Ärsyttää poikaystävän laiskuus

Vierailija kirjoitti:

Olet ryhtynyt kumppanillesi huolehtivaksi ja passaavaksi äidiksi ja sellaisena tulet pysymään niin kauan kuin suhteenne kestää.

Niin, ymmärrän. :( En kuitenkaan haluaisi olla sellainen, ja siksi olenkin yrittänyt rakentavasti keskustella asiasta. En todella haluaisi erota tai edes muuttaa erilleen "vain" tämän takia, mutta jos todella hän on ja pysyy pyynnöistä huolimatta tuollaisena, ei kai sitten jää paljon vaihtoehtoja. Vielä kestän sen että olen se joka huolehtii hänenkin jälkensä, mutta en usko että pidemmän päälle sellaista jaksaa. En myöskään haluaisi olla sanomassa samasta asiasta koko ajan, koska silloin varmasti hänen mielestään "nipotan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.

Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".

Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?

Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.

Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.

On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????

Jokaisessa kodissa on paikkoja, joita ei kukaan erikseen sotke, mutta jotka täytyy välillä siivota. Vessa, kylpyhuone, uuni, jääkaappi, keittiönkaapit, ikkunoiden pesut, mattojen pesu, kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus... onhan noita. Hassua, että täällä vaahdotaan jostain imuroinnista, vaikka raskaampiakin töitä on. Kyllä noistakin huolehtiminen kuuluu myös työssäkäyvälle.

kodinkoneiden puhdistamiset, pakastimen sulatus   ?????

Mikä kodinkoneiden puhdistus?

Ostakaan itsesulattava pakastin niin ongelma on hoidettu?

Kahvinkeittimeen pitää tehdä aika ajoin kalkinpuhdistus. Tiskikoneeseen myös, mutta siivilät pitää puhdistaa erikseen. Uuni pitää pestä, jos tekee uuniruokia. Jääkaappi ja pakastin pitää vetää pois paikoiltaan ja imuroida pölyt takaa. Pyykkikone pitää myös puhdistaa vaikka sitruunahapolla ja nukkasihti puhdistaa. Etkö tosiaan tajua, että kylpyhuone pitää pestä välillä kunnolla ja sauna myös? Etkö ole koskaan pessyt keittiön kaappeja? Mattoja ei tietenkään tarvitse pestä, jos sellaisia ei ole.

Meillä nykyinen pakastin on no-frost ja se on paras ikinä. Pakastimen sulatus oli työlästä. Eniten se v*tutti silloin, kun olin ehtinyt sulattaa sen edellisellä viikolla ja sitten mies unohti pakastimen oven raolleen ja pakastin oli taas umpijäässä.

Ratkaisu kahvinkeitin roskiin ja lopettakaa kahvin juominen.

Yksikään ihminen jota tunnen ei puhdistele tiskikoneen siivilöitä enkä myöskään tunne yhtäkään jonka tiskikone olisi tarvinnut korjausta alta 10 vuoden.

Uuni ei likaannu jos osaa uunia käyttää. Kerta vuoteen riittää uunin puhdistus jos uunia käyttää oikein. 

Jääkaapin takaa puhdistus on taas niitä kerta vuoteen asioita.  Pyykkikoneen sihtiä ei tarvitse puhdistaa. Sitruuna hapon käyttäminen nyt ei erityisemmin ihmistä rasita.

Kyllä minä tajuan että kylpyhuone pitää pestä.  Siinä menee tunti eikä sekään kuulu mihinkään viikottaisiin juttuihin. Mitä vähemmän sitä käyttää niin sitä vähemmän se likaantuu.

Kyllä minä puhdistan keittiön kaapit. Mutta kun kaapit on kiinni niin niiden likaantumisessa kestää HYVIN kauan. 

Oikein keksimällä keksit noita ongelmiasi. Kerta kuussa siivoaja hoitaa noi kaikki valittamasi asiat kuntoon.

