Siskon käytös lapseni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen tämä "isompi" lapsi on? Miksi ei saisi mennä tädin kanssa eri huoneeseen leikkimään?

Mitä nämä muutkaan asiat haittaa. Anna siskon hoitaa. Rentoudu itse rauhassa.

Nyt jo mieti joulua. Eli ette näe usein. Ota itse joulu levon kannalta

Sisko hoitaa

Vai oletko mustasukkainen?

Tuossa sanoin, että vauvana ja taaperona teki tuota, että vei pois luotani. En minä itse voisi kuvitellakaan että tekisin samoin, ellei taaperoikäinen vaikka pyydä katsomaan huonettaan. Ylipäätään mun mielestä alle 2-vuotias ei edes kunnolla käsitä mitä tapahtuu, jos viedään mitään sanomatta pois vanhempien läheisyydestä vaikkapa vieraassa paikassa.

Lapsi on nyt 4-vuotias, ja ei edes lähde usein mihinkään pois vanhempien luota vaikka siskoni pyytäisi. Haluaa esimerkiksi kahvitella aikuisten kanssa, ja kuunnella leikin lomassa mitä aikuiset puhuvat keskenään. Mutta jos käydään yhdessä ostoksilla tms., niin siskoni nappaa lapsen käsikynkkään ja selvästi hakeutuu erilleen minusta. En tiedä miten lapseni tuon kokee loppujen lopuksi, ehkei vielä niin ymmärrä asian päälle. Monesti kyllä hakee katseella heti äitiä, tarkistaakseen etten ole liian kaukana. Joskus siskoni on huvipuistossa melkeinpä eksyttänyt minut heistä.

Kiitos kaikille vastauksista. On helpottavaa kuulla etten useimpien mielestä ole liian tiukka tai jopa mustisäiti, vaikka yhdellä sekin kävi mielessä.

Toki kun lapsi oli pieni ja joku luuli siskoani lasten äidiksi, se kirpaisi pahasti. Joku kysyi onko siskoni tahtomattaan lapseton, ei ole, hän ei halua lapsia.

Ap

Miten aikuinen voi otta pienen lapsen käsikynkkään? Ryömien lattialla?

Ap, yhtä jankkaajaa lukuunottamatta kaikki ymmärsivät pointtisi. Jos joku tuntuu noin väärältä se myös on sitä. Toki voit jutella siskosi kanssa, mutta tuon luonteisen ihmisen kanssa siitä tuskin mitään ratkaisua syntyy. Päsmäriluonne kun on. Meillä ainakin ennen välirikkoa lapsi alkoi kotona puhumaan näitä mitä sukulaisnainen oli kieltänyt kotona puhumasta.

Lapsella oli selvästi huono omatunto, kun silloin jo 4-vuotiaana ymmärsi että oli tehty asioita jotka oli kotona kielletty. Kuuntele itseäsi ja lastasi. Sinun perheesi ei voi olla lapsettoman siskosi kotileikkien temmellyskenttä.

T. Se joka aiemmin ketjussa kirjoitti vastaavasta

Miehelläni meni hermot siskooni jo vauva-aikana, mutta sieti tuohon asti kunnes päätettiin ettei lapsi mene sinne enää hoitoon. Aika kauan sitäkin puntaroitiin, minä olin lempeämpi siskoani kohtaan, mutta nykyään ymmärrän miehen näkökulmaa paljon paremmin.

Rehellisesti sanottuna en yllättyisi vaikka siskokin palstailisi, joten en nyt ihan autenttisesti kaikkea kerro vaan pienin muunnoksin, mutta tärkeimmät toki. Tätä varmasti tekevät muutkin sukulaisistaan avautuvat ihmiset. Eikä minun mielestä ole mukavaa, että joku sukulainenkaan tunnistaisi. Lapsi ei mene hoitoon osittain koska siskoni jätti toistuvasti lähes kaikki ohjeemme/pyyntömme noudattamatta. Nämä olivat aika pikkuseikkoja mielestäni, mutta sitten kun sisko ei enää hakuaikoja noudattanut, niin laitoimme pelin poikki. Siis jos menimme hakemaan lasta sovittuna aikana, niin eivät olleetkaan kotona jne. Ei tuokaan maailmanloppu kerran tapahtuessaan olisi, mutta nykyään luottamusta näiden kyläilyjen suhteen ei vain ole, joten minkäs teet. Harva kai lapsensa antaa hoitoon ihmiselle, johon ei luota. Muutakin pientä oli, mutta ne eivät ole niitä tärkeimpiä pointteja.

