Pienen lapsen sukupuolikasvatuksessa pitää AJATELLA ja OTTAA VASTUUTA mitä sanoo ja tekee

Lisään vielä, että kuten aloituksessa sanoin, niin siinäkin on siis ero, että onko kyseessä 15v vai 25v. 15-vuotias täytyy tietysti ottaa vakavammin kuin viisivuotias, mutta silti on pidettävä mielessä, että tuossa iässä kaveripiiri, sosiaalinen media ja ulkoiset paineet vaikuttavat todella, todella paljon, ja ulkopuolisuuden tunne, hyväksytyksi tulemisen tarve ja ylipäätään kaikki tarpeet tuntuvat hormoniheittelyiden ja minäkuvan kasvamisen takia elämää suuremmilta. ....Ja voivat vaihtua 10 kertaa puolen vuoden aikana. Toki 15-vuotiasta voi kutsua sukupuolineutraalilla nimellä ja antaa pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluaa (kunhan siis ovat säänmukaiset eikä ihan stripparin näköisenä lähde ulos), mutta tuossa kohtaa olisi vielä aikuisella vastuu jarrutella pysyvämpiä muutoksia, oli kyse sitten lävistyksistä, tatuoinneista, hormonihoidoista tai mistä tahansa muusta vastaavasta. Vaatteita voi aina ostaa uusia ja hiukset kasvaa, niillä saa teinit mielestäni tehdä kokeiluja niin paljon kuin kasvukivut sietää. Mutta alle 18-vuotiasta en vielä päästäisi tällaisia pysyviä muutoksia tekemään. No jonkun nenäkorun ehkä saisi ottaa, sen saa myöhemmin pois jos haluaa, mutta siis mitään sellaista, mitä ei saisi myöhemmin helposti "peruttua". Ja  siis sanon tämän omalla elämänkokemuksellani: olin vielä 17-vuotiaanakin ihan suunnattoman nuori ja tyhmä, kun vertaa siihen millainen olen nyt 28-vuotiaana.

Minäkin pikkupenskana raivosin kuinka halusin olla vastakkaista sukupuolta. Nykyään en todella enää haluaisi.

Juuri näin!! Kuin omasta näppäimistöstäni tämä kirjoitus

Veljeni oli "Viivi" ja esitti olevansa tyttö 4-5-vuotiaana. Sai  rauhassa olla Viivi, nyt hän on mies ja veturinkuljettaja.

Naapurin tyttö taas suunnilleen saman ikäisenä vaati että häntä sanotaan Pekaksi. Hänellä oli Pekka-niminen isoveli jota ihaili yli kaiken.

Tämä on normaali vaihe hyvin monen lapsen kehityksessä, ja täysin normaalia.

Mielestäni lasta ei tarvitse erikseen kasvattaa yhtään miksikään. Lapsi kasvaa omaksi itsekseen, siksi mikä hänelle on luontaista ja normaalia. Suurimmasta osasta kasvaa miehiä ja naisia, joistakin sitten jotain muuta. Ja se taas ei kuulu kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni oli "Viivi" ja esitti olevansa tyttö 4-5-vuotiaana. Sai  rauhassa olla Viivi, nyt hän on mies ja veturinkuljettaja.

Naapurin tyttö taas suunnilleen saman ikäisenä vaati että häntä sanotaan Pekaksi. Hänellä oli Pekka-niminen isoveli jota ihaili yli kaiken.

Tämä on normaali vaihe hyvin monen lapsen kehityksessä, ja täysin normaalia.

Mielestäni lasta ei tarvitse erikseen kasvattaa yhtään miksikään. Lapsi kasvaa omaksi itsekseen, siksi mikä hänelle on luontaista ja normaalia. Suurimmasta osasta kasvaa miehiä ja naisia, joistakin sitten jotain muuta. Ja se taas ei kuulu kenellekään muulle.

Naulan kantaan! Metsään mennään aina, jos kasvatus on äärilaidassa, on se sitten "pojat ei leiki nukeilla eikä itke!"-kasvatusta tai "lapseni on sukupuolineutraali, et saa ostaa hänelle tämän värisiä vaatteita tai näitä leluja"-kasvatusta. Kun avain kasvatuksessa olisi juuri se, että antaa sen persoonan kasvaa, eikä työnnä ajatuksia kurkusta alas suuntaan tai toiseen. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin; pieniä lapsia, eli esimerkiksi neljä vuotiaita ja sitä pienempiä ei tarvitse erikseen kasvattaa sukupuolineutraaleiksi, vaan he ovat sitä luonnostaan. He vasta oppivat, mikä kuuluu millekin sukupuolelle.

