Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Otan osaa, mielestäni vanhempasi kohtelevat sinua väärin. Totta kai heidän tulisi auttaa vähintään vähän. Ei ehkä ostaa asuntoa, mutta tukea tarpeeksi niin, että elämä ei muodostu kohtuuttoman hankalaksi. Sinulla on lisänä katkeruustaakka joka syntyy juuri tuosta, että he voisivat, mutta eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?
Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle.
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.
Voi lapsi hyvä. Vasta noin miljoonan euron omaisuudella voi elää pääomatuloilla suhteellisen mukavasti yksi ihminen. Pihistellen toki jo aiemminkin. Ei siitä jaella satoja tuhansia mihinkään pois, muuten sillä omaisuudella ei elä. Ei idea ole syödä pääomaa vaan elää sen tuotoilla. Vasta se on rikkautta.
Kuka on puhunut satojen tuhansien jakamisesta? Puhuin muutamasta tonnista verovapaasti, ei tunnu missään heillä mutta on iso raha meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.
Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...
Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.
Oliko tällä tyttärellä mahdollisuus yhtä hyviin harrastuksiin ja hienoihin matkoihin? Oletteko yhtälailla sitten avustamatta yhteisiä lapsia heidän opiskeluaikanaan? Muussa tapauksessa katkeruus on oikeutettua.
Minusta tuo on väärin sanottu. Usein vanhemmilla on parempi taloustilanne kun nuoremmat lapset aikuistuvat. Asuntolainat on maksettu, säästöjä kertyy. Se on vähän sitten tuurista kiinni mihin kohtaa vanhempiensa elämää on syntynyt ja miten heillä on mahdollista tukea.
Toki voi sitä vanhempaakin lasta sitten myöhemminkin tukea, jos tämä ei vielä omilleen ole päässyt. Jos hänellä taas menee siinä kohdassa jo taloudellisesti hyvin, apu kannattaa kohdentaa niihin, jotka sitä tarvitsevat eniten.
Olivatko he itse köyhästä perheestä? Jotkut tuntuvat katkeroituvan ja kuvittelevat, että se jotenkin jalostaisi lasta, kun kituuttaa. Tai sitten on tosi pihi tai kostonhimoinen. En oikein keksi muita syitä tuollaiseen.
Itse olen vähävaraisesta perheestä ja omille lapsille haluan ehdottomasti helpomman elämän. Todellakin maksan ajokortit, autan opintojen aikana ja olen auttamassa heitä omille jaloilleen. Varmasti saavat myös itse tehdä asioiden eteen paljon, eli en ole heille kustantamassa ökyelämää, vaikka olisin miljonääri, mutta sen verran, ettei tarvitse pohtia koskaan työt vai opiskelu. Ei ole mitään syytä haluta heille vaikeaa alkua ja pihistellä takuuvuokralla, ruokakasseissa ja valmennuskursseissa. Haluan myös auttaa siinä vaiheessa, jos joku saa lapsia ja jos toinen vanhemmista haluaa pitkittää kotihoitoa, mutta talous on esteenä jne.
Mä muistan lapsuudessa, kun luulin meidän olevan koko paikkakunnan köyhin perhe. Kuljin lumpuissa ja pelkkä jätskitötterön pyytäminen sai 15 minuutin saarnan rahan tuhlaamisesta ylihintaiseen jätskiin, kun marketin altaasta saa paljon halvemmalla. Ruoka oli hernekeittoa ja kalapuikkoja, leivän päälle max. lauantaimakkaraa, jos sitäkään.
Jossain vaiheessa havahduin, että meillä on kiva mökki, uusi auto ja uudehko omakotitalo. Emme voineet olla köyhiä. Sitten lukioiässä se repesi. Yhtäkkiä oli rahaa kaikkeen, kävin kielikurssia, äiti osti pehmiksiä kaupungilla, syötti Hesessä ja Leviksen ylihintaisia farkkuja sain aina, kun halusin. Kun muutin omilleni, ostivat asunnon käyttöön, antoivat pesämunan omaan asuntoon jne.
