Mitä ja miten vanhempasi opettivat sinulle puolison valitsemisesta?

Ei tullut mitään neuvoja tai vinkkejä. Ei edes niitä klassikkovaroitteluja pahoista pojista ja seksillä et saa rakkautta.

Ihan kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta ja tämä oppi on saanut minut vihaamaan miehiä.

Äiti opetti että älä ikinä ota rekka-kuskia tai maajussia, äkämä vaikeaa työn takia. Eka mies oli maajussi, toinen rekka kuski ja nyt taas olen ihan rakstunut maajussiin!!! Ikää kohta neljäkymmentä ja edelleen yhtä mielenkiintoista tehkä alitajuisesti päinvastoin 😀

Vierailija kirjoitti:

Äiti opetti että älä ikinä ota rekka-kuskia tai maajussia, äkämä vaikeaa työn takia. Eka mies oli maajussi, toinen rekka kuski ja nyt taas olen ihan rakstunut maajussiin!!! Ikää kohta neljäkymmentä ja edelleen yhtä mielenkiintoista tehkä alitajuisesti päinvastoin 😀

Tätä äitisi ehkä tarkoitti. Olisiko neljäs mies rekkakuski ja viides taas maajussi?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka osasitte valita oikein: opettiko sitä teille kukaan, vai osasitteko vain jotenkin luonnostaan? Mistä tiesitte, että kannattaa odottaa nörttipoikien kypsymistä eikä sekaantua takapenkin cooleihin sätkänvetäjiin?

Omat vanhemmat oli opettaja ja rehtori, niin ei varmaan senkään takia jäänyt ikinä sitä kuvaa minulle tai siskolle että ns. pahat pojat olis hyviä poikaystäviä. Meitä kannustettiin omissa opinnoissa panostamaan tulevaisuuteen ja miksi sitä olisi halunnutkaan poikakaveria joka ei arvosta samoja asioita.

Äidillä oli neuvoja jotka koin tosi hyviksi:

- Tulevan puolison täytyy olla sellainen joka ymmärtää sua

- Tee lista hyvistä ja huonoista puolista ja pohdi voitko elää niiden huonojen puolen kanssa (Tiedän, kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin mulla toimi:D)

Isä sanoi kerran että elämää ja arkea keventää se, että on yhteinen huumorintaju, koska sitä arjessa etenkin lasten kanssa tarvitsee.

Nain miehen, jonka tavatessa tuntui kuin olisin tullut kotiin. Hän jotenkin "tajusi" mua ja sama toisinpäin. Juhlittiin tänä vuonna 10v hääpäivää. Yhteistä huumoria meillä oli alkuun ehkä vain osittain, mutta ollaan vuosien varrella kehitetty ihan oma sisäpiirihuumori joka ei naurata varmaan ketään muuta:D Erityisesti esikoisen vaikean vauvavuoden aikana tuntui että se isolta osin piti parisuhdetta koossa ja minut järjissäni.

Ainoat kommentit: kun äiti tajusi että olin mennyt sänkyyn poikaystävän kanssa, hän haukkui huoraksi.

Tanskalaisesta insinööripoikaystävästä hänellä ei ollut muuta sanottavaa, kuin että ainakaan ulkomaalaista ota.

Oli muuten kaikin tavoin unelmavävy, mutta painostuksesta laitoin poikki. Otin sitten suomalaisen insinöörin, jonka äiti hyväksyi. Osoittautui juopoksi.

Että ei kannata olla eri mielipide  politiikasta.

Ja ettei kannata muuttaa miehen perässä ennenkuin on hankkinut koulutuksen.

lisäksi minun on annettu ymmärtää että minun pitäisi olla sovittelevampi ja joustavampi että mies tykkää.

Älä tee horosta vaimoo

Mun äiti sanoi mulle kerran erään riipaisevan eron jälkeen lyhyesti ja ytimekkäästi, että parempi olla yksin kuin paskassa parisuhteessa. Vasta myöhemmin, kun yksineloa oli useampi vuosi takana ja seurasin mun ystävän parisuhdedraamaa, oivalsin viestin jotenkin syvällisemmin. Vaikka olinkin yksin, olin onnellinen. Myöhemmin kuitenkin löysin sellaisen kumppanin, jonka kanssa parisuhde tuntuu kaiken panostuksen arvoiselta...

Äiti piiritti isää vuoden kunnes isä huomasi äidin.