Tällä hetkellä minulla eniten silti häiritsee siskon tyyli vuorovaikuttaa. Pakko kai vain ottaa asia kunnolla puheeksi vaikka kahdestaan. En minä halua välejä poikki tällaisten vuoksi laittaa, vaan muuttaa tätä dynamiikkaa. Se mielestäni riittää ettei liian usein tavata ja sisko ei ainakaan hoida lasta, niin kauan kuin epäluottamusta on.

Ap

En kyllä yhtään ymmärrä.

Voihan olla että äiti vaan ei kestä että lapsella on hauskaa muiden kanssa. Nyt ei kelpaa sisko hoitajaksi. Harmi myös lapselle

Ehkä itsekin olisi kiva joskus mennä miehen kanssa jonnekin. Ja silloin olisi kiva jos lapsella olisi tuttu täti.

Niin ja totta kai jos tämä pahenee, niin en laita perhettäni alttiiksi tällaiselle käytökselle enää. Kuten sanoin, miestäni tämä on jo pidempään vaivannut. Ja varmasti mitä isompi lapsi on kyseessä, niin sen isompi ongelma tällainen ylikävely on, lapsi oppii ettei meitä täydy kunnioittaa.

Olen jopa miettinyt välillä, että entä jos siskoni liittoutuu lapsen pahimman murkkuiän aikana hänen kanssaan ja myötäilee vieressä kuinka hirveitä rajoittajia me vanhemmat ollaan. Tätä olen itse pitänyt minun lapsellisuutena, että mielikuvitus nyt laukkaa liikaa, mutta näitä vastauksia lukiessa tuo ajatus taas herää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta kyllä ota oikein selvää oletko vaan mustis vai onko siskosi käytöksessä jotain outoa. Vähän vaikutat kyllä epävarmalta, jos ulkopuolisten tahaton äidiksi luuleminen on noin iso asia.

Mun lähipiirissä läheiset ihmiset on kyllä aina vieneet lapsia toiseen huoneeseen tai mökillä ulkona muualle tms. ja ottaneet näin yhteistä, kahdenkeskistä aikaa. Olen ajatellut sen haluna tutustua lapseen. Minä ehdin olla lasteni kanssa tarpeeksi sIllonkin, kun emme näe muita läheisiä. Siskosi toiminta kuulostaa samalta.

Mitä noihin kasvatustilanteisiin tulee, niin varmaan vaan osallistumishalua. Mutta sen voisit erikseen ottaa puheeksi siskosi kanssa, että näissä tilanteissa toivot passiivisuutta.

Jotkut ei taida nyt käsittää oikein tuota toiseen huoneeseen viemistä. Tuskin ap:stakaan siinä olisi ongelmaa, että esim. lapsi itse ottaa toista aikuista kädestä ja vie johonkin toiseen huoneeseen leikkimään jotain. Tai aikuinen ehdottaa lapselle, että "hei, mennäänkö x-huoneeseen katsomaan x-juttua?" eli tuskin tuollaisessa luonnollisen oloisessa huoneesta toiseen siirtymisessä on kenestäkään mitään outoa, mutta mä ainakin käsitin tuon ap: n tapauksen niin, että sisko vain nappaa lapsen ja vie vainvihkaa muualle ja tekee sitä jatkuvasti, niin että äidille syntyy jo mielikuva, että sisko suorastaan yrittää päästä äidistä eroon ja hakeutuu lapsen kanssa omaan rauhaan. Sisko ei kerro lapsen äidille motiivia, miksi vie lasta muualle ja jopa lapsikin vaikuttaa olevan hämillään. Kyllä tuollainen on minusta erikoista toimintaa.

Musta kuulostaa että sisko ihan normaalisti pyytää ja tomii

Ap suhtautuu näin:"Lapsi on nyt 4-vuotias, ja ei edes lähde usein mihinkään pois vanhempien luota vaikka siskoni pyytäisi. Haluaa esimerkiksi kahvitella aikuisten kanssa, ja kuunnella leikin lomassa mitä aikuiset puhuvat keskenään."

Miksi ihmeessä?

No minun mielestäni on ihan normaalia, että 4-vuotias tykkää osallistua "aikuisten juttuihin" ja on kiinni jossain määrin vanhemmissaan. Kyllä hän tykkää esitellä leluja ja huonettaan, mutta ei välttämättä innostu erityisesti jos siskoni yrittää maanitella häntä pois luotamme jatkuvasti. Minusta luit tuosta enemmän kuin kirjoitinkaan.

