Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen - ongelmia miehen kanssa
11.12.2017 |
Olen totaalisen uupunut ja pettynyt tilanteeseen. Koko syksyn mies touhusi omia menojaan, vaikka olen raskaana. Heti plussan jälkeen alkoivat kiireet ja niitä on riittänyt. Arjet töissä, viikonloput poissa. Koen yhä enemmän, ettei mies välitä, vaikka käy neuvolassa ym. Saan hoitaa kaiken yksin, kanniskella painavatko laatikot, hoitaa ruokaostokset, kotityöt jne. Koko suhde tuntuu romahtaneen miehen kiireiden myötä. Ehkä osin, koska olen nyt ns. Tarvitsevassa mielentilassa ja kaipaisin varmuutta ja tukea häneltä.
Myös seksielämä surkeaa, koska miestä ei kiinnosta esileikit. Kuulemma yhdyttävä heti kun seisoo eikä kun minäkin olisin kiihottunut. Ilman liukkaria en olisi pystynyt seksiin vuosiin. Kun sanoin taas kerran, että seksi sattuu jossei ole ollenkaan kiihottunut niin mies totesi että voisi naida anaaliinkin. Hyvä etten alkanut itkeä. :( Emme harrasta sitä muutenkaan, joskus kokeiltu mutta erittäin kivuliasta kun mies alkaa tunkea ilman lämmittelyä sisään. Lisäksi raskauksista kipeät peräpukamat, tämänkin tietää hyvin. Totesi sitten että pihtaan nykyään. Haluaisin periaatteessa seksiä paljonkin, mutta sellaista mistä itsekin nauttisin. Kun seksiä vielä oli, vaati suuseksiä vaikka tiesi, että voin todella pahoin.
Onko tässä enää järkeä. Itken melkeinpä joka päivä pettymystäni tilanteeseen. Lapsi syntyy keväällä. Voisipa tämä tilanne haihtua savuna ilmaan jostakin Taikaiskusta. Lapsen takia mietityttää tilanne, samoin oman selviytymisen. Ei ole mitään paikkaa, minne voisin tuupata vauvan hoitoon jossen ole miehen kanssa. :/
Kommentit (101)
Luin ketjun alkupuolen, kolme ekaa sivua.
Ei käynyt ilmi kuinka monta lasta ap:llä loppujen lopuksi on ankean miehensä kanssa. Ihmetyttää myös, että hän muka ei voi lähteä suhteesta nyt, koska häntä arveluttaa miten saisi lapsen hoitoon n. kahden vuoden päästä kun palaa töihin. Päivähoitoon, kuten muutkin! Avauksen mukaan mies ei ole välittänyt tukea ap:tä raskaudessa, myöhemmässä viestissä mies on ollut mukana neuvolassa ja jokaisessa ultrassa, ja vielä paijannut poskestakin.
Provoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden(-kin) kanssa voisi olla huolellinen. Jos on niin hatarapäinen, ettei muista mitä on aiemmin kertonut, niin ei ole vaikea lukea aiempia tekstejään läpi, pysyä niissä "faktoissa" ja kehitellä niitä.
Ap alkoi kerätä säälipisteitä tutuilla teemoilla: ei vain raskaus, peräpukamat ja tylsä mies, sen päälle vielä mielenterveysongelmaisten ja väkivaltaisten vanhempien pilaama lapsuus.
Ap:n spekseillä päättelen, että mies on aina ollut itsekäs, tuskin surkea seksikään on pamahtanut päälle raskauden alettua. Kumpikaan ei halua olla yksin. Mies puhuu kauniita lapsesta ja häistä jotta ap pysyisi aloillaan. Ap puolestaan kehittelee tekosyitä suhteessa pysymiselle. Sinänsä ihan ok kuvaus symbioottisesta suhteesta, kun tekstiä lukee tarkasti ja vähän analysoi. Tuon tyyppiset suhteet tuppaavat jatkumaan hautaan saakka, koska molemmat saavat mitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jätä oikeasti se mies. Tuossa on niin selvät narsistin ja mustasukkaisen kahlitsijan piirteet että älä aja itseäsi siihen loukkoon. On hienoa ettette ole ottaneet yhteistä lainaa, ettekä naimisissa. Muuta erilleen niin pääset helpommallavmyös lapsen syntyän jälkeen kun saat yksinhuoltajuuden. Muutoin olet täysin sidottuna mieheen ja hänen sairaaseen mieleensä kakissa lasta koskevissa asioissa; et voi itse avata edes tiliä lapselle, saati ettei miehellä olisi käyttöoikeutta siihen. Hänen kuittaus tarvitaan kaikkiin virallisiin papereihin, hoitopaikoista, koulusta jne. Ja kun hän päättää olla eri mieltä niin jo siitä saatte perussopan aikaiseksi.
