Mitä ja miten vanhempasi opettivat sinulle puolison valitsemisesta?

Kadehdin teitä, joilla on välittävät ja järkevät vanhemmat, joilta on saanut neuvoja! Itse en saanut minkäänlaisia elämänohjeita. Vanhempani oli naimisissa "lasten takia". Oli kiva olla itse syy sille perhehelvetille.

Terveisin tätä nykyä onnellinen sinkku, joka pani välit poikki perheeseensä. :)

Suureksi osaksi täysin turhia neuvoja ja kommentteja.

-tyyliin: älä ota lyhyttä miestä. Hanki lapsia.

Yksi edes paikkansapitävä neuvo äidiltä:

-älä ota semmoista miestä kuin minä otin, ole varma, että sinulla on aina taloudelliset rahkeet lähteä suhteesta äläkä jää huonoon suhteeseen esim siksi, että jos lähtisit, joutuisit luopumaan yhteisomistetusta talosta/elintaso laskisi/mitä vain.

Itse satun pitämään lyhyemmistä miehistä. Se tuntuu olevan vanhemmille suurempi kynnyskysymys kuin onni.

Siusta tulee naimaton virkanainen.

Naitu on, mutta olen virkanainen.

Opettivat että nuoruuden huumassa ei kannata perustaa perhettä. Isäni oli tästä esimerkki, hänellä oli nuorena solmitusta avioliitosta kaksi lasta ja kun tivasin lapsena syytä eroon tästä ensimmäisestä vaimosta niin sain vastaukseksi vain "meillä meni sukset ristiin". En ikinä ymmärtänyt mitä se voisi konkreettisesti tarkoittaa vaikka termin ymmärsinkin. No, tein lapsen nuorena ensirakkauteni kanssa jonka tapasin ollessani juuri täyttänyt 17. Ja sanotaanko näin että nykyään todellakin tiedän mitä tarkoittaa kun sukset vaan menee ristiin.

Vanhempani tapasivat päälle 35- vuotiaina ja elivät hyvin leppoisassa liitossa jossa nuoruuden kivut oli jo kipuiltu. Olisi kannattanut oppia heiltä.

"Testatkaa sängynjouset perusteellisesti ennen kuin menette naimisiin."

- äiti

Etsin 5 -vuotiaasta lähtien isää lähiökuppiloista. Isä antoi baareissa kolikkoja, että pelasin pajatsoa enkä heti mennyt autossa istuvalle äidille kertomaan, että juo aikuisten juttuja.

Parikymppisenä opiskelin turussa, isä jäi minulle kiinni pettämisestä. Äiti ei uskonut. Uskoi sitten monta vuotta myöhemmin. Opin että naisia saa kohdella miten vaan..... :(

Kun itse seurustellu, niin hyväksynyt väärinkäytökset minua kohtaan, koska se oli joka päiväistä. En vieläkään osaa oikein ajatella tasapainoista suhdetta, koska sellaista ei ole ollut. Siksi sinkku jo 5 vuotta. Kyllä nuo lapsuuden väkivaltaisuudet ja juominen vaikuttaa vieläkin. Tiedän sen siitä, että haluaisin itselleni miehen, joka iso ja ronski, sellainen jota pelätään. Todella harmillista, mutta sellaisen miehen mallin saanut :(

Nyt tapaillut pari kertaa miestä (ja juteltu puh varmaan yli 25 tuntia), joka tosi kiltti ja kiva. Mutta mietin sitä, että on minun luonteelle liian kiva..

Kuulostaa tyhmälle, mutta näin vaan se lapsuus vaikuttaa :(

Fatalji

Eivät ole halunneet puuttua miehen valintaani. Sen verran isä joskus sanoi, että vaikkei haluakaan neuvoja näissä asioissa niin juoppoa ja/tai väkivaltaista miestä ei kannata ottaa/yrittää "pelastaa".

Eivät sanoneet mitään etukäteen. Kuitenkin, kun erosin poikaystävästä, jonka kanssa olin 15-20v väliset ikävuoteni, joka petti minua koko ajan, jolta sain kondylooman, joka löi minua muutaman kerran, joka ei lukenut mitään ikinä ( oli ilmeiseti paha lukihäiriö, mutta salasi sen kaikilta ), hän oli todella komea, pitkätukkainen ja luonnonvahva amisjätkä, avulias ja kiltti, hauskakin kai tavallaan ja - en oikein muista enää - mutta vissiin sitten ihan mukavakin noin muuten - niin kun erosin hänestä, niin isäni sanoi silmät kosteana ”kannattais nyt miettiä vielä, älä tee semmosta, mitä joudut myöhemmin isosti katumaan” ja tuijotti mua naama vapisten. No, jätin hänet kuitenkin( en edes harkinnut muuta ) ja nyt kun mietin sitä ihmistä ja itseäni silloin, niin hyi olkoon. En ole vieläkään pystynyt antaman anteeksi itselleni sitä tyhmyyttä, että käytin 5 vuotta elämästäni aikaa sen surkimuksen kanssa ja jätin mm. lukion hänen vuokseen kesken.