Noin, nythän aloittajan ei tarvitse noitakaan hoitaa vaan mies voi tehdä nuo pikkuhommat pois. Aloittaja vain imuroi ja pyyhkii pölyt, joten hommat on hyvin jaettu. Jos ei viitsi, niin ostaa sitten siivouspalveluina.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Me ollaan kohta 30v pariskunta ja meillä on siivous on ikuinen riidanaihe. Minä oon pohtinut terapiaa ja erillään asumista, miehestä kaikki on ok. Mies on tottunut lapsuudenkodissa siivoamaan ja siitä jäi kuulemma "traumat". Hänen äitinsä on todella tarkka kotinsa siisteydestä, minä en niinkään. Mies on kyllä ennen minuakin ollut avoliitossa, mutta en tiedä miten siivousasiat ovat silloin menneet. Kuten sanoin, minä en ole erityisen tarkka ja en pyyhi pölyjäkään turhan usein. Mutta haluaisin että sellaiset perus jutut olis kunnossa ja tehtäis ilman sanomista, esim. roskien vienti, kissanhiekkalaatikon puhdistus (meilläkin kissat on ihan yhdessä hankittuja), astioiden laittaminen koneeseen... Monesta itselle itsestäänselvästä asiasta pitää sanoa ja toisinaan tunnen itseni hieman äidiksi. Lapsista kumpikaan ei ole onneksi innostunut. Joku ratkaisu tähän on meilläkin tultava, mutta en ole mitään radikaaleja päätöksiä uskaltanut vielä tehdä.

AP:n kaltaiset valittajat on syipäitä siihen että tämä maa on paska. Valitetaan koko ajan. Valittaja on AINA ITSE syyllinen tilanteeseensa. Hänellä se ongelma on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Ai niin eilen olin taas kamala vaimo, kun huikkasin kotiin tulevalle miehelle, että älä tule kengät jalassa keittiöön vaan laita suoraan telineeseen, imuroin ja luuttusin juuri. Ja niin se pari kassia (likaisia eväsrasioita ja remppatarvikkeita) nostettua eteiseen, lampsi keittiöön kura ropisten pitkin ja poikin kengät jalassa. Parkaisin että et oo tosissas ja mies murisee että taas se alkaa.

Ja ne likaiset kipot jäi siihen lattialle, ei edes tiskialtaaseen viitsinyt laittaa.

Myös vallottava tapa hänellä on vetää vaatekaapista laatikot lattialle, penkoa mitä tarvitsee, ripotellen sinne tänne mitä ei tartte ja lopulta jättää ne laatikot lattialle, ei viitsi laittaa vaatteita eikä laatikoita takaisin kaappiin. Joka päivä.

Mä harkitsen hyvin vakavasti, että jollen ota eroa, kerään nuo kaikki vaatteet koriin ja takapihalle syttyy kiva kokko.

Ok, nyt on aika luovuttaa. Tuo touhu on passiivisgressiivista vittuilua ja miehesi tekee sen tahallaan. Ota vaan suosiolla ero ja pelasta hyviä vuosia elämääsi. Kadut joka sekunttia jotka jäit.

Vierailija kirjoitti:

AP:n kaltaiset valittajat on syipäitä siihen että tämä maa on paska. Valitetaan koko ajan. Valittaja on AINA ITSE syyllinen tilanteeseensa. Hänellä se ongelma on.

Ei luoja, oletko oikeasti tosissasi? Toivottavasti olet sinkku ja pysytkin sellaisena. Eli kun kumppani viitsii sanoa jostakin, mikä syystäkin häiritsee, on vika vain hänessä ja hänellä on ongelma? Se ei muuten edes ole valittamista, vaan ihan aiheesta sanomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet nyt jonkin aikaa yhdessä ja olen huomannut miten vaikeita edes ihan perus kotityöt ovat hänelle. Ilmeisesti saanut tämän mallin kotoaan, vanhemmat varmaan huolehtineet isoimman osan ja oma kämppänsä oli yleensä tosi sotkuinen, kun vielä ennen yhteenmuuttoamme siellä asui. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa asiasta, joskus jopa hermostunut. Alussa ei vienyt edes omia astioitaan tiskiin. Ei petaa sänkyä, vaikka olisi se joka viimeisimmäksi ylös sängystä nousee. Ei imuroi, tiskaa tai laita tavaroita paikoilleen oma-alotteisesti. Ei vie roskia, ei siivoa edes kissanvessaa vaikka ihan yhteisiä lemmikkejä ovat. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.

