Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää poikaystävän laiskuus
08.12.2017 |
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.
On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????
Jokaisessa kodissa on paikkoja, joita ei kukaan erikseen sotke, mutta jotka täytyy välillä siivota. Vessa, kylpyhuone, uuni, jääkaappi, keittiönkaapit, ikkunoiden pesut, mattojen pesu, kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus... onhan noita. Hassua, että täällä vaahdotaan jostain imuroinnista, vaikka raskaampiakin töitä on. Kyllä noistakin huolehtiminen kuuluu myös työssäkäyvälle.
kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus ?????
Mikä kodinkoneiden puhdistus?
Ostakaan itsesulattava pakastin niin ongelma on hoidettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ok. Minkä ikäisiä olette? Minä tunnen erään pariskunnan, jotka muuttivat nuorena yhteen. Mies ei tehnyt kotitöitä, nainen kyllästyi ja he muuttivat erilleen, jatkoivat kuitenkin seurustelua. Nyt kun ovat vähän kasvaneet (+25) ovat muuttaneet taas yhteen, ja mies on yllättäen oppinutkin tekemään kotitöitä asuttuaan yksin ja kypsyttyään.
Jos rupeat miehellesi äidiksi, hän oppii siihen että teidän yhteisessä kodissa hänen ei mitään tarvitse tehdä. Tuo on kyllä paljolti kotikasvatuksesta kiinni, minun poikaystäväni vanhemmat ovat olleet todella tiukkoja kotitöistä, ja poikaystävä se meillä onkin joka pesee pyykit, vaihtaa lakanat yms. En tiedä saako asiaa nalkuttamalla korjattua.
Voisko teillä tehdä jonkilaista jakoa? Jos vaikkapa imurointi on hänelle vastenmielistä, sinä imuroit. Hän taas sitten vaikkapa pyykkää. Mulla myös eräs ystävä protestiksi jätti siivoamatta, ja testasi, millon poikakaveri huomaa. Meni kaksi viikkoa, kunnes poikakaveri päivitteli sotkua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Vaan ei määrittele mieskään yksin. Tai sitten huomaa kohta taas yksin asuvansa ja määrittelevänsä. Ja on sit yllättyny.. Onko tuo kompromissi että toinen ei kerää edes tiskejään?
Kompromissi on kompromissi. Toinen antaa jossakin periksi ja toinen toisessa.
Jos toinen haluaa että joka päivä siivotaan ja toinen kerran puolessa vuodessa niin kompromissi on yleensä kerran kolmessa kuukaudessa. Ellei sitten toinen anna periksi jossain toisessa asiassa niin että saa vedettyä siivousmääriä omaan suuntaansa.
Parisuhde on kuin politiikkaa. IKINÄ EI voi olettaa saavansa kaikkia mitä haluaa. Ei edes suurinta osaa.
Sunko mielestä oikeasti riittää, jos siivotaan keran kolmessa kuukaudessa? En puhunut mistään puunaamisesta ja joka nurkan kiillottamisesta tuolla siivoamisella, vaan ihan perusjutuista arjessa mitkä vaikuttavat siisteyteen. Eli sun mielestä roskia ei tarvi viedä kun kerran kolmessa kuussa, antaa likaisten astioiden ja tiskienkin lojua viikosta toiseen? Tässä kun ei ole kyse pelkästään siitä että toinen ei osallistu siihen siivoamiseen, vaan ei tee yhtään mitään pieniäkään asioita eli laita omia astioitaan tiskiin. Aloituksessa mielestäni sanoin, että tämänhetkisen elämäntilanteen takia pidän sitä ihan reiluna että suurin osa kotitöistä kuuluu mulle, mutta ei mielestäni ole todellakaan reilua että miehen ei tarvitse edes omia roskiaan roskiin laittaa! -Ap
En minä niin sanonut. Vaan sanoin että jos sen toisne mielestä asia on näin.
Jos toisen ehdot on täysin kohtuuttomat sinun mielestä niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mutta et IKINÄ voi ruveta komentelemaan aikuista ihmistä. Se on vastenmielistä touhua.