Ap

Minustakin ihan normaalia, että lapsi ei halua maaniteltaessa lähteä. Oma nykyinen 3-v ja esikoinen samassa iässä eivät menneet, jos joku "yritti liikaa" ja tungetteli. Jos saivat olla rauhassa ja lähestyä aikuista itse, niin mielellään leikkivät tätien ja setien kanssa. Lapsetkin ovat ihmisiä ja pitää hyväksyä, jos he joskus mielummin tekevät jotain muuta kuin osallistuvat aikuisten leikkeihin.

Jäähdytä välejä siskoosi. Tämä ei ole normaalia. Tästä lähtien ette kerkeä näkemään häntä kovin usein ja silloin kun näette niin tavatkaa jossain missä sisko voi leikittää lasta turvallisesti silmiesi alla. Kauppoihin ja huvipuistoihin en lähtisi hänen kanssaan.

Älä huoli. Kun se omia saa alkaa sun mussukka raivostuttaa ja ärsyttää. Se lapses tekee sillon kaiken väärin ja on jotenki vaan niin rasittava, kun se siskon oma on sillon kaiken keskipiste.

Että sanoisin vain, että ota etäisyyttä vähän ja nauti kun vielä hoitas.

Ei nimittäin hoida enää, kun omia saa. Pyytää vain lapsensa kaveriksi leikkimään, että saa itse siivottua.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta, itselläni samankaltainen tilanne, tosin tämä rajojen ylittäjä on oma äitini.. Meidän tilanteessa on auttanut se, että ns. tilanteen ollessa päällä, eli esim uhmakohtauksen aikana jos äitini yrittää tulla keskeyttämään juttelumme tai oman tapani hoitaa asia, olen ihan kunnolla äyskähtänyt, että nyt en tarvitse apua, anna tilaa! Välejä on ollut pakko myös viilentää väkisin, mummo kun tunkisi meille kylään joka ikinen päivä ja koko ajan pitäisi raportoida mitä lapsi tekee. Välillä menee paremmin, ja välillä ahdistaa enemmän. Pitää olla hirmu tarkka omista ja perheen rajoista.

Jäin tätä miettimään näin mummona. En mielestäni ole tunkenut edes kuukausittain kylään, ymmärrän että perheellä on rajat. Suhteeni tähän yhteen lapsenlapseeni on etäisempi, mitä muihin lastenlapsiin.

En mielestäni ole tehnyt mitään, mikä olisi rikkonut luottamusta. Tekisin mielelläni jotain kivaa tämänkin lapsen kanssa, koska teen mukavia asioita muidenkin lastenlasten kanssa.

Tarvittaessa annan tällekin perheelle lastenhoitoapua, mutta usein saan jotain ohjeita, miten pitää toimia. Suhde on jännitteinen ja luulen, että se vaikuttaa lapseen.

Luen ap.n viestejä ja silti näen vain mustasukkaisuutta? Ei kylässä ole samat säännöt. Talossa talon tavalla ja vieraat ajallaan.

Meilläkin mummolassa syödään herkkuja ja aamupalaksi pullaa, vaikka kotona noin ei tehtäisi ikinä.

Teinillä pitääkin olla turva ja tuki aikuinen, jota oma vanhempi harvoin siinä itsenäistymisen puuskassa on.

Minullakin oli kaverin mt-ongelmainen äiti tukena. Reppana se nykyään on, mutta teininä hän oli just huipputyyppi, kun kännäs meidän kanssa ja normaali minusta kasvoi.

Itse olen siskon lapsilleni se tuki ja turva. Tosin ilmiannan heti kännit ja tupakit, että silleen vähä percheestä tää täti, mutta rakas heille olen :D

Vierailija kirjoitti:

Luen ap.n viestejä ja silti näen vain mustasukkaisuutta? Ei kylässä ole samat säännöt. Talossa talon tavalla ja vieraat ajallaan.

Meilläkin mummolassa syödään herkkuja ja aamupalaksi pullaa, vaikka kotona noin ei tehtäisi ikinä.

Teinillä pitääkin olla turva ja tuki aikuinen, jota oma vanhempi harvoin siinä itsenäistymisen puuskassa on.

Minullakin oli kaverin mt-ongelmainen äiti tukena. Reppana se nykyään on, mutta teininä hän oli just huipputyyppi, kun kännäs meidän kanssa ja normaali minusta kasvoi.