Mielestäni nykyään mennään liikaa mukaan siihen, mitä lapsi sanoo. Pieni, kasvultaan täysin keskeneräinen lapsi, joka ei ymmärrä konsepteja kuten sukupuoli aikuisen tavoin.

Esimerkiksi kolmivuotias poika voi hyvin sanoa, että haluaa olla tyttö, ja jos tämän nykyisen sukupuolineutraalius- ja transhysterian sijaan älyäisi kysyä pojalta, että miksi niin, niin pojan vastaus voi hyvin olla, että koska haluaa pitkät hiukset. Tai koska haluaa lakata kynnet. Tai käyttää hametta. Tässä vaiheessa on vanhemmilla iso vastuu, että selittääkö lapselle vaikka julkkisten kuvia apuna käyttäen, että pojillakin voi olla pitkät hiukset tai lakatut kynnet, ja esim. kiltit ja muut mekolta näyttävät ovat jopa kansallisasusteita joillain miehillä. Eli ei tarvi olla tyttö saadakseen näyttää siltä miltä haluaa. Vai kääntääkö lapsen maailman ympäri ja alkaa ostaa hänelle pelkkiä tytön vaatteita ja kohdella häntä tyttönä. Tässä on oikeasti tärkeää huomioida onko lapsi 5, 15 vai 25. Käsitykset maailmasta ovat aivan erilaiset. Etenkin pienet lapset voivat "haluta olla vastakkaista sukupuolta" ihan niinkin yksinkertaisen lapsellisesta syystä, että ihailevat omaa äitiä tai isää, ja haluavat pukeutua kuten he ja tehdä samoja juttuja kuin he. Ei tarvi heti aloittaa hysteriaa siitä, että onko tämä nyt loppuelämän kestävä sukupuolen muutos, onko lapseni syntynyt väärään kehoon.

Tuntuu samanlaiselta hysterialta kuin se, että yrittää kasvattaa kissasta vegaania, koska on nähnyt kissan syövän ruohoa, eikä pysähtynyt ajattelemaan miksi, vaan meni vain mukaan ajatukseen ilman mitään omistajan/kasvattajan vastuuta.

Ja sanon tämän naisena, jonka hyvin läheiseen ystäväpiiriin kuuluu AIKUISIA transsukupuolisia henkilöitä.

Onko tämä nyt hyvänen aika jonkun aito huoli? Missä näin tapahtuu, että aikuiset väkisin vääntävät lapsestaan vastakkaista sukupuolta olevan, vain siksi, että tämä on joskus jotain sellaista ilmaissut?

Ja miten lasta kohdellaan erityisesti vain tyttönä tai poikana? Eikö lapsi saa muutenkin pukeutua juuri niihin vaatteisiin mihin haluaa, mitä väliä kenelle ne on alkujaan tarkoitettu?

Tää kuulostaa nyt ihan samanlaiselta huolelta, kuin että kehopositiivisuus on vaarallista, koska sitten kaikki vaan haluaa olla läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin; pieniä lapsia, eli esimerkiksi neljä vuotiaita ja sitä pienempiä ei tarvitse erikseen kasvattaa sukupuolineutraaleiksi, vaan he ovat sitä luonnostaan. He vasta oppivat, mikä kuuluu millekin sukupuolelle.

Mielestäni nykyään mennään liikaa mukaan siihen, mitä lapsi sanoo. Pieni, kasvultaan täysin keskeneräinen lapsi, joka ei ymmärrä konsepteja kuten sukupuoli aikuisen tavoin.