Suomessa on kyllä varaa olla lasten kanssa vanhempainvapaalla, sossu viimeistään kustantaa. Tosin et kerro oletko yrittäjä? Kaikilla muilla on varaa olla, jopa työttömillä/niillä joilla ri ole työpaikkaa johon palata, joten tuo on viimeisin huolenaiheesi.
Ja mitä seksiin tulee, kieltäydy nyt ihmeessä suihinotosta tai muusta jota et halua, sinulla on siihen oikeus. Ei parisuhteessakaan voi/täydy antaa silloin kun ei huvita/tekee pahaa. Ja ala vaatimaan mieheltäsi enemmän, sitä mitä sinä haluat. Sano ääneen että vastavuoroisesti sinulle myös, onpa kyse sitten orgasmeista tai kipeän selän hieromisesta. Tuon selän osalta olisit voisit yhtä hyvin todeta että no anna sitten rahana niin menen hierojalle. Vaikka teillä olisikin tapana että kumpikin maksaa omat menonsa.
Raha-asioista, pyripä keskustelemaan jo nyt miehen kanssa miten hän näkee lapsen elättämisen ja sen eteen tehtävien hankintojen rahoittamisen (vaipat, vauvaruoat, lääkkeet, vaatteet, lelut, kärryt, harrastukset). Kuka ne maksaa, sinäkö? Koska sinähän ne hankinnat joudut tekemään (olet vapaalla, tiedät mitä lapsi tarvitsee)?
Jos mies vakuuttelee että hän osallistuu niin pyydä jo nyt häneltä rahaa ja osuus ko.hankintojen tekemiseen. Myös vaatteisiin. Näytä hänelle kuva äitiyspakkauksen sisällöstä, että ei täällä ole kaikkea. Hanki tavaroita etukäteen ja varsinkin miehen maksamana. Jos eroat, tavarat on jo valmiina ja otat ne mukaasi, eikä rahaasi kulu niihin enää sitten kun joudut maksamaan suurimmaksi osaksi itse kaiken (tosin saat mieheltä/yhteiskunnalta vähän elaria lisäksi). Lisäksi ko.summa ei enää ole tililläsi eli kela/sossu ei katso sitä varallisuudeksesi ja näin ollen antaa "enemmän" rahaa (että vakiomäärä täyttyy) muihin kuluihin. Tällöin on onni ettei siitä rahasta tarvitse enää ostaa esim vaatteita, tutteja, mitä lie.
Vauvan vaatteista, ei meilläkään mies jaksa niin hirveästi arvostaa samalla tavoin kuin minä itse jotain söpöä vauvavaatehankintaa. Mutta ei häneltä koskaan ole tullut kommenttia että joku äitiyspaketti riittää. Tosin en tuhlaa vaatteisiin, ja kirpputoreiltakin tekee todella hyvälaatuisia löytöjä edullisesti. Mutta siis minä olen se joka hankinnat tekee, ja suunnittelee. Hehkuttele vauvahankintoja siis enemmän tyttökavereidesi kanssa. Sen sijaan auton turvaistuin systeemit yms on olleet miehestä mieluisia analysointeja.
Toinen, valitse kärryt oman mielesi mukaan, sillä sinä niitä kuitenkin joudut enemmän lykkimään.