Itse olen siskon lapsilleni se tuki ja turva. Tosin ilmiannan heti kännit ja tupakit, että silleen vähä percheestä tää täti, mutta rakas heille olen :D

No en minä sinua kyllä täysin normaaliksi väittäisi, jos et kykene edes näkemään ap:n viesteissä mitään muuta kuin mustasukkaisuutta. Ap ei ole antanut mitenkään ymmärtää, ettei kukaan saisi hänen lasta hoitaa tai leikittää.

Minä näen ap:n viesteissä naisen joka rakastaa lastaan ja välittää siskostaan, ja tämän vuoksi on antanut itseä vaivaavan asian olla pitkään. Mies on toiminut suurempana rajanvetäjänä, ja ap on alkanut hiljalleen hahmottaa miehensä näkökulmaa siskoonsa. Aika usein sitä vasta puolison kautta näkee ne vinoumat omissa perhesuhteissa.

Että se siitä kasvatusteoriasta. Jos tuon tason empatiakyvyn ja lukutaidon saa siitä että murrosiän tuki on tullut muualta kuin kotoa, niin taidan itsekin kiinnittää enemmän huomiota lasteni läheisiin ihmissuhteisiin vastaisuudessa.

Luota vaistoosi. Meilläkin mies huomasi tuon käytöksen ensin ja itse olin liian ymmärtäväinen. Käytös sai jo aika häiriintyneitä piirteitä ja aloin oikeasti pelätä että ko henkilö voi tehdä jotain pahaa tai manipuloida lapsen vanhempiaan vastaan pahastikin. Katkaise tuo kierre heti tai paluuta ei.välttämättä enää ole..

Mä oon varmaan just tollanen mun veljen vauvan kanssa, siis varastan syliin ja hingun vaihtaa vaippaa jne. Pelkään koko ajan että lapsen äiti tykkää kyttyrää jos oon liian innokas 🤭

Kyse on puhtaasti siitä, että tämä vauva on aivan mielettömän ihana ja rakas ja haluisin vaan nuuskia sen puhki.

En millään tavalla vähättele äitiä tai yritä ärsyttää tai astua varpaille. Saati nyt sitten viedä äidin roolia.

Tykkään vaan vauvasta ihan sikana ja olen onnellinen, että saan rakastaa sitä ihanuutta.

Äiti on aina äiti, mulla on omiakin lapsia, mutta on aivan spesiaalia olla täti ja se että vauvan vanhemmat eivät ota mun hössötystä itseensä vaan antavat mun rakastaa omalla tavallani heidän rakkaintaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan just tollanen mun veljen vauvan kanssa, siis varastan syliin ja hingun vaihtaa vaippaa jne. Pelkään koko ajan että lapsen äiti tykkää kyttyrää jos oon liian innokas 🤭

Kyse on puhtaasti siitä, että tämä vauva on aivan mielettömän ihana ja rakas ja haluisin vaan nuuskia sen puhki.

En millään tavalla vähättele äitiä tai yritä ärsyttää tai astua varpaille. Saati nyt sitten viedä äidin roolia.

Tykkään vaan vauvasta ihan sikana ja olen onnellinen, että saan rakastaa sitä ihanuutta.

Äiti on aina äiti, mulla on omiakin lapsia, mutta on aivan spesiaalia olla täti ja se että vauvan vanhemmat eivät ota mun hössötystä itseensä vaan antavat mun rakastaa omalla tavallani heidän rakkaintaan.

Jos oot itsekin äiti, niin varmasti kykenet hallitsemaan käytöstäsi, kun ymmärrät ne äidin tunteet erityisesti kun lapsi on vielä vauva :) Sehän on vaan hyvä merkki, että mietit ettet hypi äidin varpaille, niin minäkin mietin nuorena ja lapsettomana, kun tädiksi tulin. Minusta on ihan normaalia, että ihminen osaa reflektoida toimiaan noin ja ottaa huomioon äidin ja lapsen erityisen suhteen, valitettavasti tämän ketjun myötä huomaan ettei tällainen ole lainkaan normaalia joillekin. Eli tuskinpa olet ongelma isolla o:lla, vaikka välillä tuore äiti vähän närkästyisikin.