Olen jälkikäteen tajunnut, että lapsuudessa maksoivat velkoja pois ja sijoittivat hiki hatussa, joten rahaa ei ollut ylimääräistä. Sitten jossain vaiheessa ei ollut juuri enää velkaa, oli sijoitusasuntoja ja tulot huipussaan. Säästöön jäi runsaasti, vaikka vähän relasi rahan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni rahankäyttö on vaihtelevaa. Eivät tuhlaa ikinä mihinkään julkisiin statussymboleihin eivätkä kerskaile sijoituksillaan tai isoilla ostoillaan perheen ulkopuolisille. Eivät kai tahtoisi kenenkään tietävän heidän olevan rikkaita. Ostelevat asuntoja ja sijoittavat, mutta eivät aja mitenkään hienolla autolla tai asu leveästi. He esim. ostavat aina huonolaatuista lihaa, mutta sitten taas samalla reissulla voivat hakea leipomosta kalliita leipomotuotteita. Se on ristiriitaista. Muistan että lapsenakin kaikki lahjat piti aina olla järkeviä ja kehittäviä. Jotain lasten "leikin varjolla opit"-pakkauksia tai paremmat vaatteet saattoi saada joulupukilta. Muuten äiti ompeli mulle hirveän näköisiä ryysyjä, koska hänellä ei oikeasti ollut taitoa tehdä vaatteita.
Silti niitä järkeviä ja kehittäviäkään juttuja eivät vanhemmat osta myöhemmällä iällä. Ei asuntoa, ei ajokorttia, ei mitään. En tahtoisi kuulostaa kiittämättömältä. Toki olen kiitollinen siitäkin vähästä mitä olen saanut ja asia olisi erikseen jos vanhemmilla ei oikeasti olisi varaa. Tämähän se nyppii, kun heillä olisi varaa, mutteivat voi sitä ikinä minuun, ainoaan lapseensa käyttää.
ap
Oikeasti, minusta kuulostat typerältä kitisijältä. Kellään ei ole velvollisuutta ostaa sinulle asuntoa, vaikka olisi kuinka rikas. Ajokortti nyt ehkä vielä olisi sellainen, jonka olettaisi taloudellisesti hyvässä asemassa olevan vanhemman kustantavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni rahankäyttö on vaihtelevaa. Eivät tuhlaa ikinä mihinkään julkisiin statussymboleihin eivätkä kerskaile sijoituksillaan tai isoilla ostoillaan perheen ulkopuolisille. Eivät kai tahtoisi kenenkään tietävän heidän olevan rikkaita. Ostelevat asuntoja ja sijoittavat, mutta eivät aja mitenkään hienolla autolla tai asu leveästi. He esim. ostavat aina huonolaatuista lihaa, mutta sitten taas samalla reissulla voivat hakea leipomosta kalliita leipomotuotteita. Se on ristiriitaista. Muistan että lapsenakin kaikki lahjat piti aina olla järkeviä ja kehittäviä. Jotain lasten "leikin varjolla opit"-pakkauksia tai paremmat vaatteet saattoi saada joulupukilta. Muuten äiti ompeli mulle hirveän näköisiä ryysyjä, koska hänellä ei oikeasti ollut taitoa tehdä vaatteita.
Silti niitä järkeviä ja kehittäviäkään juttuja eivät vanhemmat osta myöhemmällä iällä. Ei asuntoa, ei ajokorttia, ei mitään. En tahtoisi kuulostaa kiittämättömältä. Toki olen kiitollinen siitäkin vähästä mitä olen saanut ja asia olisi erikseen jos vanhemmilla ei oikeasti olisi varaa. Tämähän se nyppii, kun heillä olisi varaa, mutteivat voi sitä ikinä minuun, ainoaan lapseensa käyttää.
ap
Oikeasti, minusta kuulostat typerältä kitisijältä. Kellään ei ole velvollisuutta ostaa sinulle asuntoa, vaikka olisi kuinka rikas. Ajokortti nyt ehkä vielä olisi sellainen, jonka olettaisi taloudellisesti hyvässä asemassa olevan vanhemman kustantavan.
Tarkoitettiinko tuossa omistusasuntoa? Mä sain enemmän sellaisen käsityksen, että listasi ajatuksella ”auttaisivat edes jossain”, eikä ap:n ajatuksena ollutkaan saada ihan kaikkea ilmaiseksi. Minusta on todella vaikeaa ymmärtää vanhempaa, joka ei halua helpottaa lapsensa elämää. Kaikki ei siihen taloudellisesti pysty, mutta auttaa sitten muuten. Se on ihan sitä tavallista isän- ja äidinrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap on hyvästä syystä katkera. Olen työläiskodista, vanhempani tekivät pitkää päivää tehtaalla. Säästivät oman asunnon ja vaikka oli varmaan pulaa rahasta, se ei näkynyt missään. Sain nuorena kaikki muotivaatteet, rahaa viikonloppumenoihin. Ap, tuo kitsaus on vanhemmillasi jo sairaalloista. En käsitä, ettei omaa lasta voi auttaa, auttavat monet tavalliset duunaritkin.
