Ärsyttää poikaystävän laiskuus

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tosiaan, tuo on ollut ainut huono puoli miehessä. Joten minulla oli ihan sama ajatus, että hölmöä sen perusteella erota. Vaan kyllähän se vaikuttaa ihan älyttömästi jos joutuu yksin olemaan koko kämpän hoitovastuussa ja toinen porsastelee miten sattuun. Lakkasin olemasta mahdollistaja ja annoin miehelle vastuut ja niiden myötä myös seuraukset.

Mies jumittui niin siihen että minä vaan tahallaan nalkutan, eikä nähnyt sitä hätääni ja loukkaantumistani vasta kuin useamman kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Oli oikeasti niin jästipää, ja nyt sitten hoitaa osuuttaan ihan niinkuin pitää. Mitä nyt joskus jää kahvikuppeja pöydälle ja joskus siivousvuoro venyy viikolla, mutta silti voin luottaa siihen että hän hoitaa osuutensa, ja se on ihan valtavan huojentava asia!

/78

Jos yksikään ihminen oli mies tai ainen kohtelisi minua nin kuin sinä miestäsi tai puhuisi minusta noin niin katkaisisin häneen kaikki välit heti.

Puhut miehestä kuin jostain lapsesta.

Mistä joillekkin naisille on tullut sellainen mielikuva että heillä on oikeus määritellä asunnon siisteystaso? 

Saati ruveta määräilemään aikuist ihmistä IKINÄ missään asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n kaltaiset valittajat on syipäitä siihen että tämä maa on paska. Valitetaan koko ajan. Valittaja on AINA ITSE syyllinen tilanteeseensa. Hänellä se ongelma on.

Ei luoja, oletko oikeasti tosissasi? Toivottavasti olet sinkku ja pysytkin sellaisena. Eli kun kumppani viitsii sanoa jostakin, mikä syystäkin häiritsee, on vika vain hänessä ja hänellä on ongelma? Se ei muuten edes ole valittamista, vaan ihan aiheesta sanomista. 

Toi ei ole mitään sanomista vaan vinkumista ja valittamista. Ihmisen EI IKINÄ pidä muuttaa tapojaan kun hän menee parisuhteeseen. Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on niin EROA!!!!

Ymmärrä nyt että nainen ei ole mikään työnjohtaja joka määrää miestä kuin pikkulasta. Suurimmassa osassa maailmaa kenkiä ei oteta edes sisällä pois. Joten siinä että kävelee sisällä kengillä ei ole mitään ihmeellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n kaltaiset valittajat on syipäitä siihen että tämä maa on paska. Valitetaan koko ajan. Valittaja on AINA ITSE syyllinen tilanteeseensa. Hänellä se ongelma on.

Ei luoja, oletko oikeasti tosissasi? Toivottavasti olet sinkku ja pysytkin sellaisena. Eli kun kumppani viitsii sanoa jostakin, mikä syystäkin häiritsee, on vika vain hänessä ja hänellä on ongelma? Se ei muuten edes ole valittamista, vaan ihan aiheesta sanomista. 

Toi ei ole mitään sanomista vaan vinkumista ja valittamista. Ihmisen EI IKINÄ pidä muuttaa tapojaan kun hän menee parisuhteeseen. Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on niin EROA!!!!

Ymmärrä nyt että nainen ei ole mikään työnjohtaja joka määrää miestä kuin pikkulasta. Suurimmassa osassa maailmaa kenkiä ei oteta edes sisällä pois. Joten siinä että kävelee sisällä kengillä ei ole mitään ihmeellistä. 

Monet muuttaa tapojaan mennessään suhteeseen, monesti juuri siihen sottaisenpaan, josta seuraa se, että nainen joko alistuu ja siivoaa itku kurkussa tai suuttuu, sanoo asiasta ja vaatii tilanteeseen muutosta.

Miksei mies itse eroa jos kokee tilanteen niin pahana? Voi vannoa, kukaan nainen ei halua olla se joka sanoo miehelle siivoa paskas perästäsi jos vaihtoehtona on omatoimisesti kodintöistä puolet hoitava puoliso.