Etköhän sinä kuitenkin hyvin pärjää, jos puhut avoimesti lapsen äidille, et kantele sitä vauvaa eri huoneisiin, et päsmäröi hoidossa, annat itkevän vauvan äidilleen ja ylipäätään osoitat että kyse on vain innosta eikä mistään ylikävelystä. Yksi mikä omasta vauva-ajasta tulee mieleen, että älä mene ikään kuin omana esittelemään vauvaa vieraille. Mun anoppi teki tuota jos oli kylässä ja sukulaiset tulivat katsomaan. Kyllä oli hormonihirmuäidin pinna koetuksella. Voihan sitä sanoakin, että toivottavasti en nyt omi vauvaasi, sano suoraan jos et tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Luota vaistoosi. Meilläkin mies huomasi tuon käytöksen ensin ja itse olin liian ymmärtäväinen. Käytös sai jo aika häiriintyneitä piirteitä ja aloin oikeasti pelätä että ko henkilö voi tehdä jotain pahaa tai manipuloida lapsen vanhempiaan vastaan pahastikin. Katkaise tuo kierre heti tai paluuta ei.välttämättä enää ole..

Olisi kiva kuulla tästä lisää, jos pystyt vain avaamaan enemmän, esimerkiksi millaisia häiriintyneitä piirteitä? Tuo että lapsi manipuloidaan meitä vanhempia vastaan on yksi pelkoni, mutta jotenkin häpeän suuresti että ajattelen noin siskostani. En edes osaa pukea sanoiksi, mistä pystyn vetämään noin radikaaleja johtopäätöksiä, että tuollaisen pelon saan itselleni aikaan. En miehellenikään ole tuollaisia ajatuksia kehdannut avata vaikka hän se meistä enemmän on tympääntynyt. Jotenkin ajattelen ylireagoivani. Arvostan paljon, jos viitsit kertoa enemmän tuosta vielä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei täällä halua kovin avoimesti puhua.

Kohta kommentointiaikakin loppuu. Kiitos kaikille vastauksista, jopa sille jankkaajalle. On tehnyt hyvää pukea ajatuksiaan tällä tavalla kirjallisessa muodossa. Minulla ei tosiaan ole kovin paljon kavereitakaan, joille viitsisin tilannetta avata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luota vaistoosi. Meilläkin mies huomasi tuon käytöksen ensin ja itse olin liian ymmärtäväinen. Käytös sai jo aika häiriintyneitä piirteitä ja aloin oikeasti pelätä että ko henkilö voi tehdä jotain pahaa tai manipuloida lapsen vanhempiaan vastaan pahastikin. Katkaise tuo kierre heti tai paluuta ei.välttämättä enää ole..

Olisi kiva kuulla tästä lisää, jos pystyt vain avaamaan enemmän, esimerkiksi millaisia häiriintyneitä piirteitä? Tuo että lapsi manipuloidaan meitä vanhempia vastaan on yksi pelkoni, mutta jotenkin häpeän suuresti että ajattelen noin siskostani. En edes osaa pukea sanoiksi, mistä pystyn vetämään noin radikaaleja johtopäätöksiä, että tuollaisen pelon saan itselleni aikaan. En miehellenikään ole tuollaisia ajatuksia kehdannut avata vaikka hän se meistä enemmän on tympääntynyt. Jotenkin ajattelen ylireagoivani. Arvostan paljon, jos viitsit kertoa enemmän tuosta vielä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei täällä halua kovin avoimesti puhua.

Kohta kommentointiaikakin loppuu. Kiitos kaikille vastauksista, jopa sille jankkaajalle. On tehnyt hyvää pukea ajatuksiaan tällä tavalla kirjallisessa muodossa. Minulla ei tosiaan ole kovin paljon kavereitakaan, joille viitsisin tilannetta avata.

Ap

Onnistuikohan lainaus, kokeillaan. Tuota käytöstä on todella vaikea kuvailla niin, että ihmiset tajuaisi mistä on kyse. Niin kuin sinullekin on sanottu, että olet mustasukkainen ym shaibaa, ei nähdä tilanteen vahingollisuutta. Minullekin sanottiin että antaa mummon hössöttää... Ja annoinkin, ihan liian kauan. Mies tosiaan tajusi heti että joku on vinossa. Itsellä oli äitiini kieroutunut suhde alunalkaenkin ja kun sain lapsen, en pystynyt kunnolla näkemään mitä oli meneillään. Enkä oikein tiedä vieläkään mitä ihmettä tapahtui ja miksi. 