Esimerkiksi kolmivuotias poika voi hyvin sanoa, että haluaa olla tyttö, ja jos tämän nykyisen sukupuolineutraalius- ja transhysterian sijaan älyäisi kysyä pojalta, että miksi niin, niin pojan vastaus voi hyvin olla, että koska haluaa pitkät hiukset. Tai koska haluaa lakata kynnet. Tai käyttää hametta. Tässä vaiheessa on vanhemmilla iso vastuu, että selittääkö lapselle vaikka julkkisten kuvia apuna käyttäen, että pojillakin voi olla pitkät hiukset tai lakatut kynnet, ja esim. kiltit ja muut mekolta näyttävät ovat jopa kansallisasusteita joillain miehillä. Eli ei tarvi olla tyttö saadakseen näyttää siltä miltä haluaa. Vai kääntääkö lapsen maailman ympäri ja alkaa ostaa hänelle pelkkiä tytön vaatteita ja kohdella häntä tyttönä. Tässä on oikeasti tärkeää huomioida onko lapsi 5, 15 vai 25. Käsitykset maailmasta ovat aivan erilaiset. Etenkin pienet lapset voivat "haluta olla vastakkaista sukupuolta" ihan niinkin yksinkertaisen lapsellisesta syystä, että ihailevat omaa äitiä tai isää, ja haluavat pukeutua kuten he ja tehdä samoja juttuja kuin he. Ei tarvi heti aloittaa hysteriaa siitä, että onko tämä nyt loppuelämän kestävä sukupuolen muutos, onko lapseni syntynyt väärään kehoon.

Tuntuu samanlaiselta hysterialta kuin se, että yrittää kasvattaa kissasta vegaania, koska on nähnyt kissan syövän ruohoa, eikä pysähtynyt ajattelemaan miksi, vaan meni vain mukaan ajatukseen ilman mitään omistajan/kasvattajan vastuuta.

Ja sanon tämän naisena, jonka hyvin läheiseen ystäväpiiriin kuuluu AIKUISIA transsukupuolisia henkilöitä.

Onko tämä nyt hyvänen aika jonkun aito huoli? Missä näin tapahtuu, että aikuiset väkisin vääntävät lapsestaan vastakkaista sukupuolta olevan, vain siksi, että tämä on joskus jotain sellaista ilmaissut?

Ja miten lasta kohdellaan erityisesti vain tyttönä tai poikana? Eikö lapsi saa muutenkin pukeutua juuri niihin vaatteisiin mihin haluaa, mitä väliä kenelle ne on alkujaan tarkoitettu?

Tää kuulostaa nyt ihan samanlaiselta huolelta, kuin että kehopositiivisuus on vaarallista, koska sitten kaikki vaan haluaa olla läskejä.

Sinänsä marginaalinen, mutta nykyään kokoajan enemmän otsikoita saava huoli. Ja minulle se on aina huoli, kun on lasten tulevaisuudesta kyse. Siis isoin ongelma on juuri siinä, että joillakin on vanhemmuus täysin hukassa. Lasta ei rajata, lapselle ei perustella ja lapselle ei selitetä, vaan mennään vain sen mukaan mitä lapsi haluaa kyseenalaistamatta asiaa. Tämä sukupuoli on vain yksi osa palapeliä. Ja siis huolestuttavimmin jotkut (käsittääkseni etupäässä amerikkalaiset) ajavat asiaa jopa niinkin radikaalisti, että haluaisivat aloittaa hormonihoidot ennen puberteetti-ikää olevalle lapselle, koska tällöin "sukupuolen muutos tapahtuu helpommin" kun murrosiän tuomia luonnollisia muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Suomessakin on näkynyt näitä otsikoita, joissa lapsille ei suostuta kertomaan normaalista biologiasta ja kaiken pitää olla neutraalin violettia, ettei lapsi nyt vain "saa vaikutteita stereotyypeistä". Siis mennään sen hysterian puolelle. Kun ei pysähdytä muistamaan, että lapset eivät ole vielä kykeneväisiä samanlaiseen ajatteluun kuin nämä aikuiset.

Kehopositiivisuudessa on osittain samaa; aikuisille suunnattuna ihan sama, siinähän kuolette liikakilojenne sivuvaikutuksiin jos ette suostu totuutta katsomaan silmiin, mutta siinä kohtaa kun nämä "kehopositiiviset" kertovat teini-ikäisille netissä, että on ihan ok painaa 150 kiloa, niin metsässä ollaan, ja siinä on nuoren ihmisen elämä vaakalaudalla, kun ikä on vielä sellainen, että vastuun pitäisi olla aikuisilla.