Mies jäi kiinni pettämisestä ja nyt hänen käytöksensä on ALA-ARVOISTA!

Mitä tässä tapahtui?

Lukemani perusteella (pettäjä välttelee vastuuta ja oikeuttaa samalla käytöksensä omilla vainoharhaisilla oletuksillaan) kannattaa AP:n katsoa youtubesta videoita aiheesta narsismi ja pettäminen.

Englanninkielellä matskua on pilvinpimein. Voi olla, että asiat alkavat loksahdella paikalleen aika nopeastikin... Etenkin jos pettäjä ei ole koskaan tunteistaan ollut hyvä puhumaan - se on jo yksi varoittava piirre. "Narskut" eivät sitä osaa eivätkä oikeasti välitä kenestäkään, surullista mutta totta ja siksi pettäminen on sellaisille ihmissaastoille hyvinkin helppoa. Ne häpeävät ainoastaan tilanteessa kuin tilanteessa sitä, että olivat typeriä ja jäivät kiinni - eivät onnistuneet virheettömästi tekemisissään. Joskus yrittävät kääntää syitä jopa petetyn kontolle vääristämällä tarkoituksellisesti todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ihmettelette että miksu haluan jutella miehen kanssa vaikka en aio ottaa häntä takaisin. Ihan tosissaanko meinaatte, että aikuisten välinen parisuhde lopetetaan totaalihiljaisuuteen? Asiat tulisi nimenomaan käydä läpi jotta ne eivät jää painamaan mieltä.

-ap

No ehkä jossain naisten ideaalimaailmassa. On varmaan miehiäkin jotka haluavat tai jos eivät halua, niin katsovat tarpeelliseksi antaa jotain selitystä asiaan. Ap, sinun miehesi ei ole tällainen, hän ei näe mitään syytä tulla kuuntelemaan huutoa ja sättimistä kun lopputuloskin on jo selvillä. Eihän tuossa ole miehelle mitään porkkanaa tulla paikalle. Anna jo vässykkäsi olla ja mene etiäpäin.

Joku näytti nostavan jo narsismikortinkin esiin. Ammattini puolesta olen tutustunut kyllä narsismiin ja ollut sellaisten ihmisten kanssa työni kautta tekemisissä. Mieheni ei ole narsisti, ei lähelläkään sitä. Pettäjä on, mutta ei narsisti. Jos lähtee lukemaan narsistin piirteitä, niin jokainen meistä löytää siitä listasta jotain, minkä voisi itse omassa käytöksessään allekirjoittaa. Narsismi on paljon paljon muutakin kuin pettämistä. Oli pakko tarttua tähän, sillä ihan liikaa ihmiset viljelevät tuota narsismi-sanaa tietämättä sen oikeaa sisältöä.

-ap

Jos olet ollut heidänkaltaisten kanssa tekemisissä, varmasti tiedät, että pettäminen on siis tosiaankin vain yksi monista keinoista, joita käyttävät osakseen. Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, olet oikeassa. Joissain niitä on vain liiallinen määrä, jotta niiden kanssa voisi terveempi ihminen elää.

Toki jos vahvasti olet sitä mieltä, että omassa tapauksessasi ja ukkosi osalta ei siitä ole kyse, niin selvä juttu, en väitä tietäväni paremmin (etenkin kun kokemusta sinullakin on). Onpahan tämäkin kivi käännetty mitä tulee hänen pettämissyihinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?

No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.

Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.

Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.

Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.

Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.

Voi jestas mitä paskaa selität. Tuskinpa mies on yhtään häpeissään tai pahoillaan. Pakoilee vaan vastuuta eikä varmasti halua enää keskustella mistään tai selittää mitään. Petetyn ei todellakaan kuulu olla se, joka ottaa vastuun asioiden puimisesta. Toki, jos haluaa tietää, mutta ei todellakaan tarvitse.

Btw miten feministisyys liittyy tähän asiaan?

Ja kyllä se vaan on niin, että jos kyse on nuorista ihmisistä eikä ole mitään yhteisiä isoja asioita, kuten laina tai lapsia, niin ei todellakaan kannata jäädä roikkumaan, jos ei halua.