Mutta siis hän esimerkiksi yritti omia vauvaa ja hoitaa minun yli. Apu on kivaa juu, mutta ei enää kun vauva on ahdistunut ja kaipaa äitiään. Antoi vastentahtoisesti takaisin, jos oli samaan aikaan muita vieraita esitteli kuin omaa vauvaansa. Yritti napata vauvan vierestäni kun nukuimme molemmat tyytyväisenä. Siitä kyllä ärähdin kunnolla ja luikki sitten pois. Jatkuvasti kauttarantain arvosteli meidän tapaamme hoitaa lasta. Jos vauva oli kipeä, se johtui siitä että meillä oli eläimiä tai siivosimme huonosti. Emme antaneet oikeita vitamiineja tai oikeaa ruokaa, alkoi maalailla kauhukuvia että lapsi kuolee kun ei voi juoda maitoa. Puhui meistä vanhemmista ikävään sävyyn lapselle. Jyräsi kasvatuspäätöksemme, pisti leikiksi, eihän meidän tarvitse äitiä totella. Sanoi moneen kertaan itseään äidiksi ja lastani omaksi edesmenneeksi lapsekseen. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän karmia. 

Paljon oli muutakin outoa, kaikkea ei varmaan tule mieleen. Tässä taustalla vaikutti varmasti tuo oman lapsen menetys oleellisesti, mutta tuo juttu meni vaan niin yli, että piti laittaa stoppi. Aloin tosiaan pelkäämään manipulointia selkäni takana, koska sitä esiintyi lievemmin jo minun ollessa paikalla. Vaikka sanoin siitä ihan selväsanaisesti. En ole koskaan kuullut äitini olevan onnellisempi kun sai ongittua lapselta, että olimme miehen kanssa riidelleet niin että lapsi kuuli. Se tunne oli todella musertava, että hän oikein nautti tuosta asiasta ja sai hieroa sitä minuun vahingoniloisena. Sanoin vaan, että juu pitää paikkaansa ja asia on lapsen kanssa keskusteltu, ei hätää. Närkästyi jos en lähtenyt kauhisteluihin mukaan. Tämä oli sitten ase meitä vastaan jatkossa :D Esimerkiksi sanoin, että kun lapsi on autossa niin siellä ei saa tupakoida (näin ja kuulin että teki niin) niin hän vastasi että no lapsipa kertoi silloin että riitelitte :D Voi hyvänen aika. 

Noh joka tapauksessa hän omi lapseni, manipuloi häntä, kohteli kuin vauvaa vielä isonakin, käveli ja jyräsi rajamme. Monilla monilla tavoilla, en tähän varmaan osannut murto-osaakaan laittaa. Ja varmaan tilanteemme eroavat paljon, mutta kuitenkin. Lopulta hän haukkui mieheni ja minut pahasti ja suuttui kun pidin mieheni puolia. Nyt itkee ympärikyliä kun ei olla tekemisissä ja kiellän näkemästä lapsia... Niin makaa kuin petaa.

Aloin itse pelkäämään joidenkin tilanteiden perusteella jo jotain pahempaa, en kehtaa edes ääneen sanoa mitä ajattelin. Mutta tosiaan jos sinusta tuntuu, että jotain on vialla niin todennäköisesti niin on. Jos haluat olla siskoosi yhteydessä niin pistä tiukat, tiukat rajat ja niitä ei saa ylittää kertaakaan. Minä koitin, mutta vastarinta oli niin voimakasta ettei se auttanut. 

Vielä sen verran sanon, että kun välit oli menneet niin otti minun hoitotahooni yhteyttä, että on minusta huolissaan ja olen kieltänyt häntä näkemästä lapsia. Oli kirjoittanut pitkän kirjeen, en nyt tarkemmin erittele mitä kirjoitti, mutta se kirje oli viimeinen niitti. Tiesin, ettemme tule enää koskaan olemaan väleissä. Se ikäänkuin aloitti menetyksen käsittelemisen. Ja olin tietysti todella loukattu, koska hän väitti minun hoitotaholleni asioita jotka eivät pitäneet paikkaansa. Yritti tällätavalla vielä välien menemisen jälkeen hallita meitä. Hoitotaho ei vastannut kirjeeseen, käsittelimme sen yhdessä. Minä en reagoinut siihen millään tavalla. Häntä on varmaan kismittänyt kun kukaan ei tarttunut viimeiseen keinoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luota vaistoosi. Meilläkin mies huomasi tuon käytöksen ensin ja itse olin liian ymmärtäväinen. Käytös sai jo aika häiriintyneitä piirteitä ja aloin oikeasti pelätä että ko henkilö voi tehdä jotain pahaa tai manipuloida lapsen vanhempiaan vastaan pahastikin. Katkaise tuo kierre heti tai paluuta ei.välttämättä enää ole..