Minä vien roskat joka ikinen päivä.
En ole komennellut, vaan nätisti ja joskus hermostuksissani esittänyt toiveeni siitä, että osallistuisi edes sen verran että siivoaa omat jälkensä pois. Mielestäni pitäisi olla ihan perusasioita, käytöstapoihin kuuluvaa ja kumppanin kunnioitusta ettei jätä omia sotkujaan toisen vastuulle.
On totta että omia sotkuja ei saisi jättää muiden kontolle. Mutta jos toinen on eri mieltä niin ei siinä paljon vaihtoehtoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Minulla ne likaiset astiat on keittiössä. Lautasia on iso pino odottamassa että lautaset loppuu jotta laitan ne likoomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.
On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????
Mikä logiikka on tuo, että sotken jos olen päivän kotona? En ole koskaan sanonut, että alapa siivota kun tulee töistä kotiin. Johtuisikohan siitä, että kun keitän kahvia, teen ruokaa, siivoan itse jälkeni pois sen jälkeen. Ja mitä pölyyn ja muihin juttuihin tulee, niitä kertyy joka kotiin ihan ilman että kumpikaan niitä yksinään aiheuttaa.
Ja ei, minä en ole vastuussa aikuisen miehen sotkuista jotka on ihan itse aiheuttanut, esim tyhjät maitopurkit ja eineslaatikot tai likaiset vaatteet lojumassa sohvalla. Hän on niistä ihan ja pelkästään itse vastuussa, kuten minä omistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Minulla ne likaiset astiat on keittiössä. Lautasia on iso pino odottamassa että lautaset loppuu jotta laitan ne likoomaan.
Mutta kun se juuri, kun meillä ne ei edes ole aina keittiössä. Pitkin poikin missä lie, eikä tahdo laittaa niitä edes likoamaan. Sekin vielä, että meillä on kissoja, niidenkään saataville ei ihan mitä tahansa tulisi jättää. Ja yhteiset lemmikit kun ovat, niin eikö kissanvessankin siivoaminen kuuluisi myös hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Minulla ne likaiset astiat on keittiössä. Lautasia on iso pino odottamassa että lautaset loppuu jotta laitan ne likoomaan.
Hyi, mikä sikapossu. Mahtaa teillä haista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.
On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????
Jokaisessa kodissa on paikkoja, joita ei kukaan erikseen sotke, mutta jotka täytyy välillä siivota. Vessa, kylpyhuone, uuni, jääkaappi, keittiönkaapit, ikkunoiden pesut, mattojen pesu, kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus... onhan noita. Hassua, että täällä vaahdotaan jostain imuroinnista, vaikka raskaampiakin töitä on. Kyllä noistakin huolehtiminen kuuluu myös työssäkäyvälle.
kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus ?????
Mikä kodinkoneiden puhdistus?
Ostakaan itsesulattava pakastin niin ongelma on hoidettu?
Kahvinkeittimeen pitää tehdä aika ajoin kalkinpuhdistus. Tiskikoneeseen myös, mutta siivilät pitää puhdistaa erikseen. Uuni pitää pestä, jos tekee uuniruokia. Jääkaappi ja pakastin pitää vetää pois paikoiltaan ja imuroida pölyt takaa. Pyykkikone pitää myös puhdistaa vaikka sitruunahapolla ja nukkasihti puhdistaa. Etkö tosiaan tajua, että kylpyhuone pitää pestä välillä kunnolla ja sauna myös? Etkö ole koskaan pessyt keittiön kaappeja? Mattoja ei tietenkään tarvitse pestä, jos sellaisia ei ole.
Meillä nykyinen pakastin on no-frost ja se on paras ikinä. Pakastimen sulatus oli työlästä. Eniten se v*tutti silloin, kun olin ehtinyt sulattaa sen edellisellä viikolla ja sitten mies unohti pakastimen oven raolleen ja pakastin oli taas umpijäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Minulla ne likaiset astiat on keittiössä. Lautasia on iso pino odottamassa että lautaset loppuu jotta laitan ne likoomaan.