Tsemppiä, olen seurannut niin läheltä niin montaa erilaista vauva-parisuhdekuviota, jotta voin sanoa että pärjäät varmasti yksinkin, niin muutkin ovat tehneet. Eniten minua huolestuttaa tilanteessasi miehen kontrollointiyritykset, ja tuo sumuttaminen jonka myötä saatat menettää itsesi, oman järkevyytesi ja mielentasapainon kun hän saa sinut uskomaan että kaikki suhteessanne on ihan normaalia ja hän on hyvä sinulle vaikka jo noista esimerkeistä tällä hetkellä voi sanoa ettei ole normaalia. En tunne ketään omassa ystäväpiirissäni joka sietäisi, jäisi katselemaan moista. Sinullakin on oma arvosi ja se on enemmän kuin mitä tuo mies osaa arvostaa.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Luin ketjun alkupuolen, kolme ekaa sivua.
Ei käynyt ilmi kuinka monta lasta ap:llä loppujen lopuksi on ankean miehensä kanssa. Ihmetyttää myös, että hän muka ei voi lähteä suhteesta nyt, koska häntä arveluttaa miten saisi lapsen hoitoon n. kahden vuoden päästä kun palaa töihin. Päivähoitoon, kuten muutkin! Avauksen mukaan mies ei ole välittänyt tukea ap:tä raskaudessa, myöhemmässä viestissä mies on ollut mukana neuvolassa ja jokaisessa ultrassa, ja vielä paijannut poskestakin.
Provoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden(-kin) kanssa voisi olla huolellinen. Jos on niin hatarapäinen, ettei muista mitä on aiemmin kertonut, niin ei ole vaikea lukea aiempia tekstejään läpi, pysyä niissä "faktoissa" ja kehitellä niitä.
Ap alkoi kerätä säälipisteitä tutuilla teemoilla: ei vain raskaus, peräpukamat ja tylsä mies, sen päälle vielä mielenterveysongelmaisten ja väkivaltaisten vanhempien pilaama lapsuus.
Ap:n spekseillä päättelen, että mies on aina ollut itsekäs, tuskin surkea seksikään on pamahtanut päälle raskauden alettua. Kumpikaan ei halua olla yksin. Mies puhuu kauniita lapsesta ja häistä jotta ap pysyisi aloillaan. Ap puolestaan kehittelee tekosyitä suhteessa pysymiselle. Sinänsä ihan ok kuvaus symbioottisesta suhteesta, kun tekstiä lukee tarkasti ja vähän analysoi. Tuon tyyppiset suhteet tuppaavat jatkumaan hautaan saakka, koska molemmat saavat mitä haluavat.
Ikäväkyllä ei ole todellakaan provo. Kaikilla ei ole hyvä lapsuus. Aika selvästi olen tuonut myös esiin, etten pystyisi pitämään kuin pakollisen äitiysloman eli 105 vrk. Se tarkoittaa, että 3kk iässä vauva on saatava hoitoon jonnekin enkä todellakaan tiedä minne. Päiväkoti ottaa vasta 9-10kk hyvällä tuurilla ja lapsi olisi muiden armoilla kävelytaidottomana. Tähän en viitsi niitä kyllä kaikilla on varaa jne. Minulla ei ole, tilanne on vain niin. Myös totesin, että miehessä on ollut aina itsekkäitä piirteitä, mutta ajankäyttö muuttui täysin kesällä. Aiemmin olimme paljon yhdessä ja teimme asioita. Vauvan takia en ole vielä häipynyt ja takaraivossa toivon että voisiko mies vielä muuttua ja suhde korjaantua. Takaraivossa järjellä ajatellen, tuskin. Ylipäätään on vaikea ajatella hautaan jatkuvaa suhdetta. Tämänkin kohdalla niin toivoin, mutta oikeasti pelottaa kun hoitoapua ei ole ja yhna kuitenkin perheen maksut yksin. Muutenkin idylli ydinperheestä... en haluaisi olla yh mutta aina ei kai vain voi valita. Ap
Montako kertaa sulla ap on tuon miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIksi helvetissä hankit ton kanssa lapsia?
