Mitä ja miten vanhempasi opettivat sinulle puolison valitsemisesta?

Eivät oppettaneet aiheesta yhtään mitään. Kummallakaan ei ole pysyviä parisuhteita, joten tuskin osaavat sanoakaan mitään. Itseasiassa oma parisuhteeni on kestänyt kauemmin kuin yksikään vanhempieni parisuhde. Minun varmaan pitäisi opettaa heitä.

Tajusin vasta tästä aloituksesta etteivät todellakaan opettaneen juuri mitään! Näin kun ajattelee niin todella outoa. Itse olen kaikenlaisissa suhteissa räpiköinyt, olisinkohan osannut paremmin jos jo lapsena olisi puhuttu ylipäätään ihmissuhdeasioista ja erilaisista ihmissuhteista. Monta asiaa olen kantapään kautta oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin, isää en ole koskaan nähnyt ja äiti on eronnut kolmesti.

Kun teki aina kaiken ihan toisin, pärjäsi aika hyvin, seurustelin aikani ja nyt olen ollut jo pitkään naimissa hyvän puolison kanssa.

Että sitä oppia on monenlaista.

Tuo on terveellinen tapa suhtautua huonoon esimerkkiin. Minulla meni samanlaisen tilanteen korjausliike vähän överiksi, kun en uskaltanut edes kunnolla yrittää parutumista.

Omaan kumppaniin voi rakastua uudelleen.

- Ei saa olla alkohlisti, peliriippuvainen ja jos kerran lyö niin lyö jatkossakin.

- Arjen pitää olla hyvää, suurin osa elämästä on sitä.

- Aina pitää taata oma tulevaisuus eikä luottaa elämää toisen varaan.

Musta nää oli aika hyvät :)

Omalla esimerkillä opettivat millaista elämää viettää kunnon ihminen ja miten käyttäytyy toisia kohtaan. Ei oikeastaan muuta. Kaikki äitini ehdottamat "kauniit miehet" olivat mun makuuni ihan hirveitä, enkä koskaan ole arvostanut ihmisiä ammatin tai varallisuuden perusteella.

Mummoni toivoi, että saisin kiltin miehen.

Enkä osaa muuta toivoakaan. Kamala ajatus, että olisivat esim. neuvoneet valitsemaan akateemisen tai jotain sellaista. Kyse kuitenkin on rakkaussuhteesta, ei liike-elämästä ja jokaisella on oltava oma koulutus ja kyky elättää itsensä. Minusta on hienoa että ajattelen näin kun vanhempani ovat kuitenkin 30-luvulla syntyneitä!

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka osasitte valita oikein: opettiko sitä teille kukaan, vai osasitteko vain jotenkin luonnostaan? Mistä tiesitte, että kannattaa odottaa nörttipoikien kypsymistä eikä sekaantua takapenkin cooleihin sätkänvetäjiin?

Määritteletkö tässä nyt kaikkien puolesta, että "nörttipoika" on oikea valinta ja "takapenkin sätkänvetäjä" ei? Se nörttipoika voi olla sadistinen vaimonhakkaaja ja sätkänvetäjästä voi tulla ihan kunnon mies.

t. nörtti joka otti sätkänvetäjän (lopetti sen sätkänvetämisenkin jossain välissä)

Äiti sanoi aina, että hanki sellainen puoliso jonka kanssa saat aikaan molemminpuolisen kunnioituksen ja jonka kanssa arki toimii rakastavasti. Isällähän näitä "sääntöjä" siihen oli: ei pitkätukka, mamu, millään tavalla musiikkia tekevä, köyhä (alle 4000€/kk on isäni mukaan köyhä) jne. Olisi pitänyt kuulemma siellä käydä hyväksyttämässä. Pitkätukkaisen harrastuksena musiikkia tekevän perustuloisen kanssa sitä ollaan kuitenkin oltu jo kohta 10 vuotta sillä äidin ohjeistamalla molemminpuolisella kunnioituksella, arjella ja rakkaudella. Ei kaduta etten häntä koskaan isälle ole esitellyt.

Stalkkaa,juokse perässä, solvaa, ärsytä (mutta älä missään nimessä ota yhteyttä vaikka olet sairaanloisen kiinnostunut; mies tulee noiden jälkeen varmasti hakemaan; no ehkä virkateitse mukana sidosryhmiä) niin itkusi ovat psyykkeen menettänisen ohella päivittäistä ihanuutta.