Jos teoriasi on tosi eikä mies ole yhtään häpeissään tai pahoillaan, niin kaikki keskustelu on turhaa, sekä heidän välisensä että meidän tässä. Minä nyt lähdin siitä ajatuksesta, että mies kuintenkin on perusoletuksena ihminen, kunnes toisin todistetaan. Ja siis kykenevä häpeämään ja olemaan pahoillaan. Sen selvä-viestin voi toki tulkita halutessaan merkityksessä aha evvk, mutta näin ei ole pakko tehdä.

Jos teillä on kova tarve vakuuttaa aapeelle, että miehestä voi tehdä vain yhden tulkinnan, niin menkää toki itseenne ja miettikää, miksi niin teette. En haluaisi ajatella, että väitteissä miesvihasta tällä palstalla on paljonkin perää ja että kysymys ei todellakaan olisi vain siitä, että annetaan provosoijille samalla mitalla takaisin. Tietysti miehet voivat katsoa peiliin jos heidän joukossaan silmitön ja piittaamaton pettäminen on niin yleistä, että täällä petetyn naisen taakse kertyy välittömästi aiheesta kostonhimoinen lauma. Mutta nimen omaan jos itsellenne on jäänyt asioita hampaan koloon, niin älkää sitten hävittäkö uskottavuuttanne tarjoilemalla myrkkykuppia kohtalotoverille, joka ei edes vielä tiedä, mitä miehellä voisi olla sanottavaa, jos se saisi suunsa auki.

Tämän takia otan asiaan kantaa juuri feministinä. En halua, että aatettani käytetään väärin ja tuhoavasti. Jos ap tulee tulokseen, että suhde on oikeasti syytä lopettaa ja että katkeruudesta ylipääseminen on liian epätodennäköistä ja hidasta, niin silloin hänen on varmasti syytä lähteä. Puhun vain siitä, että nuorten naisten ei ole oman onnensakaan kannalta aina syytä suojautua ajatukseen, että miehet on sikoja ja se siitä. Se johtaa vain turhaan katkeruuteen joka puolella, ja saattaa jopa johtaa siihen, että miehet alkavat enenevästi käyttäytyä odotuksen mukaan.

Tämä on tietysti sitäkin hassumpaa, että pettäjä on näissä mielikuvissa ilman muuta mies, kun tämähän ei tilastollisesti ole niitä epätasa-arvoisimmin jakautuvia syntejä. Naisilla on varmasti paljon syytä olla vihaisia miehille kaikenlaisesta hylkäämisestä ja itsekkyydestä, mutta tämä ei ole niistä pahin.

Tulihan se miesviha sieltä! Vielä puuttuu kilttimies ja jännämies... Kyllä se nyt niin vaan on, että ap:n mies EI KANNA VASTUUTA, koska pakeni ystäviensä luokse ja vastasi tylysti vaan "selvä".

Minä olen neikymppinen feministi ja olen eri mieltä. Minusta lainaamasassi viestissä ei ollut kyse siitä. Kilttimies ja jännämies-jutut ovat eri kategoriaa. Tämä oli ihan järkevä viesti.

Eikö vieläkään kuulu miehestä? ”Lähetä” välikäsien kautta viesti, että sinusta tuntuu pahalta, kun mies ei uskalla ottaa yhteyttä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?

No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.

Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.

Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.

Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.

Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.

Tässä oli ketjun fiksuin kirjoitus. Kerrasta poikki -asenne ei tosiaankaan ole onnellisen parisuhteen salaisuus. Me ihmiset olemme epätäydellisiä. Ei se tarkoita sitä, että pettäminen tulisi hyväksyä, mutta kannattaa yrittää ymmärtää, että se on inhimillistä.

Hmm. Toisaalta jos aina vaan ymmärtää että se on inhimillistä, on äkkiä nelikymppinen paskassa suhteessa, jossa on ollut kolmansia osapuolia yli sormin laskettava määrä. Olen onnellisempi nykyään yksin, ainakaan kukaan ketä rakastan, ei mulle valehtele.

Eihän kukaan käske aina vaan ymmärtää. Virheitä tekee jokainen, toiset isompia, toiset pienempiä. Samaa virhettä ei tietenkään pidä toistaa vaan siitä pitää oppia. Eli jos kerran antaa pettämisen anteeksi, ei se tarkoita sitä, että antaa toisenkin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?