Ap kysyt alussa, mitä tekisit tässä tilanteessa. Sulle on annettu neuvoja mm. eroamisesta, tilanteen ottamisesta puheeksi neuvolassa (sinne voi soittaakin, niin ei mies kuule), pariterapiasta, tiukasta keskustelusta miehen kanssa ja mistä vielä.
Mitä nyt aiot?
Millaisessa tilanteessa haluat/aiot olla kahden tai kolmen vuoden päästä? Viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehän kukaan voi jäädä tuollaiseen suhteeseen jos yhtään arvostaa itseään??
En jäisi roikkumaan noin surkeaan suhteeseen, koskaan.
Mies kohtelee sinua kuin roskaa, jo tuo seksi asia kertoo kaiken tarvittavan.
Normaali ihminen haluaa kumppaninsakin nauttivan seksistä, se on suuri osa omaakin nautintoa!
Miksi tuntuu että joillain naisilla ei ole minkäänlaista oman arvon tuntoa ja itsekunnioitusta sen vertaa että jätetään tuollaiset saastat ja etsitään kunnon kumppani, tai jos sitä ei löydy niin ollaan ennemmin vaikka yksin.
Aitoa välittämistä ja rakkautakin on olemassa ihmiset hyvät, älkää tyytykö ihan mihin vaan!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin syksyllä tuollaiseen mieheen, Lappeenrannasta. Kovasti vapaa sanoi olevansa, mutta en enää uskonut siihen. Alussa kiva, mutta seksi onnetonta. Pelkkä pno olisi riittänyt ja lähes suuttui, kun sanoin naisena haluavani jotain lämmittelyä.
Oli 51v
Liikaa kuullut tätä "jokainen on vastuussa omista orgasmeistaan". Onhan se tavallaan niinkin, mutta jos mies haluaa käyttää minun vartaloani oman orgasminsa hankkimiseen, hänen tulee varautua siihen, että hänen vartaloaan käytetään minun orgasmini hankkimiseen. Muussa tapauksessa saa todella hoitaa orgasminsa ihan itse, ilman minua.
Toki jokainen on tavallaan vastuussa omasta orgasmistaan, mutta jos esileikit ja hellyys puuttuu ja pelkkä pano on miehen mielestä se juttu, niin runkatkoon ihan oloissaan. Mielestäni osaava mies tyydyttää naisen, eikä odota passiivisena naisen antamaa hyvää.
Viimeisin kokemus oli miehestä,joka ilmeisesti pornon sumentama ja minun olisi pitänyt hoidella hänet. Olin ikävä ja käskin vetää lapaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin syksyllä tuollaiseen mieheen, Lappeenrannasta. Kovasti vapaa sanoi olevansa, mutta en enää uskonut siihen. Alussa kiva, mutta seksi onnetonta. Pelkkä pno olisi riittänyt ja lähes suuttui, kun sanoin naisena haluavani jotain lämmittelyä.
Oli 51v
Liikaa kuullut tätä "jokainen on vastuussa omista orgasmeistaan". Onhan se tavallaan niinkin, mutta jos mies haluaa käyttää minun vartaloani oman orgasminsa hankkimiseen, hänen tulee varautua siihen, että hänen vartaloaan käytetään minun orgasmini hankkimiseen. Muussa tapauksessa saa todella hoitaa orgasminsa ihan itse, ilman minua.
Toki jokainen on tavallaan vastuussa omasta orgasmistaan, mutta jos esileikit ja hellyys puuttuu ja pelkkä pano on miehen mielestä se juttu, niin runkatkoon ihan oloissaan. Mielestäni osaava mies tyydyttää naisen, eikä odota passiivisena naisen antamaa hyvää.
Viimeisin kokemus oli miehestä,joka ilmeisesti pornon sumentama ja minun olisi pitänyt hoidella hänet. Olin ikävä ja käskin vetää lapaseen.
Niin, osaava nainen tyydyttää miehen eikä passiivisena odota naisen antamaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Luin ketjun alkupuolen, kolme ekaa sivua.