Olisi kiva kuulla tästä lisää, jos pystyt vain avaamaan enemmän, esimerkiksi millaisia häiriintyneitä piirteitä? Tuo että lapsi manipuloidaan meitä vanhempia vastaan on yksi pelkoni, mutta jotenkin häpeän suuresti että ajattelen noin siskostani. En edes osaa pukea sanoiksi, mistä pystyn vetämään noin radikaaleja johtopäätöksiä, että tuollaisen pelon saan itselleni aikaan. En miehellenikään ole tuollaisia ajatuksia kehdannut avata vaikka hän se meistä enemmän on tympääntynyt. Jotenkin ajattelen ylireagoivani. Arvostan paljon, jos viitsit kertoa enemmän tuosta vielä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei täällä halua kovin avoimesti puhua.

Kohta kommentointiaikakin loppuu. Kiitos kaikille vastauksista, jopa sille jankkaajalle. On tehnyt hyvää pukea ajatuksiaan tällä tavalla kirjallisessa muodossa. Minulla ei tosiaan ole kovin paljon kavereitakaan, joille viitsisin tilannetta avata.

Ap

Onnistuikohan lainaus, kokeillaan. Tuota käytöstä on todella vaikea kuvailla niin, että ihmiset tajuaisi mistä on kyse. Niin kuin sinullekin on sanottu, että olet mustasukkainen ym shaibaa, ei nähdä tilanteen vahingollisuutta. Minullekin sanottiin että antaa mummon hössöttää... Ja annoinkin, ihan liian kauan. Mies tosiaan tajusi heti että joku on vinossa. Itsellä oli äitiini kieroutunut suhde alunalkaenkin ja kun sain lapsen, en pystynyt kunnolla näkemään mitä oli meneillään. Enkä oikein tiedä vieläkään mitä ihmettä tapahtui ja miksi. 

Mutta siis hän esimerkiksi yritti omia vauvaa ja hoitaa minun yli. Apu on kivaa juu, mutta ei enää kun vauva on ahdistunut ja kaipaa äitiään. Antoi vastentahtoisesti takaisin, jos oli samaan aikaan muita vieraita esitteli kuin omaa vauvaansa. Yritti napata vauvan vierestäni kun nukuimme molemmat tyytyväisenä. Siitä kyllä ärähdin kunnolla ja luikki sitten pois. Jatkuvasti kauttarantain arvosteli meidän tapaamme hoitaa lasta. Jos vauva oli kipeä, se johtui siitä että meillä oli eläimiä tai siivosimme huonosti. Emme antaneet oikeita vitamiineja tai oikeaa ruokaa, alkoi maalailla kauhukuvia että lapsi kuolee kun ei voi juoda maitoa. Puhui meistä vanhemmista ikävään sävyyn lapselle. Jyräsi kasvatuspäätöksemme, pisti leikiksi, eihän meidän tarvitse äitiä totella. Sanoi moneen kertaan itseään äidiksi ja lastani omaksi edesmenneeksi lapsekseen. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän karmia. 

Paljon oli muutakin outoa, kaikkea ei varmaan tule mieleen. Tässä taustalla vaikutti varmasti tuo oman lapsen menetys oleellisesti, mutta tuo juttu meni vaan niin yli, että piti laittaa stoppi. Aloin tosiaan pelkäämään manipulointia selkäni takana, koska sitä esiintyi lievemmin jo minun ollessa paikalla. Vaikka sanoin siitä ihan selväsanaisesti. En ole koskaan kuullut äitini olevan onnellisempi kun sai ongittua lapselta, että olimme miehen kanssa riidelleet niin että lapsi kuuli. Se tunne oli todella musertava, että hän oikein nautti tuosta asiasta ja sai hieroa sitä minuun vahingoniloisena. Sanoin vaan, että juu pitää paikkaansa ja asia on lapsen kanssa keskusteltu, ei hätää. Närkästyi jos en lähtenyt kauhisteluihin mukaan. Tämä oli sitten ase meitä vastaan jatkossa :D Esimerkiksi sanoin, että kun lapsi on autossa niin siellä ei saa tupakoida (näin ja kuulin että teki niin) niin hän vastasi että no lapsipa kertoi silloin että riitelitte :D Voi hyvänen aika. 

Noh joka tapauksessa hän omi lapseni, manipuloi häntä, kohteli kuin vauvaa vielä isonakin, käveli ja jyräsi rajamme. Monilla monilla tavoilla, en tähän varmaan osannut murto-osaakaan laittaa. Ja varmaan tilanteemme eroavat paljon, mutta kuitenkin. Lopulta hän haukkui mieheni ja minut pahasti ja suuttui kun pidin mieheni puolia. Nyt itkee ympärikyliä kun ei olla tekemisissä ja kiellän näkemästä lapsia... Niin makaa kuin petaa.