Älä pidä toista uniikkina, koska joka hevoselle löytyy ratsastaja!

Opettivat, että on itsekästä vaatia toiselta mitään. Olin sitten yli 20 vuotta suhteessa laiskan siipeilijän kanssa. Kiitos äiti ja isä!

Vierailija kirjoitti:

Että ota sellainen, jonka kanssa arki on mukavaa, koska arkea on kuitenkin elämässä eniten.

Se oli minusta ihan hyvä neuvo, jonka ansiosta elämäni on ollut varsin mukavaa.

Ai helpolla ihminen saa mukavan elämän eli vanhempien neuvon avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut, että he olisivat opettaneet mulle miten saada tyttöystävä ja parisuhde. Sen sijaan olivat kiinnostuneita mun koulunkäynnistä ja arvosanoista. Nyt sitten ollaan masennuksen takia (työ)elämän ulkopuolella erinomaisin kouluarvosanoin. Kannattiko?

Todennäköisesti heillä ei olisi tuosta aiheesta ollut mitään järkeviä neuvoja antaakaan.

Useimmilla vanhemmilla ei nimittäin ole.

Siinä suhteessa tekivät tietysti oikein, että oikein valittu&korkea koulutus voi vaikuttaa tilipussiin positiivisesti, millä on tietty naisia houkutteleva vaikutus.

Olen kyllä miettinyt, että mitä tuon oman pojan kanssa tekisi, kun se tulee oikeaan ikään? Gilleten kaveriksi chateau heartiste-linkki synttäripakettiin ja yhdessä kaupungille harjoityelemaan vai?

En kyllä haluaisi, että pojasta tulisi katkera vanhapoika, mutta hiukan arveluttaa pandoran lippaan avaaminen. Mansphere blogaajat on turhan katkeraa joukkoa.

Mitä itse tekisitte?

Äiti antoi kaksi ohjetta : Älä ota juoppoa miestä ja että jos mies on hirveän mustasukkainen, se melko varmasti itse pettää.

Aika pätevät ohjeet minusta.

Voi olla, että antoi muitakin ohjeita, mutta nämä on jäänyt mieleen.

Olen jo viisikymppinen, äiti on jo kuollut.

He opettivat minulle sen, että en tulisi koskaan löytämään itselleni kumppania ja oikeassa he ovat olleet, olen 36v ja yhä poikamies.

Äitini varoitti naimisiinmenosta maanviljelijän kanssa. Muita neuvoja en saanut.

Tapasin sitten mukavan teekkaripojan ja onnea on kestänyt jo 40 vuotta. Olemme juhlimassa merkkipäivää upealla Madeiran saarella.

Eivät suoraan ole sanoneet mitään, mutta esimerkkiä seuraamalla olen oppinut mitä haluan ja mitä en.

Esim. isäni on juoppo (tosin nyt raitistunut) eikä osaa puhua asioista, eikä vanhemmillani ole enää läheisyyttä --> tätä en halua itselleni.

Toisaalta he ovat molemmat lojaaleja toisilleen, tekevät reissuja yhdessä, auttavat toisiaan arjessa, eivät riitele pikkuasioista --> tätä tahdon itsellenikin.

Otin kyllä niin ihanan miehen, että voin sanoa tehneeni hyvän ratkaisun, vaikka mitään ihmeempiä neuvoja en saanutkaan.

Äitini neuvoi: Muista, että rahamiestä tai kaipiaista et sitten ota! Ne on juoppoja tai hulluja.

Ihastuin tulevaan kapiaseen, seurustelin rajavartijan kanssa ja myöhemmin menin naimisiin tämän ensi-ihastukseni kanssa :)

Älä hypi sängystä toiseen ja juokse miesten perään hameen helma korvissas.

Älä pukeudu kuin huo**t. Miehet ei tykkää ämmästä jolla on kilo pakkelia naamassa.

Älä puhu kuin katu lut**t.

Opettele hoitamaan mukuloita huushollia ja laittamaan ruokaa niin et jää ilman miestä. Kierrä vähän maailmaa ja kattele elämää ennenku menet miehiä iskemään.

Älä ole niin ehdoton. Älä ole niin nirppanokka. Opettele olemaan hiljaa miesseurassa. Älä käyttäydy kuin kana. Miehen jonka eteen naisen täytyy nähdävaivaa ei ole sen vaivan arvoinen. Älä kulje juottoloissa huo***massa.

Ihan kuin oisin kasvanut 1950-luvulla, mutta ei olen alle 35v.

Viritä vähän ansoja häiriintyneelle perässäroikkujalle.

Ei kannata ottaa liian vaativaa, vaan ennenminkin vähenpäänkin tyytyvää. Eli tavallaan siis mielummin rakas kuin rikas. Parisuhteesta ei kannata tehdä rahakysymystä. Todellinen onni tulee muualta.