Ei käynyt ilmi kuinka monta lasta ap:llä loppujen lopuksi on ankean miehensä kanssa. Ihmetyttää myös, että hän muka ei voi lähteä suhteesta nyt, koska häntä arveluttaa miten saisi lapsen hoitoon n. kahden vuoden päästä kun palaa töihin. Päivähoitoon, kuten muutkin! Avauksen mukaan mies ei ole välittänyt tukea ap:tä raskaudessa, myöhemmässä viestissä mies on ollut mukana neuvolassa ja jokaisessa ultrassa, ja vielä paijannut poskestakin.
Provoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden(-kin) kanssa voisi olla huolellinen. Jos on niin hatarapäinen, ettei muista mitä on aiemmin kertonut, niin ei ole vaikea lukea aiempia tekstejään läpi, pysyä niissä "faktoissa" ja kehitellä niitä.
Ap alkoi kerätä säälipisteitä tutuilla teemoilla: ei vain raskaus, peräpukamat ja tylsä mies, sen päälle vielä mielenterveysongelmaisten ja väkivaltaisten vanhempien pilaama lapsuus.
Ap:n spekseillä päättelen, että mies on aina ollut itsekäs, tuskin surkea seksikään on pamahtanut päälle raskauden alettua. Kumpikaan ei halua olla yksin. Mies puhuu kauniita lapsesta ja häistä jotta ap pysyisi aloillaan. Ap puolestaan kehittelee tekosyitä suhteessa pysymiselle. Sinänsä ihan ok kuvaus symbioottisesta suhteesta, kun tekstiä lukee tarkasti ja vähän analysoi. Tuon tyyppiset suhteet tuppaavat jatkumaan hautaan saakka, koska molemmat saavat mitä haluavat.
Ikäväkyllä ei ole todellakaan provo. Kaikilla ei ole hyvä lapsuus. Aika selvästi olen tuonut myös esiin, etten pystyisi pitämään kuin pakollisen äitiysloman eli 105 vrk. Se tarkoittaa, että 3kk iässä vauva on saatava hoitoon jonnekin enkä todellakaan tiedä minne. Päiväkoti ottaa vasta 9-10kk hyvällä tuurilla ja lapsi olisi muiden armoilla kävelytaidottomana. Tähän en viitsi niitä kyllä kaikilla on varaa jne. Minulla ei ole, tilanne on vain niin. Myös totesin, että miehessä on ollut aina itsekkäitä piirteitä, mutta ajankäyttö muuttui täysin kesällä. Aiemmin olimme paljon yhdessä ja teimme asioita. Vauvan takia en ole vielä häipynyt ja takaraivossa toivon että voisiko mies vielä muuttua ja suhde korjaantua. Takaraivossa järjellä ajatellen, tuskin. Ylipäätään on vaikea ajatella hautaan jatkuvaa suhdetta. Tämänkin kohdalla niin toivoin, mutta oikeasti pelottaa kun hoitoapua ei ole ja yhna kuitenkin perheen maksut yksin. Muutenkin idylli ydinperheestä... en haluaisi olla yh mutta aina ei kai vain voi valita. Ap
Eli jos jäät miehesi kanssa yhteen, hän tulee jäämään koti-isäksi kun sinä menet takaisin töihin tuon 105vrk äitiysloman jälkeen???
No nyt meni kyllä jopa minun mielestä epäuskottavaksi tämä stoori :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies on poissa viikonloppuinakin? Onko silloinkin töissä vai viihteellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Luin ketjun alkupuolen, kolme ekaa sivua.
Ei käynyt ilmi kuinka monta lasta ap:llä loppujen lopuksi on ankean miehensä kanssa. Ihmetyttää myös, että hän muka ei voi lähteä suhteesta nyt, koska häntä arveluttaa miten saisi lapsen hoitoon n. kahden vuoden päästä kun palaa töihin. Päivähoitoon, kuten muutkin! Avauksen mukaan mies ei ole välittänyt tukea ap:tä raskaudessa, myöhemmässä viestissä mies on ollut mukana neuvolassa ja jokaisessa ultrassa, ja vielä paijannut poskestakin.
Provoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden(-kin) kanssa voisi olla huolellinen. Jos on niin hatarapäinen, ettei muista mitä on aiemmin kertonut, niin ei ole vaikea lukea aiempia tekstejään läpi, pysyä niissä "faktoissa" ja kehitellä niitä.
