Mitä ja miten vanhempasi opettivat sinulle puolison valitsemisesta?

Eivät he opettaneet minulle siitä aiheesta mitään, enkä sellaista oppia halunnutkaan. Tietysti heidän esimerkkkinsa avioliitosta heidän tavallaan kertoi paljon, mutta ei aiheesta mitään opetustuokiota pidetty. 

Että ota sellainen, jonka kanssa arki on mukavaa, koska arkea on kuitenkin elämässä eniten.

Se oli minusta ihan hyvä neuvo, jonka ansiosta elämäni on ollut varsin mukavaa.

Olisin toivonut, että he olisivat opettaneet mulle miten saada tyttöystävä ja parisuhde. Sen sijaan olivat kiinnostuneita mun koulunkäynnistä ja arvosanoista. Nyt sitten ollaan masennuksen takia (työ)elämän ulkopuolella erinomaisin kouluarvosanoin. Kannattiko?

Te, jotka osasitte valita oikein: opettiko sitä teille kukaan, vai osasitteko vain jotenkin luonnostaan? Mistä tiesitte, että kannattaa odottaa nörttipoikien kypsymistä eikä sekaantua takapenkin cooleihin sätkänvetäjiin?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka osasitte valita oikein: opettiko sitä teille kukaan, vai osasitteko vain jotenkin luonnostaan? Mistä tiesitte, että kannattaa odottaa nörttipoikien kypsymistä eikä sekaantua takapenkin cooleihin sätkänvetäjiin?

No itsekkin olin nörtti koulussa ja inhoan tupakointia. Tämä suojeli tehokkaasti järkevämpään ikään, kun kukaan ei ollut minusta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin, ett kannattaa pitää polvet yhdessä, kunnes kohtaan sen oikean. Sit parikymppisenä sen oikean toin näytille. Mies oli pitkä, tumma ja komea, joten vanhemmat kehoitti heti ryhtymään makaamaan sen kanssa, jottei se pääse karkuun.☺ oikein hyviä neuvoja molemmat, mutt kohtuullisen turhia.

Millä tavalla tämä on hyvä neuvo? Tai oikeastaan tuo toinenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka osasitte valita oikein: opettiko sitä teille kukaan, vai osasitteko vain jotenkin luonnostaan? Mistä tiesitte, että kannattaa odottaa nörttipoikien kypsymistä eikä sekaantua takapenkin cooleihin sätkänvetäjiin?

Meillä puhuttiin paljon siitä, miten ympärillä oleviin ihmisiin kannattaa suhtautua, millaiset ystävät ovat hyviä, millainen kumppani itse haluaa olla. Vanhempani olivat esimerkkinä ja puhuivat omista valinnoistaan. Meillä puhuttiin myös esim yhdessä perheenä katselluista tv-ohjelmista ja niiden ihmissuhteista. Luin myös paljon kirjoja ja analysoin niiden ihmiskohtaloita. Minä nain nörttipojan hänen kypsyttyään, mutta en minä oikeasti "odottanut hänen kypsymistään", vaan odotin sitä, että tapaisin sellaisen miehen, jonka arvot - lojaliteetti, omien puolustaminen, vastuullisuus, avoimuus, jne. - ja luonteenlaatu - huumori, kiltteys, uteliaisuus, jne. - sopivat omiini niin, että haluaisin elää sitä kuuluisaa  arkea hänen kanssaan.

No äiti kehoitti (ja kehoittaa vieläkin) etsimään rikasta vanhempaa miestä. Siinä on vain sellainen ongelma, että minua ei oikeastaan kiinnosta rikkaudet ja materia, saatika vanhemmat miehet. Ihan vaan omaan ikäluokkaani kuuluva mukava mies (saa olla vaikka tyhjätasku jos on fiksu!) olisi hakusessa. Isä ei taas ole antanut mitään neuvoa kumppanin valintaan.

Äiti yritti kovasti opettaa, että naisen elämän tärkein tehtävä on löytää mies, mielellään varakas. Ei mennyt oppi ollenkaan perille, koska olen omasta tahdostani vanhapiika ja lapseton ;) 

Äiti tosiaan itse "taisteli" itselleen haluamansa rikkaan miehen. Kauneudellaan tämän hurmasi ja sitten "vahingossa" tuli raskaaksi, mikä siihen aikaan käytännössä aina tarkoitti että yhteen on mentävä. yllättävää kyllä niillä on ollut oikein hyvä jo yli 40 vuotta kestänyt avioliitto huolimatta tuosta alusta, jossa äiti ihan tieten tahtoen huijasi miehen naimisiin, ei siksi että olisi ollut tähän niin rakastunut vaan koska tiesi että mies on varakasta sukua ja että varakkaan elämä on helpompaa kuin köyhän.

Omat vanhempani painottivat ainakin toisen tuntemista, että heti ei lähdetä tekemään lapsia, menemään naimisiin jne. siinä ihastumis- ja rakastumisvaiheessa.

Äiti on opettanut siihen, että kannattaa ohittaa täysin sitoutumattomat miehet, jotka haluavat nauttia vapaasta elämästä eivätkä kanna vastuuta. Olen kyllä monelta sydänsurulta säästynyt, kun en ole valinnut miestä vain ns. ulkonäön perusteella.

Ovathan myös omat vanhemmat opettaneet paljon sitä, että pitää olla muutakin yhteistä kuin kipinä. Parisuhde ei kuitenkaan perustu sille.