Ajokortin ja auton hankin työnteolla. En ole katkera, aina olen saanut apua, kun olen tarvinnut.
Olet ainoa lapsi ja vanhempasi kohtelevat sinua tuolla tavalla? En oikeasti ymmärrä. Koen heidän käytöksensä ilkeäksi ja halpamaiseksi.
Toisaalta - noinhan ne säästöt heille kertyvät eli vähäisillä menoilla. Voisi kuitenkin kuvitella, että he haluaisivat helpottaa ainoan lapsensa elämää.
Kitkutimme hyvin pienillä tuloilla, kun äiti säästi asunnon pk-seudulla sisarelleni ja minulle pienestä palkastaan. Ymmärsimme säästäväisyyden, koska tiesimme tavoitteen. Meillä ei ollut uusia vaatteita, ruokaa oli hyvin vähän emmekä tietenkään matkustaneet.
Tilanne oli toisenlainen aikuisena, kun tienasimme itse rahamme ja asuimme edullisesti omissa asunnoissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti lapsilla on, vielä aikuisenakin, vääristynyt kuva vanhempiensa varallisuudesta. Ei se, että on pari sijoitusasuntoa, tee vielä ketään rikkaaksi. Ehkä vanhempien tavoite on esimerkiksi saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Se vaatii hyvin kurinalaista taloutta ja voi näkyä pihistelynä normaalissa arjessa. Jos apn vanhemmat antaisivat yhden sijoitusasunnon lapsensa käyttöön, se merkitsisi (asunnosta riippuen) noin 500-1000e menetystä kuukausituloihin. Joku valmennuskurssi taas voi olla sellainen, että kokevat sen turhana. Turhaa rahastustahan ne monesti ovatkin.
Sen sijaan sitä en ymmärrä, jos ajokortissa ei avusteta, jos kuitenkin rahaa on.
En ymmärrä sua miksei vanhempasi saisi käyttää rahansa miten haluaa, niinkuin sinäkin saat käyttää omasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.
Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...
Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.
No pankinjohtaja ja ison yrityksen johtaja eittämättä tienaavat hyvin. Lisäksi isä on puhunut saaneensa sijoitustoiminnasta isoja summia. He ostelevat jatkuvasti asuntoja, joita pistävät vuokralle, heillä on lukuisia eri tilejä eri pankeissa. Kaikki tuo kertoo minusta siitä, että rahaa on. Ainakin sen verran, että voisivat hyvin hankkia minulle ajokortin, auton ja vaikka sen jonkun asunnonkin. Se olisi järkevää, kun en joutuisi tuhlaamaan rahojani vuokraan ja saisin helpommin töitä. On totta, etten tarkkoja summia vanhempieni varallisuudesta tiedä.
ap
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni rahankäyttö on vaihtelevaa. Eivät tuhlaa ikinä mihinkään julkisiin statussymboleihin eivätkä kerskaile sijoituksillaan tai isoilla ostoillaan perheen ulkopuolisille. Eivät kai tahtoisi kenenkään tietävän heidän olevan rikkaita. Ostelevat asuntoja ja sijoittavat, mutta eivät aja mitenkään hienolla autolla tai asu leveästi. He esim. ostavat aina huonolaatuista lihaa, mutta sitten taas samalla reissulla voivat hakea leipomosta kalliita leipomotuotteita. Se on ristiriitaista. Muistan että lapsenakin kaikki lahjat piti aina olla järkeviä ja kehittäviä. Jotain lasten "leikin varjolla opit"-pakkauksia tai paremmat vaatteet saattoi saada joulupukilta. Muuten äiti ompeli mulle hirveän näköisiä ryysyjä, koska hänellä ei oikeasti ollut taitoa tehdä vaatteita.