Hyi, mikä sikapossu. Mahtaa teillä haista.
Ei kyllä haise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.
On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????
Jokaisessa kodissa on paikkoja, joita ei kukaan erikseen sotke, mutta jotka täytyy välillä siivota. Vessa, kylpyhuone, uuni, jääkaappi, keittiönkaapit, ikkunoiden pesut, mattojen pesu, kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus... onhan noita. Hassua, että täällä vaahdotaan jostain imuroinnista, vaikka raskaampiakin töitä on. Kyllä noistakin huolehtiminen kuuluu myös työssäkäyvälle.
kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus ?????
Mikä kodinkoneiden puhdistus?
Ostakaan itsesulattava pakastin niin ongelma on hoidettu?
Kahvinkeittimeen pitää tehdä aika ajoin kalkinpuhdistus. Tiskikoneeseen myös, mutta siivilät pitää puhdistaa erikseen. Uuni pitää pestä, jos tekee uuniruokia. Jääkaappi ja pakastin pitää vetää pois paikoiltaan ja imuroida pölyt takaa. Pyykkikone pitää myös puhdistaa vaikka sitruunahapolla ja nukkasihti puhdistaa. Etkö tosiaan tajua, että kylpyhuone pitää pestä välillä kunnolla ja sauna myös? Etkö ole koskaan pessyt keittiön kaappeja? Mattoja ei tietenkään tarvitse pestä, jos sellaisia ei ole.
Meillä nykyinen pakastin on no-frost ja se on paras ikinä. Pakastimen sulatus oli työlästä. Eniten se v*tutti silloin, kun olin ehtinyt sulattaa sen edellisellä viikolla ja sitten mies unohti pakastimen oven raolleen ja pakastin oli taas umpijäässä.
Ratkaisu kahvinkeitin roskiin ja lopettakaa kahvin juominen.
Yksikään ihminen jota tunnen ei puhdistele tiskikoneen siivilöitä enkä myöskään tunne yhtäkään jonka tiskikone olisi tarvinnut korjausta alta 10 vuoden.
Uuni ei likaannu jos osaa uunia käyttää. Kerta vuoteen riittää uunin puhdistus jos uunia käyttää oikein.
Jääkaapin takaa puhdistus on taas niitä kerta vuoteen asioita. Pyykkikoneen sihtiä ei tarvitse puhdistaa. Sitruuna hapon käyttäminen nyt ei erityisemmin ihmistä rasita.
Kyllä minä tajuan että kylpyhuone pitää pestä. Siinä menee tunti eikä sekään kuulu mihinkään viikottaisiin juttuihin. Mitä vähemmän sitä käyttää niin sitä vähemmän se likaantuu.
Kyllä minä puhdistan keittiön kaapit. Mutta kun kaapit on kiinni niin niiden likaantumisessa kestää HYVIN kauan.
Oikein keksimällä keksit noita ongelmiasi. Kerta kuussa siivoaja hoitaa noi kaikki valittamasi asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Hän osti vaaterekinkin, hehkuttaen, että nyt on paikka niille vaatteille, ettei ne pyöri lattialla. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa, sillä vaikka sen hänelle kokosin, ne vaatteet on edelleen lattialla ja se teline seisoo tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Olet hyvin sairas ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".
Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?
Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.
Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi.
Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.
Miten joku sisustus tai "mitä syödään" on verrattavissa siihen, että toinen ei huolehdi millään tavalla asunnon siisteydestä. Ihan vain tiedoksesi, että meillä sisustetaan kummankin mieleen. Tietysti poikaystävä antaa mun tehdä jotkut valinnat kun häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta millanen lamppu olkkarissa on. On hänen soittokamat ja kitarat ynnämuut esillä, että ihan tasavertaisia ollaan siinä mielessä.
SINUN mielestä ei huolehdi. Mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei edes ole.
