta silloin sinäkin olet jo siinä iässä, että kannattaa säästää seuraavan sukupolven perintöön, eikö vaan?

No en usko, että elää, koska meidän suvussa ei olla oltu pitkäikäisiä. Mutta siis lahjavero tulee niin äkkiä vastaan, että ei kukaan normaalijärjellä varustettu maksa sekä lahjaveroa että perintöveroa. Minä taas en aio säästää 30 vuoden päästäkään seuraavalle sukupolvelle, koska sitä ei ole. ;) Mutta omaan arkkuuni ja hautajaisiini säästän kyllä, jotta siskonlapset saavat kuopattua minut vaivatta. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.

Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...

Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.

Oliko tällä tyttärellä mahdollisuus yhtä hyviin harrastuksiin ja hienoihin matkoihin? Oletteko yhtälailla sitten avustamatta yhteisiä lapsia heidän opiskeluaikanaan? Muussa tapauksessa katkeruus on oikeutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

Toivottavasti te lapset olette vanhuksina hengissä silloin, kun saatte äitinne elämänsä säästöt. Haudassa niitä vasta tarviikin. :D Ensin kitkutetaan täällä maan päällä.

Itse asiassa päästäkseen sinne hautaan rahaa on ihan hyvä olla. Ei sen ole väliä, olemmeko me hengissä vai emme, sillä sisaruksella kyllä piisaa lapsia. Eiköhän joku tai jotkut ole kuitenkin hengissä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?

Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle. 

Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.

No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.

Voi lapsi hyvä. Vasta noin miljoonan euron omaisuudella voi elää pääomatuloilla suhteellisen mukavasti yksi ihminen. Pihistellen toki jo aiemminkin. Ei siitä jaella satoja tuhansia mihinkään pois, muuten sillä omaisuudella ei elä. Ei idea ole syödä pääomaa vaan elää sen tuotoilla. Vasta se on rikkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.

Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...

Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.

Oliko tällä tyttärellä mahdollisuus yhtä hyviin harrastuksiin ja hienoihin matkoihin? Oletteko yhtälailla sitten avustamatta yhteisiä lapsia heidän opiskeluaikanaan? Muussa tapauksessa katkeruus on oikeutettua.

On hänellä ollut hyvät harrastukset ja edelleen pääsisi mukaan reissullekin, jos haluaisi. Ja kellään aikuisella ei ole oikeutta olla katkera siitä, ettei hänelle osteta asuntoa vanhempien toimesta (emme tule ostamaan kellekään muullekaan lapselle).