Silti niitä järkeviä ja kehittäviäkään juttuja eivät vanhemmat osta myöhemmällä iällä. Ei asuntoa, ei ajokorttia, ei mitään. En tahtoisi kuulostaa kiittämättömältä. Toki olen kiitollinen siitäkin vähästä mitä olen saanut ja asia olisi erikseen jos vanhemmilla ei oikeasti olisi varaa. Tämähän se nyppii, kun heillä olisi varaa, mutteivat voi sitä ikinä minuun, ainoaan lapseensa käyttää.
ap
Oikeasti, minusta kuulostat typerältä kitisijältä. Kellään ei ole velvollisuutta ostaa sinulle asuntoa, vaikka olisi kuinka rikas. Ajokortti nyt ehkä vielä olisi sellainen, jonka olettaisi taloudellisesti hyvässä asemassa olevan vanhemman kustantavan.
Tarkoitettiinko tuossa omistusasuntoa? Mä sain enemmän sellaisen käsityksen, että listasi ajatuksella ”auttaisivat edes jossain”, eikä ap:n ajatuksena ollutkaan saada ihan kaikkea ilmaiseksi. Minusta on todella vaikeaa ymmärtää vanhempaa, joka ei halua helpottaa lapsensa elämää. Kaikki ei siihen taloudellisesti pysty, mutta auttaa sitten muuten. Se on ihan sitä tavallista isän- ja äidinrakkautta.
Minä sain sellaisen kuvan, että ap oletti saavansa asunnon ilmaiseksi käyttöön.
Kyllä, normaali vanhempi auttaa jos on rahaa. Antaa vaikka rahaa talvivaatteisiin, maksaa joskus jonkun laskun, antaa ruokakassin mukaan jne. Mutta se että joku olettaa saavansa ilmaisen asunnon on aika paksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No melko kitupiikkejä nuo ovat, varmaan myös tunneasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä niin tarkkaan tiedät vanhempiesi talouden? Minä ja mieheni olemme keskituloisia. Meillä on suhteellisen hieno talo, josta paljon velkaa. Lapsilla on hyvät harrastukset ja matkustamme paljon. Mutta joudumme monessa säästämään. Esim vaatteet haetaan pitkälti kirppareilta.
Miehen tytär on meille katkera, kun emme avusta häntä (on 24 ja opiskelee). Ei meillä ole varaa. Toki joo, saa käydä syömässä meillä ja joskus annetaan rahaa satunnaisiin hankintoihin, mutta hän juurikin olettaa, että auttaisimme häntä ostamaan asunnon tai ainakin auton jne. Kertoo kavereilleen kuinka pihejä olemme ja kylvemme rahassa...
Anteeksi, meillä menee kaikki raha ihan normaaliin elämiseen. Elämämme näyttää kivalta ulospäin ja niin se onkin, mutta ylimääräistä ei kyllä ole ennenkuin asuntolaina on hoidettu. Eikä minusta meidän tehtävä ole aikuista auttaa isommissa hankinnoissa.
No pankinjohtaja ja ison yrityksen johtaja eittämättä tienaavat hyvin. Lisäksi isä on puhunut saaneensa sijoitustoiminnasta isoja summia. He ostelevat jatkuvasti asuntoja, joita pistävät vuokralle, heillä on lukuisia eri tilejä eri pankeissa. Kaikki tuo kertoo minusta siitä, että rahaa on. Ainakin sen verran, että voisivat hyvin hankkia minulle ajokortin, auton ja vaikka sen jonkun asunnonkin. Se olisi järkevää, kun en joutuisi tuhlaamaan rahojani vuokraan ja saisin helpommin töitä. On totta, etten tarkkoja summia vanhempieni varallisuudesta tiedä.
ap
Ajokortti on kohtuullinen toive. Asunto ja auto ihan silkkaa ahneutta, hanki itse.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sua miksei vanhempasi saisi käyttää rahansa miten haluaa, niinkuin sinäkin saat käyttää omasi?
Saahan ne, mutta tässä ihmetellään minkälainen vanhempi ei halua auttaa lastaan elämän varmaan köyhimmässä vaiheessa? Jos mun lapset lähtee opiskelemaan niin totta hemmetissä avustan heitä siinä. Jos meidän talous romahtaisi jostain syystä niin säästäisin vaikka pienistä rahoista edes jotain, vaikka ruokakassin verran joskus voisi viedä ja perheellistyessä potkin pariskunnan yhdessä ulos ja hoidan lapsia, niin jaksavat paremmin. Kyllä mun huoli ainakin omia lapsia kohtaan on niin suuri, että söisin vaikka itse hetken makaronia, jos tiedän lasten saavan opinnot loppuun ilman loppuunpalamista! :D Ja se ei ole mitään ihmeellistä uhrautumista vaan ihan normaalia rakkautta lastaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sua miksei vanhempasi saisi käyttää rahansa miten haluaa, niinkuin sinäkin saat käyttää omasi?