Ja suomessa otetaan kengät pois, mitä ihmettä kuvittelet saavuttavasi tuolla esimerkillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tosiaan, tuo on ollut ainut huono puoli miehessä. Joten minulla oli ihan sama ajatus, että hölmöä sen perusteella erota. Vaan kyllähän se vaikuttaa ihan älyttömästi jos joutuu yksin olemaan koko kämpän hoitovastuussa ja toinen porsastelee miten sattuun. Lakkasin olemasta mahdollistaja ja annoin miehelle vastuut ja niiden myötä myös seuraukset.

Mies jumittui niin siihen että minä vaan tahallaan nalkutan, eikä nähnyt sitä hätääni ja loukkaantumistani vasta kuin useamman kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Oli oikeasti niin jästipää, ja nyt sitten hoitaa osuuttaan ihan niinkuin pitää. Mitä nyt joskus jää kahvikuppeja pöydälle ja joskus siivousvuoro venyy viikolla, mutta silti voin luottaa siihen että hän hoitaa osuutensa, ja se on ihan valtavan huojentava asia!

/78

Jos yksikään ihminen oli mies tai ainen kohtelisi minua nin kuin sinä miestäsi tai puhuisi minusta noin niin katkaisisin häneen kaikki välit heti.

Puhut miehestä kuin jostain lapsesta.

Sä luet tekstin niin, että kirjoittaja puhuu miehestä kuin lapsesta, mä luen että mies käyttäytyy kuin lapsi.

Ja haluisin kyllä olla kärpäsenö katossa kun mies kertoo kaverilleen eron syystä.

-kuulin että erosit sitten maijasta?

-joo siis todellakin, en kestänyt olla enää sekunttiakaan sen kanssa.

-ai no mitä se teki?

-no et arvaa ikinä. Siis se oikeesti kehtas vaatia että siivoan sukkani lattialta ja osallistun kodin siivoukseen. Voitko kuvitella sen itsekkyyden määrää. Miten kehtaa!

...heinäsirkan siritystä...

Miehet tuppaa olemaan vähän tollasia. Pitää käskeä melkein jokainen asia, mitä ne huushollissa tekee. Se on rasittavaa. Aloitteet kodin siivoukselle, ikkunanpesuille, kaappien siivoukselle, varaston järjestämiselle, pihatöille, sisustamiselle ym. lähtee yleensä naisesta. Mun mies on vähitellen mennyt parempaan suuntaan, mutta kova työ siinä ollut. Vieläkin minä teen enenmmän kotitöitä, koska minä teen niitä ohimennen koko ajan samalla, kun touhuan muuta. Miehelläni ei ole sitä tapaa, vaan kävelee sujuvasti ohi laittialle tippuneiden ruuantähteiden tai likaisten sukkien. En tiedä, mikä miehiä vaivaa, miksi heillä ei ole siisteydestä huolehtiminen mielessä ollenkaan. Jos on hyvä mies. Älä jätä tuon takia, koska seuraava on suurella todennäköisyydellä samanlainen. Yritä opettaa siivoamaan. Kyllä ne jotain aina oppii, vaikka inhoavat kaikkea sanomisia ja saattavat jopa ärähtää takaisin.

Jo vuosisatojakin takaperin naiset hoitivat siivouksen ja ruoan laiton. En sano etteikö toisenkin pitäisi auttaa. Tottakai täytyy , mutta ei miehet siihen imuriin tai luutuusämpäriin tartu hirveän helposti. Joillekin nykyään sopii että naisystävä hoitaa talouden , joillekin se ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.

Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".

Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?

Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.

Kun muutat toisen ihmisen kanssa yhteen niin menetät mahdollisuuden määritellä miltä kotisi näyttää. Sinulla on enää vain puolet vallasta asunnossa. Toinen puoli on poikaystävälläsi. 

Tuo on juuri asia mitä moni nainen ei tajua. NAINEN EI MÄÄRITTELE SITÄ ETTÄ MIKÄ ON SIISTEYSSTANDARDI TAI MITÄ SYÖDÄÄN. Parisuhteessa tehdään kompromisseja eikä niin että toinen määrää.

Sä et varmaankaan ole parisuhteessa. Ja meillä nainen todellakin päättää mitä syödään, koska teen sen. Joskus harvoin sanon miehelle, että sun vuoro kokata ja silloin se hakee pitsat.