Ap alkoi kerätä säälipisteitä tutuilla teemoilla: ei vain raskaus, peräpukamat ja tylsä mies, sen päälle vielä mielenterveysongelmaisten ja väkivaltaisten vanhempien pilaama lapsuus.
Ap:n spekseillä päättelen, että mies on aina ollut itsekäs, tuskin surkea seksikään on pamahtanut päälle raskauden alettua. Kumpikaan ei halua olla yksin. Mies puhuu kauniita lapsesta ja häistä jotta ap pysyisi aloillaan. Ap puolestaan kehittelee tekosyitä suhteessa pysymiselle. Sinänsä ihan ok kuvaus symbioottisesta suhteesta, kun tekstiä lukee tarkasti ja vähän analysoi. Tuon tyyppiset suhteet tuppaavat jatkumaan hautaan saakka, koska molemmat saavat mitä haluavat.
Ikäväkyllä ei ole todellakaan provo. Kaikilla ei ole hyvä lapsuus. Aika selvästi olen tuonut myös esiin, etten pystyisi pitämään kuin pakollisen äitiysloman eli 105 vrk. Se tarkoittaa, että 3kk iässä vauva on saatava hoitoon jonnekin enkä todellakaan tiedä minne. Päiväkoti ottaa vasta 9-10kk hyvällä tuurilla ja lapsi olisi muiden armoilla kävelytaidottomana. Tähän en viitsi niitä kyllä kaikilla on varaa jne. Minulla ei ole, tilanne on vain niin. Myös totesin, että miehessä on ollut aina itsekkäitä piirteitä, mutta ajankäyttö muuttui täysin kesällä. Aiemmin olimme paljon yhdessä ja teimme asioita. Vauvan takia en ole vielä häipynyt ja takaraivossa toivon että voisiko mies vielä muuttua ja suhde korjaantua. Takaraivossa järjellä ajatellen, tuskin. Ylipäätään on vaikea ajatella hautaan jatkuvaa suhdetta. Tämänkin kohdalla niin toivoin, mutta oikeasti pelottaa kun hoitoapua ei ole ja yhna kuitenkin perheen maksut yksin. Muutenkin idylli ydinperheestä... en haluaisi olla yh mutta aina ei kai vain voi valita. Ap
Eli jos jäät miehesi kanssa yhteen, hän tulee jäämään koti-isäksi kun sinä menet takaisin töihin tuon 105vrk äitiysloman jälkeen???
No nyt meni kyllä jopa minun mielestä epäuskottavaksi tämä stoori :([/
No eikös se hallitus on vääntänyt sen vanhempain vapaan uuteen uskoon ja miestenkin pitää pitää sitä vanhempainvapaata tietty aika. En mene varmuudella sanomaan mutta tästähän oli vääntöä joku aika sitten. Menikö läpi en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, tutulta vaikuttaa, paitsi meillä on lapset jo tehty. Pikku hiljaa tilanne on mennyt siihen, että alan todella kyllästyä miehen seksimaniaan. Joka ilta pitäisi olla jotain. Aina on joku vikana, jos en halua. Olen selittänyt n kertaa, että jotkut ihmiset haluavat seksiä useammin ja toiset harvemmin ja se on ihan normaalia, eli pitäisi tehdä kompromisseja. Sama kuin seinille puhuisi. Tuon takia nukun vuodesta toiseen liian vähän, en lasten takia. Päivisin mies kourii rintojani aina kun huvittaa. Nyt taas vaihteeksi suutuin ja sanoin aika monennetta kertaa asiasta miehelle. Siis kun en pidä tuosta, niin se ei ole hellyyttä minulle. Jos antaa toiselle hellyydenosoituksen, sen pitäisi miellyttää saajaakin. Mutta ei. Mies valittaa, kun en anna hellyyttä, mutta jos annan, alkaa heti kouriminen tms. Hellyys on oikeastaan vain kiertoilmaus seksille. No, nyt tilanne on se, että herra on Loukkaantunut ja pitää lähes mykkäkoulua eikä huomioi lainkaan. En jaksa enää yrittääkään puhua asiasta, miettiköön itse. Aika vähäinen on länsimaisenkaan naisen ihmisarvo, jos oman kropan käytölle ei voi mitään rajoja asettaa. Jännintä on se, että mies on selvästi oikeasti suruissaan asiasta ja on joskus aiemminkin miettinyt, onkohan hän ehkä liian itsekäs. Eli käsittääkseni ei toimi julmuuttaan tms. vaan ei vaan kerta kaikkiaan osaa ajatella asioita muiden kannalta, vain itsensä (eli seksihalujen yleensä) kannalta. Mukautuminen lapsiperhe-elämään on myös ollut vaikeaa, kun lasten kanssa pitäisi välillä unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Juu, ja toki mies on tosi mukavan ihmisen maineessa! Ja mukavahan hän yleensä on, ei vaan oikein perhe-elämäkelpoinen selvästikään :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Luin ketjun alkupuolen, kolme ekaa sivua.