Omalla kohdallani aktiivisuus miesten suuntaan ei ole tepainyt, ja muutenkin on mennyt ihan päin persettä.

En halunnut olla perheen pää kuten äitini on, joten päädyin tykästymään dominoivien isien poikiin.

En kuitenkaan ole soveltunut tossunaiseksikaan, ja kantapään kautta tuli tämäkin selvitettyä.

Nyt tuntuu siltä että olen lopun ikääni yksin, mutta varmaan tuolta joku uusi persenaama ryömii kuvioihin kunhan pääsen tästä kuopasta ylös.

Uusia kuoppia kohti siis!

Ainut neuvo ikinä oli se, etten saa ikinä mennä naimisiin ilman avioehtoa, joten en siis saa huolia miestä joka ei siihen suostuisi. Ihan hyvä neuvo, en ilman avioehtoa naimisiin meniskään.

Vanhemmilta tuli monia täälläkin mainittuja kommentteja, mutta mieleeni jäi perhetutun ohjeistus.

Meillä käydessään hän aina kyseli miesasioitani ( oli itse mies) ja puheli, "kun sie tyttö menet naimisiin niin älä ota köyhää, rikas pittää olla, humisevaa perämetässä, humisevaa pittää olla jne." Aika kului menin naimisiin ja tuloksena tein juuri päinvastoin kuin opit.

Mies todella köyhästä kainuun torpasta yhdeksänlapsisen pesueen toiseksi vanhin, tuli "etelään" ammattikurssille tavattiin tanssilavalla ja tänne jäi minun takiani.

Naimisissa ollaan oltu nyt 38v ja suht. onnellisia neljän lapsen vanhempia. Perhetuttu ehti kuolla ennen onnellista loppua, joten en kuullut kommenttejaan. Toiseen en vaihtaisi ollaan opittu elämään tavallisesti kuuseen kurkottamatta. Tavallista elämää.

Äitini neuvoi arvostamaan sisäistä kauneutta ukoisen sijaan. Komeat miehet eivät olleet hänen mielestään niitä parhaita vaihtoehtoja. No, rakastuin hauskaan, suosittuun ja hyvännäköiseen naistenmieheen ja huonosti siinä sitten lopulta kävi. Oltiin naimisissa lähes 20 vuotta ja kun täytin 40, mieheni iski 25 vuotiaan seksipimun ja jäi sitten sille tielleen. Ihan naurattaa näin jälkikäteen miten kliseisesti minulle kävi. Toisaalta hyvä että pääsin irti miehestä joka ei muutenkaan ollut mikään erityisen hyvä kumppanina. Pinnallinen rahan ja naisten perässä juoksija. Äiti oli oikeassa.

On ok haukkua, lyödä ja mitätöidä toista. Näin opettivat esimerkillään 30 v avioliitollaan.

Ei pidä kiirehtiä ja kannattaa valita yli kakskymppisenä hyvin. Ota älykäs ja hyväkäytöksinen, joka kohtelee sinua hyvin. Pidä siitä kiinni.

Teininä mietin, etten koskaan löydä ketään, mutta sitten kävi juuri kuten äitini oli sanonut. Parasta elämässäni on upea parisuhde.

Äiti opetti, että ei pidä mennä naimisiin, eikä hankkia lapsia. Parasta olisi elää yksin ja nauttia elämästä, ei tarvitsisi passata ketään ja koti pysyisi siistinä.

Isä käski ottaa hyvätuloisen miehen, se oli ainoa ohje.

En totellut kumpaakaan. Menin naimisiin ja saimme lapsia ja mies on pienituloinen. Enimmäkseen olemme onnellisia, toki taloudelliset huolet painavat molempien mieltä. 

Vältä hienoja naisia, ne viilaavat kynsiään ja viruttelevat **ttuaan päivät päästään.

- Ota selville millainen tausta miehellä on, kovin rikkinäinen lapsuus näkyy ja tuntuu aina.

- Ei liian itsevarma tai epävarma.

- Ota mies, joka on yhtä aktiivinen kuin sinäkin.

- Älä ota miestä, joka pitää alkoholista tai tissuttelee.

Noita toivon itsekin ja noudatan. Thanks mother ♡

Ei helluntailaista.

Olisipa äiti sanonut, että ota 10 vuotta nuorempi. En jaksa tota töpöttäjää enää.

Hanki mies, jolla on suora penis.

-Äiti