No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.

Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.

Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.

Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.

Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.

Tässä oli ketjun fiksuin kirjoitus. Kerrasta poikki -asenne ei tosiaankaan ole onnellisen parisuhteen salaisuus. Me ihmiset olemme epätäydellisiä. Ei se tarkoita sitä, että pettäminen tulisi hyväksyä, mutta kannattaa yrittää ymmärtää, että se on inhimillistä.

Hmm. Toisaalta jos aina vaan ymmärtää että se on inhimillistä, on äkkiä nelikymppinen paskassa suhteessa, jossa on ollut kolmansia osapuolia yli sormin laskettava määrä. Olen onnellisempi nykyään yksin, ainakaan kukaan ketä rakastan, ei mulle valehtele.

Eihän kukaan käske aina vaan ymmärtää. Virheitä tekee jokainen, toiset isompia, toiset pienempiä. Samaa virhettä ei tietenkään pidä toistaa vaan siitä pitää oppia. Eli jos kerran antaa pettämisen anteeksi, ei se tarkoita sitä, että antaa toisenkin kerran.

Tuo ei ole enää mikään virhe ap:n miehen tilanteessa. Hän kun on alkanut vältellä vastuunkantoa teosta, joka saattoi olla virhe. Nyt hän on sysännyt vastuun oman virheensä selvittelystä uhrille eli ap:lle. Miehen käytös virheen jälkeen osoittaa, että hän on siis läpeensä epäkypsä ja epäluotettava.

Luin muuten huolimatyomasti. Oliko kyse edes kertapettämisestä kännissä vai oliko se suhteentynkä, jolloin siihen liittyy myös systemaattista valehtelua.

Eipä ole ap:kään mitenkään kypsä aikuinen. Loukkaantuminen on aivan normaalia, mutta yksipuolinen kerrasta poikki on niin teiniä. Miehesi kärsii teostaan, eikä siksikään uskalla kohdata sinua. Osoittaisit viisautta ja pyri keskustelemaan tilanne selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli suhde, jossa mies oli kovin omistushaluinen ja vaati uskollisuutta minulta. Itse sanoi myös olevansa ehdottoman uskollinen ja keskittyvänsä minuun. 

Huomasin keväällä hänen kännykässään kuvia muista naisista . Yksi kuva oli otettu paikasta, jossa olimme yhdessä käyneet aiemmin tässä samassa kaupungissa. Selitteli tyyliin oli maisemaa kuvaamassa.

Pakkasin miehen tavarat( vaatteet)  saman tien ja laitoin ulos. Aivan sama, missä tarkoituksessa oli, mutta luotto meni. Myöhemmin paljastui muuta kivaa vilppiä, kuten rahaa oli kadonnut ym.

Pakkaat toisten tavaroita??!!?! Ei kyllä tulis mulla mieleenkään.

Totta helvetissä voin omasta kodistani poistaa ei-toivotun henkilön.

Tietysti voit poistaa epätoivotun HENKILÖN, mutta en vityssä rupee sen ryysyjä pakkaamaan, pakatkoon itse ja hyvi hyvin nopeasti. Tai mielummin tulkoon pakkaamaan parinpäivän päästä kun itse olen rauhoittunut. Mutta että tollaselle vielä palkinnoksi pakkaisin sen tavarat huhuh miten avuliaita aatuja.

Ap, mitä jos ottasit ihan rennosti ja huumorilla katsoisit kuinka kauan se lapsellinen tyyppi siellä toisten nurkissa viihtyy, meneekö ihan joulun yli.

Myöskään en kommentoisi enkä keskustelisi sinuna välikäsille.

Kuukauden kuluttua minä ilmoittaisin sellaiselle tyypille että kotiavaimet vois jo postittaa sinulle.

Ei mitään uutta täällä? Joko ap palasi yhteen miehensä kanssa?

Kyllä miehen välillä pitää aina saada vierasta, ei tässä sen kummempaa

Mieshän on JO KÄYTTÄYTYNYT ala-arvoisesti. Miehet kun eivät tosiaankaan tiedä mikä on avio/ avoliitto....