Olen tullut siihen tulokseen, että USEIMMAT miehet ovat sokeita sille, mitä kodissa pitäisi tehdä. Eivät siis ole osallistumatta tahallaan, ilkeyttään tai laiskuuttaan. Oma mieheni tekee työtä kosteusvaurioiden parissa, siitä huolimatta minä olin se, joka huomasin vaurion omassa kylppärissämme.

Tähän sokeuteen meillä auttoi kirjallinen "siivousohjelma", jota sitouduttiin noudattamaan. Ei tietysti aivan kymppi ratkaisu, koska ei kaikkea voi ennakoida, ja jos toinen ei näe vaikkapa kissan oksennusta lattialla, niin eipä voi mitään. Kohtuulliseen tulokseen ohjelmalla kuitenkin päästiin, ei tarvitse koko ajan olla sanomassa, mitä pitäisi tehdä, sen voi tarkistaa mieskin ihan itse siitä listasta, mitä tuli sovittua.

Useinkaan miehet eivät tunnu tajuavan sitä, että luistaessaan vanhemman vastuusta ja taantuessaan isoksi lapseksi, mies samalla menettää sen kunnioituksen, jota nainen on tuntenut. Sen seuraukset sitten taas tulevat näkyviin es. petipuuhissa. Sitten ihmetellään mikä meni vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Kyllä ihmiset lukivat aloituksen hyvin, olet vaan nyt jäänyt jumiin ideaan että miehen käytös on pikkujuttu ja sinun fiksattavissa.

Nätisti pyytelet ja anelet kunnioitusta omassa kodissasi ja eihän mies voi tahallaan noin tehdä kun kaikki muu on niin hyvin. ...paitsi että kunnioitus kotona on se perusta mille kaikki yhdessäoleminen perustuu. Tuollainen välinpitämättömyys sinun tyyväisyyttäsi kohtaan kertoo siitä tunteet eivät ole yhtä voimakkaat kuin sinulla. Hänen ilonsa olla näkemättä yhtään vaivaa on tärkeämpi kuin sinun elämänlaatusi.

En ole koskaan kuullutkaan kenenkään tälläisen ihmisen parantuneen välittäväksi ihmiseksi. Haluatko varmasti piikoa vuosia ja sitten ehkä olla jumissa lapsen takia?

Kieltämättä sanoissasi on varmasti perää, vaikka niin kamalan pahalta tuntuukin ajatella että hän rakastaa minua vähemmän kuin minä häntä... Kyllähän se on selvää, että tuo on jollakin tapaa liitoksissa siihen, miten paljon välittää ja kunnioittaa toista. Kyllä mä ymmärrän että on oppinut olemaan tuollainen ja joskus voi olla vaikeaa päästä tavoistaan eroon, mutta jos toista oikeasti kunnioittaa ja hänen hyvinvointinsa on tärkeää, yrittäisi ainakin kovemmin. Kiitos näkökulmasta. -Ap

Ei tilannetta tarvitse ajatella niin että mies ei rakastaisi sinua, vaan niin, että hän on luonteeltaan siinä määrin itsekäs ja epäempaattinen, että ei pysty näyttämään rakkauttaan niin kuin normaalit ihmiset / ei pysty rakastamaan ketään "oikeasti". Tämä koskisi kaikkia hänen kumppaneitaan, vaikka hän "rakastaisi" kuinka.

Uskon että voisit löytää myös luonteeltaan terveemmän miehen, jota rakastaisit yhtä paljon kuin tätä nykyistä.

Terveisin laiska ja sotkuinen nainen, joka ei voisi kuvitellakaan kohtelevansa kumppaniaan kuten mies sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n kaltaiset valittajat on syipäitä siihen että tämä maa on paska. Valitetaan koko ajan. Valittaja on AINA ITSE syyllinen tilanteeseensa. Hänellä se ongelma on.

Ei luoja, oletko oikeasti tosissasi? Toivottavasti olet sinkku ja pysytkin sellaisena. Eli kun kumppani viitsii sanoa jostakin, mikä syystäkin häiritsee, on vika vain hänessä ja hänellä on ongelma? Se ei muuten edes ole valittamista, vaan ihan aiheesta sanomista. 

Toi ei ole mitään sanomista vaan vinkumista ja valittamista. Ihmisen EI IKINÄ pidä muuttaa tapojaan kun hän menee parisuhteeseen. Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on niin EROA!!!!