Tämä. On jotenkin härskiä olettaa aikuisena saavansa ainakaan isoja summia vanhemmiltaan. Tukea voi, jos haluaa. Olettaa ja vaatia? Ei.
Elämässä pahinta on jos ei saa mitään tai jos saa kaiken haluamansa. Olen todistanut rikkaiden lasten huumeiden ym. päihteiden käyttöä kun eivät ole onnellisia, vaikka heiltä löytyy "kaikki"
Minä jollain tapaa ymmärrän tuon "jokainen tehköön oman omaisuutensa" -ajattelun. Mutta vain siinä mielessä, ettei mahdollisteta omalle jälkipolvelle holtitonta rahankäyttöä ja hemmotella heitä ihan pilalle niin että heillä on kauheat vaatimukset ja kulutustottumukset.
Minun köyhä äitini opetti minulle sellaisen ajattelutavan, että "pidetään raha perheen piirissä". Tämähän ei nyt ollenkaan toteudu! Ap joutuu asumaan kalliisti vuokralla ja hänen rahansa valuvat perheestä ulos vaurastuttamaan jotain toista perhettä! Eihän tässä ole mitään järkeä, kun vanhemmilla on sijoitusasuntoja. Vanhemmat voisivat jonkun niistä vuokrata hieman edullisemmin niin että ap saisi kuitenkin täyden asumistuen mutta ei joutuisi maksamaan ihan markkinavuokraa. Vanhemmat saisivat Kelan asumistuen itselleen ja kartuttaisivat varallisuuttaan.
Tuo, että joutuu raha-asioita stressaamaan on ihan varmasti pois opiskelusta. Ihan turhaa kuormitusta tilanteessa, jossa vanhemmilla olisi mahdollisuus tukea taloudellisesti. Rahakirstujen päällä istuminen tarkoittaa myös korkeampia perintöveroja. Fiksumpaa olisi auttaa oma lapsi elämän alkuun, elatuslahjat eivät ole verollisia ja ap voisi käyttää vähät rahansa vaikka ASP-tilin kartuttamiseen.
Lukion aikaisia valmennuskursseja pidän kyllä turhana. Jos lukiolaisena kuitenkin saa asua kotona ja on täysi ylöspito, niin silloin pitäisi pystyä keskittymään siihen opiskeluun niin että saa sen haluamansa opiskelupaikan ilman monen vuoden viivytystä.
Vanhempieni rahankäyttö on vaihtelevaa. Eivät tuhlaa ikinä mihinkään julkisiin statussymboleihin eivätkä kerskaile sijoituksillaan tai isoilla ostoillaan perheen ulkopuolisille. Eivät kai tahtoisi kenenkään tietävän heidän olevan rikkaita. Ostelevat asuntoja ja sijoittavat, mutta eivät aja mitenkään hienolla autolla tai asu leveästi. He esim. ostavat aina huonolaatuista lihaa, mutta sitten taas samalla reissulla voivat hakea leipomosta kalliita leipomotuotteita. Se on ristiriitaista. Muistan että lapsenakin kaikki lahjat piti aina olla järkeviä ja kehittäviä. Jotain lasten "leikin varjolla opit"-pakkauksia tai paremmat vaatteet saattoi saada joulupukilta. Muuten äiti ompeli mulle hirveän näköisiä ryysyjä, koska hänellä ei oikeasti ollut taitoa tehdä vaatteita.
Silti niitä järkeviä ja kehittäviäkään juttuja eivät vanhemmat osta myöhemmällä iällä. Ei asuntoa, ei ajokorttia, ei mitään. En tahtoisi kuulostaa kiittämättömältä. Toki olen kiitollinen siitäkin vähästä mitä olen saanut ja asia olisi erikseen jos vanhemmilla ei oikeasti olisi varaa. Tämähän se nyppii, kun heillä olisi varaa, mutteivat voi sitä ikinä minuun, ainoaan lapseensa käyttää.
ap