Kun me muutimme uuteen taloon saimme sen lisäksi lisätavaroita sukulaisilta paljon. Lopputulos oli se että tavaraa oli todella paljon laatikoissa ja puolet lattian pinta-alasta oli niidne peitossa.
Mutta kumpikaan meistä ei jaksanut ruveta raskaan muuton takia niitä purka niin ne lojui puoli vuotta lattialla ennen kuin ne oli purettu.
Sinä et varmaan kestäisi sitä hetkeäkään. Minä myös olen sellainen että tiskaan ehkä kerran viikossa. Koko sen viikon kerään tiskejä keittiöön ja laitan ne sitten kaikki likoomaan kerralla (tai suurimman osan ainakin). Koska haluan minimoida kaiken tiskaamisen.
Eikä minulla ole mitään ongelmia asian kanssa.
No sehän ei edes ole enää mikään mielipideasia, että huolehtiiko vai ei jos ei omia roskiaan osaa roskiin laittaa ja jättää astiat pöydälle lojumaan. Sehän on silloin ihan puhdas fakta, ettei huolehdi millään tavalla. Mielestäni myös vähän huono vertauskuva tuo, että muuton jälkeen osa tavaroista jää purkamatta. Haisevat roskat ja likaiset astiat kun haittaa sitä elämistä arjessa huomattavasti enemmän.
Minulla ne likaiset astiat on keittiössä. Lautasia on iso pino odottamassa että lautaset loppuu jotta laitan ne likoomaan.
Hyi, mikä sikapossu. Mahtaa teillä haista.
Ei kyllä haise.
En oo edellinen, mutta jollet niitä astioita huuhtele, niin kyllä haisee. Mutta sä oot siihen tottunut... :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Vaikuttaa kyllä ihan puhtaalta vittuilulta ja epäkunnioitukselta sua kohtaan. Ottaa nyt paskaiset kengät pois kun toinen on juuri siivonnut, ei ole iso homma. Se, että vielä pyysit, silti kävelee niillä keittiöön ja vielä kehtaa sanoa "taas se alkaa" kun sua syystäkin harmittaa, osoittaa että tyyppi on mulkku. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Olet hyvin sairas ihminen
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.
Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.
Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).
Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.
Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.
Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.
Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.
Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.
Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.
Vaikuttaa kyllä ihan puhtaalta vittuilulta ja epäkunnioitukselta sua kohtaan. Ottaa nyt paskaiset kengät pois kun toinen on juuri siivonnut, ei ole iso homma. Se, että vielä pyysit, silti kävelee niillä keittiöön ja vielä kehtaa sanoa "taas se alkaa" kun sua syystäkin harmittaa, osoittaa että tyyppi on mulkku. -Ap
Ja ap, tää tyyppi osasi imuroida kerran viikkoon, tiskata astiat ja siivota jälkensä. Ajan kanssa tuumasin että uskaltaa hankkia perheen, joten sormus hankittiin, lapsi myös ja jonkin ajan kuluttua huomasin että tuntuu kuin siivoisin kahden lapsen jälkiä.
Mun kaksivuotiaskin osaa laittaa kengät telineeseen, hankat ja pipot laatikkoon, mutta kolmekymppinen mies enää ei.
AI NIIN! Hänellä on myös aina avaimet hukassa (samoin kännykkä ja lompakko), joten hankki kaapin seinään. Ei muuten vieläkään laita niitä sinne, vaan joka aamu sama etsimisrumba :D
Eli ap, jos et halua miehelles ruvetä äidiksi tai personalsiivoojaksi, älä kuvittele, että sen siisteystaso ainakaan paranee, huononpaan suuntaan vaan menee.
En ole komennellut, vaan nätisti ja joskus hermostuksissani esittänyt toiveeni siitä, että osallistuisi edes sen verran että siivoaa omat jälkensä pois. Mielestäni pitäisi olla ihan perusasioita, käytöstapoihin kuuluvaa ja kumppanin kunnioitusta ettei jätä omia sotkujaan toisen vastuulle.