Myönnän että olemme tässä ihan erilaisia; olen aina pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä ja itseasiassa ihan nautinkin joistain kotitöistä. Hän taas on niitä, jotka varmaan viihtyvätkin "eletyn näköisessä" ympäristössä. En siis ole mikään kontrolli/siivousfiikki, mutta haluan kuitenkin kotimme näyttävän kodilta eikä kaatopaikalta. Tietysti joku kompromissi olisi tässä tilanteessa paras, mutta hän ei tule yhtään vastaan. Onko muka ihan ok, että astiat jätetään pöytään ja kämppä pölyttyy mutta toinen ei tee asialle mitään kunnes minä mainitsen että alkaa olla sotkuista, pitäisi siivota? Tähän hän vastaa vaan että "okei".

Tilanne on tällä hetkellä se, että hän on meistä se työssäkäyvä ja minä kotona, koska olen sairaslomalla. Mielestäni on siis kyllä ihan reilua, että isoin osa kotitöistä kuuluisi silloin mulle. Mutta onko todella reilua, että kaikki jää minun vastuulleni, että toinen ei siivoa edes tyhjentämäänsä maitopurkkia roskikseen oma-alotteisesti? Onko ok, että toinen ei kanna minkäänlaista vastuuta yhteisen kodin siisteydestä?

Pelkään, että tämä johtaa lopulta siihen, etten halua enää asua yhdessä. Tuntuisi silti niin tyhmältä asua erillään vain tällaisen asian takia, kun muuten yhteiselo on ihanaa ja meillä oli reilusti välimatkaakin, jonka takia tämä on enemmän kuin toimiva ratkaisu. Tuntuisi muutenkin takapakilta suhteelle muuttaa erilleen kun kerran on päätös yhteenmuutosta jo tehty. En vain tiedä mitä tehdä, lähes joka päivä jossakin vaiheessa meinaan menettää malttini kun huomaan miten toinen vaan porsastelee.

Jos sinä olet kotona koko päivän niin siloinhan sinä olet se joka sotkee. Sinä olet myös se jota haittaa tilanne joten sinä olet myös siitä vastuussa.

On täysin naurettavaa että sinä nyhjäät himassa sotkemassa koko päivän ja mies on töissä. Sitten kun mies tulee töistä niin sinä sanot että rupea siivoamaan kun minä olen täällä sotkenut????

On täysin naurettavaa, että toinen tulee töistä, syö olkkarissa ja jättää OMAT sotkunsa toisen siivottavaksi. Sitähän ap tässä valittaa. Mutta sä oletkin tahallaan ymmärtänyt väärin, että pääset kylvämään riitaa.

Varmaan parempi että vapautat poikaystäväsi ja annat hänet jolle kulle yhtä laiskalle. Löytävät kyllä yhteisen tavan hoitaa kotityöt ym. Terveisin Äippä, joka ei paljon kotitöillä itseään stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan parempi että vapautat poikaystäväsi ja annat hänet jolle kulle yhtä laiskalle. Löytävät kyllä yhteisen tavan hoitaa kotityöt ym. Terveisin Äippä, joka ei paljon kotitöillä itseään stressaa.

Meillä muuten lapset ovat tehneet ihan pienestä asti kotitöitä kuten vieneet itse likaiset pyykit pyykkikoriin ja raivanneet lelunsa leikkien jälkeen. Nykyään kun ovat jo alaluokilla koulussa niin imuroivat, moppaavat huoneidensa lattiat, pyyhkivät pölyjä, tyhjentävät ja täyttävät astianpesukonetta ym. ja jopa omatoimisesti. Toki meillä on robotti-imurit ja muut mutta joskus täytyy imuroidakin.

Kotiapua voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Kyllä ihmiset lukivat aloituksen hyvin, olet vaan nyt jäänyt jumiin ideaan että miehen käytös on pikkujuttu ja sinun fiksattavissa.

Nätisti pyytelet ja anelet kunnioitusta omassa kodissasi ja eihän mies voi tahallaan noin tehdä kun kaikki muu on niin hyvin. ...paitsi että kunnioitus kotona on se perusta mille kaikki yhdessäoleminen perustuu. Tuollainen välinpitämättömyys sinun tyyväisyyttäsi kohtaan kertoo siitä tunteet eivät ole yhtä voimakkaat kuin sinulla. Hänen ilonsa olla näkemättä yhtään vaivaa on tärkeämpi kuin sinun elämänlaatusi.

En ole koskaan kuullutkaan kenenkään tälläisen ihmisen parantuneen välittäväksi ihmiseksi. Haluatko varmasti piikoa vuosia ja sitten ehkä olla jumissa lapsen takia?

Eroaisin ja etsisin sellaisen miehen, joka kunnioittaa minua.