Ei käynyt ilmi kuinka monta lasta ap:llä loppujen lopuksi on ankean miehensä kanssa. Ihmetyttää myös, että hän muka ei voi lähteä suhteesta nyt, koska häntä arveluttaa miten saisi lapsen hoitoon n. kahden vuoden päästä kun palaa töihin. Päivähoitoon, kuten muutkin! Avauksen mukaan mies ei ole välittänyt tukea ap:tä raskaudessa, myöhemmässä viestissä mies on ollut mukana neuvolassa ja jokaisessa ultrassa, ja vielä paijannut poskestakin.
Provoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden(-kin) kanssa voisi olla huolellinen. Jos on niin hatarapäinen, ettei muista mitä on aiemmin kertonut, niin ei ole vaikea lukea aiempia tekstejään läpi, pysyä niissä "faktoissa" ja kehitellä niitä.
Ap alkoi kerätä säälipisteitä tutuilla teemoilla: ei vain raskaus, peräpukamat ja tylsä mies, sen päälle vielä mielenterveysongelmaisten ja väkivaltaisten vanhempien pilaama lapsuus.
Ap:n spekseillä päättelen, että mies on aina ollut itsekäs, tuskin surkea seksikään on pamahtanut päälle raskauden alettua. Kumpikaan ei halua olla yksin. Mies puhuu kauniita lapsesta ja häistä jotta ap pysyisi aloillaan. Ap puolestaan kehittelee tekosyitä suhteessa pysymiselle. Sinänsä ihan ok kuvaus symbioottisesta suhteesta, kun tekstiä lukee tarkasti ja vähän analysoi. Tuon tyyppiset suhteet tuppaavat jatkumaan hautaan saakka, koska molemmat saavat mitä haluavat.
Ikäväkyllä ei ole todellakaan provo. Kaikilla ei ole hyvä lapsuus. Aika selvästi olen tuonut myös esiin, etten pystyisi pitämään kuin pakollisen äitiysloman eli 105 vrk. Se tarkoittaa, että 3kk iässä vauva on saatava hoitoon jonnekin enkä todellakaan tiedä minne. Päiväkoti ottaa vasta 9-10kk hyvällä tuurilla ja lapsi olisi muiden armoilla kävelytaidottomana. Tähän en viitsi niitä kyllä kaikilla on varaa jne. Minulla ei ole, tilanne on vain niin. Myös totesin, että miehessä on ollut aina itsekkäitä piirteitä, mutta ajankäyttö muuttui täysin kesällä. Aiemmin olimme paljon yhdessä ja teimme asioita. Vauvan takia en ole vielä häipynyt ja takaraivossa toivon että voisiko mies vielä muuttua ja suhde korjaantua. Takaraivossa järjellä ajatellen, tuskin. Ylipäätään on vaikea ajatella hautaan jatkuvaa suhdetta. Tämänkin kohdalla niin toivoin, mutta oikeasti pelottaa kun hoitoapua ei ole ja yhna kuitenkin perheen maksut yksin. Muutenkin idylli ydinperheestä... en haluaisi olla yh mutta aina ei kai vain voi valita. Ap
Eli jos jäät miehesi kanssa yhteen, hän tulee jäämään koti-isäksi kun sinä menet takaisin töihin tuon 105vrk äitiysloman jälkeen???