Tärkein oppi, jonka olen saanut omalta äidiltäni liittyy siihen, että tunteilleen todellakin voi ja paljonkin. Hän kertoi, miten eräs vaimo oli synnytyksen jälkeen lähtenyt toisen miehen perään hormoneissaan. Siinä oli kaksi perhettä mennyt rikki. Niin, ei asiat vain tapahdu. Itse niistä on vastuussa.

Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 35 vuotta. Paljon olen neuvoja ja oppeja saanut.

"mielummin rakas kuin rikas"

muuta neuvoa en ole saanut.

Eivät sinänsä mitään sanoilla, mutta omalla esimerkillään sitäkin enemmän: rakkautta, molemminpuolista kunnioitusta, tasa-arvoa, ei mitään drama queen elkeitä. En ole koskaan ollut kiinnostunut ns. pahoista pojista ja kusipäisyys on täysi turn-off.

Vierailija kirjoitti:

No äiti kehoitti (ja kehoittaa vieläkin) etsimään rikasta vanhempaa miestä. Siinä on vain sellainen ongelma, että minua ei oikeastaan kiinnosta rikkaudet ja materia, saatika vanhemmat miehet. Ihan vaan omaan ikäluokkaani kuuluva mukava mies (saa olla vaikka tyhjätasku jos on fiksu!) olisi hakusessa. Isä ei taas ole antanut mitään neuvoa kumppanin valintaan.

Äitisi neuvo on todella typerä. Voin melkein arvata koulutusasteen.

Uskomatonta kuulla, että joillekin vanhemmat ovat antaneet neuvoja miehen valinnassa. Että joku keskustelisi sellaisista asioista vanhempiensa kanssa.

Että ei kannata ottaa mallia Sinkkuelämän tms. naisista, jotka puhuvat miehilleen todella rumasti ja laittavat vain itseään. Arvot pitää olla jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin, ett kannattaa pitää polvet yhdessä, kunnes kohtaan sen oikean. Sit parikymppisenä sen oikean toin näytille. Mies oli pitkä, tumma ja komea, joten vanhemmat kehoitti heti ryhtymään makaamaan sen kanssa, jottei se pääse karkuun.☺ oikein hyviä neuvoja molemmat, mutt kohtuullisen turhia.

Millä tavalla tämä on hyvä neuvo? Tai oikeastaan tuo toinenkaan? 

No ainakin tuo keino toimi mun kohdalla. Ollaan oltu onnellisesti reilu 20 v naimisissa. Kyllähän me jo oltiin sänkyyn menty ennenkuin vein miehen ekaa kertaa nähtäväksi. Joten jälkimmäinen oli siinä suhteessa turha ja ehkäpä vitsillä heitetty. Itse kyllä kannatan varsinkin kovin nuorena tuota pidättäytymistä seksistä, kunnes on valmis tekemään kypsiä ratkaisuja.

Omista vanhemmistani seuraamalla opin aika paljonkin, vaikkei mitään varsinaisia keskusteluita ikinä käyty.

Opin: älä juo kaljaa joka päivä töiden jälkeen, älä haaskaa rahojasi kaljan lisäksi veikkauksen uhkapeleihin ja tupakkaan. Älä linnottaudu illaksi television ääreen ja osoita, ettei perheesi käytännössä merkitse sinulle mitään - lapsien kanssahan ei tarvitse keskustella mistään mielekkäistä ja merkityksellisistä asioista ja tehdä mitään yhdessä koskaan. Sitten vanhemmiten saattaa ihmetellä, kun ei tiedä lapsistaan mitään ja he eivät halua enää teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä edes kertoa asioistaan.

Älä ole moukka ja esim. jouluaattona änkyrä kännnissä arvostele jouluruokia "kun ei ole hyvää" - tällein saat takuulla perheriidan aikaiseksi kun provoilet ja et anna toisen tekemälle suurelle panokselle mitään arvoa. Puoliso on siivonnut talon kunnolla, koristellut, tehnyt ruuat ja leiponut jne ja et arvosta sitä yhtään. Älä myöskään yleisesti ole sika ja kaada kännissä vaikka kaljaa lattialle ja kun puoliso hermostuu ja alkaa siivoamaan vielä heitä lisää vettä kiukaalle önisemällä jotakin typerää kuten "viddu shää kyl aiina jaksssat marmattaa turhassta".

Uskon vakaasti, että tekemällä aina päinvastoin kuin oma isäni niin tulen pärjäämään joskus mahdollisessa parisuhteessa ja avioliitossa ihan hyvin, lapsien kanssakin varmasti touhuan ja huomioin heidän tarpeensakkin.

M26

Vierailija kirjoitti:

Että ei kannata ottaa mallia Sinkkuelämän tms. naisista, jotka puhuvat miehilleen todella rumasti ja laittavat vain itseään. Arvot pitää olla jossain muualla.

Melkein veikkaan, etteivät ole koskaan katsoneet ko. sarjaa.

Olisivat halunneet minun pysyvän ikuisesti sinkkuna, mutta meillä oli sairas perhe-elämä muutenkin. Isä käytti hyväkseen eikä kestänyt ajatusta siitä, että joku muu koskisi minuun.

Eivät mitään hyvää ja sain matkaan vain huonoa esimerkkiä. On kyllä todellinen tilastoihme, että pariuduin näinkin fiksusti. :D