Miksi ihmeessä muutit yhteen sotkuisen miehen kanssa?

Mä oon seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3 vuotta eikä meillä ole aikomustakaan muuttaa yhteen. Yksi syy siihen on se, että mies on siisti ihminen joka siivoaa säännöllisesti ja korjaa aina välittömästi esimerkiksi illanvieton jälkeen tavarat paikoilleen ja tölkit muovipusseihin. Itse olen aikamoinen sika koska inhoan siivoamista yli kaiken. Tiedän, että siivous jakautuisi epäreilusti yhteisessä asunnossa, joten asumme molemmat omissa kodeissamme.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Tavoille?

Mikä helkutin ylijumala sinä luulet olevasi? Puhut miehestä kuin koirasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä muutit yhteen sotkuisen miehen kanssa?

Mä oon seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3 vuotta eikä meillä ole aikomustakaan muuttaa yhteen. Yksi syy siihen on se, että mies on siisti ihminen joka siivoaa säännöllisesti ja korjaa aina välittömästi esimerkiksi illanvieton jälkeen tavarat paikoilleen ja tölkit muovipusseihin. Itse olen aikamoinen sika koska inhoan siivoamista yli kaiken. Tiedän, että siivous jakautuisi epäreilusti yhteisessä asunnossa, joten asumme molemmat omissa kodeissamme.

N25

No kuten sanoin, huomasin että hänen kämppänsä oli toisinaan aika sotkuinen, mutta koko todellisuus joissakin asioissa paljastuu vasta sitten kun asutaan yhteisen katon alla. Tietysti ajattelin aluksi, että ehkä hän ymmärtää eron siinä, asuuko yksin vai toisen kanssa. Ajattelin, että vaikka oma kämppänsä ei aina ollut tiptop siisti, ymmärtäisi ottaa toisen huomioon sitten kun asutaan yhdessä. -Ap

Mun vaimo on samanlainen. En ole kauhea siisteysintoilija, mutta ahdistaa ihan sikana, kun roskat jää siihen mihin sattuu kädestä tipahtamaan ja ruoka syödään tietysti telkkarin ääressä ja siihen jää astiat, kunnes puhtaat loppuvat.

Ja jos oikein nohevalla tuulella on, niin saattaa viedä astiat mun mieliksi keittiöön, mutta useimmiten ne jää sitten tiskipöydälle,jos koneessa on puhtaat.

Turhauttaa kyllä kun asiasta riitelee, niin minä olen nipo ja vaadin mahdottomia. Sitten taas skarppaa pariksi viikkoa..ja sit roskien viennistä pitäisi myöntää mitali !

Olen yrittänyt koulia vaihtelevalla menestyksellä puuttumalla välittömästi, jos nousee sohvalta tyhjin käsin. Sekin tuntuu melkein samalta kuin kävisi itse viemässä roskia ja lautasia kun koko ajan pitää tarkkailla.

Muuten on kyllä ihana ihminen, mutta mietin kanssa et millä saisi muutosta aikaan..ja pelkään että jos hän rupeaa äidiksi, niin onko siinä mahtava tekosyy laiminlyödä aivan kaikki normaalit toiminnot kotona.. (olen tietoinen että lapsessa on työtä, mutta varmaan ymmärrät pointin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Kyllä ihmiset lukivat aloituksen hyvin, olet vaan nyt jäänyt jumiin ideaan että miehen käytös on pikkujuttu ja sinun fiksattavissa.

Nätisti pyytelet ja anelet kunnioitusta omassa kodissasi ja eihän mies voi tahallaan noin tehdä kun kaikki muu on niin hyvin. ...paitsi että kunnioitus kotona on se perusta mille kaikki yhdessäoleminen perustuu. Tuollainen välinpitämättömyys sinun tyyväisyyttäsi kohtaan kertoo siitä tunteet eivät ole yhtä voimakkaat kuin sinulla. Hänen ilonsa olla näkemättä yhtään vaivaa on tärkeämpi kuin sinun elämänlaatusi.

En ole koskaan kuullutkaan kenenkään tälläisen ihmisen parantuneen välittäväksi ihmiseksi. Haluatko varmasti piikoa vuosia ja sitten ehkä olla jumissa lapsen takia?