Ymmärrä nyt että nainen ei ole mikään työnjohtaja joka määrää miestä kuin pikkulasta. Suurimmassa osassa maailmaa kenkiä ei oteta edes sisällä pois. Joten siinä että kävelee sisällä kengillä ei ole mitään ihmeellistä. 

Suomessa näin kuitenkin tehdään (kengät otetaan pois) ja siihen on ihan normaaliälyllä käsitettävä syy.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap,

Parisuhteeseen vaikuttaa sekä tunne että järki. Järki on tarpeen arvioimaan sitä, mikä on ns pieni asia ja siedettävä asia, mikä taas on kynnyskysymys. Hyvin monille ihmisille koti on näitä aika tärkeitä asioita: kodin on oltava itselle sopiva. Jos toinen osapuoli joko siisteydellään tai muulla käytöksellään (esim. musiikinsoitto, sisustusvalinnat jne) jollain lailla aiheuttaa sen, ettei kotia tunne omakseen tai ei viihdy siellä, onhan se iso asia. Jos käytännön asiat ja lifestylet ovat täysin eri maailmasta ja kodin suhteen ei voida luoda yhteisiä malleja, niin tulee mieleen, miksi sitten asua yhdessä?  Voisit miettiä itsenäsi, minkä verran olet oikeasti valmis sietämään ja tulemaan vastaan. Priorisoida itsellesi välttämöttömimmät seikat. Näistä asioista pitää puhua aivan konkreettisesti ja yksilöiden. Ei vain että 'voisitko olla siistimpi' tyyppisesti, vaan ihan selkeästi ehdotus minimitasosta, jonka alle et voi tinkiä.  Esimerkiksi vaikka että ennen nukkumaan menoa on yhdessä tiskit tiskattava tai mikä se nyt sinulle sitten ikinä onkaan. Jos kumppani ei voi noudattaa tätä, joudut miettimään, onko suhteessa muita vaihtoehtoja kuin yhdessä asuminen. 

Kiitos vastauksesta. Olen joskus ottanut asian esille niin, että olen tehnyt selväksi rajani. Olen myös varovaisesti ehdottanut, että olisiko sitten parempi jos asuisimme erillämme jos tottumukset ja mieltymykset ovat niin erit näissä asioissa. Silloin hänen reaktionsa on ollut loukkaantuminen, tuumannut vain että en halua olla hänen kanssaan ja haluan hänestä vain eroon. Hänelle myös tämä asia on aivan liian mitätön syy edes harkita erillään asumista. 

Jossakin määrin pystyn sietämään ja yritänkin kovin, mutta ärsyttää tuntea olonsa ihan äidiksi kun komentaa toista osallistumaan ja joutuu siivota toisen jäljet... Puhe ei ole oikein tehonnut tähänkään mennessä, en tiedä tehoaako sen paremmin ajan kanssa. Jopa hänen äitinsä on joskus sanonut hänelle, että osallistuthan sitten varmasti kotitöihin, eli ilmeisesti tuttua juttua ollut tämä hänen laiskuutensa jo silloin kun vielä asui vanhemmillaan... 

Minun nenu kyllä nyt vainuaa sen, että hän tietää kyllä mutta koittaa överiksi vetämällä, absudeja olkiukkoja rakentamalla ja sitten niistä syyllistämällä manipuloida sut lopettamaan sellaiset puheet, joissa vaadit miehelle jotain vastuuta teidän huushollissa.

Miettisin.

Ajattele jos saatte lapsia? Vaikeaa arvata miehen panos?

Ja valitan lisää... Tänään lähin jo aikaisin joululahjaostoksille ja hän jäi vielä nukkumaan. Tulin kotiin, niin ei ollut edes sänkyä pedannut ja sitten kun teki itselleen syötävää, valitti kun kaikki haarukat olivat tiskissä, "ei jaksa tiskata" joten tyytyi lusikkaan. En tiedä itkeä vai nauraa. :D -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap,