Lika barn leker bäst, eli kannattaa valita puoliso, jolla on samanlaiset arvot ja sama sosiaaliluokka.

Hyvä ohje on ollut.

Aivan kuin minulla olisi ollut varaa valita. Otin sen, joka huoli minut :)

Eivät todellakaan opettaneet yhtään mitään, mutta paheksuivat, jos meni vikaan heidän mielestään.

Ihanko oikeasti jotkut on puhuneet näistä asioista vanhempiensa kanssa? Olen ällistynyt.

N40

Vierailija kirjoitti:

Olin ehkä hieman toisella kymmenellä kun isäni totesi telkkarissa suutelevasta pariskunnasta minulle ja pikkuveljelleni että "muistakaa aina että suun toisessa päässä on p*skaa."

Miksi ihmeessä tätä on alapeukutettu? Tuo nyt on se ainoa asia minkä voin ajatella edes etäisesti liittyvän rakkauteen ja siten myös puolison valintaan. Ei meillä puhuttu koskaan mistään muustakaan saati että olisi opetettu tai neuvottu kuinka olisi viisainta toimia. Tiedä sitten johtuuko siitä vai mistä, että koko aikuiselämä on ollut yhtä räpiköimistä ja toistuvia epäonnistumisia ja pettymyksiä.

Ei saa ottaa pohjanmaalaista.

Eikä tyhjännaurajaa.

Mies ei saa heti vakuutella rakkauttaan,

eikä sanoa luota minuun.

Meillä äiti ja isä ovat vakuuttaneet, että tärkeintä on, että mies on itselleni mieleinen. Perusolettamana heillä on taustalla, että sulhaskandidaatti käy töissä, pystyy hoitamaan omaa arkeaan ja omaa sujuvat sosiaaliset taidot.

Mummu antoi vinkiksi, että koskaan ei pidä luottaa mieheen, joka vinkkaa silmää. :D Samoin mummuni korosti, että on parempi olla yksin kuin huonon miehen kanssa.

Mies ei saa olla kommunisti, eikä porvari.

Ei punahiuksinen, eikä mielellään kalju

Ei saa juopotella, eikä polttaa

"Joka asiasta ei soiteta huoltomiehelle." eli peukalo ei saa olla keskellä kämmentä.

Töissä täytyy olla tai ainakin pyrkiä työelämään.

Äiti neuvoi että ennen kuin on täyttänyt 25 v. ei kannata pariutua vakavasti. Sitä ennen on vielä keskenkasvuinen eikä tiedä mitä haluaa. Tämä oli minusta hyvä neuvo ja niin toiminkin.

Toinen neuvo oli lukiolaisena, että pitää seurustella lukiolaispojan kanssa. Kuulemma jos poika ei ole lukiossa, se on joko laiska tai tyhmä, eikä kummankaanlaista kannata katsella. Tästä en ole välttämättä enää samaa mieltä mutta ymmärrän 70- vuotiasta äitiäni. Hän on Koillismaalta maalaistalosta, hiihtäen kulkenut lapsena kouluun ja asunut 11–vuotiaasta lähtien oppikoulun asuntolassa. Hän luki itsensä lääkäriksi koska päätä ja kunnianhimoa riitti. Siihen aikaan koulutus oli varma keino edetä elämässä, toisin kuin nykyään.

sairaala työssä kirjoitti:

Vein DI mieheni kotiin sanoi äitini, että et olis saanu lääkäriä. Siinä se mitä arvostettiin

Tässä tulee ihan miehen hyvinvoinnin kannalta mieleen kysymys, että mikä on oma koulutuksesi?

Äiti on lapsuudesta asti mulle hokenut kahta neuvoa:

1. Jos mies osoittautuu mustasukkaiseksi, niin jätä se heti

2. Jos mies lyö edes yhden kerran, edes ihan vähän, vaikka olisi kuinka katuvainen, niin jätä se heti

Muuten ei ole ollut mitään kriteerejä, olen ”saanut” olla ihan vapaa valinnoissani, mutta nuo ovat todella hyviä ja tärkeitä neuvoja jotka aion jatkossa antaa omalle mahdolliselle tyttärelleni.

N28