Kieltämättä sanoissasi on varmasti perää, vaikka niin kamalan pahalta tuntuukin ajatella että hän rakastaa minua vähemmän kuin minä häntä... Kyllähän se on selvää, että tuo on jollakin tapaa liitoksissa siihen, miten paljon välittää ja kunnioittaa toista. Kyllä mä ymmärrän että on oppinut olemaan tuollainen ja joskus voi olla vaikeaa päästä tavoistaan eroon, mutta jos toista oikeasti kunnioittaa ja hänen hyvinvointinsa on tärkeää, yrittäisi ainakin kovemmin. Kiitos näkökulmasta. -Ap

Laiska kaatopaikka (nainen) täällä terve. Naimisissa todella siistin miehen kanssa. Meillä mies hoitaa kaikki kotityöt (20 vuotta jo). Minä jo yhteen muuttaessa sanoin suoraan, että pieni raivaus kerran puolessa vuodessa riitä ja mitään marttyyrinillitystä en kuuntele. Jos haluat, että on siistiä niin siivoat itse tai minä maksan siivoojan. Koska rahasta tarkalle miehelle siivooja ei ole vaihtoehto on hän hoitanut nämä hommat 90% kaikki nämä vuodet.

Olemme sitten sovun säilyttämiseksi kehittelleet kaatopaikan ja anaalisiivoijan mielenlaatuun sopivia sääntöjä :) Minulla on joka huoneessa oma "kasaalue" jonne saan vapaasti jätellä roiniani ja jonka luontaisesti raivaan n. 4 kk välein. Näin suurin osa kämpästä pysyy miestä miellyttävässä kunnossa ja minäkin saan olla riittävän vapaasti oma itseni.

Esittelen näihin tilanteisiin siis eksoottisen ratkaisun nimeltä kompromissi (joka ei siis tarkoita sitä, että vain toisen tapa olla ja elää on oikea, edes silloin kun se on "normaalimpi")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin kirjoittaa pitkän litanian, mutta tiivistän sen tähän. Jätä se.

Voit alata uhkailemaan että eroat jollei likapyykit löydä pyykkikoriin, eikä roskat roskakoriin, mutta vaikka tyyppi voi terästäytyä hetkellisesti, se tulee taatusti taantumaan takaisin koska pilalle passattu on pilalle passattu vaikka voissa paistaas.

Mun mies lasten tulon jälkeen muuttui täysin porsaaksi ja minä en kuulemma muuta tee kun nalkuta (kun kehtaan kerta toisensa jälkeen pyytää että laittaa takkinsa henkariin, kengät telineeseen ja roskansa roskiin).

Vaikka armas onkin, niin ero tässä tulee ennen kuin mukulat menee kouluun jos ei saa menettämiään taitojaan takaisin.

Noita miehiäkin löytyy, jotka ymmärtävät että jokin omatoimisuus pitää olla vaikka toinen päävetovastuussa kodista onkin.

Niin, kai tavallani haluan vaan elätellä toivetta siitä, että toinen voisi oppia "tavoille". Kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota tai olla erillään vain tämän takia. Kuitenkin se, että toinen ei yhtään huolehdi yhteisen kotimme siisteydestä, häiritsee minua. En halua olla se nipottava tyttöystävä tai äitihahmo joka huolehtii toisen sotkuista.

On myös ärsyttävää, miten moni tuntui jättävän osan aloituksesta lukematta, kun ei ymmärtänyt sitä, että minä ihan mielelläni hoidan isoimman osan kotitöistä. Varsinkin nyt kun olen itse kotona, pidän sitä reiluna että iso osa hommista kuuluisi minulle. Tässä olikin enemmän kyse juurikin siitä, että edes niitä omia sotkuja ei osata siivota pois ja pidetään itsestäänselvyytenä että minä hoidan kaiken. -Ap

Tavoille?

Mikä helkutin ylijumala sinä luulet olevasi? Puhut miehestä kuin koirasta.

Niin. On hyvien tapojen mukaista ja usko tai älä - suurimmalle osalle itsestäänselvyys - että toista kunnioitetaan ja omat sotkut siivotaan. Kasvattaisitko vaikka lapsesi mielelläsi niin, ettei heillä ole mitään vastuuta siivota sotkujaan, vaan sinä aina teet sen heidän puolestaan? Tuskin. Silloin ei ole myöskään ok että parisuhteessa toimitaan niin. Kyllä jokaisen on sen verran käytöstapoja omattava, että tajuaa että on itse vastuussa omista sotkuistaan ja kodin siisteydestä ja mukavuudesta ylipäätään.