Aloin itse pelkäämään joidenkin tilanteiden perusteella jo jotain pahempaa, en kehtaa edes ääneen sanoa mitä ajattelin. Mutta tosiaan jos sinusta tuntuu, että jotain on vialla niin todennäköisesti niin on. Jos haluat olla siskoosi yhteydessä niin pistä tiukat, tiukat rajat ja niitä ei saa ylittää kertaakaan. Minä koitin, mutta vastarinta oli niin voimakasta ettei se auttanut. 

Mulla tekee useampi sukulainen lähes tuota kaikkea sukulaisperheelle, ja on varmaan äidillä todella vaikea puuttua asiaan juurikin näiden "mustasukkaisuus" -syytösten vuoksi. Minun mielestä lapseen nyt vaan ei luoda henkilökohtaista suhdetta romuttaen samalla lapsen suhdetta vanhempaan.

Mulla on todella vaikea ymmärtää tätä ilmeisesti suomalaisten (?) omituista tapaa yrittää erkaannuttaa lapsi äidistä heti kun silmä välttää, niin yleistä se tuntuu olevan. Mä en itse puutu sellaisiin tilanteisiin missä isä tai äiti puhuu lapsellensa, en väitä lapsille "leikillä" ettei vanhempia pidä totella tai että ne on ihan tyhmiä, mulla ei ole yhdenkään kummilapsen kanssa sellaisia omia juttuja, jotka vaatisivat sen että lapsi aina tavatessa eristetään vanhemmistaan, minä en pyydä yhtään lasta pitämään salaisuuksia vanhemmiltaan (päinvastoin, opetan ettei aikuisten kanssa saa pitää salaisuuksia, sellainen aikuinen joka vaatii salaisuuden pitoa ei tarkoita hyvää). En myöskään mene heti houkuttelemaan lasta omaan syliini/mukaani kun se on vanhempiensa kanssa, en voisi kuvitellakaan jossain ostarilla kuljettelevani toisen lasta edes katsomatta mihin se äiti jäi. Tuollainen ei ole normaalia ja tervettä, ja mikä lie on motiivina taustalla. Halutaan olla tärkeämpiä kuin äiti? Halutaan luoda jokin ihmeellinen ajatus lapselle, ettet sinä äitiä tarvitse? Halutaan olla hauskempaa seuraa kuin vanhemmat? Sanoisinko sen sanan mitä ketju huutaa: narsistista!

Tekee ihan pahaa katsoa, kun toiset omivat ja riepottelevat lasta, kantavat heti tilaisuuden tullen pois äidin luota, jos lapsi pyytää äitiä niin äkkiä menee mummo tai täti tilalle siihen kertomaan että ei ei, et sinä äitiä tarvitse. Ja jos se äiti hakee lapsensa niin heti katsotaan ja supistaan kuinka äiti omii lastaan eikä anna muiden leikkiä sen kanssa (vai leikkiä hänellä, sanoisinko paremmin). Joskus varmaan töräytän koko porukalle, että hankkikkaa omat lapset tai menkää terapiaan käsittelemään sitä ettette nauttineet omista aikanaan. Lapsi tarvitsee sitä (oikeaa) äitiään enemmän kuin teitä, eläkää sen kanssa.

Ihan alkoi rasittamaan puolestanne, jotka joudutte tuollaista kiusaamista kokemaan.

Olisi kyllä mukava tietää mikä tällaisen käytöksen aiheuttaa. Omalla kohdalla en usko narsismiin, mutta muita ongelmia ja ehkä persoonallisuushäiriö. Sisarusteni lapsille ei ole tehnyt tuota, vain meille. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä mukava tietää mikä tällaisen käytöksen aiheuttaa. Omalla kohdalla en usko narsismiin, mutta muita ongelmia ja ehkä persoonallisuushäiriö. Sisarusteni lapsille ei ole tehnyt tuota, vain meille. 

Ja mitään rajoja emme olisi saaneet OMALLE lapselle asettaa kun hän oli paikalla, ettei kullannupulle tule paha mieli. Huoh. Siitäkin tuli sanomista, olemme liian ankaria kun vaadimme esim istumaan kunnolla ruokapöydässä tai olla pomppimasta sohvalla. Kuulema herkkänä lapsena traumatisoituu.