Parisuhteeseen vaikuttaa sekä tunne että järki. Järki on tarpeen arvioimaan sitä, mikä on ns pieni asia ja siedettävä asia, mikä taas on kynnyskysymys. Hyvin monille ihmisille koti on näitä aika tärkeitä asioita: kodin on oltava itselle sopiva. Jos toinen osapuoli joko siisteydellään tai muulla käytöksellään (esim. musiikinsoitto, sisustusvalinnat jne) jollain lailla aiheuttaa sen, ettei kotia tunne omakseen tai ei viihdy siellä, onhan se iso asia. Jos käytännön asiat ja lifestylet ovat täysin eri maailmasta ja kodin suhteen ei voida luoda yhteisiä malleja, niin tulee mieleen, miksi sitten asua yhdessä?  Voisit miettiä itsenäsi, minkä verran olet oikeasti valmis sietämään ja tulemaan vastaan. Priorisoida itsellesi välttämöttömimmät seikat. Näistä asioista pitää puhua aivan konkreettisesti ja yksilöiden. Ei vain että 'voisitko olla siistimpi' tyyppisesti, vaan ihan selkeästi ehdotus minimitasosta, jonka alle et voi tinkiä.  Esimerkiksi vaikka että ennen nukkumaan menoa on yhdessä tiskit tiskattava tai mikä se nyt sinulle sitten ikinä onkaan. Jos kumppani ei voi noudattaa tätä, joudut miettimään, onko suhteessa muita vaihtoehtoja kuin yhdessä asuminen. 

Kiitos vastauksesta. Olen joskus ottanut asian esille niin, että olen tehnyt selväksi rajani. Olen myös varovaisesti ehdottanut, että olisiko sitten parempi jos asuisimme erillämme jos tottumukset ja mieltymykset ovat niin erit näissä asioissa. Silloin hänen reaktionsa on ollut loukkaantuminen, tuumannut vain että en halua olla hänen kanssaan ja haluan hänestä vain eroon. Hänelle myös tämä asia on aivan liian mitätön syy edes harkita erillään asumista. 

Jossakin määrin pystyn sietämään ja yritänkin kovin, mutta ärsyttää tuntea olonsa ihan äidiksi kun komentaa toista osallistumaan ja joutuu siivota toisen jäljet... Puhe ei ole oikein tehonnut tähänkään mennessä, en tiedä tehoaako sen paremmin ajan kanssa. Jopa hänen äitinsä on joskus sanonut hänelle, että osallistuthan sitten varmasti kotitöihin, eli ilmeisesti tuttua juttua ollut tämä hänen laiskuutensa jo silloin kun vielä asui vanhemmillaan... 

Minun nenu kyllä nyt vainuaa sen, että hän tietää kyllä mutta koittaa överiksi vetämällä, absudeja olkiukkoja rakentamalla ja sitten niistä syyllistämällä manipuloida sut lopettamaan sellaiset puheet, joissa vaadit miehelle jotain vastuuta teidän huushollissa.

Miettisin.

Ajattele jos saatte lapsia? Vaikeaa arvata miehen panos?

Joo, todella mietinkin. Ongelmana on sekin, että hän on muuten hyvä ihminen ja hänessä on paljon sitä mitä puolisossa arvostan ja toivon ja pelkään etten löytäisikään toista yhtä hyvää, edes puoliksi yhtä hyvää vaikka sitten siistimmän ja vähemmän laiskan tapauksen. 

Ja joo, pelottaa vähän ajatus siitä, että jos lapsia joskus tulisi, joutuisinko silti tehdä kaiken yksin ja jäisikö lapsi/lapsetkin mun vastuulleni... 

Haloo ap, eikö olisi paljon parempi että asuisitte erillään? Minun hermoni eivät todellakaan kestäisi tuollaista laiskimusta! Hyvä puoliso todellakin.. teettää sinulla kaiken? Minun mieheni ei ikinä jätä

minulle mitään tavaroitaan korjattaviksi, tiskaa, leipoo,imuroi. Ajattele elämää eteenpäin- sama meno jatkuu yhä vaan. Älä ainakaan tee lasta tuon sankarin kanssa!

Mä ihmettelen, miten ihmeessä joku vielä tänään pystyy vääntämään maailmaan penskan ja kasvattamaan niin, ettei vie tyhjää maitopurkkia roskiin? Ihan sama, ettei persettän pyyhkis paskalla käymisen jälkeen. "Ei sitä ny jaksa ku huomen pitää kumminki ehkä mennä suihkuun."