Mielestäni mies voisi vaan pakata kimpsunsa ja se olisi sitten siinä. Minulla ei olisi enää mitään sanottavaa..

Sinullahan on hyvä tilanne. Eroa, äläkä tämänkään jälkeen hanki lapsia. Niin saat hyvän elämän.

Olen pahoillani AP:n puolesta, en tiedä kumpi sattuu enemmän; pettäminen vai luottamuksen menettäminen? Joka tapauksessa se on aina pettäjän oma häpeä, ei petetyn!

AP tietää itse parhaiten miten toimia tästä eteenpäin, suhteita ei voi koskaan yleistää. Mitä tahansa AP päättää tehdä on se oikea päätös. Hän on myös puhdas, joten hänellä ei ole mitään syytä häpeämiseen.

Luulen että teillä syntyi tahaton kommunikaatiokatkos. Miehet ovat suoraviivaisia eivätkä osaa lukea rivien välitse.

Miehesi olisi luultavasti kaivannut "komentoa" sinulta kuten esim. "Tule kotiin niin puhutaan" tai "Koska tulet kotiin?"

Hän tietää olevansa se joka teki pahaa ja odottaa sinulta toimintaohjeita, hänellä ei ole liikkumavaraa tässä asiassa. "Selvän" jälkeen hän luultavasti odotti lupaa tulla kotiin. Kun sitä ei kuulunut hän ei uskaltanut tulla kotiin.

Miehet eivät osaa lukea naisten ajatuksia tai tulkita hiljaisuutta. Putkiajattelu on miesten hyve ja pahe. Naiset miettivät kimpassa mitähän mies tarkoitti kun sanoi niin ja näin. Miehet eivät sano asioita epäsuorasti vaan toimivat loogisesti. Miehet päättelevät loogisesti faktojen perusteella.

AP, se että miehesi ei tullut kotiin kertoo siitä, että hän häpeää ja tietää että Sinä päätät mitä hän saa tehdä, saako hän tulla luoksesi vai ei. Jos miehesi olisi marssinut kotiin muina miehinä selvittämään asiaa tekstiviestisi perusteella olisi se ollut erittäin epäkunnioittavaa käytöstä häneltä. Hän ei ainoastaan pettänyt, hän myös tulee kotiin ilman Sinun lupaasi.

Sinä määräät nyt kaapin paikan, ei miehesi, joka kulkee seiniä pitkin tai heikoilla jäillä.

Oletko yrittänyt seuraavaa tekstiviestiä: Tule kotiin niin puhutaan.

Se olisi tarpeeksi suora komento/lupa miehellesi.

Uh huh, mies kolmatta päivää samoissa vetimissä punkkaa kavereilla. Yäk

Erosin exästäni vähän samantyylisesti. Meillä oli ollut vaikeaa pääasiassa miehen ongelmien vuoksi, hän petti minua, lähdin heti pois asunnostamme emmekä koskaan puhuneet asiasta hänen kanssaan. Ensin hän pyyteli anteeksi mutta minä en ollut innostunut keskustelemaan ainakaan yhteenpaluusta. Sitten parin viikon kuluttua sokin hälvettyä olisin epätoivoisena halunnut puhua asiat läpi vaikka en edes olisi halunnut palata yhteen, mutta hän ei suostunut - hän "jatkoi elämäänsä" uuden tyttöystävänsä kanssa. Oli aivan kauheaa että mies ei suostunut kommunikoimaan mitenkään, minä kriiseilin asiaa vuoden ja sitten kun asia oli käsitelty, se oli ihan täysin käsitelty, enkä enää ikinä haikaillut minkään keskustelun perään. Ja jos jostain muista suhteista on jäänyt jotain juttuja kaipailemaan, niin tästä suhteesta en ole ikinä kaivannut mitään - sen tuo erotilanteessa käyttäytyminen osoitti, että tuossa miehessä ei ollut mitään kaipaamisen arvoista. Ja asia oli käsitelty niin täydellisesti että mikään muu ero ei koskaan ole vetänyt vertoja tuolle.

Mies uhriutuu ja heittäytyy herkkikseksi yhteisten tuttujenne nähden, jotta hän saa pitää nämä ystävät kun eroatte. Varmistelee omaa selustaansa ja valmistautuu eroon.