No nyt meni kyllä jopa minun mielestä epäuskottavaksi tämä stoori :(
Toki miehen läsnäolo auttaisi asumiskuluissa mutta lähtökohdin oli ajatus hoitaa ensimmäinen vuosi 50/50. Yksin sitten olisi no, yksin ja omillaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies on poissa viikonloppuinakin? Onko silloinkin töissä vai viihteellä?
Työmatkoilla tai jossei niillä niin mökillä. Ainakaan ei ole näkynyt. Itselle se mukavin ja tärkein yhdessäolo olisi nimenomaan viikonloppu, ei paljoa lämmitä nähdä arki-iltana, siis ma-to muutama tunti parhaimmillaankin. Ap
Olen siis miehen kanssa yrittänyt puhua, usein vielä itkien mitä toivoisin. Eli yhdessäoloa etenkin viikonloppuisin, tukea, läheisyyttä ym. Mutta kun on kuulemma kiireitä töissä ja paljon mitä tarvitsee muutenkin saada tehtyä jne. niin tuntuu että minun tarpeet ovat sitten se viimeinen itsestäänselvyys joihin käytetään aikaa jossei mitään muuta tekemistä enää ole. Ymmärrän että töissä on kiire, mutta sen päälle tuntuu liialta että perjantai-aamun jälkeen toista ei näykään mailla ei halmeilla. Naisena tuntuu myös tosi vaikealta yhtäkkiä heittäytyä läheisyyteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole kunnolla edes kiireettömästi keskustellut. Kun keskustellaan, mies ei usein osaa sanoa oikein mitään muuta kuin että hänellä on kiire ja pahimmillaan häipyy paikalta tai ei vastaa mitään jos kysymys hänelle hankala. Ok. Kai tästä pitäisi päätellä, ettei enää vain jaksa kiinnostaa. Vaikka sanon että haluaisin jutella asioista niin aikaa ei löydy siihenkään. Ap
Olen lähipiirissäni seurannut tällaisia tapauksia, sekä kuu,niitä myöskin puolitutuilta naisilta. Jokaista olen yrittänyt auttaa, muutama on tajunnut ja eronnut ja ovat olleet erittäin tyytyväisiä että lähtivät ajoiss.
Toivon koko sydämestäni että sinä, ap ymmärtäisit saman ajoissa. Olin jo iloinen kun alkuun ap ymmärti tilanteensa ja oli jo harkitsemassa eroa. Mutta.ikävästi.sen.jälkeen on melkein alkanut puolustelemaan miehen käytöstä. Se ei ole sinun vikasi, narsistiset ihmiset yrittävät lannistaa kumppaninsa. Loppuen lopuksi saatat itse kokea olevan riippuvainen hänestä. Niin tuon tyyppiset tekevät. Ja valikoivat kumppanin joka on helpo alistaa ja hallita. Mies ei siitä muutu.
Ap:n lapsuus tekee hänestä tuollaisen.helpon kohteen. Lapse hoitamiseen löytyy kyllä keino. Ja jos pystyt pääsemään toimeentulotukeen, voit olla.kotiäitinä sen aikaa ett lapsen voi jo laittaa jonnekki hoitoon. Mieti ap, mitkö ovat ne rehelliset syyt, joiden takia kannattaa kärsiä henkisestä.väkivallasta ja tulevaisuudessa ehkä fyysisestäkin väkivallasta?
Toivon todella että lähdet suhteesta mahdollisimman pian, vaikla se vaikeaa onkin. Sinkkunakin olisi paljon.parempi olla ja jos.haluat nii uusia miehiä löytyy kyllä, miehiä joilla ei ole persoonallisuu häiriöitä. Sillon saisit tietää millaista on, oikea rakkaus ja välittäminen on
Provo....
Ja jos ei ole, niin miks Helvatassa olet tuollaisen miehen kanssa? ja vielä perheenlisäystä hommannut.
Ding dong älykello soi... Huoh ja vielä kerran huoh.
🙁🙁🙁